Juniorisarjat

Samaa mieltä. Edustusjoukkueiden ketjuissa hehkutetaan että pitäisi olla omia poikia mutta ketään ei näytä kiinnostavan ne omat pojat ennen kuin ne sinne edutukseen asti pääsevät. Tilanne näyttäisi pikaisella katselulla olevan ihan sama sarjatasosta riippumatta täällä Jatkoajassa.

 

Eilen Raumalla B-junnujen SM-puolivälierää Lukko-Tps oli todistamassa 490 katsojaa. Kiinnostusta tuntuu löytyvän... ainakin silloin kun meinataan menestyä

 

Lainaus:

Onko tuo paljon? Keravalla B-nuorten Mestiksen välierää KJT Haukkojen ja TPS Akatemian välillä oli seuraamassa 321 katsojaa.

 

Mikä on missäkin paljon. Nivalassa ( paljon Keravaa ja Raumaa pienempi kylä ) paikallisen Cowboysin C-nuorten katsojakeskiarvo Mestiksen runkosarjassa oli 149 henkeä per peli. Veikkaan että aika harva junnujoukkue yltää tuollaiseen keskiarvoon koko kauden aikana runkosarjassa. Edes isompien junnujen ylemmissäkään sarjoissa.

 

Junnuharrastusessa on ainakin pikkukunnissa sellainen ongelma, että parhaat imuroidaan alueen mahtiseuraan. Se on ihan jees, mutta kun mahtiseuran nuppiluku alkaa jollain 4 tai 5, ei siellä sitten päästä pelaamaan ollenkaan, ja sehän ei kehitä. Samaan aikaan lähdetystä pikkuseurasta loppuu pelaajat kun muutama lähtee, siihen murrosiän haasteet ym. ja toiminta hiipuu.
Sitten B-iässä alueen edustusjoukkueeseen otetaan se 25-35 ukkoa, muille näytetään ovea. Nämä sitten joko jatkavat jossain lähialueen pikkuseurassa, jos enää jäljellä, tai lopettavat. Mielestäni tässä kohtaa hukataan Suomessa hurja määrä mahdollisia lahjakkuuksia.
Tietysti monia syitä löytyy, mutta vaatii kyllä todella aktiivisen seurajohdon, joka jaksaa kilpailla monia muita lajeja vastaan jatkuvasti. Ihan talkootyötähän tuo on. Ja yleensä vain kuraa tulee päälle.
Oman pojan aloittaessa jäätä jouduttiin jakamaan, kun ei riittänyt, nyt seurassa vissiin 3 tai 4 toimivaa
joukkuetta yhteensä. Ja ko. seurasssa kyllä harrastaminen todella halpaa.

 

Ihan ekaksi laittaisin osanotot Kanadaan - rest in peace.

Tuo mahtiseuran imurointisuhmurointi on tullut koettua niin pelaajana kuin valmentajanakin. Omalla peliuralla joskus kaukaisella 80-luvulla iso naapuri vei käytännössä puoli joukkuetta kun olimme pariin kertaan voittaneet aluemestaruuden. Valmentajana sitten oma pelikaveri valmensi sitä isoa naapuria ja kehtasi soitella meiltä pari kärkikenttää läpi ennen kuin kuulin asiasta yhden pelaajan isältä. Piti laittaa kaveri ojennukseen ja ei niitä vielä silloin E1-iässä sitten lähtenyt vielä yhtään. Kävi loppujen lopuksi niin, että meille tuli muutama peluri sieltä naapurista ihan omasta aloitteestaan.

Varmasti tuossa menetetään pelaajia jossain vaiheessa. Toisaalta sitten siellä pikkuseurassa pitäisi myös osata potkia sitä superjunnua sinne alueen ykkösseuraan oikeassa vaiheessa eikä pitää kiinni kynsin hampain omien kunnianhimoisten voittohalujen varmistajana AA / A-sarjassa. Jos se superjunnu oikeasti on AAA tasoa niin kyllä sen pitää oman kehityksen kannalta lähteä jossain vaiheessa haastavampiin kuvioihin kuin siihen kyläseuraan, jossa joudutaan pitämään kaikki pelaajan tasosta riippumatta mukana, että saadaan joukkue kasaan.

