Mainos

Jukka Jalosen Suomi

  • 746 741
  • 2 867

Mace

Jäsen
Edelleen itse korostan sitä että kun taidossa ja huippuyksilöiden jalostamisessa ollaan jääty huippumaista jälkeen kiihtyvässä määrin, niin maajoukkueen päävalmentajan kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi nousee järkevien ratkaisujen tekeminen pelaajavalinnoissa.

Ja tässä Jalonen on epäonnistunut koko päävalmentajakautensa ajan aivan helvetin pahasti. Nämä kisat mukaanlukien.

Tuo on mielestäni omituista puhetta ja heijastelee juurikin sitä seikkaa, että porukka ei ymmärrä keskimääräisen suomalaisen maajoukkuetason pelaajan todellista tasoa kansainvälisessä vertailussa. Meillä on toistuvasti maajoukkue täynnä SM-liigassa ja/tai Elitserienissä ja/tai KHL:ssä maaleja takovia suomalaispelaajien pistepörssin kärkinimiä, mutta tehottomuus ei poistu mihinkään. Ja silti jotkut väittävät, että ongelma onkin siinä, kun ei valittu sitä Elitserienissä/SM-liigassa/KHL:ssä pelaavaa herra X:ää vaan valittiin herra Y. Ei, se ei todellakaan ole millään muotoa merkittävä seikka Suomen MM-kisamenestyksen kannalta, vaan se on täysin marginaalinen asia. Se rannalle jätetty pelaaja ei olisi millään muotoa tähtipelaaja MM-mittakaavassa. On toki käytännössä aina jokunen yksittäinen pelaaja, joiden valinnasta voidaan taittaa peistä ja mielipiteitä on monia, mutta tyypillistä noille valinnoille on se, että niitä oikeasti menestyksen kannalta käänteentekeviä pelaajia ei jätetä valitsematta. Näin ollen voidaankin sanoa, että kun taidossa ja huippuyksilöiden jalostamisessa ollaan jääty huippumaista jälkeen kiihtyvässä määrin, niin maajoukkueen päävalmentajan kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi nousee joukkuepelin hiominen mahdollisimman yhtenäiseksi ja tiiviiksi paketiksi, jonka myötä vastustajia heikommasta pelaajamateriaalista olisikin saatavissa irti jopa enemmän kuin mihin se pelaajamateriaaliltaan parempi, mutta joukkuepeliä heikosti toteuttava vastustaja kykenee. Tuossa on se Suomen menestymisen avainasia.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
On meillä pelaajia ihan pilvin pimein, joilla ei kausi jatku ja ovat syystä tai toisesta pois MM-kisoista, osa loukkaantumisten takia, vaikka olisivat halunneet kisoihin, osaa ei kisat innostaneet riittävästi. Listataan nyt kärkiporukkaa:

Ville Leino, Ville Peltonen (louk.), Saku Koivu, Teemu Selänne, Jarkko Ruutu, Lennart Petrell (louk.), Jussi Jokinen, Antti Miettinen, Joni Pitkänen, Toni Lydman (leikattu, tiedän), Petteri Nummelin, Kimmo Timonen, Kari Lehtonen, Niklas Bäckström. Vasta näiden jälkeen tulee Teemu Pulkkinen ja esim. Sami Vatanen (louk.), jotka hekin saattaisivat vahvistaa Slovakian joukkuetta. Unohdan varmaan joitakin pelaajia, mutta tuossa on osa pelaajista, joita Suomella olisi ollut käytettävissä, jos terveinä ja intoa lähteä MM-kisoihin mukaan.
 

Mace

Jäsen
Hyvä kirjoitus, mutta ymmärsit väärin sanomani. Suomen materiaali riitä hyvin toteuttamaan pelitapaa, mutta ei riitä voittamaan otteluita tuolla pelitavalla. Otteluiden voittoon kun tarvitaan yhä ainakin yhtä maalia enemmän kuin vastustajalla.
.
.
.
Suomella ei ole ollut riittävästi laadukkaita maalintekopaikkoja sille pelaajamateriaalille, joka Suomella on kisoissa.

Minusta sinä puhuit nimenomaan pelitavan toteuttamisesta, et otteluiden voittamisesta, mutta se nyt on sivuseikka. Tulkitsen nuo yllä olevat kommenttisi nyt niin, että Suomen menestymättömyys johtuu mielestäsi joko siitä, että Suomi pelaa väärällä pelitavalla tai siitä, että joukkueeseen on valittu vääriä pelaajia. Kummasta mielestäsi on kyse vai onko kyse molemmista?

Eli onko siis sittenkin niin, että Jalosen pelitapaan ei kuulukaan maalinteko? Se selittäisi paljon.

En usko tuohon, koska maalipaikkoja Jalosen joukkue luo aika mukavasti. Noin tuskin olisi, jos maalinteko ei olisi tavoitteena. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että Jalonen korostaa hyvin usein haastatteluissa hyvää puolustuspelivalmiutta, mikä viittaa (vahvan kiekkokontrolliin korostamisen lisäksi) siihen, että hän pitää tasokasta puolustuspelaamista kovassa arvossa.

