Jukurit pelasi eilen toisen erän puoliväliin asti omaan silmääni liki täydellistä jääkiekkoa ja teki kaiken sen yksilö- sekä pelitapatasolla (reagointi jokaisen pelaajan ja pelitilanneroolin osalta), jonka se saattoi pisteen eteen tehdä ehkä hieman huonosti valmistautunutta Kärppiä vastaan. Toisen erän keskivaiheilla pelirohkeus valitettavasti muutoin todella ennakkoluulottomasti pelanneella pakistolla kyykkäsi ja kiekosta alettiin tänne piippuhyllylle asti näkyvällä tavalla luopua enenevissä määrin myös tilanteissa, joissa ehdottomasti olisi pitänyt käynnistää tilantekopeli (pelata alaspäin ja kiekotella).
Rajaniemi löi ällikällä pelaamalla yhden varmimmista peleistään vuosikausiin. Ja nuoriso-osasto puolustuksessa: enää ei tarvitse epäillä, riittääkö kyvyt. Lähinnä Jaatiselle ja Jaloselle Kärppien (puolustus)pelinopeuden tuottama vaade oli liian suuri.
Kuten lienemme kaikki jo saaneet (onnellisena? - itse ainakin) huomata, Pekka Kangasalusta on kirjoittanut PAHP- ja KAHP -pelikirjansa sivut uusiksi ja näin ollen ovat vaihtuneet Jukuriviisikoiden rakenne ja käytettävissä olevat syöttösuunnat omalla- ja keskialueella. Tähän asti, kolmen sarjapelin jälkeen, kuvailisin itse näin: pieniä mausteita viime kaudesta on jätetty, eli venyttäjää, repivää hyökkääjää ja myös satunnaisia luisteluita kaistojen yli nähdään, mutta: pääasiassa on palattu - tai ei voi Kangasalustan osalta sanoa palattu, mutta Jukureissa palattu - keskialuepelaamisenkin osalta Meidän pelin rakenteisiin. Hienoa työtä ja eräänlainen nöyryydenosoitus Kangasalustan valmennustiimiltä: selvästi viime kausi on tarkasti perattu ja tultu siihen johtopäätökseen, että silloinen melko radikaalikin tapa pelata suhteessa hyväksi havaittuun suomalaiseen peli-identiteettiin (mm. suomen- ja maailmanmestaruudet viime keväänä keskinkertaisilla pelaajamateriaaleilla) oli sittenkin hieman liikaa tai liian vähän. Toki emme tiedä, miten Kangasalusta on ajatellut - eihän siitä ajatuksesta mihinkään pääse, että viime kauden pakisto näytteli rooliaan siinä, ettei tämän kauden pelitavalla pelattu viime kaudella. Nyt on sellaisia jannuja, jotka siihen viimeistään pystyvät.
Jos haluaa tilastollisesti todeta Jukurien pelitavan muuttuneen, muistelkaapa sielunne silmin paria eri muuttujaa viime kauden osalta:
1) Montako kertaa ottelua kohden näitte Jukuripakin syöttävän lyhyen avaussyötön aivan oman maalin eteen, siis siihen, mihin alakoulun liikunnanopettaja aina kielsi syöttämästä...
2) Kun lasketaan tilanteet, joissa Jukurit on riistänyt kiekon omassa päässä ja lähtee nopeaan, puolinopeaan (levittävä syöttö, josta hyökkääjälle) tai palautuksen kautta pelattavaan vastahyökkäykseen, montako kertaa kiekko kiersi lavasta lapaan ennen hyökkäyssinistä eli mikä oli syöttöketjun keskimääräinen pituus tällä välillä?
Tarkkailkaapa huviksenne nyt huomenna tai tänään, mikäli KooKoon nylkemistä katsotte, miten on tällä hetkellä asioiden laita. Montako kertaa joku Jakovenko näpäyttää lyhyen avaussyötön itsensä pelattavaksi tehneelle sentterille siihen aivan Rajaniemen (joka on ansainnut jatkaa maalissa) eteen, ja montako syöttöä pelaajalta toiselle nähdään keskialueen ylityksessä.
Jos vain laskee ja vertaa viime kauteen, todistaa itselleen: Kangasalustan Jukurit on jo aiemmin kunnossa olleiden elementtien (pelin rytmittämisen niin hyökätessä kuin puolustaessa) lisäksi palannut Meidän pelin linjalle kenttätasapainon, viisikon tiiveyden ja lyhytsyöttöpelin periaatteiden osalta. Ei ole vieläkään sahattu Meidän pelin fläppitaulua, tiedoksi Vesa Rantaselle ja companylle. :)
