Suurin osa Jalos-kritiikistä kumpuaa siitä, että osa jengistä seuraa vain hänen pelikirjaansa ja jos tämä toimii, niin kaikki on hyvin. Tulokset ovat pikku detalji. Mun mielestäni Jalonen ei tappele riittävästi voitoista, hän on luiskahtanut peliteoreetikoksi. Se on huono homma turnausvalmentajalle.
Se, keitä pelaajia valitaan / jätetään valitsematta kisoihin, on äärimmäisen merkittävää. Paljon merkittävämpää kuin pelkät pelikirjateoreetikot uskottelevat itsepsykoosissaan. Tässä ihmeellisessä "kiekkokontrolli" -paketissa hurrataan sille, miten Suomen viisikot pysyvät kasassa ja kuinka pitkiä syöttölinjoja saatiin aikaiseksi. Luonnollisesti tältä pohjalta ponnistavaan joukkueeseen kannattaa valita kasvottomia pelaajia, joiden hyveenä on pelikirjan noudattaminen. Karalahti, Pulkkinen, Granlund...nämä kaikki ovat ilmeisesti JJ:lle pelottavia tapauksia. He ovat luovia yksilöitä. Jyrki Välivaara on yksi huonoimmista pakeista noissa kisoissa. 34-vuotias rivipelaaja on päässyt joukkueeseen, koska hän on tunnollinen "puolueen" jäsen. En usko, että Suikkanen tinkisi maajoukkuevalmentajana yksilötaidosta ja -luovuudesta pelikirjan takia. Suikkanen on ikävä koutsi, hän haluaa lähinnä voittaa.
Kylmä fakta on se, että näissä kisoissa Jukka Jalosen Suomi on ollut kenties koko kisojen epäfyysisin joukkue. Suomen mikkihiiret ovat hävinneet järjestään molempien maalien edustat. Tämä on yksi kiekkoilun perusasioista ohi kaikkien pelikirjojen; maalinedustat ovat ottelun tärkeimpiä alueita ja joukkue, joka häviää kakkoskiekot, ei pitkälle lennä. Suomen pakit kelailevat kenties liikaa jumalaisia avaussyöttöjä. Kun tulee puolustamisen paikka, he ovat löysiä kuin junnupelaajat. Lepistö pelaa NHL:ssä varmasti tiukemmin maalinedustan kuin esimerkiksi eilen Saksaa vastaan. Ossi Väänänen on ainoa pakki, joka ei tingi puolustajan perustehtävistä. Suomen ketjuissa Pyörälä, Pihlström, Ruutu ja Komarov pelaavat itselleen epätyypillistä HMV-kiekkoa. Onko Suomea kielletty taklaamasta? Oli miten oli, fyysinen peli on riisuttu lähes kokonaan Suomelta Jalosen aikana ja esimerkiksi Erkan ja Ramin joukkueet elivät ahneella karvaamisella ja vastaiskuilla. En tarkoita, että Suomen pitäisi ajella itseään jäähyille, mutta taklaaminen on ihan sallittu keino hidastaa vastustajan hyökkäyksiinlähtöjä ja ottaa irtokiekkoja. Ja missään junnujoukkueessakaan ei hyväksytä noin helvetin lepsua maalineduspeliä molemmissa päissä. Se on fyysisyyttä, joka vain pitää olla olemassa, jos meinaa pärjätä. Maalinedustoista ei turhaan puhuta sota-alueina. Nyt Suomi menee sotaan varovaisesti ja riskejä ottamatta. Onko Jaloselle ja jääkiekkoliitolle tullut vaikeuksia käsittää kokonaiskuvaa? Se on tällainen:
-Suomi on viiden parhaan maan joukkueessa maailmassa. Mutta ei koskaan ykkössuosikki
-Jos Suomen on tarkoitus ryöstää kulta Venäjältä, Kanadalta ja kumppaneilta, Suomen on syytä palata Summasen World cup -aikaan. Tuolloin Suomi ei halunnut lyödä läpi koko maan ja lajin kattavaa pelikirjaa. Suomi halusi voittaa ja erittäin hienosti Rami, ja Erkka myöhemmin, kuin myös Ara ennen heitä, asemoi Suomen aseeksi liikkeen, fyysisyyden ja vastahyökkäykset. Heidän neroutensa oli oivaltaa se, että Suomi on haastaja, ei edelläkävijä
