Mainos

Juniorivalmentajat

  • 260 210
  • 973

Jaakko

Jäsen
Suosikkijoukkue
RFC Liege
Seurojen leirit on avoimia kaikille pelaajille seurasta riippumatta. Mutta seurat sanelevat 11-vuotiaalle kenen kanssa saa omalla ajallaan mennä jäälle.
Onko edes laillista rajoittaa tuollaisia? En keksi mitään millä perustella edes tuollaista voisi rajoittaa.

Vähän ymmärrystä, jos liian nuoria pelaajia on yritetty kalastaa seurasta toiseen ja tästä lähiajoilta huonoa historiaa, niin voidaan sanoa, että ei kovin hyvällä katsota, että jos kilpailevan leirin leirille menee "näytille" valmennuksen kannalta ajateltuna. Ei kai siitäkään voi seura kuin pahaa silmää.

Kyllä itse junnuna saatoin jäädä hallille vetämään omien treenien jälkään seuraavalle vuorolle, kun siellä pelasi kavereita.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Onko edes laillista rajoittaa tuollaisia? En keksi mitään millä perustella edes tuollaista voisi rajoittaa.

Vähän ymmärrystä, jos liian nuoria pelaajia on yritetty kalastaa seurasta toiseen ja tästä lähiajoilta huonoa historiaa, niin voidaan sanoa, että ei kovin hyvällä katsota, että jos kilpailevan leirin leirille menee "näytille" valmennuksen kannalta ajateltuna. Ei kai siitäkään voi seura kuin pahaa silmää.

Kyllä itse junnuna saatoin jäädä hallille vetämään omien treenien jälkään seuraavalle vuorolle, kun siellä pelasi kavereita.
Kyseinen pelaaja itse asiassa siirtyi (aivan perustellusti) järjestävästä seurasta kieltäneeseen ja mitään pelkoa siirtoon ei ole olemassa
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
^^ Jos kys. veskarilla ei ollut tuohon samaan aikaikkunaan uuden seuransa velvoitteita niin onhan tuo nyt aivan järkyttävää perseilyä tuolta uudelta seuralta, pikkusieluisten aikuisten whittumaisuutta, ei mitään muuta! Mitä enemmän nuo nappulat jäätä saavat niin aina parempi! Ei käsitä…
 

Neely

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kings ,Englanti, Blaugrana&C.D. Santa Clara
Kyseinen pelaaja itse asiassa siirtyi (aivan perustellusti) järjestävästä seurasta kieltäneeseen ja mitään pelkoa siirtoon ei ole olemassa
Logo-seura ilmeisesti kyseessä? Jos näin niin en ihmettele.
 

Alavaari

Jäsen
Liikunta | Kannustaako huippu-urheilun menestys kansaa liikkumaan? Näin ei tutkimusten mukaan käy: Liikunta | Kannustaako huippu-urheilun menestys kansaa liikkumaan? Näin ei tutkimusten mukaan käy

Mitä mieltä junnuvalkut ovat? Eikö esikuvilla ole mitään merkitystä?
Kyllähän tuossa artikkelissakin mainitaan, että jotain merkitystä on.

Sinänsä vaikea mennä kiistämään noita tutkimuksia. Itse ainakin pidän kyllä lähtökohtaisesti akateemista tutkimusta luotettavimpana tapana hankkia tietoa maailmasta, jos toki esim. tilastollinen päättely nojaa joskus oletuksiin, joiden pätevyyttä voisi kyseenalaistaa. Ja kyllähän toisaalta on myös selvää, että jos / kun lasten urheiluharrastukset aloitetaan nykyään varsin nuorina, niiden aloittavien lasten (ja varsinkin niiden, jotka _eivät_ aloita) kosketuspinta huippu-urheiluun on varsin ohkainen.

Sanoisin, että en itse tunne yhtään huippu-urheilua seuraavaa alakouluikäistä lasta, joka ei itse harrasta jotain lajia. On varsin uskottava kehityskulku, että urheilu koetaan näissä perheissä merkitykselliseksi, ja sekä harrastamisen että fanittamisen taustalla on yleinen kiinnostus urheiluun, mikä selittää "kaiken".