Suomi hyökkää hitailla lähdöillä järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Suomella on riittävän hyvä materiaali tuomaan kiekon vastustajan päätyyn ja pitämään sen siellä, mutta vastustaja ehtiessä järjestää puolustuksen sumpuksi ei pelaajien taidot, eikä voima enää riitä rynnimään oikeille maalintekoalueilla. Ne harvat kerrat kun sinne on päästy on kyseessä ollut pelaajien poikkeuksellinen luova peliluku ja henkilökohtainen suoritus. (yllättäen nämä tilanteet ovat lähes kaikki tulleet yhdelle ketjulle). Yksi ainoa pelitapaan perustuva hyökkäys on tuottanut maalin ja sekin saksalaisen suosiollisella avustuksella.

Jos en aivan väärin ole ymmärtänyt, Jukka Jalosen pelikirjaan kuuluu muutakin kuin hitaat lähdöt, mutta nopeita lähtöjä ei tehdä, jos niihin ei ole selkeää paikkaa. Tuo on kuitenkin osittain mutua, en ole kauhean hyvin perillä Jukan pelikirjamieltymyksistä tuolta osin. Oleellinen kysymys kuitenkin noiden yo. kommenttiesi jälkeen on se, että miten Suomen tulisi mielestäsi pelata, jotta se tuolla käytettävissä olevalla materiaalilla saisi itselleen edullisemman tilanteen kentällä?

Pelaajat ovat erillaisia. Tästä syystä jotkut valmentajat uskovat vahvasti roolittamiseen. He valitsevat joukkueeseen pelaajia joilla on erityistaito ja peluuttaa heitä niin, että tuosta taidosta saadaan kaikki hyöty irti. On selvää, että Suomi ei kykene kilpailemaan suurien kiekkomaiden kanssa pelaajamateriaalin laajuudessa, siksi Suomen täytyykin katsoa huomattavasti tarkemmin minkä tyyppisiä pelaajia joukkueeseen valitaan. X:n ja Y:n ero voi olla huomattava ja jos joukkue on täynnä pelaajia, joilla on sama vahvuus kuin X:llä, niin kannattaa harkita pitäisikö mielummin valita Y, vaikka onkin tehnyt muutaman maalin vähemmän kuin X.

En ole itse asiassa tuosta eri mieltä. Eri mieltä olen ollut lähinnä siitä, millaisia äänenpainoja näiden pelaajavalintojen yhteydessä on käytetty: kyse on niin marginaalisesta asiasta joukkuepelin toimivuuteen verrattuna, etten soisi sitä nostettavan ykkösargumentiksi menestymättömyydestä puhuttaessa (enkä nyt tarkoita tuolla kommentilla sinua).

Sitten hieman lennokkaampaa haihattelua. Jos on herneitä naaman edessä niin älä lue:

Kaikki tämän ketjun Jaloskommenttini kiteytyy siihen, että Jalosen valmennusaikana on kaikkea tekemistä mielestäni leimannut rohkeuden puute. Tämä koskee pelaajavalintoja, peluutusta ja pelitapaa. Minun oli suuret odotukset Jalosen suhteen. Oli selvää, että hän joutuu tiukkaan tilanteeseen keskelle pelaajien sukupolvenvaihdosta, jossa pitäisi ajaa uusia maajoukkuepelaajia sisään, mutta uskoin että HPK:sta tuttu Jalonen selviää siitä kyllä.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon pieniä asioita, jotka nakertavat uskottavuutta valmentajalta. Aloitus oli nöyryyttävä, Jalosen joutuessa ensin "harjoittelemaan" Sheddenin alaisuudessa. Kummola on entistäkin enemän puuttunut kommenteillaan maajoukkueen tekemisiin. Apuvalmentajat ovat olleet yllättävän suuressa roolissa, niin peluuttuksessa kuin pelaajien valinnassakin ja Iltapäivälehdet levittävät huhuja pelaajien kapinoinnista, apuvalmentajien vaihto, Kurri katsomovalmentajana... Ja kyllä näitä kun listaa niin mennään yhä pienempiin ja lapsellisempiin asioihin kuten käyttäytymiseen vaihtoaitiossa. Suomella on ollut kaikenlaisia hiippareita vaihtoaitiossa, mutta harvoista valmentajista on vedetty niin paljon huumoria kuin Jalosesta ja sen kavereista.

Suomen peli-ilme on tässä turnauksessa ollut parempi kuin kertaakaan aiemmin, Jalosella on MM-kisoissa mukana ensikertalaisia ja ketjumuutoksia tehdään turnauksen kuluessa, joten Jalonen menee eteenpäin, mutta kovin arat ja haparoivat ovat askeleet.

Minulla ainakin on jo tullut kovin ikävä sitä Suomen, jolla oli sydäntä, luistella, taklata repiä ja raastaa. Joukkue, joka ei pelännyt mennä maalin eteen iskemään räkämaaleja, eikä lähtenyt pelaamaan vähä maalisia otteluja, joissa toivotaan että joku yksittäinen persepomppu ratkaisee voiton joukueelle. Suomella on ollut paljon kädettömämpiä joukkueita MM-turnauksessa, jotka ovat pystyneet pelaamaan rohkeata hyökkäysvoittoista peliä, joten ei tällainen hiippailu selity pelaajien taidon puutteella.