Seuraan nyt mielenkiinnolla kun tuolla alueen eteläosissa on ilmeisesti kolme tai neljä seuraa menossa ensi kaudeksi C-Mestikseen. Tai ainakin kaikki näin yrittävät saada pelaajia houkuteltua joukkueeseensa. Varma fakta kuitenkin on, että yksikään niistä ei pääse Mestikseen. Jos seurat tekisivät yhteistyötä niin ehkä voisivat sen Mestisjoukkueen saada aikaiseksi, mutta epäilen silti vahvasti onnistuisiko se sittenkään.

 

Olen ollut katsomassa B-junnujen finaalipeliä tänään ja tuomaritoiminta on aivan kauheaa. Siis järkyttävää. Onko se aina näinkin vanhoilla junioreilla näin?

 

Lainaus:

Harvaa joukkuetta yksi superjunnu pystyy kannattelemaan todellisuudessa. Ainakaan vanhemmissa ikäluokissa kuin E-junnuissa. Toki jokainen joukkue sellaisen haluaa pitääkin. Useimmissa pikkuseuroissa lienee tapana nostaa pelaamaan vanhempiin ikäluokkiin jotta saa paremmin tasoaan vastaavia pelejä. Mutta murrosiässä sekin on oma riskinsä varsinkin jos pelaaja on pienikokoinen. Isossa seurassa on etunsa usein valmennuksen tasossa, treenien määrässä jne, mutta pikkuseurassakin on omat puolensa. Tuttu porukka ja ympäristö ehkä suurimpina. Noihin tilanteisiin ei varmasti ole vain sitä yhtä oikeaa toimintamallia vaan se on niin paljon riippuvainen siitä junnusta. Ja pikkuseurasta ja isosta seurasta. Että mikä milloinkin on paras ratkaisu.

Puhutko nyt Pohjoisen alueesta vai mistä?

 

Lainaus:

Ei varmasti ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Talentteja ei kuitenkaan ole varaa hukatakaan. Ja harva valmentajakaan pystyy myöntämään, ettei ole enää annettavaa, vai onko joku kuullut valmentajan sanovan ”olen opettanut Kallelle kaiken mitä voin sille opettaa, nyt sen on aika jatkaa parempaan seuraan.”

Pohjoisesta hyvinkin kyse. Minä en oikein jaksa uskoa, että tällä kaudella AA tai A sarjassa pelanneesta joukkueesta tulisi yhdessä kesässä Mestisjoukkue. Ellei sitten jostain laskeudu maaginen säde joka saa sen aikaan.

 

Toimiiko muissa seuroissa pelaajapolku? Kovasti siitä meidänkin seurassa puhutaan että junnuille pitäisi sellainen olla aina sinne edustusjoukkueeseen saakka, mutta todellisuudessa sellaista ei ole...

Omalta osaltaan syy on toki siinäkin että hyppy A - junnuista vaikka sinne mestikseen on liian iso. Mutta hokimaman poikanen taitaa vaihtaa seuraa, tyhjiä lupauksia nämä pelaajapolut jotka ei johda mihinkään.

 

Lainaus:

Tällä kaudella ainoa AAA-sarjaa pohjoisesta pelannut joukkue oli 2xKärpät jotka lienevät ensi kaudella pitkälti SM-sarja joukkueita. Tosin varmaan niin että kärpillä vain yksi ja toinen joukkueellinen pelannee Laserin nimen alla tms. Kaikki loput pelasivat AA tai A sarjaa osittain siitäkin syystä että AAA sarjoihin otettiin vähemmän joukkueita kuin aiempina kausina.