Se on kyllä oma juttunsa (ja ainakin pikaisesti vilkaisten osa noista mainituista tutkimuksista ei ottanut tähän kantaa, mutta se Human Kinetics Journalin ehkä otti?), että jos ihan aidon globaalisti esikuvat häiviäisivät, vähenisikö kiinnostus urheiluun. Missään ei enää puhuttaisi MM-kisoista tai NHL:stä tai muustakaan jääkiekosta. Hiipuisiko lajin harrastaminen?

Toki siis joo pikaisesti vilkaisten näyttäisi, että tuossa yhdessä isossa artikkelissa korrelaatiota ei löydetä, mutta en tiedä, pystyykö ihan aidosti päättelemään sitä, mitä tapahtuisi, jos urheilusta ei puhuttaisi yhtään missään mitään. Mielestäni sitä hypoteesia tuossa ei siis kokonaan kumota, että urheilusta ja liikkumisesta innostuminen vaatisi tilastollisesti ajatellen jonkinlaisen määrän urheilupuhetta mediaan.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Liikunta | Kannustaako huippu-urheilun menestys kansaa liikkumaan? Näin ei tutkimusten mukaan käy: Liikunta | Kannustaako huippu-urheilun menestys kansaa liikkumaan? Näin ei tutkimusten mukaan käy

Mitä mieltä junnuvalkut ovat? Eikö esikuvilla ole mitään merkitystä?
Kuten tuossa jutussakin todettiin, esikuvilla on merkitystä, mutta ei se itsessään lisää harrastajamääriä vaan aktivoittaa niitä lapsia, jotka harrastavat jo ko. lajia. Tämä siis isossa kuvassa, sillä varmasti löytyy myös sellaisia lapsia, jotka innostuvat jostain lajista nähtyään sitä televisiossa tai paikanpäällä ja aloittavat uuden harrastuksen. Samaan tapaan kun minä ja serkkuni lähdimme lapsina heittämään keihästä läheiselle kentälle tai pelaamaan jalkapallon EM-kisoja uudestaan takapihalle, mutta kumpikaan meistä ei aloittanut keihäänheittoa tai jatkanut jalkapalloa yhtään pidempään vaikka esikuvia näihin olikin.

Jos esikuvista puhutaan, niin kyllähän omat vanhemmat, sisarukset tai muut läheiset ovat se tärkein esikuva ihan kaikkeen, mukaan lukien se kuinka liikunnallinen lapsesta tulee tai mitä lapsi alkaa harrastamaan. Tästäkin varmasti löytyy poikkeuksia, mutta ei se liene sattumaa, että harrastuksissa yleensä sen innokkaimman vanhemman lapset ovat useimmiten myös niitä innokkaimpia harrastajia.
 

Irbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Jos esikuvista puhutaan, niin kyllähän omat vanhemmat, sisarukset tai muut läheiset ovat se tärkein esikuva ihan kaikkeen, mukaan lukien se kuinka liikunnallinen lapsesta tulee tai mitä lapsi alkaa harrastamaan. Tästäkin varmasti löytyy poikkeuksia, mutta ei se liene sattumaa, että harrastuksissa yleensä sen innokkaimman vanhemman lapset ovat useimmiten myös niitä innokkaimpia harrastajia.
Juuri näin! Lapset tarvii esimerkkiä ja innostajia. Kun aikuisena olet oikein innostunut jostain asiasta ja parhaimmillaan pelaat/leikit täysillä mukana, niin ihan takuulla siitä lapsi innostuu. Vastapainoksi, hieman karrikoiden, tuolla on leikkipuistot ja pelikentät täynnä vanhempia istumassa ja näppäilemässä puhelimiaan. Kyllä näiden vanhempien lapset miettivät, että tuolta puhelimesta taitaa ne paljon siistimmät ja tärkeämmät jutut tulla kuin omat leikit/pelit.

