Onko tuo paljon? Keravalla B-nuorten Mestiksen välierää KJT Haukkojen ja TPS Akatemian välillä oli seuraamassa 321 katsojaa.
Harvaa joukkuetta yksi superjunnu pystyy kannattelemaan todellisuudessa. Ainakaan vanhemmissa ikäluokissa kuin E-junnuissa. Toki jokainen joukkue sellaisen haluaa pitääkin. Useimmissa pikkuseuroissa lienee tapana nostaa pelaamaan vanhempiin ikäluokkiin jotta saa paremmin tasoaan vastaavia pelejä. Mutta murrosiässä sekin on oma riskinsä varsinkin jos pelaaja on pienikokoinen. Isossa seurassa on etunsa usein valmennuksen tasossa, treenien määrässä jne, mutta pikkuseurassakin on omat puolensa. Tuttu porukka ja ympäristö ehkä suurimpina. Noihin tilanteisiin ei varmasti ole vain sitä yhtä oikeaa toimintamallia vaan se on niin paljon riippuvainen siitä junnusta. Ja pikkuseurasta ja isosta seurasta. Että mikä milloinkin on paras ratkaisu.
Ei varmasti ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Talentteja ei kuitenkaan ole varaa hukatakaan. Ja harva valmentajakaan pystyy myöntämään, ettei ole enää annettavaa, vai onko joku kuullut valmentajan sanovan ”olen opettanut Kallelle kaiken mitä voin sille opettaa, nyt sen on aika jatkaa parempaan seuraan.”
Tällä kaudella ainoa AAA-sarjaa pohjoisesta pelannut joukkue oli 2xKärpät jotka lienevät ensi kaudella pitkälti SM-sarja joukkueita. Tosin varmaan niin että kärpillä vain yksi ja toinen joukkueellinen pelannee Laserin nimen alla tms. Kaikki loput pelasivat AA tai A sarjaa osittain siitäkin syystä että AAA sarjoihin otettiin vähemmän joukkueita kuin aiempina kausina.
Kyllä, pikkuseuroissa ei osata tehdä yhteistyötä niin, että joka tasolle löytyisi joukkue ja pelaajat tasonsa mukaan niihin. Kovin helposti tulee se "meidän" joukkue vain ja koko alueen taso kärsii. Tosiaan alueesta riippuen kovimpaan sarjaan x-määrä joukkueita siitä mahtiseurasta, sitten seuraavalle tasolle toiseksi vahvin alueen seura jne. Näin saataisiin mahdollisesti kehittyvät junnut seuraavalle tasolle luontevasti ja ajan kanssa. Vaan eipä taida suomalaiseen mentaliteettiin asettua.
No ehkä se jossain seuroissa toimii. Ja toisissa ei. En nyt muista kuka "legenda" sen sanoi (Alpo S?) että liigaseura tuottaa liigapelaajia, mestisseura mestispelaajia jne. Tosin välillä tuntuu tietyissä tapauksissa, että se seura ei tuota yhtään ainutta pelaajaa miesten joukkueeseen.
Suosittelemme välttämään yläkouluikäisten lasten pelaajasiirtoja, joissa pelaaja siirtyy yli 50km omasta kotipaikasta pelaajasiirrot menevät aina seurojen nimettyjen valmennusvastaavien kautta poikkeustapauksesta sopivat yhdessä perheen kanssa lähtevän ja tulevan seuran valmennusvastaava sekä aluevalmentaja Lähtökohtaisesti pelaajasiirtoja ei tehdä kauden ollessa kesken. Valmennusvastaavat käsittelevät aina pelaajasiirrot ja päättävät onko siirrolle mitään tarvetta tai riittävän merkittävää perustetta, jolla edellä mainitusta lähtökohdasta voi poiketa. Pelaajasiirron tullessa (kesken kautta) ajankohtaiseksi, käydään AINA keskustelu ensin lähtöseuran edustajan, pelaajan ja hänen vanhempien kesken. Mikäli halua siirrolle edelleen ilmenee, otetaan keskusteluun mukaan vastaanottava seura. Pyrkimyksenä on edelleen välttää siirto kesken kauden. Kaikkien näiden rajoitusten tavoitteena on se, että mahdollisimman moni lapsi/nuori saisi nauttia harrastuksestaan mahdollisimman pitkään. Mahdollisimman pitkään kodissa asuttu, yhdessä perheen kanssa lähihalleissa koettu harrastus nuoruudessa, antaa kaikkein parhaimmat lähtökohdat jopa aikuisiän pelaamiselle edustustasolla.Urheilijana kehittymisen näkökulmasta en näe suuremmassa turnausmäärässä suurta ongelmaa. Tämän kohdan kuvittelisin olevan lähinnä talousasioiden sanelema. Turnausten osallistumismaksut ovat nousseet jonkin verran viime vuosina, ja varsinkin G-, F- ja E- junioreissa ei välttämättä olla vielä valmiita matkustamaan ilman vanhempia joukkueen mukana. Turnaukset ja ylimääräiset harkkapelit ovat toisaalta A- ja AA-tasolla oleville pelaajille kutakuinkin ainoa mahdollisuus saada "ylimääräistä" peliaikaa, ja näitä ei saisi rajoittaa. Ongelmana on, että alempien tasojen turnauksiin todennäköisesti hiippailisi vähän kerrassaan lisää ja lisää AAA-tasoisia pelaajia.
