Jukka Jalosen Suomi

[msg]

Juuri näin. Sen teki Jalonen ja sen tein minäkin kirjoituksessani.

Muuten olit asian ytimessa, mutta unohdit Jalosen päävalmentajaksi valinneen Kalervo Kummolan, joka oli tarpeeksi viisas tehdessään muutoksia valmennustiimiin viime kevään epäonnistumisen jälkeen. Kummolahan mediassakin mainitsi valmennuksen muutostarpeista ja onneksi ajoi ne läpi johtavien vastustuksesta huolimatta. Dufvan ja Lehkosen vaihtaminen Matikaiseen ja Nurmiseen oli Kalervo Kummolalta mestaruuden arvoinen teko.

 

[#76]

Poikkeuksellisena pidän, että Suomi paransi suoritustaan turnauksen aikana pelaten parhaat pelinsä semi ja finaalivaiheessa. Monesti aiemmin joukkueen peli on huonontunut pitkin turnausta.

Harvinaista oli myös joukkueen nousemisen toistuvasti tappioasemasta voittoon, eikä pelkästään yhden maalin tappioasemista, vaan myös parin maalin takaa tultiin rinnalle ja ohi.

Ketkä puhuvat takinkääntämisestä, jos nyt tunnustaa Jalosen tehneen hyvää työtä, niin kuinka moni olisi tyytyväinen jos tulokset olisi mennyt toisinpäin? Siis ensin mestaruus ja sitten kahdesti peräkkäin ulkona puolivälierissä. Tai kelpaako ensi vuoden kotikisoista pudotuspelien ulkopuolelle jääminen?

 

[siffa]

Jukka Jalosen pelaajavalintoja arvosteltiin kovasti. Nyt osoittautui, että ne menivät nappiin. Tärkeää oli Jukka Jalosen ja johtavien NHL-pelaajien luottamus toisiinsa. Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun tuomaa karismaa ja johtajuutta muun oikein valitun pelaajiston edessä ei voi väheksyä. Jukka Jalonen nimittikin joukkueen Mikko Koivun joukkueeksi. Muiden pelaajien valinnoissa Jalonen varmaankin tähdensi sitä samaa kuin Koivun ja Ruudun valinnoissa, että he olivat valmiita toteuttamaan 100%:sti Jalosen pelitapaa. Pelitapaan sitoutuminen oli pelaajavalintojen jälkeen Suomen suurin juttu MM-kisojen kultajahdissa. Hyvin nukutun yön jälkeen tuntuu vieläkin paremmalta se, että luottoni Jukka Jaloseen on ollut 100% myös silloin, kun mitaleja ei MM-kisoista tullut. Vancouverin pronssi oli osoitus Jukka Jalosen nerokkuudesta valmentajana ja nyt sille tuli lopullinen kruunaus, kun Suomi voitti MM-kisojen mestaruuden.

 

[Lead Fossil]

Suomen jääkiekkossa on totuttu notkahduksiin ratkaisevilla hetkillä ja siihen Jukka Jalonen otti kantaa oikein hyvin tuoreeltaan heti ottelun jälkeen.

Toivottavasti suomalaisita nuorista kasvaa rohkeita yksilösuorittajia joita ei rasita "menneisyyden taakat" notkahduksista, mutta myös osaavat pelata nöyrästi joukkueelle. Nyt näyttää hyvältä.

Olen kehunut aiemminkin Jukka Jalosen esiintymistä media edessä, siinä on jotakin karismaattista ja korrektia viileyttä - jota ei löydy mm. Summasesta ja Tammisesta.

Jukka Jalonen - saat jatkaa valmentamista...!

 

[Timbit]

Saman kaavan mukaan se meni maajoukkueessa kuin liigassakin; Jalonen toteuttaa omaa tapaansa rakentaa ja kehittää joukkuetta, äkäisestä parranpärinästä välittämättä, ja saa joukkueensa uskomaan siihen, mitä joukkue tekee. Eilinen tulos kertoo, kannattiko.

Kaikki eivät Jalosen menestystä tule vieläkään hyväksymään, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Jukka Jalonen on maailmanluokan valmentaja!

 

[Mänizeri]

Onnea Jukka Jaloselle! Suomi pelasi niin tasapainoisen turnauksen, että ei tällaista ole kovin usein nähty. Turnaus on prosessi ja joukkue kasvoi kuten HPK aikoinaan kevättä kohti.