-Nyt Suomi haluaa jättää jäljen kiekottelullaan ja rauhallisuudellaan. Ongelmana on se, että ketään ei kiinnosta. Kisoista muistetaan vain mitalistit. Suomi rakentamassa jääkiekkopelin evoluution seuraavaa vaihetta on yhtä naurettava ajatus kuin se, että Ruotsi päättäisi uudistaa jalkapallon pelikirjan täydellisesti. Tämän ansiosta Brasiliat ja kumppanit kaatavat taaksepäin pelaavan Ruotsin entistä helpommin. Mutta Ruotsissa diggailtaisiin pallonhallintaa ja kivoja syöttölinjoja
Suomi on uppoamassa kuoppaan, jossa pelikirjafanaatikot taputtavat käsiään Suomen luisuessa kivaksi pikku-ukkojen joukkueeksi, joka ei enää tappele hullunkiilto silmissään maalien edustoilla tekemässä räkämaaleja. Saksa on ottanut sen paikan, jonka Suomi Jalosen aikana jätti vapaaehtoisesti. Isokokoinen Saksa dominoi maalien edustoja, haastaa fysiikallaan ja on ikävä vastustaja. Lyhyessä turnauksessa ei tarvitse onnistua kuin muutaman kerran tekemään Venäjän tai Kanadan pelaamisesta ikävää, haastavaa ja hankalaa. Hullu satakiloinen germaani vyöryy niskaan heti, kun menet hakemaan kiekkoa omasta päädystä. Suomi on MM-kisojen SDP. Keskimäärin tyydyttävää peliä, kaikille peliaikaa, mutta ei nyt haeta mitään äärilaitoja, eikä olla kovin yksilöllisiä. Hoidellaan ryhmätöinä nämä pelikuviot ja kaikki saavat sanoa mielipiteensä. Otetaan joukkuedelegaation palkintomatkalle vielä lisää ex-pelaajia ja kysellään niiltäkin? Jumaleisön, mulla on ikävä Summasta! Siinä oli valmentaja, joka halusi voittaa keinoja kaihtamatta. Ja taatusti olivat Karalahdet ja kumppanit ilkeimmillään mukana joukkueessa.
Lassilan peluutus, josta todellakina avauduin jo ennen matsia, oli sosialidemokratian riemuvoitto. Nyt ei tullut kenellekään mielipahaa. Lassilassa täytyy olla paljon samaa kuin Lundellissa: hän ei ilmeisesti häiritse ketään koskaan, on tunnollinen kaveri ja kiva pukukoppipelaaja. Eilen olisi ollut ykkösmaalivahdin paikka. Aivan naurettava selittää lepuutuksista ja palautumisisista näin lyhyissä turnauksissa. Jos 1-mv ei jaksa pelata kahtena iltana peräkkäin, hänen ei kuuluisi olla joukkueessa. Ja kyllä Vehanen jaksaa, hän pelaa helvetin paljon kovemmassa ympäristössä todella paljon. Jaksaako meidän 1-mv pelata kahtena iltana peräkkäin...? Voi herranjumala sentään! SM-liigassakin on paljon pelejä. Herättäkää mut tästä Pelikirja-Kaikki pelaa -painajaisesta! Pelikirjaosasto on mielellään Nuori Suomi -arvoja vastaan, mutta mun mielestäni särmätön Jalosen HMV-Suomi on totaalinen Nuori Suomen ilmentymä. Ei särmiä, ei fyysistä peliä, ei riskinottoa - on vain The Pelikirja ja pitkät syöttölinjat & viivelähdöt. Viivelähtö tarkoittaa sitä, että Suomi törmää keskialueen muuriin vähän myöhemmin kuin ennen ja menettää siinä sitten minuuttikaupalla aikaa per ottelu. Jukka Koivu ja Kai Suikkanen ovat loistavia kommentaattoreita. Koivukin pointtaa -kuulemma vanhanaikaisesti- että Suomi pungertaa toivottoman hitaasti keskialueen yli ja tyytyy vain kiekonhallintaan. Näin voisi pelata joukkue, joka ei ole haastaja. Joukkue, joka käy ensin rykimässä 4 maalia ja sitten voikin vapaasti syötellä keskenään ottelun loppuun. Suomen vastustaja tekee yleensä avausmaalin ja Suomi pelaa taaksepäin puolustaen 0-1 -tappiota?