Jukka Jalosen Suomi

[13th Forward]

Minä näen pelin, vai pitäisikö sanoa peli näyttää minulle, että hitaat lähdöt tuottavat harvemmin maalipaikkoja kuin nopeat ja puolinopeat hyökkäykset.

Hyvin yleinen näkökulma. Helposti kiinnittää huomiota vain niihin tilanteisiin, kun suorasta hyökkäyksestä oikeasti tulee maalipaikka (mikä tosin on useimmin nopealla/puolinopealla), ja sitten ikään kuin sokaistuu siitä nopean/puolinopean hyökkäyksen "tehokkuudesta". Tässä vain unohtuu se yksinkertainen asia, että nopeisiin ja puolinopeisiin lähtöihin ei kaikissa tilanteissa (itseasiassa ei kovinkaan usein) ole kannatavaa pyrkiä. Näistä tulee seurauksena useimmin kiekon menettäminen vastustajalle, kun ei rytmitetä omaa hyökkäystään oikein, jotta päästäisiin organisoidusti liikkeelle.

On helppo tuijottaa vain niitä oman joukkueen luomia maalipaikkoja. Maalipaikkoja laskeskellessa pitää kuitenkin aina huomioida sekä oman joukkueen luomat maalipaikat, mutta myös omiin tulleet maalipaikat. Hitaampia lähtöjä käyttämällä, kiekkokontrollia viljelemällä, omiin taas tulee vähemmän tilanteita, koska kiekkoa ei menetetä niin usein vastustajalle tai, jos menetetään, viisikko on organisoitu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ongelma on siinä, että tuijotat vain suoraan hyökkäyksestä luotuja maalipaikkoja. Ei peli voi perustuakaan pelkästään siihen. On sellainen yksi aika helvetin iso asia, nimeltään kulmapeli. Hyvin usein nykyjääkiekossa ei pysty luomaan suorasta hyökkäyksestä ylivoima- tai edes tasavoimaista hyökkäystä. Organisoidulla lähdöllä saadaan, mitä todennäköisimmin kiekonhallinta vastustajan päädyssä, mikä taas voi itsessään johtaa maalipaikkaan tai jäähyyn. Organisoidussa lähdössä kiekon menettäminen maksaa myöskin vähemmän, koska viisikko on organisoituna.

En pitäisi siffaa saman tason viivelähtöjen palvojana kuin itse Sihvosta. Petteriltä on touhu mennyt jo yli. Nopealla tai puolinopealla pitää aina pyrkiä lähtemään tilanteen mukaan. Mutta, kuten sanoin, alivoimahyökkäys tai suora kiekon menetys ei todellakaan ole sen arvoista.

 

[Negative Gorilla]

Minä näen pelin, vai pitäisikö sanoa peli näyttää minulle, että hitaat lähdöt tuottavat harvemmin maalipaikkoja kuin nopeat ja puolinopeat hyökkäykset.
[...]
Viivelähtö maalin takaa vaihtotilanteessa ei ole pelikirjapelaamista, vaan pelaajan järjen käyttöä.

Ottamatta kantaa Slovakia-peliin sinänsä, tartun pariin väittämääsi. On ensinnäkin todennäköistä että nopeilla lähdöillä saavutetaan enemmän maalipaikkoja kahdesta yksinkertaisesta syystä: 1) nopeita lähtöjä käytetään aina eniten ja 2) nopeasti lähtiessä päästään silloin tällöin ylivoimahyökkäykseen joista huomattavan usein seuraa maalintekotilanne. Jos todella haluaisi vertailla hyökkäysrytmien suhdetta syntyneisiin maalipaikkoihin, tulisi vertailun tietenkin olla suhteellinen. Jos viidestä viivelähdöstä syntyy kaksi maalipaikkaa on tehoprosentti 40%. Samalla tehoprosentilla 20 nopeasta hyökkäyksestä pitäisi siis syntyä 8 maalipaikkaa. Nopeat ylivoima- tai tasahyökkäykset johtavat tietenkin todennäköisemmin suoraan maalipaikkaan koska tällöin vastustajan puolustus on organisoimaton ja nopean kiekonriiston sattuessa heitä on myös vastassa vähemmän. Tämän kaltaisiin nopeisiin ylivoima- ja/tai tasahyökkäyksiin tulee toki pyrkiä ja niin Jalosen Suomi tekeekin.

