Esitetäänpä pistekeskiarvojen ja maalaisjärkeilyn tueksi vaihteeksi toisenlainen tilasto Jukurien otteista. Mielenkiintoinen huomio on nimittäin viikinkipaitojen heikko vieraspelaaminen. Voittoja on tullut vain kolme, kun tappioita taas yhdeksän. Jukurit on vieraspelaamisessa vasta sarjan 10. paras. Kotisaldo - kahdeksan voittoa, neljä tappiota - näyttää vastaavasti paljon paremmalta, ja kotipisteissä Jukurit onkin kokonaisuudessa sarjan 6. paras tiimi.
Vieraissa menestyminen ei ole tähtitiedettä. Se on pitkälti henkiseltä puolelta ja fokuksesta kiinni. Asenteen tulee olla kohdallaan, jotta menestystä myös matkarasituksen painamana kertyy. Kunto ja materiaali kyllä tämän tason miehillä riittävät entistä parempaan vieraissahaastamiseen.
Makkosen aikana kotona kärsittiin kolme tappiota, kun taas voittojen tielle päästiin vain kerran. Vieraissakin tuli neljän tappion lisäksi vain yksi voitto. Nämä todellakin ovat harmittava taakka sarvipäille koko loppukauden, mutta niitä on turha enempää murehtia.
Lipiäisen alaisuudessa kahdeksasta kotiottelusta on hävitty ainoastaan yksi. Se kärsittiin LeKiä vastaan niukalla yhden maalin erolla. Kun jätetään "Makon" aikakausi omaan huomioonsa, Jukurit on ollut kotijoukkueena loppusyksyn täyttä rautaa - tilastollisesti jopa sarjan paras. Vieraissa esitykset ovat jatkuneet heikohkoina, joten jos matkapeleissä saataisiin lukkoa pois, Jukurit nousisi ennen pitkää lähelle kärkeä. Kotiottelut eivät liiemmälti kärsi, ainoastaan hyvin harvoin, hyvistä vierasotteista, joten matkapeikon karistaminen tekisi kiistämättä "gutaa".
Nyt onkin jotakuinkin samanlaista asetelmaa kuin Jukurien ensimmäisellä Mestis-kaudella. Silloin vieraissa oltiin keskinkertaisia, kun taas kotona tappio oli sula harvinaisuus. Seuraavina kausina alettiin saada pisteitä muualtakin kuin Kalevankankaalta, ja Jukurit keikkui myös runkosarjan päätyttyä ykkösenä.
Toivottavasti lukko alkaa aueta jo tänään legendaarisella Kupittaalla. Sieltä Jukureilla on historiansa ajalta äärimmäisen hyviä muistoja, joita toki himottaisi verestää.
Vieraissa menestyminen ei ole tähtitiedettä. Se on pitkälti henkiseltä puolelta ja fokuksesta kiinni. Asenteen tulee olla kohdallaan, jotta menestystä myös matkarasituksen painamana kertyy. Kunto ja materiaali kyllä tämän tason miehillä riittävät entistä parempaan vieraissahaastamiseen.
Makkosen aikana kotona kärsittiin kolme tappiota, kun taas voittojen tielle päästiin vain kerran. Vieraissakin tuli neljän tappion lisäksi vain yksi voitto. Nämä todellakin ovat harmittava taakka sarvipäille koko loppukauden, mutta niitä on turha enempää murehtia.
Lipiäisen alaisuudessa kahdeksasta kotiottelusta on hävitty ainoastaan yksi. Se kärsittiin LeKiä vastaan niukalla yhden maalin erolla. Kun jätetään "Makon" aikakausi omaan huomioonsa, Jukurit on ollut kotijoukkueena loppusyksyn täyttä rautaa - tilastollisesti jopa sarjan paras. Vieraissa esitykset ovat jatkuneet heikohkoina, joten jos matkapeleissä saataisiin lukkoa pois, Jukurit nousisi ennen pitkää lähelle kärkeä. Kotiottelut eivät liiemmälti kärsi, ainoastaan hyvin harvoin, hyvistä vierasotteista, joten matkapeikon karistaminen tekisi kiistämättä "gutaa".
Nyt onkin jotakuinkin samanlaista asetelmaa kuin Jukurien ensimmäisellä Mestis-kaudella. Silloin vieraissa oltiin keskinkertaisia, kun taas kotona tappio oli sula harvinaisuus. Seuraavina kausina alettiin saada pisteitä muualtakin kuin Kalevankankaalta, ja Jukurit keikkui myös runkosarjan päätyttyä ykkösenä.
Toivottavasti lukko alkaa aueta jo tänään legendaarisella Kupittaalla. Sieltä Jukureilla on historiansa ajalta äärimmäisen hyviä muistoja, joita toki himottaisi verestää.