Esikuvat aktivoivat ilman muuta lisää lapsia, jotka jo liikkuvat muutenkin, seuraavat urheilua ja ovat innostuneita. Mutta jos liikunnallisuus ja tietty kilpailullisuus ei ole perheessä se ”juttu”, niin vaikea nähdä, että menestyminen huippu-urheilussa tuo mitään kauaskantoisempia vaikutuksia.
 

Jusupov

Jäsen
Suosikkijoukkue
NE Patriots, Jokerit ja Tampa Bay Lightning
Olikohan juuri Kaljucornerissa heitto, että tässä taannoin oli nuorten yu SM-kisat. 14+15v poikien keihäänheitossa osallistujia yhteensä pystyi laskemaan melkein yhden käden sormilla. Kun taas about (ehkä) saman ikäisten tyttöjen seiväshypyssä päälle 20 osallistujaa. Tietty sukupuoli yksi tekijä tässä, poikia tuntuu kiinnostavan joukkuelajit (ehkä) enemmän, mutta eipä noissa isoissa kisoissa keihäs miehissä ole nyt mikään sykähdyttävin laji ollutkaan Suomalais mittapuulla, vaikka pari EM-pronssia tainnut tulla. Mutta luulen että erään Wilma Murron parin vuoden takaisilla EM-mestaruuksilla ollut vaikutusta.

Tämä esimerkki nyt klasisnen mutu, jossa varmasti jokin osatotuus.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Olikohan juuri Kaljucornerissa heitto, että tässä taannoin oli nuorten yu SM-kisat. 14+15v poikien keihäänheitossa osallistujia yhteensä pystyi laskemaan melkein yhden käden sormilla. Kun taas about (ehkä) saman ikäisten tyttöjen seiväshypyssä päälle 20 osallistujaa. Tietty sukupuoli yksi tekijä tässä, poikia tuntuu kiinnostavan joukkuelajit (ehkä) enemmän, mutta eipä noissa isoissa kisoissa keihäs miehissä ole nyt mikään sykähdyttävin laji ollutkaan Suomalais mittapuulla, vaikka pari EM-pronssia tainnut tulla. Mutta luulen että erään Wilma Murron parin vuoden takaisilla EM-mestaruuksilla ollut vaikutusta.

Tämä esimerkki nyt klasisnen mutu, jossa varmasti jokin osatotuus.
Tällaisissa tapauksissa on tietenkin aina hieman vaikea sanoa kuinka moni näistä 20 tytöstä on aloittanut yleisurheilun ja seiväshypyn Wilma Murron takia ja kuinka moni on harrastanut yleisurheilua ja valinnut päälajikseen seiväshypyn Wilma Murron takia. Mutta varmasti tässä on osatotuus, en tiedä yhtään miten noita tutkimuksia on oikeasti tehty niin sinänsä vaikea ottaa kantaa.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Olikohan juuri Kaljucornerissa heitto, että tässä taannoin oli nuorten yu SM-kisat. 14+15v poikien keihäänheitossa osallistujia yhteensä pystyi laskemaan melkein yhden käden sormilla. Kun taas about (ehkä) saman ikäisten tyttöjen seiväshypyssä päälle 20 osallistujaa. Tietty sukupuoli yksi tekijä tässä, poikia tuntuu kiinnostavan joukkuelajit (ehkä) enemmän, mutta eipä noissa isoissa kisoissa keihäs miehissä ole nyt mikään sykähdyttävin laji ollutkaan Suomalais mittapuulla, vaikka pari EM-pronssia tainnut tulla. Mutta luulen että erään Wilma Murron parin vuoden takaisilla EM-mestaruuksilla ollut vaikutusta.

Tämä esimerkki nyt klasisnen mutu, jossa varmasti jokin osatotuus.
Käyn treenailemassa paikallisella yu-kentällä 2-3krt/vko. Kyllähän tässä viime ja tänä kesänä on nähnyt, että tyttöjen seiväshyppyä treenaavat aika isolla porukalla, helposti tusinan verran on mukana siinä harrastajia ja eri ikäisiä. Perinteiset miesten/poikien menestyslajit esim. omalta nuoruudelta, kuten keihäs tai kuula, ei ikinä ole yhtään poikaa (saati tyttöä) niissä, pari 10-ottelijaa välillä. Juoksulajeissa on sentään tasaisempi pojat/tytöt -jakauma.
 