AAA-sarjoissa oli tänä vuonna yhteensä vain 21 joukkuetta. Ja ensi vuonna SM-sarjoissa on 10+10 eli 20. Joten käytännössä tämän vuoden AA-sarjan joukkueistahan ensi vuoden C-mestis joukkueet lähes 100%:sti tulevat. Joten tässä mielessä uskon että olet isosti väärässä siinä ettei tämän kauden AA-sarjoista tule Mestis-joukkueita kun käytännössä kaikki AAA-sarjoissa olleet mahtuvat SM-sarjaan.

Täällä Kajaanissa C2 pelasi AA-sarjaa ja voitti oman final fourinsa. Tästä joukkueesta kuusi pelaajaa pelasi kauden aikana myös C mestistä Hokin C-joukkueessa ja pärjäsivät niissä peleissä ihan hyvin. Ensi kaudeksi kasataan joukkuetta sille rungolle johon tulisi mukaan vielä Sotkamon ja Kuhmon pojat jotka pelasivat A-sarjaa mutta siellä on silti muutamia hyviä pelureita seassa. Uskon vahvasti että tämä joukkue hankkii paikan C-Mestikseen karsinnoissa vaikka pelaajat ovat tällä kaudella AA ja A sarjoja pelanneet.

 

Joo, Mutta jos ajatellaan noita Oulun eteläisen seuroja niin YJK oli omassa AA lohkossaan 5. JHT ja RJK ja Cowboys olivat kaikki A-sarjassa. En siis näistä usko yhdenkään pääsevän Mestikseen. En yksin enkä yhdessä. Kaikkien näiden edellä lienee ainakin 50 joukkuetta.

 

Siinä samaa mieltä että tuskin A-sarjaa pelanneista yksikään sellaisenaan niin paljoa kehittyy että mestis paikkaa saa. Toki yhdistymisten ja uusien pelaajien jne kautta lienee sekin mahdollista. Tuo YJK pelasi parhaimmillaan erittäin hyvin vaikkakin sitten välillä hyvin huonostikin. Siinä voisi olla potentiaalia jos muutaman kärkipelaajan saisi tai jotain yhteistyökuviota tekisi ja kesätreeni menee nappiin.

 

Lainaus:

Kyllä, pikkuseuroissa ei osata tehdä yhteistyötä niin, että joka tasolle löytyisi joukkue ja pelaajat tasonsa mukaan niihin. Kovin helposti tulee se "meidän" joukkue vain ja koko alueen taso kärsii. Tosiaan alueesta riippuen kovimpaan sarjaan x-määrä joukkueita siitä mahtiseurasta, sitten seuraavalle tasolle toiseksi vahvin alueen seura jne. Näin saataisiin mahdollisesti kehittyvät junnut seuraavalle tasolle luontevasti ja ajan kanssa. Vaan eipä taida suomalaiseen mentaliteettiin asettua.

 

Lainaus:

No ehkä se jossain seuroissa toimii. Ja toisissa ei. En nyt muista kuka "legenda" sen sanoi (Alpo S?) että liigaseura tuottaa liigapelaajia, mestisseura mestispelaajia jne. Tosin välillä tuntuu tietyissä tapauksissa, että se seura ei tuota yhtään ainutta pelaajaa miesten joukkueeseen.

 

Pohjoisen ja Lapin alueen valmennusvaliokunta on jälleen antanut suosituksiaan. Olisi ihan kiva kuulla järkeviä perusteluita.

1. Joukkueiden turnaustoiminta ja harjoitusottelut
✓ suositus, että G-D ikäluokissa joukkueet osallistuvat maksimissaan kahteen alueiden ulkopuoliseen turnaukseen.

Keneltä se on pois jos joku joukkue haluaa käydä vaikka viidessä turnauksessa?

▪ Suosittelemme välttämään yläkouluikäisten lasten pelaajasiirtoja, joissa pelaaja siirtyy yli 50km omasta kotipaikasta
▪ pelaajasiirrot menevät aina seurojen nimettyjen valmennusvastaavien kautta
▪ poikkeustapauksesta sopivat yhdessä perheen kanssa lähtevän ja tulevan seuran valmennusvastaava sekä aluevalmentaja

Yritetäänkö estää kehittymishaluisen ja kykyisen pelaajan kehittyminen? Jos valmennus on paskaa omalla paikkakunnalla ja 51 km päässä saisi huippuluokan valmennusta ja pelaaja perheineen on valmis kulkemaan tämän matkan vaikka päivittäin, niin eikö jääkiekkoliiton tehtävänä olisi ennemminkin tukea tätä kulkemista kuin olla esteenä? Liiton mielestä pelaaja pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle saadakseen hyvää valmennusta?