Kyllä minä tunnistan tuosta kuvauksestasi myös omia ajatuksiani ja voin sanoa, etten ole mikään Jalosen fanipoika. Kaikkea sanomaasi en toki allekirjoita, mutta osan kyllä. Ehkä itseäni järkiperäiseen argumentaatioon pyrkivänä henkilönä on vain käynyt rassaamaan tämä mielestäni kohtuuton Jalosen grillaaminen. Mielestäni hänen niskaansa on laitettu asioita, jotka eivät ole hänen syytään ja jopa hänen vahvuuksiaan on yritetty kääntää hänen heikkoudekseen. Asioita tulisi tarkastella mahdollisimman objektiivisesti ja laaja-alaisesti, syitä ja seurauksia pohtien, liikoja yksinkertaistuksia välttäen.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niin, Suomelta löytyy varmaan about 20-30 pelaajaa joita voi valita vapaasti ristiin & rastiin noihin kisoihin ilman sen suurempaa muutosta lopputulokseen ja about 5-10 pelaajaa joiden mukaantulo muuttaa kaiken...

Agree! Sitten päästäänkin siihen, keitä ne 5-10 ovat :) Aina NHL-miehiä?

Ovatko meidän 'maalipyssyt' Pihlström ja Lahti riittävän analyyttisiä kertomaan senttereilleen, mitä he tarvitsevat maalin tekemiseen? Ovatko sentterit riittävän kykeneviä tarjoamaan haluttua palvelua? Puhutaanko siellä :)?

Granlundia voisi kokeilla Pihlströmin kanssa. Tai Lahden. Ei voi olla niin, että SM-liigan taso on niin huono, että siellä huseerataan miten päin vaan, mutta maajoukkueessa ei. Perrin oli ideaali Pihlströmille, mutta for obvious reasons ei ole käytettävissä... Pulkkinen ja Keräläkään eivät ole paikalla, mutta mitä he tekivät 'oikein' ruokkiakseen Lahtea? En voi uskoa, että pyssyt ovat hyytyneet.

Kaikki pelaavat omilla vahvuuksillaan, jos heidän annetaan pelata niillä?
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
maajoukkueen päävalmentajan kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi nousee joukkuepelin hiominen mahdollisimman yhtenäiseksi ja tiiviiksi paketiksi, jonka myötä vastustajia heikommasta pelaajamateriaalista olisikin saatavissa irti jopa enemmän kuin mihin se pelaajamateriaaliltaan parempi, mutta joukkuepeliä heikosti toteuttava vastustaja kykenee. Tuossa on se Suomen menestymisen avainasia.

Mutta kun aikaa on vähän ja pelejäkään ei ole 60 vaan 7-9, niin oleellista nähdäkseni olisi, että pelisysteemi rakennettaisiin vastaamaan käytössä olevan materiaalin vahvuuksia, tai vaihtoehtoisesti materiaali valittaisiin toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla pelisysteemiä.

Jälkimmäisen mukaan Jalonen on selkeästi pyrkinyt menemään, mutta kahdesta mahdollisesta kompastuskohdasta (pelisysteemin toimivuus ja materiaalin valinta) molemmissa ollaan menty enemmän tai vähemmän nurin.
 

Mace

Jäsen
Mutta kun aikaa on vähän ja pelejäkään ei ole 60 vaan 7-9, niin oleellista nähdäkseni olisi, että pelisysteemi rakennettaisiin vastaamaan käytössä olevan materiaalin vahvuuksia, tai vaihtoehtoisesti materiaali valittaisiin toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla pelisysteemiä.

Jälkimmäisen mukaan Jalonen on selkeästi pyrkinyt menemään, mutta kahdesta mahdollisesta kompastuskohdasta (pelisysteemin toimivuus ja materiaalin valinta) molemmissa ollaan menty enemmän tai vähemmän nurin.

Olkaamme siis yhtä mieltä edes siitä, että olemme eri mieltä. :) Mielestäni Suomen pelisysteemi on näissä kisoissa toiminut verrattain hyvin ja tasokkaita maalipaikkoja on irronnut yleisesti ottaen mukava määrä. Myöskään pelaajavalinnoissa ei mielestäni mitään kauhean oleellisia asioita ole mennyt mieleen. Olkoonkin, että ainakin pari valintaa olisin mielelläni nähnyt hieman toisin. Maalinteko on sen sijaan taas ollut iso ongelma, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, mitä valmentajan pitäisi tehdä, jotta siitä ongelmasta päästäisiin.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
Olkaamme siis yhtä mieltä edes siitä, että olemme eri mieltä. :) Mielestäni Suomen pelisysteemi on näissä kisoissa toiminut verrattain hyvin ja tasokkaita maalipaikkoja on irronnut yleisesti ottaen mukava määrä. Myöskään pelaajavalinnoissa ei mielestäni mitään kauhean oleellisia asioita ole mennyt mieleen. Olkoonkin, että ainakin pari valintaa olisin mielelläni nähnyt hieman toisin. Maalinteko on sen sijaan taas ollut iso ongelma, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, mitä valmentajan pitäisi tehdä, jotta siitä ongelmasta päästäisiin.