Glove

Jäsen
Olikohan juuri Kaljucornerissa heitto, että tässä taannoin oli nuorten yu SM-kisat. 14+15v poikien keihäänheitossa osallistujia yhteensä pystyi laskemaan melkein yhden käden sormilla. Kun taas about (ehkä) saman ikäisten tyttöjen seiväshypyssä päälle 20 osallistujaa. Tietty sukupuoli yksi tekijä tässä, poikia tuntuu kiinnostavan joukkuelajit (ehkä) enemmän, mutta eipä noissa isoissa kisoissa keihäs miehissä ole nyt mikään sykähdyttävin laji ollutkaan Suomalais mittapuulla, vaikka pari EM-pronssia tainnut tulla. Mutta luulen että erään Wilma Murron parin vuoden takaisilla EM-mestaruuksilla ollut vaikutusta.

Tämä esimerkki nyt klasisnen mutu, jossa varmasti jokin osatotuus.
Niin näihin kisoihinhan ei pääse pelkästään ilmoittautumalla vaan siellä pitää olla A-rajan tulos alla, että saa osallistumisoikeuden. Harrastajiahan saattaa olla, mutta eivät ole tarpeeksi hyviä.
 

Alavaari

Jäsen
Fysiikkavalmennuksessa ja -harjoittelussa petraattavaa.
Joo ja toisaalta vaihtelee ominaisuudesta toiseen, osa "vähän edellä".

Kuulostaa viisaalta, ettei heitetä lasta pesuveden mukana pois ja käännetä kaikkea ylösalaisin.

Kovin hirveän tarkasti en ole päässyt enää kovin vanhojen (U15+) junioreiden fysiikkaharjoittelua seuraamaan, mitä nyt toisaalta joskus liigajoukkueen, mutta nuoremmissa on pistänyt silmään sama asia sekä jäällä että oheisissa: aivan viimeisen puristuksen puute. Spurttaillaan kyllä, monesti määrällisesti jopa aika paljon ja lyhyehköillä palautuksilla, mutta ei aivan sata lasissa. Pitäisin itse tärkeänä varmistaa, että riittävän usein tulee raikkaana ja levänneenä (toki lämmitelleenä) toteutettavia räjähtäviä suorituksia, missä nimenomaan kiinnitetään huomiota laatuun. Toki tuolla nopeuskestävyyspainotteisella jauhamisellakin on paikkansa, mitä hallien pihoilla monesti näkee.
 

Alavaari

Jäsen
Lisätään edelliseen vielä tosiaan jäällä tapahtuvat asiat. Ja nähdäkseni lapsia voi olla yllättävän hankala motivoida luistelemaan ihan täysiä. Monelle riittää se, että pysyy suunnilleen vauhdissa porukan mukana. Siihen tarvitaan nähdäkseni ehdottomasti lisää ymmärrystä, että nopeus paranee oleellisesti vain maksimisuoritusten kautta, ei mukana roikkumalla.
 

Irbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Joo ja toisaalta vaihtelee ominaisuudesta toiseen, osa "vähän edellä".

Kuulostaa viisaalta, ettei heitetä lasta pesuveden mukana pois ja käännetä kaikkea ylösalaisin.