Niin. Tuskin ihan pikkukummassa siirrytään mihinkään, jollei ole pakko. Jos halutaan estää suoranainen värvääminen, tällaisella kilometrisuosituksella ei ole paljon vaikutusta.
Vuotuinen Kärpät-KKP-K-Laser-K-Oulu-Ahmat-tuolinvaihtoleikki lienee tänäkin vuonna mielenkiintoista katsottavaa. Iso kysymys on, kuinka moni näiden seurojen välisistä siirroista on lapsen itsensä toivoma, ja kuinka moni lähtee aikuisten nerokkaista aivoituksista.
Mikä siinä on niin pahaa, että pelaaja vaihtaa seuraa vaikkapa saadakseen parempaa valmennusta? Nythän on se aika vuodesta kun luvataan maat ja mannut sekä kuu taivaalta, jotta saadaan pelaaja mukaan ja sitten kun arki syksyn pimeydessä koittaa nämä lupaukset ovat muisto vain. Ja tuosta viimeisestä kohdasta epäilen vahvasti, että kyseessä on ihan mutu, eikä sille löydy tieteellistä näyttöä. Jos sitä on niin olisi kiva nähdä tämä tutkimus. Ja jos se joukkue kaatuu yhden pelaajan lähtöön niin se saa silloin kaatuakin, sillä se ei ole terveellä pohjalla muutenkaan.
Monesti se on pois niiltä "tuppea purevilta" pelaajilta, jotka katselevat katsomosta, kun seurayhteistyön nimissä joukkueeseen nostetut "vahvistukset" ovat varmistamassa joukkueen menestyksen jossakin yksittäisessä pelissä. Pitäisi katsoa ensin sitä, onko seurassa omia pelaamaan kykyneviä pelaajia. Jos ei ole, niin sitten naapurilta pelaajia kehiin. Tässä naapureilta lainaamisessakin liikutetaan liian epätasaisesti käytettävissä olevia pelaajia, eli yleensä vain pari kolme lainaajatahon parhaimmistoon kuuluvista liikkuu. Tästä seuraa, että joillakin pelaajilla on 40-50 sarjapeliä vuodessa, kun "rivipelaajan" pelimäärä on 20-30 peliä. Tämä on aivan vihonviimeistä touhua varsinkin pienimmissä junnuissa, joissa tasoerot ovat suuria. Toiminta pönkittää tasoeroja, jotka johtuvat suurelta osin siitä, kuinka kauan lajin parissa on toiminut.
G-D-junnuissa alueen kaksi seurayhteisöä (Kärpät/K-Oulu/LiKi/Ahmat/MuJK ja K-Laser/KKP) tappelevat pelaajista, mutta siitä huolimatta noissa ikäluokissa pelaajat pysyvät vielä kohtuullisen hyvin lähiseuroissa, mikä on ihan järkevää. Ylilyöntejä varmasti tapahtuu, mutta ne ovat ehkä vähenemään päin. Hankala sanoa...
Vaikea uskoa että seura ei nosta pelaajaa kokoonpanoon jos taso riittää. Jos kyvyt ei riitä, niin varmasti perusteltua.
Kyllä se vaan taitaa olla monessa tapauksessa niin, että junioripuoli ei ole tarpeeksi korkealla tasolla miesten joukkueen tasoon nähden. Liittokin kuulemma hokee, ettei ole kiire mihinkään, mutta olen kyllä sen monta kertaa huomannut, että se pitää vaan alkaa reenamaan nuorena kossina tarpeeksi jos meinaa miesten sarjoissa pelata. Toinen vaihtoehto on, että se miesten joukkue on nostettu "ostopelaajille" korkeammalle kuin mitä seuran juniorimylly pystyy tuottamaan.
Molemmissa tapauksissa tilanne on kuitenkin sama, jos junnuista pois kasvavan pelurin taso ei riitä edariin, ei pelipaikkaa tarvi lohjeta sen vuoksi että on "oma kasvatti". Se, minkä vuoksi edarin taso on korkeampi, on syynä sekundäärinen. Oman kylän pojilla ei missään pelata kuin II-divaria.
Joo ei sitä junnua pidäkään sinne miesten joukkueeseen laittaa jos se ei pysty siellä pelaamaan. Mutta ajatellaanpa asiaa näin, että miesten joukkueen pelaajaringin koko on 25 pelaajaa. Pelaajien ikähaarukka on 20-35 vuotta, eli 15 eri ikäluokkaa. Puhtaasti matemaattisesti ajatellen seuran juniorimyllyn pitäisi pystyä tuottamaan jokaisesta ikäluokasta 1,66 pelaajaa edustus joukkueeseen ollaakseen oma varainen. Käytännössä tuon luvun pitäisi olla varmaankin 2-5 kun kaikki eivät kuitenkaan seurassa koko uraansa pelaa syystä tai toisesta. Mutta kovasti ihmettelen, ettei esimerkiksi pääkaupunkiseudulla onnistuta tässä. Käsitykseni mukaan esim. HIFK:lla on omia ja yhteistyöseurojen junnuja nelinumeroinen luku ja seuraan varmaankin halutaan tulla kauempaakin,