Oliko odotettavissa, että kaikki ei menekään Jukureiden heimoutustarinassa käsikirjoituksen mukaan? Vastaus on, että kyllä oli. Pienestä lähti ja turhan isoksi kasvoi. Kun kasvoi, niin oli lopulta pakko todeta, että ei ole enään omissa käsissä tämän sammuttaminen. Alunperinkin kysymys oli varomattomasta leikistä tulen kanssa. Sittemmin väärin sammutettu. mutta ei myöskään osattu jälkisammutusta. Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta nyt kävi.
Organisaatiolle pitää antaa täydet pisteet siitä kunnianhinmosta ja rohkeudesta mitä tähän Jukuri-tarinaan on ladattu. Välillä on kuitenkin tuntunut, että organisaation edustajien omat ambitiot ilmiön käsikirjoittamiseen ja omaan kädenjälkeen ovat jopa tarinaa suuremmat. Zigisagi on ollut upea juttu ja siitä kehittyi tarinaan miltei symbolinen tekijä. Zigizagi ei ollut ymmärtääkseni markkinoinnin käsikirjoituksessa vaan se syntyi vähän niin kuin vahingossa joukkueen sisältä. No niin syntyi tämä viimeisinkin legendaarinen leiskautus, mutta näin tulitikkuleikeissä usein käy.
Ilmiöt syntyvät, niitä ei käsikirjoiteta. Mikään organisaatio tai markkinointimies ei saa sortua kuvitelmaan, että rakennamme tässä ilmiötä nimeltä Jukuri-tarina. Tulee enemmän kuin herkällä korvalla kuunnella mitä markkinat ja yleisö, kokeakseen haluttuja tunteita, oikeasti tarvitsee. Se ei ole läheskään aina sama asia kun mitä on tähän asti tehty ja mikä itsestä on hienoa. Iso kysymys tämänkin osalta on kuka Jukureissa lopulta johtaa markkinoinnin "isoa kuvaa"?
Välillä tulee myös sellainen fiilis, että yhteen kauteen pitää ladata kaikki temput riippumatta siitä sopiiko hetkeen ja jatkumoon. Yhteiskuntavastuukin on niin iso asia ja toimintakenttä, että arvopohjainen osallisuus siihen ei ole asia jota tarvitsisi tai edes pystyisi todistamaan taikomalla kaikki mahdollinen sirkus parin kuukauden sisällä kehiin. Nämä ovat juuri niitä asioita, joissa perustellusti alkaa pohtimaan, että kenenkähän agendaa tässä nyt toteutetaan ja kenenkä tarpeita tyydytetään.
Se mitä nyt tapahtui, ei siis kaiketi ollut estettettävissä. Lippikseen ei ledia tarvitse asentaa, mutta sen lippiksen voi välillä ottaa nöyrästi päästä ja ottaa tästäkin opiksi. Organisaation työ on ollut hienoa ja tarina on edelleenkin upea, tästäkin kolhusta huolimatta. Aika näyttää osataanko ottaa opiksi ja maltetaanko tehdä asioita kärsivällisemmin. Tsemppiä Jukurit!