Kovin hirveän tarkasti en ole päässyt enää kovin vanhojen (U15+) junioreiden fysiikkaharjoittelua seuraamaan, mitä nyt toisaalta joskus liigajoukkueen, mutta nuoremmissa on pistänyt silmään sama asia sekä jäällä että oheisissa: aivan viimeisen puristuksen puute. Spurttaillaan kyllä, monesti määrällisesti jopa aika paljon ja lyhyehköillä palautuksilla, mutta ei aivan sata lasissa. Pitäisin itse tärkeänä varmistaa, että riittävän usein tulee raikkaana ja levänneenä (toki lämmitelleenä) toteutettavia räjähtäviä suorituksia, missä nimenomaan kiinnitetään huomiota laatuun. Toki tuolla nopeuskestävyyspainotteisella jauhamisellakin on paikkansa, mitä hallien pihoilla monesti näkee.
Joskus juttelin tästä aiheesta erään ”fysiikkagurun” kanssa, joka valmentaa ainakin futisjunioreita. Hän puhui juuri samasta asiasta, että nopeusharjoittelua tulisi ehdottomasti tehdä aina levänneenä, reiluilla palautuksilla ja sata lasissa - ja tämä on nimenomaan se missä fuskataan. Toki lajitaitojen ohella kun fysiikkaa harjoitellaan, niin kompromissejä harjoittelun suhteen on pakko tehdä ajoittain.

Jos harjoittelu on jatkuvasti tuollaista nopeuskestävyystyyppistä, ja kun kevyt harjoitus ei pysy oikeasti kevyenä ja raskas harjoitus ei ole tarpeeksi raskas, niin vuosien kuluttua meillä on pelaaja, joka ei ole riittävän nopea, mutta ei myöskään riittävän kestävä huipputasolle.
 

Glove

Jäsen
Joskus juttelin tästä aiheesta erään ”fysiikkagurun” kanssa, joka valmentaa ainakin futisjunioreita. Hän puhui juuri samasta asiasta, että nopeusharjoittelua tulisi ehdottomasti tehdä aina levänneenä, reiluilla palautuksilla ja sata lasissa - ja tämä on nimenomaan se missä fuskataan. Toki lajitaitojen ohella kun fysiikkaa harjoitellaan, niin kompromissejä harjoittelun suhteen on pakko tehdä ajoittain.

Jos harjoittelu on jatkuvasti tuollaista nopeuskestävyystyyppistä, ja kun kevyt harjoitus ei pysy oikeasti kevyenä ja raskas harjoitus ei ole tarpeeksi raskas, niin vuosien kuluttua meillä on pelaaja, joka ei ole riittävän nopea, mutta ei myöskään riittävän kestävä huipputasolle.
Näinhän se nimenomaan pitää suorittaa. Lisäksi vetojen pitää olla tarpeeksi pitkiä, että niissä oikeasti harjoitellaan sitä maksiminopeutta, eikä vain kiihdytystä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Irbe
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Näinhän se nimenomaan pitää suorittaa. Lisäksi vetojen pitää olla tarpeeksi pitkiä, että niissä oikeasti harjoitellaan sitä maksiminopeutta, eikä vain kiihdytystä.
Tässä taas isompi kysymys on, kuinka paljon joku kovempi juoksunopeus parantaa luistelunopeutta. Lajisuorituksissa kun ei paljon yhtäläisyyksiä ole. Esimerkiksi luistelussa kiihdytysvaiheessa kontaktiaika jäähän on lyhyempi kuin täyden vauhdin luistelussa. Juoksussa taas päin vastoin.
 