En usko, että ollaan edes ihan kovinkaan laajalti eri mieltä.

Maalipaikkoja tulee, se on hyvä merkki. Suoraviivaisuus niissä taas puuttuu ja se on valmennuksesta lähtevä ongelma. Maalinteko-ongelma Suomella on ollut about aina, joten ei siinä mitään uutta auringon alla. Nyt vaan ongelmaa ei tavallaan ole edes pyritty ratkaisemaan ennen Saksa-pelin loppua.

Mielestäni alivoima on ollut huolestuttavan näköistä, varsinkin kun otetaan tähänastisten vastustajien taso huomioon. Ja omassa päässä ollaan muutenkin oltu vaikeuksissa josta päästään siihen, että sinne oltaisiin lihasta tarvittu lisää.
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Jopa Jukka Jalonen tunnusti pe-aamuna aamu-TV:n lähetyksessä ennen Saksa-peliä, että maalinedustojen peliä tulisi terävöittää molemmissa päissä kenttää ja jaan Jukan mielipiteen asiasta.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jalosen Suomi lähtee omalta puolustusalueelta eniten nopeilla ja puolinopeilla hyökkäyksillä liikkeelle. Jalosen Suomi rytmittää omalta puolustusalueelta lähteviä hyökkäyksiä hidastamalla=H, viiveellä=V ja palauttamalla=P. On täysin tietämättömyyttä väittää, että Jalosen Suomi lähtee vain H, V tai P hyökkäyksillä liikkeelle omalta puolustusalueelta. Jalosen pelisysteemi omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten suhteen on identtinen maailman parhaiden jääkiekkojoukkueiden kanssa. Suomen kannattaa pelata parhaalla mahdollisella pelisysteemillä jokaisen ottelun ottaen huomioon vastustaja.

Suomelle riittää Saksan ohittamiseksi voitto joko Slovakiasta tai Venäjästä. Saksa ei Tshekkejä omassa jäljellä olevassa välisarjan ottelussaan voita. Suomi oli eilen Saksaa parempi ja tänään saman tempun teki Tanska. Toivottavasti Jalonen, Matikainen ja Nurminen saavat ladatuksi joukkueen jo tänä iltana sellaiseen iskuun, että voitto tulee. Jalonen on tehnyt mielenkiintoiset ketjumuutokset ja Vehanen jatkaa maalilla. Mitään ei ole vielä voitettu eikä mitään hävitty. Kaikki on Suomella omissa käsissä.
 
Maalinteko on sen sijaan taas ollut iso ongelma, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, mitä valmentajan pitäisi tehdä, jotta siitä ongelmasta päästäisiin.

Ei kai sellaista fakiiria olekkaan, että tuota ongelmaa pikaisesti ratkaistais. Suomalaista kiekkoilua leimaa jonkinlainen taitovaje tällä hetkellä ja se näkyy nyt kisoissa maalinteon vaikeutena. Eikä se vaje ole pelkästään kiekollista taitoa, vaan myös pelinymmärrys ja tällaiset asiat ovat kokeneet aikamoisen inflaation. Ehkä noillekkin pelaajille on hoettu päivittäin tuota typerää äijää maskiin ja vetoja maalille juttua seitsemän vuotiaasta asti.
 
13th forward haaste heitetty, sua tarvitaan nyt puolustamaan Jalosta! Täysin samoilla linjoilla JHagin kanssa, toivottavasti joku jääkiekkoliitossa tajuaisi asian myös.
Ei tullut yhtäkään uutta argumenttia. Kelatkaa sivuja taaksepäin ja lukekaa uudestaan viestejä. Maalipaikat on pelitavan avustuksella voitettu sekä määrässä että laadussa, mutta pelaajat eivät ole tähän mennessä osanneet viimeistellä vastustajaa paremmin. En vaivaudu kierrättämään tätä samaa keskustelua sen enempää.

Minä en puolusta Jalosta suhteessa sen enempää, kuin ketään muutakaan. Koko debaatti minun osaltani on ollut Tsekki- ja Saksa-ottelut sekä valmennuksen ja pelaajien vastuun ero MINUN mielestäni (tietääkseni ei ole mitään yhtä oikeaa totuutta siinä asiassa) - ei mikään iso kuva millään tavalla. Ihan kiva "haaste" tosin.
 

Ioota Rhoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Broad Street Bullies
Tulkitsen nuo yllä olevat kommenttisi nyt niin, että Suomen menestymättömyys johtuu mielestäsi joko siitä, että Suomi pelaa väärällä pelitavalla tai siitä, että joukkueeseen on valittu vääriä pelaajia. Kummasta mielestäsi on kyse vai onko kyse molemmista?

...



Hyvä keskustelu.