▪ Lähtökohtaisesti pelaajasiirtoja ei tehdä kauden ollessa kesken.
▪ Valmennusvastaavat käsittelevät aina pelaajasiirrot ja päättävät onko siirrolle mitään tarvetta tai riittävän merkittävää perustetta, jolla edellä mainitusta lähtökohdasta voi poiketa.
▪ Pelaajasiirron tullessa (kesken kautta) ajankohtaiseksi, käydään AINA keskustelu ensin lähtöseuran edustajan, pelaajan ja hänen vanhempien kesken. Mikäli halua siirrolle edelleen ilmenee, otetaan keskusteluun mukaan vastaanottava seura. Pyrkimyksenä on edelleen välttää siirto kesken kauden.
▪ Kaikkien näiden rajoitusten tavoitteena on se, että mahdollisimman moni lapsi/nuori saisi nauttia harrastuksestaan mahdollisimman pitkään. Mahdollisimman pitkään kodissa asuttu, yhdessä perheen kanssa lähihalleissa koettu harrastus nuoruudessa, antaa kaikkein parhaimmat lähtökohdat jopa aikuisiän pelaamiselle edustustasolla.

Mikä siinä on niin pahaa, että pelaaja vaihtaa seuraa vaikkapa saadakseen parempaa valmennusta? Nythän on se aika vuodesta kun luvataan maat ja mannut sekä kuu taivaalta, jotta saadaan pelaaja mukaan ja sitten kun arki syksyn pimeydessä koittaa nämä lupaukset ovat muisto vain. Ja tuosta viimeisestä kohdasta epäilen vahvasti, että kyseessä on ihan mutu, eikä sille löydy tieteellistä näyttöä. Jos sitä on niin olisi kiva nähdä tämä tutkimus. Ja jos se joukkue kaatuu yhden pelaajan lähtöön niin se saa silloin kaatuakin, sillä se ei ole terveellä pohjalla muutenkaan.

i. suosittelemme, että kenttäpelaaja edustaa vain yhtä seuraa / päivä
ii. perustelu: on käynyt ilmi, että otteluita pyritään siirtämään siten, että pelaajat ennättävät pelaamaan useita otteluita päivässä. Nuoren pelaajan kehittymisen kannalta ei ole tarpeen, että pelaaja pelaa useassa seurassa ja useita pelejä päivässä.
iii. maalivahti voi poikkeustapauksessa edustaa saman päivän aikana kahta seuraa (junioriyhteistyön piirissä olevia seuroja)

Ja taas, keneltä se on pois jos yksittäiset pelaajat haluavat, jaksavat ja pystyvät pelaamaan useamman pelin päivässä? Saavatpahan lisää pelikokemusta. Omasta mielestäni se on vain plussaa pelaajan kehitykselle kun saa enemmän jäätä jalkojensa alle. Ja miksi tässä laitetaan maalivahdit eriarvoiseen asemaan kenttäpelaajiin nähden?

 

Eipä noilla suosituksilla paljoa virkaa ole. Kun ovat vain suosituksia. Tässä lienee tarkoitus eräänlainen kilven kiilloitus sen suhteen että "kaikki pelaa" ja "kaikilla on kivaa joka seurassa". Ja että pikkuseurat ovat mahtava juttu kaikin puolin pelata eikä sillä pelattavan sarjan tasolla ole merkitystä mihinkään.