Hitaat lähdöt ja palautukset ovat kiekkokontrollipelaamisessa tärkeitä siksi että niitä hyödyntämällä vältetään organisoimattomat alivoimahyökkäykset ja niihin liittyvät vaarat. Kahdella tai kolmella ei ole järkeä lähteä puskemaan neljää tai viittä vastustajaa vastaan koska kiekonmenetyksen sattuessa vastustaja pääsee tällöin nopeasti kääntämällä ylivoimahyökkäykseen. Jos joukkue osaa rytmittää hyökkäyspelaamisensa oikein, näitä ylivoimahyökkäyksen mahdollisuuksia annetaan vastustajalle paljon vähemmän ja palauttamalla tai hidastamalla päästään itse organisoitumaan uudellen. Vastustajakin toki tällöin organisoituu, mutta näin kiekko pysyy itsellä ja päästään uudelleen yrittämään koko viisikon rintamahyökkäystä. Organisoitua viisikkopuolustusta vastaan ei useinkaan päästä suoraan maalipaikkaan, mutta oikein ajoitetuilla ristikulmaan tai ränniin heitetyillä kiekoilla päästään pyörittämään pekkavirtamaista kulmapeliä, jonka seurauksena Suomi on tässäkin turnauksessa luonut useita maalipaikkoja tuhlattavaksi. Latvia-pelissä Suomi pyöritti kulmapeliä parhaimmillaan vaihtaen samalla jäälle jo kolmannen kentällisen niin että Latvia ei päässyt vaihtamaan ollenkaan.

Toiseen väittämääsi sanoisin vielä että totta kai se on pelikirjapelaamista että joukkue ei koskaan hae aikaa vaihdoille heittämällä kiekon punaiselta vastustajan päätyyn ja näin vapaaehtoisesti siitä luopuen. Niinkin se tarvittava aika saataisiin.

EDIT: Heh, 13th Forward ehti kirjoittaa tuohon väliin varsin samankaltaisen vastauksen.

 

[Begbie]

Tämähän on täysin aluepolitiikkaa, että kuka sattuu Jatkoajassa olemaan hyvä maajoukkuevalmentaja. Gagsin ja Lapasen mielestä Summanen oli täydellinen osaaja silloin about kahdeksan vuotta sitten, tyyppi joka keksi lätkän uudelleen, eikä persoonassa ollut mitään ongelmia. En enää muistä, että kumpaa stadin jengiä se silloin veti, mutta jompaa kumpaa joka tapauksessa. Varsinkin Lapasen rakkaus Summasen valmentamiseen alkoi lähennellellä huolestuttavia tasoja; "Lätkäjätkä niinku!".

 

[MustatKortit]

Nyt joku analyytikko tulee ja kauhistuu, mutta faktahan on se, että Suomi ei ole viimeisessä 3-4 pelissä saanut luotua käytännössä minkäänlaisia maalipaikkoja viiveellä ja hitaasti hyökättäessä. On ihan käsittämätöntä hyökätä odottelemalla kohti keskialueen risuaitaa, jolloin saat päättää ainoastaan siitä, mihin aikaan tuohon aitaan törmäät.

Kyllä pomppi Suomelle hyvin eilisessä pelissä. Kerrankin. Ehkä se on jo oikeastaan "ansaittua", sen verran paljon ollaan myös ehditty tuhlailemaan.

 

[Johannes]

Se oli Petteri Sihvonen, jonka mielestä Summanen keksi reagointi-pelillään lätkän uudelleen n. syksyllä 2004. Yöllä on käyty ansiokasta jääkiekko-keskustelua, kun olin unten mailla, hieno homma. Nyt kelailen aamulla yön Vancouver-Nashville peliä kovalevyltä. En laske lähtöjen määriä.

Se on hienoa, että porukat jaksaa tutkia peliä. Siten näkee samat asiat kuin vain katselemella otteluita, mutta pystyy numeraalisesti perustelemaan väitteensä tosiksi, joka on sekin hienoa. Eilinen Suomi-Slovakia ottelu on siitä huono esimerkki yhtään minkään pelitavan toimimisesta, että jopa "sokea-Reetta" olisi pelkkää Mertarannan selostusta kuuntelemalla käsittänyt pelin virtausten kulun ja muutoksen Suomen eduksi ottelun aikana.

Oma intuitio-analyysini on tullut siihen päätelmään, että Suomen puukäsi-joukkue tarvitsee n. 4-8 maalipaikka erässä, tehdäkseen 1-2 maalia. Jos saadaan 1-2 paikkaa, kuten eilisessä 1. erässä, niin turha odottaa maaleja Suomelle, kun kädet ja/tai maalinteon yleinen osaaminen ei riitä maalien syntymiseen saakka. Itse asiassa joukkueen jaksaminen loppuun saakka peleissä ja tappioasemien kääntämien voitoksi, on ripaus Petri Matikaisen Bluesin sinnikkyyttä voittaa peli loppujen lopuksi, kun "läski leidi" on laulunsa laulanut. Se on hyvä juttu ja seuraan muutosta voittamisessa suurella tyytyväisyydellä verrattuna niihin Leijona-joukkueisiin, joilla oli tapana hävitä pelit viimeisten minuuttien takaisku-maaleilla.