En olisi ikinä uskonut, että tällä pakkikalustolla mennään mestaruuteen asti, hattua pitää nostaa koko valmennustiimille. Olin väärässä, myönnän.

Paljosta on Jalonen velkaa Granlundille, mies nosti tasoaan huimasti pudotuspelivaiheessa. Norjaa vastaan hankki jäähyn, josta Suomi pääsi tilanteeseen 1-1, maalin jonka Granlund itse syötti. Venäjä peliä ei tarvitse edes kerrata. Eilen hankki jäähyn, josta Immonen pääsi tasoittamaan. Aivan maaginen läpiajosyöttö päädyn kautta Pesoselle.... Nämä ovat niitä ns. "poikkeuksellisia yksilöratkaisuja", joista Tamikin on jauhanut vuositolkulla. Nyt meillä oli yksi tällainen kaveri, joka teki niitä silloin kun niitä eniten tarvittiin. Aiempina vuosina tällaiset suoritukset ovat puuttuneet.

Ei voi moittia, täyden kympin turnaus ja todella valmentajavetoisesti. Nyt kannattaisi ehkä lopettaa maajoukkuehommat, ei tämän paremmin voi enää mennä...

 

[d2uce]

Ei siinä mitään provoa ollut, vaan totuus hieman kärjistäen kirjoitettuna, kun Jalosen fanipojille ei muuten oikein mikään mene jakeluun.

Nimettömillä NHL-pelaajilta saatujen lausuntojen mukaan:lla nämä.

* * *

Hienosti klaarasi Jalosen jengi tämän turnauksen. Upea luotto pelaajien ja valmentajien välillä näkyi sitoutumisena pelikirjan toteuttamiseen. Mikä tärkeintä, joukkue paransi peliään kokoajan, eikä heikkoja lenkkejä viimeisessä matsissa ollut ainuttakaan.

 

[Swearengen]

Kummolahan mediassakin mainitsi valmennuksen muutostarpeista ja onneksi ajoi ne läpi johtavien vastustuksesta huolimatta. Dufvan ja Lehkosen vaihtaminen Matikaiseen ja Nurmiseen oli Kalervo Kummolalta mestaruuden arvoinen teko.

Juuri näin. Jalonen on itse varmasti ensimmäisenä myöntämässä ettei hänen ja valmennusryhmän johtajuus riittänyt edellississä kisoissa toteuttamaan haluamaansa pelitapaa. Näytöt puhuvat sen puolesta, että Dufva ja Lehkonen olivat se suurempi ongelma, ei team player Jalonen. Suomi palasi Jukka Jalosen, Pasi Nurmisen ja Pentti Matikaisen alaisuudessa aikaan, missä joukkue näkyy yhtenäisenä ja omaa mahdollsuudet voittaa joka kisoissa. Nämä olivat ensimmäiset arvokisat sitten 2008, jolloin Suomi pelasi ehjät kisat jatkuvasti (oman pelityylinsä kontekstissa) taistellen. Suomen pelistä - joitakin hen.koht nyansseja lukuunottamatta - voi taas olla ylpeä.

Se, että Jalonen tarvitsee juuri tietynlaiset johtoapurit menestyäkseen ei tee hänestä yhtään vähemmän arvokasta koutsia. Valmennuksen tyyli on lopulta sivuseikka, vain tuloksilla on merkitystä.

Kalervo Kummolasta on vaikea pitää nevuostoliittohabituksesta johtuen, mutta Kale on osoittautunut olevansa sittenkin oikeassa. Oli sitä jo surullisessa summascasessa. Summanen on luonnevikainen huippukoutsi, joka ei näytä olevan riskinsä arvoinen.

Oli miten oli, niin Suomen maajoukkueen johdossa on hienoja ihmisiä - kaikkien heikkouksiensakin kanssa.

 

[Ramchester]

Hienoa nähdä J.Jalosen rehdisti ja avoimesti myöntävän tämän olleen Koivun ja kumppaneiden joukkueen, jotka johtamisellaan vei Leijonat kultaan. Tuo osoittaa että Jalonen on sisäistänyt sen, että pelaajat nämä pelit ratkaisevat.

Tämänhän Jalonen on tiennyt alusta saakka. Jalosen ansiota on esim. se, että OJ ei ole enää koskaan maajoukkueessa kiukuttelemassa väärästä pelipaikastaan, kun muu joukkue yrittää voittaa mestaruutta. Koivu johti joukkuetta edestä ja Jalosen valitsemat pelaajat seurasivat ja tekivät kaikkensa yhteisen menestyksen saavuttamiseksi. Venäjän joukkueessa oli sitten niitä pelaajia - Jalosella pelaajista koottu JOUKKUE!

