Jokin lukkohan sarvipäillä nyt on. Kävin katsomassa TuTo- ja KooKoo-ottelut, joissa Jukurit jo pelasi Lipiäisen alaisuudessa, ja noissa matseissa peli sujui kuin unelma. Ero Makkosen Jukureihin oli kuin yöllä ja päivällä. Vieraspeleistä ja viimeisimmästä LeKi-ottelusta olen täysin raporttien varassa, mutta otteluita näkemättäkin on huolestumiseen jo syytä.
Hokkia vastaan peli vieraskaukalossa oli ilmeisen hyvää, ja paremmuus ratkaistiin vasta voittolaukaskilpailussa. Onhan Hokki sarjan kiistattomia kärkijoukkueita. Sen sijaan kun noususuhdanteinen Kisa nappasi Kalevankankaalta kolme pistettä tuliaisiksi, alkoivat hälytyskellot jo vaimeasti soida. Viimeistään eilinen tappiollinen vierailu "joen poikien" kotihallissa Joensuussa saa miehen huolestumaan.
Fanien mielessä on syystäkin herännyt jos jonkinlaisia kysymyksiä koskien Jukurien nykytilannetta. Mikä nyt mättää? Oliko menestys silkkaa alkuhuumaa Lipiäisen alaisuudessa? Eivätkö kemiat sittenkään kohtaa? Eikö maalipaikoista saada kiekkoa sisään? Onko Mikkeli jo parhaimmat kiekkovuotensa nähnyt, ja saako "Leipuri" noin vain hurvitella Kouvolan yöelämässä?
No, ehkä kyseessä on silkka kauteen kuuluva hyvien ja huonojen jaksojen vaihtelu, joita tulee valmentajan kuin valmentajan alaisuudessa. Tosiasiassahan viimeisimmät kolme peliä on jokainen hävitty yhden maalin erolla, ja ilmeisesti jokaisessa maalit olisivat hyvinkin voineet mennä toisinkin päin. Vaikka vihaankin sanontaa, niin aina kiekko ei vaan pompi. Psykologia on jääkiekossa tärkeä tekijä. Kun saadaan muutama voitto alle, alkaa homma usein tuntua liian helpolle, mistä seuraa taantuma, ja tilanne kääntyy päälaelleen. Tappioita voi tulla, mutta kun joukkue taas herää, aletaan entiset maalin tappiot kääntää maalin voitoiksi. Usein maalipaikoissa onnistumiseen tarvitaan onneakin, ja hyvänä päivänä kiekko menee sisään. Kuten viisaat miehet ovat sanoneet: "Jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli." Se ero entiseen kuitenkin on, että Lipiäinen on ammattilainen ja osaa tehdä temppunsa kurssin kääntämiseksi.
En kuitenkaan panisi vastaan, jos Jukurit hyökkäyspäätään miehellä jos parillakin vahvistaisi. Tilastojakin katsomalla nähdään, ettei puolustuksessa ole ollut valittamista, mutta hyökkäystehokkuus on taas ollut luvattoman heikkoa. Jukurien foorumilla heitettiin jokerikorttina Hermeksen Jani Uski, ja tällaisille miehille olisi nyt käyttöä. Toki esimerkkitapaus Uskin saapuminen Mikkeliin on jokseenkin utopistista, mutta parille tehomiehelle olisi edelleen käyttöä. Jos ei edes yritä saada vahvistuksia, ei mitään voi odottaakaan. Jukurien maalinteko on ollut liian harvojen varassa. Painotan toki, että vahvistuksissa laatu korvaa määrän.
Kyllä Jukurit kuuluu edelleen Mestiksen kärkeen, ja asiat on saatu täällä vuosien saatossa sellaiseen järjestykseen, että joka kaudelta voidaan odottaa mestaruutta. Peliä ei ole vielä hävitty, mutta Lipiäisen alun lupaava noususuhdanne on saatava alkamaan uudelleen. Pisteitä ei kannata liikaa miettiä, vaan mennä kliseisesti ottelu kerrallaan ja katsoa runkosarjan lopuksi, mikä on tilanne. Liikaa sarjatilannetta katsomalla vain pahennetaan tuskaa ja löydytään kauden loputtua sieltä, mistä Jukurit ei edes pahimmissa painajaisissa ole ennen löytynyt.
Baker-asiaankin on otettava parilla sanalla kantaa. Kory saa minun puolestani kikkailla missä huvittaa, mutta ehto on, että peli kulkee. Nyt "Leipurin" otteet ovat olleet tuskaisia, eikä hän ole päässyt sille tasolle, jossa ammattilaisen kuuluisi olla. Bakeriltä vaaditaan selvästi enemmän tehoja ja sitä kautta joukkueen auttamista. Hän on niitä miehiä, jotka tavallisesti tekevät ja syöttävät maaleja hyökkäyspään avainpelaajina. Mikä tähän on syynä? Toki hänellä oli olkapäävamma, ja sen vaikutuksesta pelaamiseen tuskin täysin tietää kuin mies itse. Kuitenkin tuntuu siltä, ettei keskittyminen ole koko ajan ollut vaaditulla tasolla, vaan kaukalon ulkopuoliset asiat ovat vieneet liikaa voimia. Niinhän sen tulee olla, että ensin työt, sitten huvit. Ja työt hoidetaan vaaditulla tasolla.