Samaa mantraa kuin "ei se huippu-pohjolalle pääseminen mitään takaa eikä poisjäänti estä mitään". Esimerkkeinä käytetään sitä miten moni joskus muinoin leirillä olleista sittemmin pelasi enää U20 joukkueessa. Vaikka tilanne viime vuosina on rajusti toisen suuntainen. Suurin osa neljän vuoden päästä pelaavista U20 ikäluokassa on samoja kuin U16 joukkueessa tänä päivänä.

Eli nämä on niitä hyväkivabra-juttuja mitä halutaan uskotella ulospäin kiekkoliiton toimesta.

 

Lainaus:

Urheilijana kehittymisen näkökulmasta en näe suuremmassa turnausmäärässä suurta ongelmaa. Tämän kohdan kuvittelisin olevan lähinnä talousasioiden sanelema. Turnausten osallistumismaksut ovat nousseet jonkin verran viime vuosina, ja varsinkin G-, F- ja E- junioreissa ei välttämättä olla vielä valmiita matkustamaan ilman vanhempia joukkueen mukana. Turnaukset ja ylimääräiset harkkapelit ovat toisaalta A- ja AA-tasolla oleville pelaajille kutakuinkin ainoa mahdollisuus saada "ylimääräistä" peliaikaa, ja näitä ei saisi rajoittaa. Ongelmana on, että alempien tasojen turnauksiin todennäköisesti hiippailisi vähän kerrassaan lisää ja lisää AAA-tasoisia pelaajia.
Lainaus:

Lainaus:

Niin. Tuskin ihan pikkukummassa siirrytään mihinkään, jollei ole pakko. Jos halutaan estää suoranainen värvääminen, tällaisella kilometrisuosituksella ei ole paljon vaikutusta.
Lainaus:

Vuotuinen Kärpät-KKP-K-Laser-K-Oulu-Ahmat-tuolinvaihtoleikki lienee tänäkin vuonna mielenkiintoista katsottavaa. Iso kysymys on, kuinka moni näiden seurojen välisistä siirroista on lapsen itsensä toivoma, ja kuinka moni lähtee aikuisten nerokkaista aivoituksista.
Lainaus:

Monesti se on pois niiltä "tuppea purevilta" pelaajilta, jotka katselevat katsomosta, kun seurayhteistyön nimissä joukkueeseen nostetut "vahvistukset" ovat varmistamassa joukkueen menestyksen jossakin yksittäisessä pelissä. Pitäisi katsoa ensin sitä, onko seurassa omia pelaamaan kykyneviä pelaajia. Jos ei ole, niin sitten naapurilta pelaajia kehiin. Tässä naapureilta lainaamisessakin liikutetaan liian epätasaisesti käytettävissä olevia pelaajia, eli yleensä vain pari kolme lainaajatahon parhaimmistoon kuuluvista liikkuu. Tästä seuraa, että joillakin pelaajilla on 40-50 sarjapeliä vuodessa, kun "rivipelaajan" pelimäärä on 20-30 peliä. Tämä on aivan vihonviimeistä touhua varsinkin pienimmissä junnuissa, joissa tasoerot ovat suuria. Toiminta pönkittää tasoeroja, jotka johtuvat suurelta osin siitä, kuinka kauan lajin parissa on toiminut.

 

No ei minun varmaan tarvi kaikkea ymmärtääkään. Vanhan liiton valmentajana kuitenkin olen sitä mieltä, että pelaaja pitää pienestä alkaen alkaa aivopesemään harjoittelun, ravinnon ja levon merkityksen suhteen. Ja myös sen pelaajan vanhempia. Pitää reenata ja pelata paljon pienestä pitäen. Nytkin olen seurannut vierestä kun erään seuran C-ikäiset yrittävät opetella reenaamaan, mutta fyysinen lähtötaso on onneton kun ei ole reenattu perusasioita kuntoon silloin kuin pitäisi. 15 v. Jannu ei 20 kg tangon kanssa pääse edes luistelukulmaan. Siihen kun pistetään verrokiksi toinen tuttu junnu joka kyykkäsi reilu vuosi sitten 11-vuotiaana oman painonsa. Voi voi voi voi.