 

[dana77]

Hienoa nähdä J.Jalosen rehdisti ja avoimesti myöntävän tämän olleen Koivun ja kumppaneiden joukkueen, jotka johtamisellaan vei Leijonat kultaan. Tuo osoittaa että Jalonen on sisäistänyt sen, että pelaajat nämä pelit ratkaisevat.

Aika mielenkiintoinen, mutta selvästi onnistunut veto Koivulta ja kumppaneilta lähteä pelaamaan finaalia näin erilaisella taktiikalla kuin aiempia pelejä. En ole koskaan nähnyt maajoukkueelta niin passiiivista karvausta kuin pelin alussa.

Säkääkin voittoon tietenkin tarvittiin. Esim Immonen sanoi haastattelussa pistäneensä silmät kiinni ja ampuneensa vain sinnepäin, joten pakkohan sen on totta olla. Tuurilla kiekkoa sitten kuitenkin sattui menemään ihan yläkulmaan ja tuli elintärkeä 1-1 tasoitus.

 

[Wäinö#16]

Vancouverin pronssi oli osoitus Jukka Jalosen nerokkuudesta valmentajana ja nyt sille tuli lopullinen kruunaus, kun Suomi voitti MM-kisojen mestaruuden.

Vancouverin pronssi oli Jukka Jalosen harjoittelua päävalmentajuuteen ja toimimiseen parhaiden pelaajien kanssa ja suoritus oli kaikkien nähtävissä: ei vaan toiminut. Slovakian MM-kisat osoittaa sen tason, johon Suomella on realistinen mahdollisuus myös ns. parhaiden kisoissa, kun kaikki toimii. Slovakiassa joukkue oli yhtenäinen ja erittäin sitoutunut pelitapaan ja ensimmäisen kerran Jalosen aikana toimi niin kuin hitsautunut joukkue parhaimmillaan toimii. Iso sulka myös kapteeni Mikko Koivun hattuun. Hän oli nähnyt missä mätti aiemmissa turnauksissa ja nyt kun oli kapteeni, osasi älykkäänä kiekkoilijana puuttua epäkohtiin ja johtaa pelaajia. Vancouverissa kemiat ja johtajuudet pelaajiston ja valmennusryhmän välillä eivät olleet balanssissa ja tässä oli minusta suurin ero tähän turnaukseen. Jos oltaisiin siffan kaltaisesti tyydytty hehkuttamaan Vancouveria, ei Suomi olisi näissä kisoissa päässyt edes puolivälieriin.

Tästä on hieno jatkaa maajoukkuetoimintaa ja kuten jo aiemminkin sanoin, ehdottomasti jo nyt pitäisi jatkaa Jalosen sopimus vuoteen 2014. Se voisi muutenkin olla varsin optimaalinen ajanjakso Jaloselle, että virtaa ja intohimoa valmentamiseen ja menestymiseen vielä riittää. Ja ehkä sinä aikana ehtii löytyä myös oikeasti potentiaalinen seuraaja Jaloselle. Ruotsin ja Venäjän esimerkit osoittavat, että liian pitkät valmentajuudet alkavat lopulta syödä suoritusta kuten Gustaffsonin ja Bykovin esimerkit osoittavat. Ennen isoja turnauksia, ei Suomen kaltaisen jääkiekkomaan kannata tehdä isoja mullistuksia valmennukseen, ettei jouduta Vancouverin kaltaisesti harjoittelemaan tärkeimmässä paikassa. Mutta ei tämä ns. harjoittelu mene pelkästään Jalosen piikkiin, vaan taustalla on pidempi myllerrys jääkiekkoliitossa alkaen aina Summasen potkuista. Täytyy tosin ottaa huomioon, että jos NHL-pelaajia ei enää jatkossa olympialaisiin saada, ei näillä noin 4-vuoden valmennusperiodeilla enää ole niin väliä.

 

[Osmo Rapeli]

Ihmettelin itse kyllä syvästi Jalosen lausuntoa "Koivun joukkueesta". Itse odotin Jukalta esim. "olen kaikkien aikojen Johtava Valmentaja"-tyyppistä pullistelua, kenties jopa haban ja kikkelin vilautusta.

Lisäksi vakavasti otettuna tuo Koivu-lausuntokin pitää lukea Jalosen synniksi, sehän oli selkeä osoitus Jalosen narsismista tyyliin "Koivun joukkue (koska hän noudatti Minun pelisuunnitelmaani piiruntarkasti ja omistautuneesti)".

