Mitenkäs tästä sitten KalPaa vastaan? Eihän tuolla pörräämisellä niitä pinnoja tule jos kiekkoa ei saada maaliin.
Kun puhutaan yksittäisistä otteluista tai ottelusarjoista, joissa tunnetaso on tapissa ja pelaajat on ne mitkä on, alkaa muttujat jäämään siihen,
miten pelataan. Lähdetään siitä, koska siitä kaikki lähtee. Kuten sanoit, ei maalintekijöitä yhdessä yössä synny. Parhaat on kentällä ja tunnetasosta johtuen he pelaavat pääasiassa parhaalla tasollaan.
Miten Jukurit eilen pelasi? Tässä pitää ottaa huomioon, että Sport pelaa kohtuullisen innokkaasti pystysuuntaan, vaikka kehitystä viime kaudesta onkin tapahtunut parempaan. Jukurit lähti mukaan Sportin vauhtiin. Se ei pelannut kovin paljon viivelähtöjä, hidastuksia ei pelattu ja palautuksia vain hätätapauksissa. En ymmärrä tätä. Kalpa tulee pelaamaan tavalla, joka ei mahdollista Jukureille eilisen kaltaista vauhtia. Eilen Jukurit hallitsi vähäisistä kiekkokontrolliteoista huolimatta kiekkoa, mutta tänään niin ei käy eilisen pelillä.
Jukurien puolustuspeli oli erinomaista. Yhdistetyllä alue- ja paikkapuolustuksella mennään päädyssä ja 0-5 on kovassa käytössä keskialueella, kuten Dufvan tavaramerkkeihin kuuluu. Kannatan tätä myöskin. Toki ohjauspelissä on Meidän pelin kaksivaiheisuus eli silloin kun oli paikka niin prässätään lujaa, mutta ei tuo joukkue siihen kovin montaa kertaa pelissä ehdi. Trap toimi hyvin, varsinkin laitaan ohjaus punaviivan kohdilla oli monesti kaunista katsottavaa (hyvää yhteistyötä painollisen puolen pelaajien kesken). Tähän suurin osa Sportin hyökkäyksistä pysähtyi. Jos kiekko saatiinkin päätyyn, niin irtokiekot saatiin aika hyvällä vauhdilla ja varmuudella ylöspäin. Puolustuspelin osalta Jukureilla ei ole mitään hätää, kun puhutaan pelitavallisista asioista. Näin voidaan ja pitää jatkaa Kalpaa vastaan.
Entä hyökkäyspeli? Puolustusalueella kiekonriiston/irtokiekon jälkeen oli puolinopeissa (pakki-pakki-keskusta) hyvä tarjonta, eli hyvin harjoiteltu asia. Sentteri pysyi todella alhaalla. Suurin osa hyökkäyksistä oli tasavoimaisia, eli tilannetta tunnistettiin ja rytmi+etäisyydet pysyivät kelvollisena, mutta kuitenkin yksi asia herätti huomion: sellaiset yhden laiturin pistohyökkäykset oli suosittuja Jukurien osalta. Pennanen ei näitä viime kaudella edes sallinut, mutta Dufva näyttää sallivan. Eli esim. vaihtotilanteessa annetaan alakerrasta lyhyehkö syöttö vauhtiin laiturille, jolla riittää pelinopeus aika hyvin päästä jopa alueelle, mutta siellä luonnollisesti on jo 1vs3 tilanne. Tässä ei pelaajat onneksi tehneet sitä virhettä, että olisivat lähteneet hyökkäysalueella voittamaan tilaa. Ko. tilanteessahan pitää nimenomaan yrittää kamppailla kulmassa ja tehdä tilaa(voittaa aikaa). En tiedä, onko tämä peliä edistävä elementti. Ehkä valintaan vaikutti se, että Sport tykkäsi paineistaa vähänkin epäorganisoituun Jukuriviisikkoon kovaa, eli hitaiden lähtöjen rakentaminen tehtiin vähän vaikeaksi.