Niin, koska minäkin uskon, että Suomen pelitapaan kuuluu maalien tekeminen näen asian pääasiassa niin, että pelaajt kykenevät toteuttamaan pelitapaa ainoastaan kiekon hallinnan osalta. Suomella on fiksu ja hyvä tapa pitää vastustajan maalimäärä alhaalla. Kiekkoa ei anneta vastustajalle. Se on myös hyvin suhtautettu pelaajamateriaaliin, pienet puolustajat eivät pysty fyysisyydellä vastaamaan vastustajan hyökkääjien haastoihin, joten käytetään hyväksi puolustajien vikkelyyttä ja kiekkovarmuutta sekä puolustetaan koko viisikolla. Hieman hankalaa taisi tuo paikka ja miespuolustuksen hybridi olla aluksi, mutta tässä turnauksessa se on mielestäni toiminut.

Mitä tulee hyökkäykseen ja siihen miten Suomen tulisi mielestäni pelata...

Kummatkin ja ei kumpikaan. Eli pitäisi valita ensin toinen ja muokata sitten toinen sen mukaan.

Aloittaisin kuitenkin siitä, että oli hyökkäyksiin lähdöt sitten hitaita (kummatkin joukkueet järjestäytyneet) tai nopeita (kummatkin joukkueet järjestäytymättömiä), niin maalintekovastuussa olevassa ketjussa täytyy pelaajilla olla selkeät roolit.

Pidän hyökkäyksiä varten ihanteena ketjua, josta löytyy pelintekotaitoa, kiekonkuljetustaitoa, kaksinkamppailutaitoa, laukaisutaitoa ja ns. kiekotonta pelaamista eli taitoa kiekottomana hakea itsensä pelattavaksi.

Hitaisiin hyökkäyksiin sopivasta materiaalista Suomen ketjuilta on puuttunut kaksinkamppailutaitoa, laukaisutaitoa ja kiekottomana pelaamisen taitoa. Suomen maalinteko paikat tulevat tilanteisiin, joissa pitää joko voittaa vastustajan puolustupelaaja kaksinkamppailussa tai ampua kiekko hänen ohitseen. Pelaajien olisi myös kyettävä kiekottomana rikkomaan vastustajan järjestäytynyttä puolustusta hakemalla jatkuvasti vapaita paikkoja ja tekemällä itsensä pelattavaksi. Ainoastaan tarjoamalla pelintekijälle jatkuvasti kaksi syöttömahdollisuutta repii vastustajan puolustusta riittävästi, ettei hyökkäyksistä tule nurkissa pyörimistä. Tähän materiaali ei riitä.

Suomella on nopeita pelaajia, jotka osaavat kuljettaa kiekkoa. Näiden pelaajien vahvuuksia hyödynnettäisiin parhaiten nopeilla hyökkäysiin lähdöillä, jolloin he pääsevät käyttämään taitojaan järjestäytymätöntä puolustusta vastaan.

Tässä mielessä joukkueellinen pelitavan hallitsevia Jarkko Immosia ei olisi mielestäni oikea ratkaisu, vaan joukkuetta ja ketjuja pitää roolittaa rohkeammin.

Jalonen on nyt ajannut vahvasti sisään tämän pelityylinsä, joten jatkakoon samalla tavalla, mutta sen verran rohkeutta pitää löytyä, että valitaan sinne sitten oikeanlainen joukkue toteuttamaan sitä. Tämä tarkottaisi sitä, että joukkueessa jo olleessa tarvittava määrä tietyn tyyppsiä pelaajia, jätetään se hyvän kauden pelannut luottomies pois ja valitaan joku muu, joka tuo joukkueeseen jotain mitä siinä ei vielä ole.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Agree! Sitten päästäänkin siihen, keitä ne 5-10 ovat :) Aina NHL-miehiä?

Käytännössä joo... Lennun olisin kyllä halunnut nähdä tuolla maalinedustalla vääntämässä ja muista liigapelaajista Vatanen olisi ollut hyvä lisä nimenomaan YV:lle!

Mutta jos ajatellaan tuota SM-Liigan tasoa yleisesti niin siellä ihan perus AHL-metritavara on ykkös- tai kakkoskentän matskua. Ja kys.liigasta ei taida olla kisoissa yhtään jätkää, ainakaan ns. ykköskorin mailla? Eli liigassa dominoiva pelaaja voi olla samoilla taidoilla ja samoissa tilanteissa täysi sukka MM-kisoissa!
 
Maalipaikat voitettiin jälleen kerran ylivoimaisesti, ja lopulta ansaittu palkinto tuli sieltä. Hallittiin peliä, hallittiin tilanteita. Maalit tulivat, kun olivat tullakseen, vaikka paikkoja pelaajille tarjottiin useampaankin.
 
Kyllä. Alivoimalla kaikki pelaajat pakittavat aivan saatanasti oman maalivahdin syliin. Todella alhaalla pitävät neliötä. Osaako joku enemmän asiasta tietävä kertoa, miksi näin ?
Ainakin Tsekkejä ja Slovakeja vastaan tunnuttiin antavan suosiolla laukoa viivasta, koska eivät pahemmin viivasta ole tykänneet laukoa. Varsinkin Tsekit eivät millään suostuneet ampumaan sieltä. Visnovsky veti pari kertaa tässä pelissä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Maalipaikat voitettiin jälleen kerran ylivoimaisesti, ja lopulta ansaittu palkinto tuli sieltä. Hallittiin peliä, hallittiin tilanteita. Maalit tulivat, kun olivat tullakseen, vaikka paikkoja pelaajille tarjottiin useampaankin.