 

[peruspata]

Ei kai tästä nyt tehdä mitään Vancouver vs. ei-Vancouver -vääntöä enää? Eivätköhän siitä asiasta mielipiteet ole tulleet kristallinkirkkaasti esille, sananmukaisesti... Minulle ei tee edes tiukkaa myöntää, että Jalonen on kehittynyt valmentajana, sai joukkueen pelaamaan sitoutuneesti vaihdosta toiseen jne. Suomen menestys todistaa mielestäni sen, ei sitä, olinko aiemmin väitteissäni väärässä tai oikeassa.

Pyydän, ihan käsi sydämellä, jätetään jo Vancouver muistojen joukkoon.

 

[PJx]

JJ osoitti, että voittoon on monta tietä ja. Asenne oli muutenkin kaikki tai ei mitään, nyt tuli kaikki. Voiton hetkellä äijä puhui näennäisesti yllättävän viileästi. Tosiasiassa taisi vittuilla arvostelijoille aika taitavasti.

Nykyisen JJ-fanipoikana ei voi kuin ihailla kuinka vastavirtaan kaveri ui tällä matkalla. Sen näki sokea jo otsalohkolla, ettei pakkien taso oikein (muka) riitä. 11 valmentajaa kymmenestä olisi etsinyt luottokaverit ja kasannut heille vastuuta. Tämä kaveri näki, ettei taso riitä pelaamaan isoja minuutteja. Ei muuta kuin myymään pakeille uusi ajattelutapa ja pakkien jalka liikkui loppuun asti.

Ilman tätä oivallusta tulos olisi ollut melko varmasti erilainen. Miten temppu tehtiin, siitä minulla ei ole aavistustakaan.

Puhuttiin myös miehen reagoimisesta peliin. Kun ei tiivistänyt pelaamista niin ei sitten tiivistänyt. Syy oli varmaan samaa sukua kuin pakkien laajassa peluutuksessa. Mies selvästi tiesi mitä tekee. Olisi voinut maksaa paljon matkalla mitalipeleihin, mutta tiesi, että viimeinen peli on tärkein…

Tasoitusmaali kertoo reagoinnista olennaisen. Vastustaja oli opiskellut Suomen tärkeimmän yv-kentän kujeet. Mitä tekee Jalonen, kun huomaa ettei vanha kuvio pure. Sen sijaan, että olisi jatkanut vanhalla linjalla, otti yv:n selkeästi tärkeimmän kaverin pois, Immonen toisen yv:n viivalle ja pam. Luultavasti ennakolta suunniteltu kuvio. Näin se käy kun sen osaa. Tosin hyvällä joukkueella on onneakin (siis ansaittua onnea).

En tiedä, oliko Jalosella finaaliottelu mielessään kenttiä numeroitaessa (tosin nelonen oli numeroaan parempi). Aliarvoidut kentät nousivat tässä pelissä tasakentällisin tasolleen ja Immonen oli edelleen jäätävä. Peruutuspeilistä näyttää, että kaikki panokset oli ladattu finaalipeliin. Oliko tosiasiassa näin, on kokonaan toinen juttu, mutta käsikirjoitus ainakin näyttää komealta…

Jotenkin kuvaavaa oli, että Jalonen antoi pelin takaisin pelaajille voiton hetkellä nimittämällä tätä Mikko Koivun joukkueeksi. Tällaista ei ole aina kuultu menestyksen hetkillä valmentajan suusta. Ei varsinkaan, kun saavutus ja nimilista eivät vastanneet toisiaan. Valmentaja on mahdollistaja nyt ja jatkossa. Tällä kertaa tämä kaveri vaan ulosmittasi joukkueen potentiaali huolella ulos.

 

[peruspata]

Puhuttiin myös miehen reagoimisesta peliin. Kun ei tiivistänyt pelaamista niin ei sitten tiivistänyt. Syy oli varmaan samaa sukua kuin pakkien laajassa peluutuksessa. Mies selvästi tiesi mitä tekee. Olisi voinut maksaa paljon matkalla mitalipeleihin, mutta tiesi, että viimeinen peli on tärkein…

Tasoitusmaali kertoo reagoinnista olennaisen. Vastustaja oli opiskellut Suomen tärkeimmän yv-kentän kujeet. Mitä tekee Jalonen, kun huomaa ettei vanha kuvio pure. Sen sijaan, että olisi jatkanut vanhalla linjalla, otti yv:n selkeästi tärkeimmän kaverin pois, Immonen toisen yv:n viivalle ja pam. Luultavasti ennakolta suunniteltu kuvio. Näin se käy kun sen osaa. Tosin hyvällä joukkueella on onneakin (siis ansaittua onnea).