Hokkia vastaan peli vieraskaukalossa oli ilmeisen hyvää, ja paremmuus ratkaistiin vasta voittolaukaskilpailussa. Onhan Hokki sarjan kiistattomia kärkijoukkueita. Sen sijaan kun noususuhdanteinen Kisa nappasi Kalevankankaalta kolme pistettä tuliaisiksi, alkoivat hälytyskellot jo vaimeasti soida. Viimeistään eilinen tappiollinen vierailu "joen poikien" kotihallissa Joensuussa saa miehen huolestumaan.
Fanien mielessä on syystäkin herännyt jos jonkinlaisia kysymyksiä koskien Jukurien nykytilannetta. Mikä nyt mättää? Oliko menestys silkkaa alkuhuumaa Lipiäisen alaisuudessa? Eivätkö kemiat sittenkään kohtaa? Eikö maalipaikoista saada kiekkoa sisään? Onko Mikkeli jo parhaimmat kiekkovuotensa nähnyt, ja saako "Leipuri" noin vain hurvitella Kouvolan yöelämässä?
No, ehkä kyseessä on silkka kauteen kuuluva hyvien ja huonojen jaksojen vaihtelu, joita tulee valmentajan kuin valmentajan alaisuudessa. Tosiasiassahan viimeisimmät kolme peliä on jokainen hävitty yhden maalin erolla, ja ilmeisesti jokaisessa maalit olisivat hyvinkin voineet mennä toisinkin päin. Vaikka vihaankin sanontaa, niin aina kiekko ei vaan pompi. Psykologia on jääkiekossa tärkeä tekijä. Kun saadaan muutama voitto alle, alkaa homma usein tuntua liian helpolle, mistä seuraa taantuma, ja tilanne kääntyy päälaelleen. Tappioita voi tulla, mutta kun joukkue taas herää, aletaan entiset maalin tappiot kääntää maalin voitoiksi. Usein maalipaikoissa onnistumiseen tarvitaan onneakin, ja hyvänä päivänä kiekko menee sisään. Kuten viisaat miehet ovat sanoneet: "Jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli." Se ero entiseen kuitenkin on, että Lipiäinen on ammattilainen ja osaa tehdä temppunsa kurssin kääntämiseksi.
En kuitenkaan panisi vastaan, jos Jukurit hyökkäyspäätään miehellä jos parillakin vahvistaisi. Tilastojakin katsomalla nähdään, ettei puolustuksessa ole ollut valittamista, mutta hyökkäystehokkuus on taas ollut luvattoman heikkoa. Jukurien foorumilla heitettiin jokerikorttina Hermeksen Jani Uski, ja tällaisille miehille olisi nyt käyttöä. Toki esimerkkitapaus Uskin saapuminen Mikkeliin on jokseenkin utopistista, mutta parille tehomiehelle olisi edelleen käyttöä. Jos ei edes yritä saada vahvistuksia, ei mitään voi odottaakaan. Jukurien maalinteko on ollut liian harvojen varassa. Painotan toki, että vahvistuksissa laatu korvaa määrän.
Kyllä Jukurit kuuluu edelleen Mestiksen kärkeen, ja asiat on saatu täällä vuosien saatossa sellaiseen järjestykseen, että joka kaudelta voidaan odottaa mestaruutta. Peliä ei ole vielä hävitty, mutta Lipiäisen alun lupaava noususuhdanne on saatava alkamaan uudelleen. Pisteitä ei kannata liikaa miettiä, vaan mennä kliseisesti ottelu kerrallaan ja katsoa runkosarjan lopuksi, mikä on tilanne. Liikaa sarjatilannetta katsomalla vain pahennetaan tuskaa ja löydytään kauden loputtua sieltä, mistä Jukurit ei edes pahimmissa painajaisissa ole ennen löytynyt.
Baker-asiaankin on otettava parilla sanalla kantaa. Kory saa minun puolestani kikkailla missä huvittaa, mutta ehto on, että peli kulkee. Nyt "Leipurin" otteet ovat olleet tuskaisia, eikä hän ole päässyt sille tasolle, jossa ammattilaisen kuuluisi olla. Bakeriltä vaaditaan selvästi enemmän tehoja ja sitä kautta joukkueen auttamista. Hän on niitä miehiä, jotka tavallisesti tekevät ja syöttävät maaleja hyökkäyspään avainpelaajina. Mikä tähän on syynä? Toki hänellä oli olkapäävamma, ja sen vaikutuksesta pelaamiseen tuskin täysin tietää kuin mies itse. Kuitenkin tuntuu siltä, ettei keskittyminen ole koko ajan ollut vaaditulla tasolla, vaan kaukalon ulkopuoliset asiat ovat vieneet liikaa voimia. Niinhän sen tulee olla, että ensin työt, sitten huvit. Ja työt hoidetaan vaaditulla tasolla.