Näin se meni. Joukkue luotti kapteeni Mikko Koivun mukaan "meidän pelisysteemiin", oltiin kärsivällisiä ja luottavaisia vaihto vaihdon jälkeen. NHL-pelaajat ovat hyvin omaksuneet Jalosen pelisysteemin Bratislavassa. Mikko Koivu ja Tuomu Ruutu ovat joukkueen nöyriä johtajia eikä ongelmia ole. Mika Pyörälän valinta joukkueeseen selvisi ilmeisesti nyt kaikille. Saksa ohitettiin, niinkuin sitä odottelenkin, jo heti tänään.
 

Ioota Rhoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Broad Street Bullies
Jalosen Suomi lähtee omalta puolustusalueelta eniten nopeilla ja puolinopeilla hyökkäyksillä liikkeelle. Jalosen Suomi rytmittää omalta puolustusalueelta lähteviä hyökkäyksiä hidastamalla=H, viiveellä=V ja palauttamalla=P. On täysin tietämättömyyttä väittää, että Jalosen Suomi lähtee vain H, V tai P hyökkäyksillä liikkeelle omalta puolustusalueelta. Jalosen pelisysteemi omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten suhteen on identtinen maailman parhaiden jääkiekkojoukkueiden kanssa. Suomen kannattaa pelata parhaalla mahdollisella pelisysteemillä jokaisen ottelun ottaen huomioon vastustaja.

Tämä on mielenkiintoinen tieto, sillä mm. Urheilulehden Sihvonen on sitä mieltä, että on absurdia vaatia Leijonia pelaamaan nopeammin ylöspäin. Leijonien päävalmentajana, kun luottaa kiekkokontrolliin. Sihvonen jatkaa, että "jos ei ole harjoiteltu nopeaa peliä, jos ei ole puhuttu siitä peli- ja videopalavereissa, sitä on mahdoton toteuttaa ex tempore." Nyt näyttää siis siltä kuin Suomi olisi sittenkin harjoitellut tätä.

En oikein uskonut Siffan kirjanpitoa, sillä kyllähän Urheilulehden kuuluisi olla perillä Suomen pelitavasta, joten päätin laskea nuo hyökkäyksiin lähdöt itse. Nyt Slovakia pelin jälkeen myönnän, että Siffa oli oikeassa.

Suomi pelaa huomattavan paljon nopeilla hyökkäyksillä, niin kuin minä ne ymmärrän. Slovakiaa vastaan nopeita hyökkäyksiä, siis järjestäytymättömällä hyökkäyksellä järjestäytymätöntä puolustusta vastaan, oli enemmän kuin hitaita, eli järjestäytyneellä hyökkäyksellä järjestäytynyttä vastaan. Suomi myös nopeutti peliään ottelun edetessä. Ero ensimmäisen ja kahden muun erän välillä oli suuri. Ensimmäisessä erässä oli useita viivelähtöjä ja muutama palautus, jotka jäivät pelin vanhetessa kokonaan pois, kunnes Suomi oli mennyt 2-1 johtoon. Näyttää siis siltä, että Koivun vaatima nopeampi peli kuuluu sittenkin Jalosen pelitapaan ja sitä on mahdollista toteuttaa ilman, että Jalosen "identiteetti" kärsii.

Se ei kuitenkaan ollut kirjanpitoni mielenkiintoisin tulos, joka on tämä:

Hitaista lähdöistä ainoastaan kaksi päätyi maalintekopaikkaan, toinen näistä oli tosin pyöritys, jonka aikana saatiin kaksi laukausta kohti maalia. Nopeista lähdöistä syntyi puolestaan 9 maalipaikkaa. Vastustajan päässä tapahtuneesta karvauksesta syntyi kaksi maalipaikkaa. Loput maalintekopaikoista olivat seurausta aloituksesta vastustajan päädyssä tai ylivoimasta.

Maalipaikaksi laskin ainoastaan vastustajan maalille asti menneet laukaukset, mikä selittää hitaiden lähtöjen huonot lukemat. Järjestäytynyttä puolustusta vastaan hyökkääminen päätyi pääsääntöisesti kiekon menetykseen tai laukaukseen päin vastustajan puolustajaa. Maalille pääsy oli lähes mahdotonta vastusta sumputtaessa keskustan.

Näyttää siis siltä, että Koivu oli siis tässäkin mielessä oikeassa. Jos halutaan saadaa laadukkaita maalintekopaikkoja on otettava hieman enemän riskiä hyökkäyksiin lähdössä ja käytettävä enemän nopeita hyökkäyksiin lähtöjä. Hitaita voidaan käyttää vaihtojen suorittamiseen ja johtoasemassa pelaamiseen, mutta maalintekoon niistä ei ole apua.

Muita huomioita: Liittyen tuohon aiempaan viestiini. On mielestäni selvää, että Aaltonen on parempi pelaaja kuin Pyörälä. Yhtä selvää on, että ykköskenttä on nyt parempi kuin se oli Aaltosen kanssa. Roolituksella on merkitystä, joskus pienetkin asiat ratkaisevat pelin.
 