Pelin tiivistämistä jäin jossain vaiheessa miettimään ja kaipaamaan, sen verran kuitenkin jännitykseltä pystyi seuraamaan ihan oikeasti sitä peliä. Jalonen on kuitenkin linjansa valinnut, ja se toimi, joten ei kai siinä kummempia. Kuten PJx totesi, teitä on monia.

Lukuunottamatta peluutuksen tiivistämistä nähtiin peliin reagoimista tosiaan Jalosen mittapuulla järjettömän paljon. Oli ketjumuutoksia, maalivahdinvaihtoja, ylivoimaan löydettiin ratkaiseville hetkille uusia kuvioita, kun maaginen kaksikko pelattiin pois. Tämä on sitä, mitä tarkoitin Jalosen valmennuksen tasonnostolla. Luoja tietää, miten paljon kunniaa kuuluu jakaa koko valmennusryhmälle, mutta voi varmaan sanoa, että professorin pikku apulaiset olivat erittäin hyviä omassa roolissaan.

Mystisyyden varjoon jäi, kuka lopulta päätti, että veskareista ei valittukaan heti ykköstä, vaan mentiin vuorovedolla. No, se on sivuseikka, koska molemmat osoittivat, että heihin voi luottaa. Mystisyyden piikkiin jää myös se, oliko lopulta niin, että Granlundin kisapaikan varmistivat tiettyjen luottomiesten epäonni ja loukkaantuminen. Olisi mielenkiintoista tietää, mutta sitähän joutuu odottelemaan Jalosen muistelmiin asti. Jos sellaisia koskaan kirjoitetaan.

 

[C.Orr]

Valmentaja on mahdollistaja nyt ja jatkossa. Tällä kertaa tämä kaveri vaan ulosmittasi joukkueen potentiaali huolella ulos.

Näin se menee. Pudotuspelien saldo näissä kisoissa kolme peliä, kolme voittoa maalierolla 13-2. Kisojen viimeinen erä 5-0. Ei taida jättää selittelyille sijaa. Jalosesta tuli samalla ensimmäinen suomalainen maailmanmestaruuden voittanut päävalmentaja, historiaa sekin.

Hieno turnaus pelaajilta ja johtoryhmältä.

 

[Jaasin]

Onnea Jukka Jaloselle, jonka touhuista en kieltämättä itsekään ole aina aivan vakuuttunut ollut.

Nyt tuo tiimi on kuitenkin toisiaan hienosti täydentävä ja pelaajisto on saatu täydellisesti hommaan mukaan.


Onnea ansaitusta mestaruudesta ja kiitos loistavasta duunista!

 

[siffa]

Pyydän, ihan käsi sydämellä, jätetään jo Vancouver muistojen joukkoon.

Vancouverin Jukka Jalosen loistava suoritus ei jää muistojen joukkoon. Se kuuluu olennaisena osana koko Jukka-Jalospakettiin maajoukkueen päävalmentajana. Aivan samoin kuin on muisteltu Jukka Jalosen Slovakiaa edeltäviä heikommin menneitä MM-kisoja täällä monien nimimerkkien toimesta, niin samaan tapaan on muisteltava myös Vancouverista saatua pronssimitalia, koska se oli todella kova suoritus.

 

[Päällystakki]

Ei siinä mitään provoa ollut, vaan totuus hieman kärjistäen kirjoitettuna, kun Jalosen fanipojille ei muuten oikein mikään mene jakeluun.

Sä olet kyllä surullinen tapaus, minkä olen huomannut seurattuani kirjoituksiasi koko kevään aikana.Tulkoot pelikieltoa. Onnittelut Jaloselle ja koko valmennustiimille! Asiallista ja perusteltua kritiikkiä Jaloselle esitin kauden aikana menneistä tapahtumista. Tämä kevät oli se testi mihin suuntaan Jalonen menee maajoukkuevalmentajana ja eiköhän se tullut kaikille selväksi. Toki osansa on koko valmennustiimillä, millä vaikutti olevan kemiat kunnossa. Mutta päävalmentajalla on suurin vastuu tappion, kuin myös voiton hetkellä. Sehän on perkele tasapuolista ja reilua niin. Jalonen on kiistatta mestari.