Keskialueella Jukuriviisikon rakenne oli erinomainen. Peli saatiin pelattua sentterin kautta ja pakki oli hyvin mukana. Syöttölinjat oli hyvin auki, jopa laituri-laituri syöttöjä ja ristipistoja pakilta laiturille saatiin ajoittain perille. Nämähän on hunajaa pelinopeudelle. Tosin: vauhtieroa ei sinänsä saatu eikä edes yritetty luoda. Tämä on yksi kysymysmerkki Kalpaa vastaan. Keskialueen ylitystä pitäisi vielä varioida aika paljon, tuo ei hirveän monipuolista ollut vaikka laadukasta sinänsä kun syöttösuunnat oli niin hyvin auki. Enemmän paikanvaihtoa, välillä vaikka se hauki sinne repimään, joskus pitkä avaus omalta alueelta hyökkäyssiniselle ja sieltä seinällä keskustaan jne jne. Varmasti peli kehittyy kun mennään eteenpäin, mutta joka tapauksessa yhden asian uskallan luvata: tänään nähdään Pekka Virran KalPalta oppitunti siitä, miten sitä vauhtia luodaan viiskkoon. Kalpa on siinä yksi maailman parhaista. Tuossa pitää Jukurien puolustuksen olla hereillä, toivottavasti videot on katsottu.
Sitten vielä tämä niin raivostuttavan ärsyttävästi kirjoitettava pelin osa-alue, eli hyökkäys alueen hyökkäys peli (siksi se on tapana lyhentää HAHP). Tähän löytyy varmasti mielipiteidä laidasta laitaan, eikä asia ole ollenkaan yksinkertainen. Kun materiaali on rajoittunutta, on maalinteon tehokkuus huono. Miten tahansa hyökkäyspeliä pelataankin, kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonolta. Yksi valittaa että pyöritään kulmissa ja on iloinen kun lauotaan, toinen valittaa, että miksi laukauksista ei koskaan tapahdu mitään ja miksi ei päästä kunnon tekopaikoille. Peli on jatkumo. "Toimita kiekko maalille niin hyviä asioita tapahtuu" on sanonta, jota ei minusta olisi koskaan pitänyt keksiä. Kun joku Keni Karalahti vetää viivalta lörpyn ja se kimpoilee maaliin, on sanonta helppo hyväksyä. Monesti jääkiekon ystäviltä tuntuu olevan sokeassa kulmassa se asia, että itse asiassa kun kiekko toimitetaan maalille, yleisin asia joka tapahtuu on hyökkäysvuoron vaihtuminen eli erittäin ikävä asia. Tämän aiheen ympärillä Jukurien valmennusjohdon kannattaa pyöriä, ja niin varmasti pyöritään täällä kannattajienkin keskuudessa, ongelma kun tulee tällä materiaalilla olemaan väistämätön ja loputon. Kulmapelin rakenne oli hyvä (käytännössä Pennasen viime kauden HAHPilla pelattiin), mutta mielestäni siinä oltiin liian kärsimättömiä. Kalpaa vastaan vaan vielä lisää kiekkokontrollia hyökkäyspäässäkin ja rauhassa ne paikat. Jos niitä ei tule, ei kannata laukoa, koska silloin
huonoja asioita tapahtuu. Tähänkin saadaan KalPalta oppia tänään.
Saa muutkin ottaa kantaa, lisäillä ja korjailla! Kokonaisuudessaan väitän, että Jukurit pelasi eilen kiitettävää jääkiekkoa muutamia rakenteita ja painotuksia lukuunottamatta. Tänään tulee taktisesti parempi joukkue vastaan kuin eilen. Siihen pitää pystyä vastaamaan, erityisesti kärsivällisyydellä. Keskustelu varmasti jatkuu kauden mittaan. Taitaa olla ensimmäinen kausi muutamaan vuoteen, kun ei olekaan ihan sama, millä taktiikalla Jukurit pelinsä pelaa.