Viimeksi muokattu:

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Hyvä Ioota Rhoo! Tekstisi oli ensimmäinen näkemäni HVP-analyysi, jossa lukemien lisäksi myös tulkitaan kerättyä dataa. Eräs nimimerkki on laskenut palstalla vuodenpäivät 1+1+1 saamatta kertaakaan lausekkeeseen "on yhtä kuin"-merkkiä (=). Nyt dataa kansanomaisesti sanottuna sovellettiin ja pläkkiselvältähän tuo kuulostaa. Tätä lisää ja täältä suunnalta se kuuluisa virtuaalipeukku!

Tekstisi on jälleen yksi vahvistus näkemykselleni siitä, että hitaat lähdöt ovat - Johtavan ja siffan ansiokkaasta propagandasta huolimatta - selvästi yliarvostettuja. Totuus on se, että voittava lätkä on pääosin nopeaa ja reagoivaa. Pro vastahyökkäykset!
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tämä on mielenkiintoinen tieto, sillä mm. Urheilulehden Sihvonen on sitä mieltä, että on absurdia vaatia Leijonia pelaamaan nopeammin ylöspäin. Leijonien päävalmentajana, kun luottaa kiekkokontrolliin. Sihvonen jatkaa, että "jos ei ole harjoiteltu nopeaa peliä, jos ei ole puhuttu siitä peli- ja videopalavereissa, sitä on mahdoton toteuttaa ex tempore." Nyt näyttää siis siltä kuin SUomi olisi sittenkin harjoitellut tätä.

On kaksi eri asiaa pelata jatkuvasti nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa tai hitailla HVP-lähdöillä rytmitettyjä hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta. Jatkuvasti nopea tai puolinopea "60 minuutin paineen pelisysteemi" vaatii aivan erilaisen ja sanoisin jopa vaativamman harjoitepankin kuin HVP-lähdöillä rytmitetty pelisysteemi, jota on helpompi toteuttaa hieman taitamattomammankin pelaajan. Jukka Koivun kritiikki koski noita HVP-lähtöjä ja erityisesti P-lähtöjä. Mikko Koivu kertoi Slovakia-pelin jälkeen, että luotettiin "meidän peliimme" ja oltiin kärsivällisiä. "Meidän peliimme" kuuluvat olennaisena hyökkäysten rytmittäminen HVP-lähdöillä omalta puolustusalueelta lähtevissä hyökkäyksissä.

En oikein uskonut Siffan kirjanpitoa, sillä kyllähän Urheilulehden kuuluisi olla perillä Suomen pelitavasta, joten päätin laskea nuo hyökkäyksiin lähdöt itse. Nyt Slovakia pelin jälkeen myönnän, että Siffa oli oikeassa.

Olen koko ajan aina silloin tällöin kirjoittanut tänne, että kaikki joukkueet, siis myös HVP:llä peliä rytmittävät joukkueet, pelaavat omalta puolustusalueelta aina eniten nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiinlähtöjä. Fordél aivan oikein arvosteli minua täällä, kun kirjoitin optimimääristä HVP-lähtöjä/erä sinne nopeiden ja puolinopeiden lähtöjen sekaan. Nyt olen luopunut optimimääristä kirjoittamisesta. Tutkin vaan sitä, miten jääkiekkojoukkueet maailman parhaissa sarjoissa ja kansainvälisissä turnauksissa pelaavat. Luotan siihen, että maailman parhaiden jääkiekkojoukkueiden valmentajat tietävät, mikä on parasta, kun pyritään voittoihin. Juuri nyt yksi merkittävä yhtäläisyys ovat HVP-lähdöillä rytmitetyt hyökkäykset.

Edit: Hieno homma, kun olit intoutunut kirjoitukseni pohjalta tutkimaan peliä. Tätä olen toivonut myös muilta nimimerkeiltä.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tekstisi on jälleen yksi vahvistus näkemykselleni siitä, että hitaat lähdöt ovat - Johtavan ja siffan ansiokkaasta propagandasta huolimatta - selvästi yliarvostettuja. Totuus on se, että voittava lätkä on pääosin nopeaa ja reagoivaa. Pro vastahyökkäykset!

En ole propagoidut mitään. Olen vain tutkinut, miten maailman parhaiden seura- ja maajoukkueiden valmentajat peluuttavat joukkueitaan. Minulla on ollut myös tilaisuus tutustua moniin huippuvalmentajien pelikirjoihin, joita olen avannut täällä JA:ssa. Kuten kirjoitin jo ties monennenko kerran, niin kaikki joukkueet hyökkäävät aina eniten omalta puolustusalueelta nopeasti ja puolinopeasti. Suomessa Jukka Jalonen alkoi ensimmäisenä rytmittää 1990-luvulla Suomessa käytettyjen pelisysteemien vastapainoksi 2000-luvulla omalta puolustusalueelta lähteneitä hyökkäyksiä HVP-lähdöillä. Voittava lätkä on nykyään kaikissa maailman parhaissa jääkiekkosarjoissa HVP-lähdöillä rytmitettyä jääkiekkoa. Pelit osoittavat sen, joten kannattaa seurata niitä, koska ne ovat lahjomattomia eli Johtavan sanoin:"Peli näyttää kaiken".
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Erittäin jännä kommentti tai joku huono provoamisyritys juuri siffaa kohtaan. Ainakaan Suomi ei ole yhdessäkään tämän turnauksen pelissä luottanut vastahyökkäyksiin ja ihan hyvin on mennyt.
Ei ollut provo, korkeintaan perusväsynyttä kärjistystä tuohon loppuun.