Suomen pelitavan nyanssit kaikki tietää, joten en analysoi sitä yhtään tähän kirjoitukseen. Suomella on 2-4 peliä jäljellä MM-kisoissa ja nyt ei tarvitse ainakaan enää lepuuttaa ketään yhtään, jos ei pelaa pienen vamman kanssa, koska pelitahti hidatuu n. 48 tunnin välein pelattaviksi otteluiksi kaikkien joukkueiden osalta.

 

[Johannes]

http://stats.iihf.com/Hydra/261/IHM261000_84_10_0.pdf
On täällä jotain joukkuetilastoja, joista ainakin "scoring efficiency" tukee sitä, että Suomen maalinteko on vaikeaa, vaikka paikkoja riittää. Laukaus kohti maalia on eri asia kuin maalipaikka, mutta se sisältää kuitenkin maalipaikka-laukaukset kohti maalia sisällään. Suomi on laukonut 195 laukausta kohti maalia viidessä pelissä (39 laukausta/peli) ja tehnyt niillä 16 maalia (3,2 maalia/peli). Kun mukana se-tilastossa on 2 rankkikisan voittomaalia, niin Suomi on pelaamalla jääkiekkoa tehnyt 14 maalia 193 laukauksella, joka on 7,25% eli Suomi tarvitsee n. 14 laukausta kohti vastustajan maalia, tehdäkseen maalin ja se on iso määrä.

Tsekki, Venäjä, Kanada, USA ja Ruotsi, maat, jotka ovat Suomen päävastustajat keväällä 2011, tekevät maalin n. 10-11%:n tehokkuudella eli tarvitsevat maalintekoon n. 9-10 laukausta kohti vastustajan maalivahtia.

Jos Suomi muuttaisi laukaukset kohti vastustajan maalia maaleiksi yhtä tehokkaasti kuin kisojen muut kärkimaat, niin olisimme tehneet n. 5-6 maalia enemmän 5 pelissä kuin tähän saakka on nähty.

En puutu nyt pelitavan toimivuuteen, vaan kirjoitan ihan puhtaasti siitä korreloiko laukaukset kohti maalia maalin syntymisen kanssa ja siinä katsannossa Suomi on kisojen kärkimaista huonoin joukkue.

 

[siffa]

Sen lisäksi että hvp-tilastointi on toistaiseksi jäänyt vaille tulkintaa, lukuihin tulee väkisinkin paljon vääriä hvp-lähtöjä, kuten esimerkiksi vaihtotilanteet. Viivelähtö maalin takaa vaihtotilanteessa ei ole pelikirjapelaamista, vaan pelaajan järjen käyttöä. Luvut ovat lukuja, selkeitä mutta liian raakoja työvälineitä pelin kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen.

Itse HVP-tilastointi ja lukujen esittäminen täällä on tulkinta siitä, miten ko. joukkue pelaa hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta. Se kertoo paljon ko. joukkueen päävalmentajan ajattelusta siitä, mitä voittava jääkiekko mm. tältä osin on. Onko sinulla esittää yhtäkään todistetta siitä, että ilmoittamissani HVP-luvuissa on vääriä viivelähtöjä? Viittaat minuun, koska en ole nähnyt yhdenkään muun nimimerkin täällä enkä tosin missään muussakaan mediassa ole nähnyt kenenkään esittävän koskaan jääkiekkopeleistä HVP-tilastolukuja. Todista väitteesi vääristä luvuista minulle vaikkapa Suomi-Venäjä ottelusta tai mistä tahansa 4Pro1:ltä tulevasta NHL:n käynnissä olevasta pudotuspeliottelusta. Viivelähtö joukkueen kentällisten vaihdon aikana on viivelähdöillä (maalin taakse pysähtyminen) rytmitetyn joukkueen pelikirjapelaamista. Nopean pystysuunnan joukkueet eivät pysähdy maalin taakse missään tilanteessa. Esim. Pikkaraisen Jukurit pelasi yhdessä finaaliottelussa Sportia vastaan koko ottelussa 0+0+0 HVP-lähtöä. Samoin oli syksyn Tampa Bay, mutta nythän Tampa Bay on siirtynyt myös HVP-lähtöjä pelikirjaansa ottaneeseen suureen huippujoukkueiden enemmistöön.

 

[Mace]

Nyt joku analyytikko tulee ja kauhistuu, mutta faktahan on se, että Suomi ei ole viimeisessä 3-4 pelissä saanut luotua käytännössä minkäänlaisia maalipaikkoja viiveellä ja hitaasti hyökättäessä. On ihan käsittämätöntä hyökätä odottelemalla kohti keskialueen risuaitaa, jolloin saat päättää ainoastaan siitä, mihin aikaan tuohon aitaan törmäät.