 

[Swearengen]

Vancouverin Jukka Jalosen loistava suoritus ei jää muistojen joukkoon. Se kuuluu olennaisena osana koko Jukka-Jalospakettiin maajoukkueen päävalmentajana.

Vancouverin kisat, pronssiottelua lukuunottamatta, oli vastenmielisimpiä jaksoja Suomikiekon historiassa. Jalonen ei ollut siihen pahin syyllinen, joten yhdyn lainaamasi kirjoittajaan ja totean, että Vanvouerin olympiakisat pyyhitään pronssista huolimatta muistoista.

Mutta sinänsä ihan ok, että nyt Suomessa kaikki lätkäfanit ovat tyytyväisiä. Jalosfanit, suomifanit ja ne fanit, keillä oli "omia" pelaajia mestaruusjoukkueessa.

 

[MustatKortit]

...Suomi palasi Jukka Jalosen, Pasi Nurmisen ja Pentti Matikaisen alaisuudessa aikaan, missä joukkue näkyy yhtenäisenä ja omaa mahdollsuudet voittaa joka kisoissa....

Mitä helvettiä, Fööninkö ansiota tämä(kin) mitali oli? :)

Ei prkle, nyt ei pysty analysoimaan, torilla tavataan.

 

[Swearengen]

Mitä helvettiä, Fööninkö ansiota tämä(kin) mitali oli? :)

Ei prkle, nyt ei pysty analysoimaan, torilla tavataan.

Petri tai Pentti, Matikaisen Pena kuitenkin :)

 

[Wäinö#16]

Vancouverin kisat, pronssiottelua lukuunottamatta, oli vastenmielisimpiä jaksoja Suomikiekon historiassa. Jalonen ei ollut siihen pahin syyllinen, joten yhdyn lainaamasi kirjoittajaan ja totean, että Vanvouerin olympiakisat pyyhitään pronssista huolimatta muistoista.

Minunkin mielestäni Vancouverin likasanko joutaisi jo tunkiolle. Siffan jankuttava ja faktat hylkäävä tyyli sen vaan toistuvasti nostaa esille. Parasta kuitenkin on, että Slovakiassa Jalonen onnistui siinä missä hän Vancouverissa epäonnistui: kapteeniston sitouttamisessa pelitapaan, päävalmentajaan ja valmennusryhmään. Tämä on päävalmentajan tärkein tehtävä ohi kaikkien pelikirjojen. Oliko syy aiemmin sitten valmennusryhmässä, Jalosen ja Saku Koivun henkilökohtaisessa kemiassa vai missä jäänee ikuisiksi ajoiksi tai ainakin todella pitkään verhon taakse. Luotto ei kuitenkaan ollut maksimaalinen ja se on fakta joka siffankin on vaikea puhua valkoiseksi. Minusta se kannattaa nyt joka tapauksessa unohtaa kun menneestä on selkeästi otettu opiksi.

 

[#76]

Aika mielenkiintoinen, mutta selvästi onnistunut veto Koivulta ja kumppaneilta lähteä pelaamaan finaalia näin erilaisella taktiikalla kuin aiempia pelejä. En ole koskaan nähnyt maajoukkueelta niin passiiivista karvausta kuin pelin alussa.

Minulle tuli mieleen Leijonien pelistä Ruotsi. Omassa päässä tarkkaa pelaamista, missä pidetään vastustaja pois vaaran paikoilta. Ei ylipelata itseä ulos tilanteista. Hyödynnetään vastustajan virheet tehokkaasti kuten 2-1 maalissa. Ruotsille kiekonmenetys omalla sinisellä ja heti omissa soi.

Erittäin harvinainen teko suomalaiselta joukkueelta tai urheilijalta parantaa kisojen edetessä ja tehdä huippusuoritus finaaliin.

 

[Terveis]

Jalosta joutunut puolustelemaan aika paljon viime vuosina, mutta usko ei loppunut kertaakaan. Hieno nähdä, että koko joukkue oli Jalosen takana, ja pelattiin tilanteesta riippumatta sitä omaa peliä, ja väännettiin ne voitot sieltä.

Huudot kaikenmaailman päätyyn lyömisestä, ketjujen tiivistämisestä, kolmesta pakkiparista jne vähenivät yllättävän kovasti turnauksen edetessä...

ja Koivun Mikko on ihana, antaisin avovaimoni koska tahansa Koivun käyttöön. :|