Vuotuinen Kärpät-KKP-K-Laser-K-Oulu-Ahmat-tuolinvaihtoleikki lienee tänäkin vuonna mielenkiintoista katsottavaa. Iso kysymys on, kuinka moni näiden seurojen välisistä siirroista on lapsen itsensä toivoma, ja kuinka moni lähtee aikuisten nerokkaista aivoituksista.
G-D-junnuissa alueen kaksi seurayhteisöä (Kärpät/K-Oulu/LiKi/Ahmat/MuJK ja K-Laser/KKP) tappelevat pelaajista, mutta siitä huolimatta noissa ikäluokissa pelaajat pysyvät vielä kohtuullisen hyvin lähiseuroissa, mikä on ihan järkevää. Ylilyöntejä varmasti tapahtuu, mutta ne ovat ehkä vähenemään päin. Hankala sanoa...
C:stä ylöspäin menee taas niin, että Kärpät tekee sen SM-tason joukkueen, K-Laser/KKP -akseli vie seuraavaksi parhaat pelaajat ja loput jää sitten muille seuroille. Kyllä Kärppien pitäisi saada K-Laser ja KKP mukaan yhteistyöhön kanssaan, jos alueen toiminnan ja pelaajamateriaalin tasoa halutaan nostaa yhteistyöllä. Se olisi ensiarvoisen tärkeää, jos alueelle halutaan tulevaisuudessa aikuisten kilpajoukkue jokaiselle sarjatasolle. Tällä hetkellä Kärpät on aivan liian yksin huipulla. Ahmat taas on Kärpille junioriseurayhteisössä vain kivireki, jota pidetään mukana vain korkeintaan siihen asti, kun Kärppien oma harjoitushalli valmistuu ja seuran ei tarvitse saada yhteistyön varjolla lisäjäitä omille joukkueilleen. Muuta hyötyä Ahmoista ei Kärpille ole.
Tyttöjä alueella on aika vähän, joten sillä saralla pitäisi C-ikäisistä ylöspäin saada ihan kunnollinen alueellinen yhteistyö aikaiseksi. Kärpät olisi varmaan luontevin seura naiskiekkoilun kehittämiseen, ja sitä rooliahan se on aika hyvin ottanutkin. Mutta edelleenkin peräänkuulutan kaikkien alueen seurojen yhteistyötä.
Vanhemmathan etsivät tietysti lapsilleen mahdollisimman hyvää valmennusta, mikäli tavoitteita on. Karu totuus on, että varsinkin perustaitojen opettamisessa alueen kolme kärkiseuraa (Kärpät, K-Laser ja KKP) ovat valmennuksen tason suhteen niin paljon muita edellä, että en yhtään ihmettele, miksi noissa seuroissa ei ole juurikaan ongelmia joukkueiden kokoamisessa. Homma toimii ainakin kohtuullisen hyvin, jäitä on aina vähän, mutta aika hyvin kuitenkin, kehitystä tapahtuu ja seuroja johdetaan ammattimaisesti. Ahmoilla taas olisi ollut kaikki mahdollisuudet nostaa toimintansa tasoa, ja siellä homma alkoi jo näyttää ihan oikean seuran toiminnalta, mutta siellä näköjään osattiin ryssiä homma ihan omatekoisesti, ja seura on taas takaisin tutussa roolissaan - harrastelijoitten puuhastelukerhona. Sen kannattaisi keskittyä harrasteporukoihin ja pienimpiin junnuihin toiminnan tason puolesta. Kiekko-Oulun ongelma on taas jäiden vähyys, kun se joutuu operoimaan kaupungin hallien varassa. Se tosin on tehnytkin asialle jotain ja keskittyy ilmeisesti ihan pienimpiin ikäluokkiin, mikä vaikuttaa tässä tilanteessa täysin oikealta ratkaisulta. Se voi pitkällä tähtäimellä pelastaa koko seuran. LiKi ja MuJK taas operoivat sen verran kaukana Oulusta, että ne yrittävät vain haalia aina vuosittain kokoon mahdollisimman monta joukkuetta alueen omista lapsista ja nuorista. Toki joitain joukkueita seurat saavat yhteistyön kautta, mutta välimatkat ovat kyllä aika pitkiä.