Tuskinpa tuosta kukaan kauhistuu, mutta varmasti tuo esittämäsi väite saa osakseen ihmettelyä. En ole itse tehnyt minkäänlaisia laskuja siitä, onko Suomi saanut viimeisessä 3-4 ottelussa minkäänlaisia maalipaikkoja viivehyökkäysten kautta (tosin uskoakseni sinäkin olet liikkeellä aivan puhtaalla mutulla), joten tuohon en osaa ottaa oikein kantaa. Otan sen sijaan vahvasti kantaa siihen, että eihän jonkin tietyn pelitavan toimivuutta voi tietenkään tarkastella vain luotujen maalipaikkojen määrän kautta, vaan vastustajan saamien maalipaikkojen määrä on myös otettava huomioon. Nopeasti on pelattava, kun siihen on järkevä sauma, koska sitä kautta saadaan hyviä maalipaikkoja. Jos sen sijaan lähdetään puskemaan nopeasti myös silloin, kun moiselle pelille ei ole järkevää paikkaa, aukeaa vastustajalle vaarallisia vastahyökkäyspaikkoja, ja nuo paikat on tietysti otettava huomioon, kun tarkastellaan nopeisiin lähtöihin perustuvan pelitavan järkevyyttä. Ja tästähän viivelähdöissä on ymmärtääkseni nimenomaan kyse: jos vastustajan puolustus on niin hyvin organisoitunut, ettei sitä vastaan saada itselle edullista tilannetta nopealla hyökkäyksellä, ei kannata lähteä tekemään väkisin nopeasti alivoimaista hyökkäystä, koska se johtaa hyvin suurella todennäköisyydellä kiekonmenetykseen ja mahdollisesti hankalaan vastahyökkäyspaikkaan. Näin ollen tällöin on järkevämpää pelata viiveellä, laittaa rintama kuntoon, pitää kiekkoa kauemmin ja huolehtia siitä, että oma puolustuspelivalmius on kunnossa, jos kiekko sitten oman hyökkäyksen jälkeen menetetään. Jotenkin minusta tuntuu, että tässä viivelähtöasiassa on tehty liioiteltua kahtiajakoa ja (joko tahallista tai tahatonta) väärinymmärtämistä. Sanottakoon se nyt vielä kerran: kyllä viivelähtöjä viljelevä joukkuekin pelaa ehdottomasti myös nopeita lähtöjä, kun siihen paikka aukeaa.

 

[Johannes]

Juu, osaava joukkue ei puske trapia päin päättömästi, vaan silloin palauttaa kiekon takaisin ja yrittää toista reittiä uudestaan ylöspäin. Kiekosta ei luovuta liian helposti. Aina mennään suorinta reittiä ylöspäin, kun siihen on paikka. Ei kiekottelu omalla alueella voi olla mikään pelin tarkoitus, vaan keino pitää kiekkoa, kunnes päästään eteenpäin jäällä, kohti uutta mahdollista maalipaikkaa.

Kun käytetään esim. kirjaimia (H/V/P), niin koko viesti jää oletukseni mukaan n. 80-90%:lle lukijoista ihan hämäräksi, vaikka tarkoitus aukeaisi meille vaki-kirjoittajille. Tänne pitäisi perustaa joku lätkätermien sanakirja-ketju, josta jokainen voisi tarkastaa mitä itse keksityt tai todelliset lätkätermit merkitsevät tavallisella Suomen kielellä. Esim. sana lateraalinen ei aukea kovin helposti tai moni muu oikea lätkäjätkien sana, joten miksi käyttää niitä täällä jatkoaika.com-kirjoittelussa, vaikka osaisikin itse termit ulkoa ja sisältä, eteen ja väärinpäin, kierteellä tai ilman kierrettä. Jos kirjoittaa, että h/v/p oli erä erältä 1-1-2/6-4-9/8-5-5, niin aukeaako tuo lopulta lukijoille ollenkaan, vaikka kuvaisi hyvin jotain yksittäistä peliä ja pelin kulun muuttumista ottelun aikana.

 

[Jakub]

En tiedä kultaako aika muistot mutta jotenkin on viimeisen parin vuoden aikana tullut mieleen näitä MM-kisoja katsoessa että Suomi on lähestulkoon ainut maa niistä joilla on kohtalainen väärä miehiä NHL:ssä, joka ei saa kisoihin kuin pari NHL vahvistusta, vaikka tarjolla olisi vaikka kuinka paljon. Kieltäytymisiä on todella paljon ja syitä vaikka minkälaisia. Väkisinkin tulee mieleen onko vika siinä miten joukkueen valmennus ja eritoten Jalonen on tehnyt väärin? Oliko esim. Vancouver sellainen joka sai tämän tapahtuma ketjun aikaan? Jotenkin tuntuu että sitä isänmaallisuutta löytyy esim. Tsekeiltä ja Venäläisiltä aika paljon enemmän.

Ensi vuonna tämäkin asia punnitaan kun on kotikisat. Vieläkö mm. Kari Lehtonen, Jussi Jokinen, Kimmo Timonen, Ville Leino, Joni Pitkänen, Lauri Korpikoski vain muutama mainitakseni kieltäytyvät kisoista? Jos näin on, niin maajoukkueen johdossa pitäisi herätä kysymyksiä mistä kieltäytymiset johtuvat. Ennen me saimme parhaatkin mukaan, joskus pelkästään yhteenkin viimeiseen peliin. Aika paljon on muuttunut siitä ajoista...

 

[Johannes]

Ei joku Pitkänen tai Timonen lähde mukaan kisoihin pelaamaan 15 min/peli isoon kaukaloon, kun ei ymmärrä 8 puolustajan peluutusta, eikä Jalosen alue/mies-pelitapaa puolustuspäässä, kun NHL:ssä pelataan vain aluetta pienessä kaukalossa. Liikaa muutos-oppimista jopa kokeneelle Timoselle, n. 3 pelin takia, lisämausteena aikaerosta toipuminen. Hyökkääjien poisjäänti lienee enemmän keväällä 2011 sitä, että yllättävän usealla suomalaispelaajalla on nyt NHL-sopimus katkolla ja ei esim. Leinon kannata riskeerata yhtään loukkaantumisten kanssa, ennen elämänsä ensimmäistä isoa NHL-sopimusta Flyersiin tai johonkin muuhun NHL-seuraan.

Ei ainakaan Timosen poisjäänti ole minusta epäluottamusta Jalosen valmennusryhmän osaamiselle, vaan järkevää näkemystä siitä, että liika on liikaa, että saisi itsestään parhaan irti MM-joukkueen eteen.

 

[Jake79]

En jaksa lukea läpi tätä viestiketjua ja lukea mitä mieltä porukka on Jukka Jalosen pelityylistä, mutta omasta mielestäni leijonat pelaa aika lähelle parasta peliä mitä olen koskaan nähnyt. Nämäkin pelit mitä nyt on nähty olisivat terävämmillä viimeistelijöillä päättyneet kaikki suomelle ja vieläpä rumin lukemin. Vielä kun katsoo millä pelaajilla pelataan nostan hatun korkealle huikeaa peliä kertakaikkiaan.

 

[13th Forward]

Nyt joku analyytikko tulee ja kauhistuu, mutta faktahan on se, että Suomi ei ole viimeisessä 3-4 pelissä saanut luotua käytännössä minkäänlaisia maalipaikkoja viiveellä ja hitaasti hyökättäessä. On ihan käsittämätöntä hyökätä odottelemalla kohti keskialueen risuaitaa, jolloin saat päättää ainoastaan siitä, mihin aikaan tuohon aitaan törmäät.

Vilkaisitko edes minun tai jäsen Negative Gorilla kirjoittamia vastauksia? Niissä on käytännössä selitetty tuo asia sinulle ja muille, jotka ihmettelevät. Nuo vastaukset eivät sisällä minkäänlaista vittuilua tai muuta Sihvoslaista ylimielisyyttä. Lue ne ja opiskele.

 

[JHag]

JHag on hyvä kirjoittaja, jonka tekstien asiasisältö rakentuu ryminäpronssi -fiksaation ympärille

Vastenmielistä paskaa. Pointtaa kirjoituksestani kohta, jossa selkeästi toivon ryminäpronssia. Jos et pysty tällaista löytämään, mieti mitä kirjoitat. Se on mulle yhdentekevää, oletko yhtä mieltä kanssani - tämä on keskustelupalsta mielipiteenvaihtoa varten. Mutta kannattaisi jättää mahdolliset henkilökohtaiset fiksaatiot toista kirjoittajaa kohtaan taka-alalle ja keskittyä substanssiin. Mitä tekemistä Summasen Jokeri-aikojen kanssa on vuoden 2004 World Cupilla? Tämä on Maajoukkue-niminen osio ja täällä käsittääkseni spekuloidaan / spekuloitiin Suomen maajoukkueen menestyksestä ja pelityyleistä. Eihän täällä höpistä Jukka Jalosen HPK-ajoistakaan, niillä ei ole mitään merkitystä hänen maajoukkueuransa kanssa. Tosin Jalosen HPK omii kyllä kirkkaasti nimiinsä Suomen kaikkien aikojen Pronssijoukkueen tittelin. En tiedä olivatko ne ryminäpronsseja.

Summasen Suomi pelasi häikäisevän upeaa jääkiekkoa aikanaan. Suomi luisteli kuin eläin, taklasi, taisteli ja voitti molemmat maalinedustat. Jukka Jalosen Suomi on mielestäni ensimmäinen maajoukkueemme, jossa ei arvosteta koko kiekkoilun ydintä - ne ovat idästä länteen ja vuodesta toiseen jalat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mike Keenan: "Jos sinulla ei ole jalkoja, käsilläsi ei ole mitään merkitystä." Kun keskustelee kenen tahansa NHL-analyytikon kanssa esimerkiksi Micke Granlundista, törmätään aina samaan: Micken lähtö NHL:ään ei ole kiinni hänen iästään, taidostaan, eikä enää fysiikastakaan. On vain yksi asia, joka saattaa pitää Granlundin vielä Suomessa kauden verran. Hänen pitää kehittää pakettiinsa mukaan jalat. Minnesota Wildin edustajan mukaan "Granlund needs to improve his skating".

Tästä Jalosen Suomeen. Joukkue on hidas ja uninen kuin laamalauma ja korostaa tätä tolkuttoman typerällä kiekottelullaan ja taaksepäin pelaamisellaan. Katsokaa netistä 80-luvun kiekkoilua. Löydätte sieltä vm. 2011 Suomen! Tuolloin tyylille tosin naurettiin. Meillä on ylivoima ja kiekko pelataan ensialkuun sentterille omaan maalin taakse. Tämä kiekkokontrollista puhuminen on todella kaksiteräinen miekka. Minä en ole kiekkokontrollin vastustaja, päinvastoin. Jos koutsaisin vaikkapa Venäjää, haluaisin joukkueen pitävän kiekko mahdollisimman paljon. Tiedän, että joukkueella olisi käsiä tehdä maalit vaikkapa erikoistilanteista ja loppuajan voisi vaikka syötellä keskenään. Ei kaunista, mutta tehokasta. Mutta Suomiko pärjäisi kiekkokontrollilla? Suomi, jonka pelaajisto antaa helvetisti tasoitusta taidon ja luistelun sektoreilta. Ihan älytön ajatus. Suomen jalkapallomaajoukkue uskoi Baxterin aikana myöskin pelivälineen kontrollointiin ja unohti siinä sivussa, että lopussa lasketaan kuitenkin maalit. Kun Suomi hautoo kiekkoa alusta alkaen, näyttää siltä, että joukkue tavoittelee 0-0 -tulosta.

Brasilia voi perustaa jalkapallonsa pelivälineen hallintaan. Joukkue voi latoa vaikka 2-0 johdon pelaamalla ensin hyökkäävä peliä ja sen jälkeen alkava pelivälineen hallinta tekee takaa-ajosta toivottoman. Venäjä voi hyökätä ahneesti ja riskillä yhden erän, tehdä maalit ja kiekotella loppuajan. Suomelta puuttuu työkalupakistaan se alkuvaihe. Suomen pitäisi tehdä edes yksi maali alta pois ennen undettavaa kiekottelua. Kun kuuntelee Jukka Koivua, Suikkasta ja Tamia, on melko naurettavaa vinkua näille "mutku Suomi kontrolloi näin kiekkoa". Nämä äijät näkevät saman minkä jokainen muukin katsoja: Suomi on surkean hidas hyökkäyksiinlähtijä ja Suomella on ilmiömäisiä vaikeuksia saada tasakentällisin kiekkoa hyökkäysalueelle. Ja jos se on ryminän ihailemista, että toivoo joukkueen olevan ahne ja hanakka ottamaan mustelmia maalien edessä, niin olen ryminän ihailija aivan kybällä. Katsokaa mistä vastustaja tekee maalit Suomelle. Katsokaa Suomen kaksinkamppailutehoa maalien edustoilla. Laimeinta vuosikausiin.

Tämä on tulosurheilua ja kiitokset napsahtavat Jaloselle sen mukaan. Jos hän vie tällä paketillaan Suomen finaaliin, nostan hattua ja kumarran syvään. Mutta en silti jaksa nauttia hänen joukkueensa pelaamisesta. Itsekin olen todennut, että arvokisoissa vain tulos ratkaisee ja pidän siitä kiinni tappiin asti.

Jatkoajan erinomainen otteluraportti eiliseltä, tältä se minustakin näytti:
Suomalaisilta puuttuu uskallusta - kolumnit - Maajoukkue - www.jatkoaika.com

 

[13th Forward]

Tuntuu, että joidenkin kirjoittajien mielestä kiekkokontrollipeli tarkoittaa sitä, ettei hitaampien lähtöjen ohella myöskään "saisi" pelata kovaa, mennä hyökkäyspäässä maalin eteen, tai taklata. En tiedä, mistä tällainen ajatustapa on lähtenyt kumpuamaan.

 

[tuuski]

Tuntuu, että joidenkin kirjoittajien mielestä kiekkokontrollipeli tarkoittaa sitä, ettei hitaampien lähtöjen ohella myöskään "saisi" pelata kovaa, mennä hyökkäyspäässä maalin eteen, tai taklata. En tiedä, mistä tällainen ajatustapa on lähtenyt kumpuamaan.

Kiekko pitäisi antaa pois, että pääsisi useammin taklaamaan ja riistämään kiekkoja.

Todellisuudessa, jos ei huomaa yhteyttä esim. Suomen puolustuskaluston keveyden ja valitun kiekkokontrollipelin välillä, niin aika turha tässä lienee jauhaa. Tamin nimitystä ja 60min painetta odotellessa.

 

[13th Forward]

Kiekko pitäisi antaa pois, että pääsisi useammin taklaamaan ja riistämään kiekkoja.

Eli kiekko pitäisi "antaa" pois, jotta se "päästäisiin" ottamaan uudelleen takaisin, ja ainoana "plussana" tässä se, että saataisiin aikaan taklaus? Lopulta taklauksetkin ovat melko mitätöntä, jos joukkue kuitenkin rakentaa paljon enemmän laadukkaampia maalipaikkoja, kuin vastustaja. Toisaalta nuo maalipaikatkin ovat yhtä mitättömiä, jos niistä ei saada sisään, mutta en ymmärrä, miten taklaaminen sitä helpottaisi.

Todellisuudessa, jos ei huomaa yhteyttä esim. Suomen puolustuskaluston keveyden ja valitun kiekkokontrollipelin välillä, niin aika turha tässä lienee jauhaa. Tamin nimitystä ja 60min painetta odotellessa.

Tamin näytöt 2000-luvulta ovat kieltämättä kovaa valuuttaa. Peli kehittyy. Tamminen ja Koivu eivät ole pystyneet itseään kehittämään sen mukana. Tosin harva kokeneempi valmentaja pystyy. Mutta esimerkiksi jalkapallossa Sir Alex Ferguson käy hyvästä esimerkistä.

 

[Negative Gorilla]

Mutta Suomiko pärjäisi kiekkokontrollilla? Suomi, jonka pelaajisto antaa helvetisti tasoitusta taidon ja luistelun sektoreilta.

Me ollaan selvästi tässä pelirytmikysymyksessä niin eri linjoilla, että mitään juupas-eipäs väittelyä on ihan turha aloittaa. Tartun kuitenkin tähän kohtaan, koska mielestäni tässä on juuri se syy miksi Suomen ei tällä pelaajistolla kannata toisenlaista pelitapaa yrittääkään. Suomen pelaajista ehkäpä Granlund ja Koivu voivat henkilökohtaisella taidolla ja maagisella peliälyllään luoda tilanteita ilman selkeää, lyhtysyöttöpeliin ja kiekkokontrolliin pohjaavaa pelitapaa. Aaltonen ja Pihlström pystyvät hetkittäin samaan pelkällä luistelunopeudella. Muut puukäsipelaajamme tarvitsevat viisikkopelin toimivuuden takaamiseksi selkeän jaloslais-virtalaisen kiekkokontrollipelin.

Pohjaan väitteeni kahteen asiaan. Ensinnäkin pelkkää nopeaa pystysuunnan kiekkoa pelaamalla joudutaan usein hyökkäämään alivoimaisesti, jolloin pelaajien henkilökohtaiset taidot korostuvat. Alivoimahyökkäyksen onnistumiseksi on hyökkääviltä pelaajilta löydyttävä joko toimiva harhautuspankki jolla puolustavia pelaajia voidaan ohittaa yksin yrittämällä tai maagiset syöttökädet joilla voidaan puhkoa vastustajan puolustus alivoimasesti hyökätessä. Näiden lisäksi alivoimahyökkäyksen onnistumista voisi edesauttaa myös luistelemalla aivan helvetisti nopeammin kuin vastustajan puolustajat.

Toiseksi hidastaminen ja palauttaminen mahdollistaa oman viisikon organisoitumisen, jolloin hyökkäämään päästään koko viisikon voimin. Oikein ajoitetussa hitaassa rintamahyökkäyksessä yksittäinen pelaaja ei tarvitse poikkeuksellisia pelitaitoja päästäkseen kiinni kulmapeliin tai vastustajan puolustusmuurista riippuen jopa suoraan maalintekotilanteeseen. Hidastaminen ja palauttaminen siis mahdollistaa "huonommillekin" pelaajille onnistuneen kiekkokontrolliin pohjaavan pelisysteemin. Yhteistyö on ainoa asia jolla Suomi voi lyödä paremmista yksilöistä koostuvan joukkueen.

Lisätään nyt vielä tähän loppuun että Suomenkin silti kannattaa hyökätä enimmäkseen nopeasti, koska onnistuneet nopeat hyökkäykset päätyvät useammin suoraan maalintekotilanteeseen. Aina se ei kuitenkaan kannata, ja vapaaehtoisen kiekosta luopumisen tai vaarallisen alivoimahyökkäyksen sijaan Suomen puukäsipelaajilla on järkevämpää kiekotella alaspäin tai hidastaa hyökkäykseenlähtöä.

 

[Lead Fossil]

Täytyy sanoa että Jukka Jalosen julkinen esiintyminen on todella paljon allekirjoittaneen mieleen. Ihan eri maata kuin esim. J. Tamminen tai esim. R. Summanen.

Juuri tuli Jalosen lyhyt haastattelu (Mertaranta) ja pelitavastakin kysyttiin: "hyökätään nopeasti ja jos ei päästä niin haetaan vauhtia ja mennään rintamana" (jotenkin noin taisi tiivistää). Nummiselle ja Lehtiselle jakoi myös kredittiä.

 

[Keltainen Jaffa]

Juuri tuli Jalosen lyhyt haastattelu (Mertaranta) ja pelitavastakin kysyttiin: "hyökätään nopeasti ja jos ei päästä niin haetaan vauhtia ja mennään rintamana" (jotenkin noin taisi tiivistää). Nummiselle ja Lehtiselle jakoi myös kredittiä.

Hyvin tosiaan veti, mutta itselläni jäi kyseisestä haastattelusta mieleen turhan hyvin kohdat "jätkät on väsyksissä" ja "Venäjä-peliä ei ole pakko voittaa". Valikoiva ja perusnegatiivinen kuulo, mutta...

Ei vaiskaan, jos Venäjän voittamalla vältetään kolmos-nelossija jatkosarjassa ja saadaan helpompi vastustaja seiskapeliin, niin totta kai se lähdetään voittamaan.

 

[mixu]

Jalosen lausunto siitä että jos Jevgeni Artjuhin sikailee niin Suomi vastaa samalla mitalla kyllä hymyilyttää rankasti. Suomi ei siihen pysty eikä sillä ole ollut tähänkään asti minkäänlaisia haluja kostaa vastustajan temppuja kuten eilenkin nähtiin kun Satan höyläsi lumet Vehasen naamalle. Yksikään Suomalainen ei tullut ojentamaan Satania.

 

[Gags]

Tämähän on täysin aluepolitiikkaa, että kuka sattuu Jatkoajassa olemaan hyvä maajoukkuevalmentaja.

En usko tulosten olevan aluepolitiikkaan sidottuja. Jalosella on edelleen mahdollisuus parantaa ja toivotaan että vie Suomen maailmanmestaruuteen tänä keväänä!

 

[blackhawk]

Jalosen lausunto siitä että jos Jevgeni Artjuhin sikailee niin Suomi vastaa samalla mitalla kyllä hymyilyttää rankasti. Suomi ei siihen pysty eikä sillä ole ollut tähänkään asti minkäänlaisia haluja kostaa vastustajan temppuja kuten eilenkin nähtiin kun Satan höyläsi lumet Vehasen naamalle. Yksikään Suomalainen ei tullut ojentamaan Satania.

Tuomareista jäi eilen sellainen maku, että jos Satania olisi tultu ojentamaan, Suomi olisi saanut jäähyn. Tuon kun yhdistää Leijonien merkittävimpään ongelma-alueeseen eli huonoon alivoimapeliin, saattoi olla ihan fiksuakin, ettei ojentamaan menty, vaikka samalla joukkueesta annettiinkin nynnymäinen vaikutelma.

 

[siffa]

Ei vaiskaan, jos Venäjän voittamalla vältetään kolmos-nelossija jatkosarjassa ja saadaan helpompi vastustaja seiskapeliin, niin totta kai se lähdetään voittamaan.

Voittamalla Venäjän Suomi sijoittuisi toiseksi lohkossaan. Silloin puolivälierään tulisi USA, Norja tai Sveitsi vastaan. Hävitessään Venäjälle Suomi saisi puolivälierissä vastaansa joko Kanadan tai Ruotsin. Eli ilman muuta Venäjää vastaan on lähdettävä voittamaan ottelu

 

[San Jose Shark #50]

Nämä ovatkin olleet kisoissa niin vakuuttavia, että tuskin Suomella palaa kiekollisessa pelissä tulee olemaan.

No Slovakian peli oli koko turnauksen ajan näemmä sekaisin kuin seinäkello. Olisi kyllä luullut että nää kaverit olis vetänyt paremmin vaikka Hanlon olis seissyt päällään ja tanssinut ripaskaa. Perinteisestihän juuri hyökkäyspeli on ollut Slovakian vaarallisin ase ja peräpää on sitten ollu enintään keskinkertaisuuksia.

Venäjällä on yksi aivan loistava kentällinen (Morozovin kenttä) ja JOS Ovetshkin saa pelinsä kulkemaan (paremmin kuin Tsekkiä vastaan) niin siinä sitten toinen.

Niin halutessaan nuo kaksi kentällistä (ynnä Artjukhin) saavat Leijonat niin pyörryksiin etteivät tiedä kumpaan maaliin hyökätä...