Samaa mieltä
@Hiki-Pena kanssa, ettei jääkiekko itsessään kuulu millään lailla hallitukselle tai edes operatiiviselle johdolle ellei sitten kuulu nimenomaan urheilujohtoon ja toimi sen tittelin alla. Seppäsen ulostulot ovat outoja ja itse asiassa vaikeuttavat Rautakorven työtä.
Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö Rautakorven vastuulle kuulu JYPin suunnan kääntäminen. Viime kausi annettiin pois ja JYP oli aika pitkämielinen tässä prosessissa viime kaudella. Joukkuetta myös vahvistettiin monella tavalla kauden aikana eli Rautakorpea ei missään nimessä jätetty "pärjäilemään" alisuorittavan jengin kanssa.
Rautakorvella on heikkouksia eikä niitä voi mitenkään salata - toki kaikilla on. Itse listaan kolme huonoa juttua Rautakorvelta:
1) Peli-ilo. Rautakorven joukkueissa pelataan vakavalla naamalla ja suhtaudutaan kaikkeen tekemiseen todella kovalla vakavuudella. Tämä tuottaa ilmapiirihaasteita, koska joukkue, joka alisuorittaa pelillisesti, tarvitsee usein toiseen suuntaan mennäkseen toisenlaista ilmapiiriä. Rautakorpi yleensä vääntää ruuvia kireämmälle, jos joukkueella on vaikeaa. Nykyaikaisen johtamisen näkökulmasta tämä ei oikein toimi, koska parempi vaihtoehto olisi vähän irrottaa ja antaa siimaa.
2) Palkkapussin mukaan peluuttaminen. Keskeiset pelaajat päätetään palkkapussin mukaiseen järjestykseen jo harjoituskaudella ja näille pelaajille tarjotaan sovituissa pelitilanteissa liian iso luotto kykyyn nähden. Ongelma kärjistyy tappioasemassa, jolloin Rautakorpi peluuttaa valmiista kirjastaan kolmea ketjua ja heittelee pelaajia imemään tuppea nuorimmasta alkaen penkille. Karkeasti viesti nuorille pelaajille on, ettei virheitä sallita ja kun niitä ei sallita ja istutetaan kaverit imemään tuppea niin he tekevät johtopäätökset tästä itse. Kentällä päästessään pelko virheestä on suurempi kuin ilo onnistumisesta, jolloin nuorista ei saada lähellekään kaikkea irti.
3) Pelin sisällä valmentamisen taito. Tämä linkittyy molempiin kohtiin yllä: Rautakorpi ei juurikaan pelin sisällä muuta suunnitelmia. Hän voi tehdä liikkeitä eri pelaajien peliajassa, mutta esimerkiksi tänään kuumien pelaajien peluuttaminen ei tule kuulonkaan. Jos jokin pelin osa-alue sitten sakkaa niin siellä ovat samat pelaajat jatkuvasti niissä huonoissa hetkissä ottamassa ne tilanteet vastaan: Tapparassa se tarkoitti esimerkiksi sitä, että Tappara ei tehnyt yli kolmeen kauteen yhtään maalia ilman maalivahtia Rautakorven alaisuudessa. Pelin lopussa kiihteästi tasoitusta jahtasivat joka pelissä ne samat pelaajat, jotka eivät olleet onnistuneet miesmuistiin siinä, mitä tavoiteltiin. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka kokemukset vaikuttavat tilanteisiin. Joskus olisi armollista vapauttaa ja antaa jonkun muun yrittää, jolla ei ole sitä samaa kannettavaksi.
Vaikka tässä nyt maalaillaan ns. heikkouksia niin näiden kaikkien kääntöpuolella on sitten Rautakorven suuret vahvuudet:
1) Järjestelmällisyys.
2) Ammattimaisuus.
3) Toistot ja turvallinen ilmapiiri, jossa mikään ei tapahdu yllättäen ja pyytämättä.
Tällä kaudella tulosta on tultava, koska ympäristö ei kestä vielä vuonna 2023 sitä, että Rautakorven metodeilla ei tule mitattavia tuloksia. Se on pitkällä aikavälillä ainoa myyntivaltti Rautakorven tekemiselle, että tulokset ovat suotuisia. Jos tulokset eivät ole suotuisia niin yhteiselo joukkueen ja johtoryhmän kanssa voi muuttua kivireeksi. Silloin pitää Viitasen pystyä tekemään radikaalejakin ratkaisuja. Nyt tai ei koskaan.