Kertokaas mikkeliläiset lyhyesti Toivakasta.
Nyt kun Liigassa ollaan ja Jukurit pitäisi saada koko kaupungin jutuksi, niin todella monelta mikkeliläiseltä olen kuullut suoraan tai mutkan kautta, että "kyllä sitä yleisöä enemmän kävisi, mutta kun Toivakka". Kuulostaa tavallaan ristiriitaiselta, koska ukko on todella voimakkaasti ollut nostamassa Jukureita Liigaan ja toisaalta yleisökatoa perustellaan miehen mukanaololla. Mikä juttu tämä nyt on?
Mikkeliläisten ja Jukureiden välinen suhde on kaikkine kiemuroineen viime vuosina ollut niin omituinen, että siitä joku saisi tehtyä aikamoisen psykologisen tutkimuskokonaisuuden. Nään isoimmin vaikuttavana tekijänä Jukurien brändin yleisesti, johon tietenkin vaikuttaa Toivakka, mutta moni muukin. Kuten joskus selostin, olen edelleenkin sitä mieltä, ettei Jukurien brändi ole kunnossa(kohta on). Seuran avainhenkilöt eivät ole "toimineet" brändiä vahvistavasti. Tässä ei kannata nyt mennä yksityiskohtiin, koska se olisi todellakin aika iso kokonaisuus, johon kytkeytyy kaikkea seuran historiasta ja Mestis-nousun ajoista Dufvan lähtemiseen sekä fanitoiminnan kasvuun.
Mitä tulee varsinaiseen kysymykseesi, niin mielestäni tuo on pelkkä tekosyy muiden joukossa. Kun imago kokonaisuudessaan koetaan jollain tavalla vastenmieliseksi/ei-houkuttelevaksi, löytyy kyllä syitä jos jonkinmoisia. Se on nähty.
HMV. Toivakka. Ei ne nouse kuitenkaan. Kaupungin rahoilla tehty halli. Tylsää peliä. Sarvisclub. Jukurit.
Itselläkin mielipide Toivakasta on vaihdellut. Epätoivoisimmilla hetkillä olin vaatimassa Jukan eroa organisaatiosta. Loppujen lopuksi, nyt kun unelma on toteutunut, suurin osa ymmärtää varmasti antaa arvostuksensa miehelle. Jukka on myös päivänselvästi ymmärtänyt (liittyen imago- ja brändiasioihin), mitä seura seuraavaksi kipeimmin tarvitsee. Se vaatii ensinnäkin sen, että hän itse pysyttelee takavasemmalla. Pike sen sanoi hyvin reilu vuosi sitten(LS, 10 tarinaa Jukureista):
Yksi kehittämisen kohde on se, että Jukurit henkilöityy yhä hyvin vahvasti Jukka Toivakkaan, ja ihmisillä on vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Jukka on tehnyt upeaa työtä Jukureille pitkän ajan Mestiksessä, mutta jos liigapaikka avautuu, on seuran kasvojen ja käyntikortin oltava vahva toimitusjohtaja, joka pyörittää päivittäistä toimintaa ja johtaa organisaatiota.
Imagoa voisi kai kuvata jonkinlaisena kierivänä lumipallona, joka kierii hiljalleen joko oikeaan tai väärään suuntaan. Jukureilla se pyörimissuunta oli luonnollisesti Mestis-nousun aikaan positiivinen, sitten tuli mestaruuksia ja pallo tietyllä tavalla "lässähti", jonka seurauksena se jämähti niille sijoilleen. Oma kritiikki viime vuosien seurajohto(j)a kohtaan kohdistuu ainoastaan siihen, ettei "palloa" millään ilveellä saatu liikkeelle. Paluu urheilullisesti Mestiksen kärkeen ja tavoittelemaan liigapaikkaa toki antoi hyvän pohjan, mutta se ei yksistään riitä. Suomikiekon tila ja sitä kautta nousumahdollisuus antoi Toivakalle viimeisen mahdollisuuden. Ja hän käytti sen hyväksi. Viime vuonna on alkanut (Jukka Toivakan käynnistämä) tapahtumaketju, joka tulee kääntämään Mikkelin (ja koko Etelä-Savon) rajulla tavalla täysin uudistuneen Jukuri-brändin puolelle. Se tapahtumaketju on vielä pahasti julkisuudelta peitossa. Harri Tammiruusu, Risto Dufva, Ville Nieminen sekä Joni Vesalainen on hyvä alku, muttei suinkaan loppu. Palataan keväällä. Todellinen pommi vasta tikittää.