Oikeastaan koko jälkimmäinen kappale on vain pikakelauksena ajatuksiani tästä koko kiekkokontrollikeskustelusta. siffa ja Sihvonen edustavat koulukuntaa, jossa pelejä voitetaan pitämällä kiekkoa sopivissa määrin omalla puolustusalueella. Minä näen pelin, vai pitäisikö sanoa peli näyttää minulle, että hitaat lähdöt tuottavat harvemmin maalipaikkoja kuin nopeat ja puolinopeat hyökkäykset. Hitaat lähdöt ovat ok, oikein käytettynä, mutta niiden järjestelmällinen viljely pelikirjan määräämänä on mielestäni hömppää. Sen lisäksi että hvp-tilastointi on toistaiseksi jäänyt vaille tulkintaa, lukuihin tulee väkisinkin paljon vääriä hvp-lähtöjä, kuten esimerkiksi vaihtotilanteet. Viivelähtö maalin takaa vaihtotilanteessa ei ole pelikirjapelaamista, vaan pelaajan järjen käyttöä. Luvut ovat lukuja, selkeitä mutta liian raakoja työvälineitä pelin kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen.

Tästä saisi varmaan taas kivat keskustelut aikaiseksi, mutta jaksamiseni ei moiseen debaattiin riitä. Aihe on kuitenkin monisäkeinen ja mielenkiintoinen, joten hienoa että meillä on täällä joukossa yksi niinkin asiaan perehtynyt kuin käyttäjä siffa. Seuraan keskustelua mielelläni sivusta vaihtelevalla intensiteetillä sekä täällä että Sihvos-ketjussa, joten antakaa veljet vain palaa.
 

Mike Bossy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valtra & Massey Ferguson
Ihan hieno voitto Suomelta erityisesti sen takia, että jaksoivat uskoa siihen pelisuunnitelmaansa, joka sitten lopulta tuotti ne tarvittavat maalit. Siitä pitää antaa tunnustusta. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että noin viimeisen seitsemän minuuttin ajan alettiin luopumaan kiekosta ja täten annettiin hyökkäys aloitteet lähes kokonaan Slovakialle. Esimerkiksi tuon mainitsemani ajanjakson aikana Suomella oli kaksi sellaista tilannetta, jossa olivat kolmella pelaajalla ylittämässä keskialuetta ihan hyvällä vaudilla ja täten olisi ollut hyvä paikka lähteä pelaamaan pitkää hyökkäystä tai sitten palauttaa kiekko omaan päähän ja tätä kautta pakottaa pelivälineen hallinnalla Slovakia epätoivoisiin ratkaisuihin(jäähyihin, yli-innokkaaseen karvaukseen). Sen sijaan molemmissa tapauksissa ratkaisu oli se, että kiekko heitettiin päätyyn ja joko pelaajat menivät vaihtoon tai sitten ryhmittyivät keskialueelle. Eli toisin sanoen oikein vapaaehtoisesti luovutettiin "hyökkäysvuoro" Slovakialle ja siitä seurasi, yllätys yllätys, vajaa kahden minuutin pyöritys omaan päähän molemmilla kerroilla. Ei jumalauta! Ensin ollaan harjoiteltu kiekollisempaa pelitapaa, jolla pyritään hallitsemaan otteluiden "virtausta" pitämällä itse kiekkoa vastustajaa enemmän ja sitten, kun tulee se paikka, jolloin ollaan johdossa ja enää tarvitsisi vain kiekotella tai pelata pitkiä hyökkäysiä (eli tehdä vastustajan yritys loppurynnistykseen mahdollisimman hankalaksi), niin sitten ainoa ratkaisu on luovuttaa kiekko vastustajalle ja vetäytyä itse keskialueelle odottamaan vastustajan hyökkäyksiä.

Nyt Slovakiaa vastaan ei tullut takaiskua lopussa, mutta pelonsekaisin tuntein sai taas noita loppuhetkiä katsoa. Toivon todella, että tämä ei ole se tyyli, millä jatkossa pelattaisiin johtoasemassa loppuhetkillä sillä esimerkiksi Venäjää, Kanadaa tai Tshekkiä vastaan tämä tuskin enää onnistuu ilman takaiskua, puhumattakaan Ruotsista (tämä siis olettaen, että tässä turnauksessa olemme vielä jossain pelissä loppuhetkillä johdossa). Eihän tässä ole juuri mitään järkeä luopua siitä kiekollisesta peliotteesta aivan pelin loppussa, kun sitä on kuitenkin siihen asti koko peli toteutettu. Eihän?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös