Aika moni meinaa nyt unohtaa, että Rautakorven ensimmäinen kausi oli aivan pannukakku.
Pannukakku, kyllä. Mutta kuten tässä tulokset ovat tällä kaudella osoittaneet, niin ne syyt siihen viime kauden pannukakkuun juontavat varmuudella juurensa muualle kuin Rautakorpeen. Rautakorpihan tällä kaudella otti lusikan käteen ja rupesi laittamaan JYPin peliä kuntoon. Pelaajat eivät seiso surkean valmentajan takana, joten kyllä pelaajat osoittivat ihan siellä kentällä näiden ratkaisujen jälkeen, ettei vika todella ollut siinä valmennuksessa.
JYP mokasi viime kauden ja Rautakorpi lähti asiaa korjaamaan. Todistusaineistona on hyvä peli aina jouluun asti, jolla JYP taisteli playoff-paikasta. Ja ei se ole edes jälkiviisautta: JYP taisteli playoff-paikasta aina Rautakorven potkuihin saakka. Rautakorvella oli selvästi käsissään joukkue, jonka hän olisi vienyt ainakin pudotuspeleihin.
Kun Rautakorpi korvattiin, joukkueen suoritustaso luhistui. Ensin melkein 10 tappiota putkeen shokissa, sen jälkeen pari voittoa ja kauden loppuun totaalinen puhallus ja kahdeksan tappiota.
Käytännössä Rautakorven potkut alleviivaavat sen, että vika ei ollut siellä.
Seppänen tunkeutui härskillä tavalla Rautakorven tontille ja rupesi linjailemaan myös Viitasen ohitse sitä, millaista jääkiekkoa JYPin tulee pelata. Rautakorpi halusi (kuten valmentajat aina haluavat), että joukkue pelaa voittavaa lätkää. Hänellä oli keinot, joilla JYP voi voittaa. Seppänen tunkeutui tähän ja rupesi puhumaan jostain pelifilosofiasta ja arvoista, joiden pohjalle strategia on rakennettu. Fanithan sen tässäkin keskustelussa hyvin alleviivaa, ettei niitä rivikannattajia lopulta kiinnosta kaunoiset puheet ja fantasiat pelipaikattomista lätkäpeleistä, joissa mennään iloisesti ja koko ajan kiekko on omassa verkossa. Seppäsen jääkiekko JYPissä oli tällä kaudella ainoastaan pudotuspelipaikatonta.
Ja tämä erottaa keskeisellä tavalla sen, miksi valmentaja valmentaa eikä omistaja.