En tiedä montako lahjakkuutta hukataan sillä, että liitto toitottaa tuota mantraansa vuodesta toiseen ja sitten kun se mielestään hyvä pikkuseuran kaveri päättääkin lähteä jonkun toisen seuran, jossa on jo reenattu 7-8 vuotta hyvin, reeneihin ja huomaa oksentavansa ensimmäisen varttitunnin jälkeen.

Joo, tuo siirtohomma on tainnut mennä näissä isommissa paikoissa jo aika villiksi. Tiedän kyllä semmoisenkin tapauksen, että E-junnu vaihtaa seuraa nimenomaan toiminnan laadun tähden. Onneksi tuossa tapauksessa on väliä alle 50 km. Sitä en taas ymmärrä yhtään, että valmetajat hakee hattuunsa sulkia peluuttamalla naapuriseuran pelaajia omien kustannuksella. Eihän se kerro muusta kuin siitä, että valmentaja ei osaa valmentaa. Mutta toisaalta toivon, että varsinkin pikkuseurojen lahjakkaat kaverit saisivat kovempia pelejä esimerkiksi naapuriseuran joukkueessa tai sitten omassa seurassaan vanhemmissa ikäluokissa, viemättä sitä peli paikkaa keneltäkään. Se on vain valmentajan huonoutta, jos nuoremmista mahtuu pelaaja omaan porukkaan.

 

Lainaus:

G-D-junnuissa alueen kaksi seurayhteisöä (Kärpät/K-Oulu/LiKi/Ahmat/MuJK ja K-Laser/KKP) tappelevat pelaajista, mutta siitä huolimatta noissa ikäluokissa pelaajat pysyvät vielä kohtuullisen hyvin lähiseuroissa, mikä on ihan järkevää. Ylilyöntejä varmasti tapahtuu, mutta ne ovat ehkä vähenemään päin. Hankala sanoa...

C:stä ylöspäin menee taas niin, että Kärpät tekee sen SM-tason joukkueen, K-Laser/KKP -akseli vie seuraavaksi parhaat pelaajat ja loput jää sitten muille seuroille. Kyllä Kärppien pitäisi saada K-Laser ja KKP mukaan yhteistyöhön kanssaan, jos alueen toiminnan ja pelaajamateriaalin tasoa halutaan nostaa yhteistyöllä. Se olisi ensiarvoisen tärkeää, jos alueelle halutaan tulevaisuudessa aikuisten kilpajoukkue jokaiselle sarjatasolle. Tällä hetkellä Kärpät on aivan liian yksin huipulla. Ahmat taas on Kärpille junioriseurayhteisössä vain kivireki, jota pidetään mukana vain korkeintaan siihen asti, kun Kärppien oma harjoitushalli valmistuu ja seuran ei tarvitse saada yhteistyön varjolla lisäjäitä omille joukkueilleen. Muuta hyötyä Ahmoista ei Kärpille ole.

Tyttöjä alueella on aika vähän, joten sillä saralla pitäisi C-ikäisistä ylöspäin saada ihan kunnollinen alueellinen yhteistyö aikaiseksi. Kärpät olisi varmaan luontevin seura naiskiekkoilun kehittämiseen, ja sitä rooliahan se on aika hyvin ottanutkin. Mutta edelleenkin peräänkuulutan kaikkien alueen seurojen yhteistyötä.