Glove

Jäsen
Tässä taas isompi kysymys on, kuinka paljon joku kovempi juoksunopeus parantaa luistelunopeutta. Lajisuorituksissa kun ei paljon yhtäläisyyksiä ole. Esimerkiksi luistelussa kiihdytysvaiheessa kontaktiaika jäähän on lyhyempi kuin täyden vauhdin luistelussa. Juoksussa taas päin vastoin.
En osaa vastata. Suoritukset ovat toki tekniikaltaan erilaisia ja voimantuotto jakautuu erilailal eri lihasryhmien välillä. Molemmissa tapauksissa kyseessä on kuitenkin lihassupistuksen aiheuttama voimasta, joka laittaa henkilön liikkeelle. En tiedä, osaako se vaikka isossa pakaralihaksessa oleva motorinen yksikkö erotella luistellaanko nyt vai juostaanko?
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
En osaa vastata. Suoritukset ovat toki tekniikaltaan erilaisia ja voimantuotto jakautuu erilailal eri lihasryhmien välillä. Molemmissa tapauksissa kyseessä on kuitenkin lihassupistuksen aiheuttama voimasta, joka laittaa henkilön liikkeelle. En tiedä, osaako se vaikka isossa pakaralihaksessa oleva motorinen yksikkö erotella luistellaanko nyt vai juostaanko?
Tämä luistelunopeus on aika monisyinen homma, kun pelaaja voi luistella nopeasti sillä frekvenssillä esim. McDavid tai erinomaisella liu'lla/vahvalla puristuksella esim. Coffey tai Heiskanen. En tiedä, miten paljon testataan esimerkiksi lähtö- luistelunopeutta jollakin päätyviivalta takasiniselle testillä keväällä. Siihen päälle vaikka 30 metrin kennojuoksu. Samat testit syksyllä, kun on vähän aikaa oltu jäällä.

Ylipäänsä kuivaharjoittelun suurin dilemma on se vaste siihen lajisuoritukseen. Toisenlainen esimerkki on, kun jääkiekkoilijat tekevät kesällä erilaisia happotreenejä juoksuradalla, portaissa ja ylämäissä ja silti sanovat, että ekat pari viikkoa jäällä ovat tuskaisia, kun on heti hapoilla ja keuhkot huutaa hoosiannaa. Kannattaisiko nuo jättää tekemättä, kun nuo vauhti- ja maksimikestävyysominaisuudet saa piikattua aika nopeasti ylös sillä jäätreenillä, missä noita ominaisuuksia hinkataan joka tapauksessa elokuun alusta huhtikuuhun.
 

Alavaari

Jäsen
Tämä luistelunopeus on aika monisyinen homma, kun pelaaja voi luistella nopeasti sillä frekvenssillä esim. McDavid tai erinomaisella liu'lla/vahvalla puristuksella esim. Coffey tai Heiskanen. -- kuivaharjoittelun suurin dilemma on se vaste siihen lajisuoritukseen.

Kyllä näin juuri. Ja juuri tästä syystä on joka tapauksessa tärkeää spurttailla luistellen.

Olen viime aikoina kuullut kaikenlaisia juttuja siitä, miten luistelussa on vähän suoran juoksun kaltaisia elementtejä, mutta toisaalta muistelen myös, että juoksu- ja luistelunopeuden välillä olisi vahva korrelaatio. Ja sitten myös: kyllähän myös loikkien kaltaiset kuivaharjoitteet ovat oleellisesti juuri nopeusharjoittelua, kun rakennetaan räjähtävyyttä.
 

andy_c

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Täällä on hyvää keskustelua, kiitos kaikille osallistujille. Meillä pieni/keskikok kasvattajaseurassa olisi hyvä mahdollisuus pk-seudulla asuvalle, jos palstan lukijoissa sattuisi olemaan junnuvalmennuksesta (lähinnä U8-U12) kiinnostuneita? Tämä olisi hyvä paikka jollekin kokeilla ja kehittää itseä, jos haaveissa vaikkapa valmentaja ammattina. (yv tai anssi piste kaki at gmail piste com).

Keskusteluun voisin osallistua kysymällä, onko jollain hyviä käytäntöjä valmentajien rekrytointiin ja valmentajaputken rakentamiseen? Kun ajattelisin itse, että nää olis ihan unelmaduuneja tehdä lisätienestejä esim. nuorelle, jolla on kiekkotaustaa. Silti tuntuu olevan ongelmana vähän siellä täällä löytää hyviä koutseja.
 

Glove

Jäsen
Keskusteluun voisin osallistua kysymällä, onko jollain hyviä käytäntöjä valmentajien rekrytointiin ja valmentajaputken rakentamiseen? Kun ajattelisin itse, että nää olis ihan unelmaduuneja tehdä lisätienestejä esim. nuorelle, jolla on kiekkotaustaa. Silti tuntuu olevan ongelmana vähän siellä täällä löytää hyviä koutseja.
Hyviä valmentajia on vähän ja todella hyviä vielä vähemmän.