Vanhemmathan etsivät tietysti lapsilleen mahdollisimman hyvää valmennusta, mikäli tavoitteita on. Karu totuus on, että varsinkin perustaitojen opettamisessa alueen kolme kärkiseuraa (Kärpät, K-Laser ja KKP) ovat valmennuksen tason suhteen niin paljon muita edellä, että en yhtään ihmettele, miksi noissa seuroissa ei ole juurikaan ongelmia joukkueiden kokoamisessa. Homma toimii ainakin kohtuullisen hyvin, jäitä on aina vähän, mutta aika hyvin kuitenkin, kehitystä tapahtuu ja seuroja johdetaan ammattimaisesti. Ahmoilla taas olisi ollut kaikki mahdollisuudet nostaa toimintansa tasoa, ja siellä homma alkoi jo näyttää ihan oikean seuran toiminnalta, mutta siellä näköjään osattiin ryssiä homma ihan omatekoisesti, ja seura on taas takaisin tutussa roolissaan - harrastelijoitten puuhastelukerhona. Sen kannattaisi keskittyä harrasteporukoihin ja pienimpiin junnuihin toiminnan tason puolesta. Kiekko-Oulun ongelma on taas jäiden vähyys, kun se joutuu operoimaan kaupungin hallien varassa. Se tosin on tehnytkin asialle jotain ja keskittyy ilmeisesti ihan pienimpiin ikäluokkiin, mikä vaikuttaa tässä tilanteessa täysin oikealta ratkaisulta. Se voi pitkällä tähtäimellä pelastaa koko seuran. LiKi ja MuJK taas operoivat sen verran kaukana Oulusta, että ne yrittävät vain haalia aina vuosittain kokoon mahdollisimman monta joukkuetta alueen omista lapsista ja nuorista. Toki joitain joukkueita seurat saavat yhteistyön kautta, mutta välimatkat ovat kyllä aika pitkiä.

 

Lainaus:

Vaikea uskoa että seura ei nosta pelaajaa kokoonpanoon jos taso riittää. Jos kyvyt ei riitä, niin varmasti perusteltua.
Pelaajapolun tarkoitus ei ole väkisin peluuttaa oman kylän poikia, vaan tarjota mahdolliisuus pelata kotipaikkakunnalla jos taidot ovat sillä tasolla.

 

Lainaus:

Kyllä se vaan taitaa olla monessa tapauksessa niin, että junioripuoli ei ole tarpeeksi korkealla tasolla miesten joukkueen tasoon nähden. Liittokin kuulemma hokee, ettei ole kiire mihinkään, mutta olen kyllä sen monta kertaa huomannut, että se pitää vaan alkaa reenamaan nuorena kossina tarpeeksi jos meinaa miesten sarjoissa pelata. Toinen vaihtoehto on, että se miesten joukkue on nostettu "ostopelaajille" korkeammalle kuin mitä seuran juniorimylly pystyy tuottamaan.

 

Lainaus:

Molemmissa tapauksissa tilanne on kuitenkin sama, jos junnuista pois kasvavan pelurin taso ei riitä edariin, ei pelipaikkaa tarvi lohjeta sen vuoksi että on "oma kasvatti". Se, minkä vuoksi edarin taso on korkeampi, on syynä sekundäärinen. Oman kylän pojilla ei missään pelata kuin II-divaria.

 

Lainaus:

Joo ei sitä junnua pidäkään sinne miesten joukkueeseen laittaa jos se ei pysty siellä pelaamaan. Mutta ajatellaanpa asiaa näin, että miesten joukkueen pelaajaringin koko on 25 pelaajaa. Pelaajien ikähaarukka on 20-35 vuotta, eli 15 eri ikäluokkaa. Puhtaasti matemaattisesti ajatellen seuran juniorimyllyn pitäisi pystyä tuottamaan jokaisesta ikäluokasta 1,66 pelaajaa edustus joukkueeseen ollaakseen oma varainen. Käytännössä tuon luvun pitäisi olla varmaankin 2-5 kun kaikki eivät kuitenkaan seurassa koko uraansa pelaa syystä tai toisesta. Mutta kovasti ihmettelen, ettei esimerkiksi pääkaupunkiseudulla onnistuta tässä. Käsitykseni mukaan esim. HIFK:lla on omia ja yhteistyöseurojen junnuja nelinumeroinen luku ja seuraan varmaankin halutaan tulla kauempaakin,

 

Joko on junnut alkaneet reenaamaan tulevaa kautta varten? Jos vaikka saataisiin 10-20 vuoden aikajänteellä pelaajia, jotka voittavat esim. Tanskan. Vai mennäänkö sillä meiningillä, että kyllä ne pojat pelaa futista ja muutakin kesällä, ei tartte reenata?