Itse en haluaisi ainakaan vastuuvalmentajaksi juuri kiekkouransa päättänyttä parikymppistä. Apuvalmentajana vielä menisi. Kokemus on kuitenkin se, mikä näissäkin hommissa opettaa paljon. Toki nuori koutsi on varmasti innokas ja voi osata innostaa niitä junnujakin. Osaa näyttää asioita jäällä kun on itse pelannut ja kenties osaa niitä opettaa. Jääkiekkovalmentaminen ei kuitenkaan ole pelkkää lajitaitojen opettamista ja se valmentamisen suuri kuva saattaa nuorelta kaverilta vielä puuttua. Paljon koulutusta ja tukea seuran puolelta niin se kaveri voidaan saada pysymään mukana ja se on joku päivä todella hyvä valmentaja.
 

Alavaari

Jäsen
Kokemus on kuitenkin se, mikä näissäkin hommissa opettaa paljon. -- Paljon koulutusta ja tukea seuran puolelta

Näin ehdottomasti. Toisaalta seurojenkin valmennuspäälliköiden näkemykset pelistä ja sen valmentamisesta eroavat toisistaan yllättävän paljon. Valm. päälliköiden tulisi tunnistaa erilaisia lähestymistapoja valmennukseen, olla tietoisia omista mahdollisista vinoumistaan ja toisaalta koko seuran (esim. jonkinlaisen valmennusvaliokunnan tms.) myös olla asiantuntijoita. Ihannetilanteessa näillä taustoilla olisi kattavasti ymmärrystä ja myös koulutusta lasten ja nuorten kanssa toimimisesta sekä pelin ja taitojen valmentamisen trendeistä, ja tämän ymmärryksen päälle rakentuva seuran oma valmennuslinja. Toisaalta linjan tulisi nähdäkseni mahdollistaa myös kohtuullisen vahva valmentajan autonomia, vrt. opettajat ja oppimisikäsitykset. En nimittäin pidä realistisena, että erilaisten paradigmajakolinjojen yli on järkevää pakottaa valmentajia toimimaan tietyllä tavalla. Ainakaan tilanteessa, missä valmentajista on ennemmin pulaa kuin ylitarjontaa, eikä kenellekään oikein olisi varaa näyttää ovea pelkästään sen takia, että valmennusfilosofia vaikuttaa erilaiselta kuin seuran muilla toimijoilla.

Oma fiilikseni nykytilanteesta on, että autonomiaa on todella paljon, koska tuota laajaa ymmärrystä ei oikeasti kovin monelta löydy.

Kriitikoita sen sijaan helposti riittää. Me suhtaudutaan yhteisönä tähän lajiin varsin intohimoisesti, ja käytännön valmennustyöhön toisinaan myrkyllisesti, jos emme ymmärrä, miksi valmentaja toimii niin kuin toimii. Tähän liittyvät konfliktit ovat nähdäkseni lähes väistämättömiä, ja yksi osa tuota kertyvää kokemusta ja näkemystä on myös kyky navigoida noissa haastavissa tilanteissa sekä vuorovaikuttaa muiden valmentajien kanssa rakentavalla tavalla.

Henkilökohtaisesti pidän varsin luonnollisena, että kun taloudelliset kannustimet ovat olemattomat, laajan kokemuksen ja näkemyksen hankkimiseen riittää rahkeet kohtuullisen harvalla. Meidän ei tulisikaan olla liian kriittisiä sen faktan äärellä, että niitä kokonaisvaltaisen loistavia koutseja on harvassa, koska järjestelmä nyt vain on sellainen, että moni tippuu rattailta matkan varrella ja vapaaehtoisia tarvitaan niin paljon, että väkisinkin melko moni on aika noviisi.

Ja joo ei mulla ole hyviä ehdotuksia rekrytoinnin tueksi - muuta kuin juuri se, että taloudellisin kannustimin mahdollistetaan pitkäjänteistä toimintaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös