Jukka Jalosen Suomi

[TosiFani]

Siis mikä kumma tässä nyt on niin vaikeaa?

Turnaus, jossa on joka maalta parhaat pelaajat ja huippukoutsit, on ehdolla kaikkien aikojen turnaukseksi. Tämä sulkee heti pois MM-kisat, eikö niin.

Maailmancup 2004 vai Torino 2006 vai Vancouver 2010, mikä on paras Leijona-saavutus?

Kaksi ensin mainittua on minun papereissani suht tasan. 2004 pelattiin viimeiset kahvakiekkosääntökisat ja 2006 Leijonien pelikirja suli pahasti kisojen loppua kohti. Noista miinukseni noille Leijona-suorituksille. 2004 suoritus oli Saksa-peliä lukuunottamatta tasaisen vahva...

WC 04 pelattiin elokuussa ja pelaajista suuriosa tuli turnaukseen suoraan golfkentältä. Tästä syystä Torino menee selkeästi edelle, siellä oli maailman parhaat huippukuntoiset joukkueet.

 

[Wäinö#16]

WC 04 pelattiin elokuussa ja pelaajista suuriosa tuli turnaukseen suoraan golfkentältä. Tästä syystä Torino menee selkeästi edelle, siellä oli maailman parhaat huippukuntoiset joukkueet.

Näin minunkin mielestä. Lisäksi ei se pelikirja mihinkään sulanut Torinossa, välierähän oli aivan loistava ottelu. Enemmän esitykseen finaalissa vaikutti suurempi lepoaika Ruotsille, joka varmasti hivenen vaikutti, ettei Suomi pystynyt yhtä hyvin toteuttamaan pelisuunnitelmaansa.

 

[Fordél]

Sinulle ei siis merkitse pelin tason kannalta mitään se, minkälaatuisella pelaajistolla Ruotsi pelasi Vancouverissa ja minkälaisella viime kevään MM-kisoissa. Entä Kanadan, USA:n, Venäjän, Tshekin, Slovakian, Sveitsin ja Suomen joukkueiden vertailut? Eivätkö nekään kerro sinulle mitään kisojen pelillisestä tasoerosta?

Tää on mulla ja varmasti monelle muullekin vielä epäselvää, että milloin se peli kertoo kaiken ja milloin taas pelaajalistat?

Tuntuu, että tää arviointi vähän poukkoilee eli toisinaan painotetaan pelin merkitystä ja toisinaan taas pelaajien merkitystä.

Mun käsitys oli ainain Sihvosen kohdalla, että peli kertoo aina kaiken.

 

[siffa]

Tää on mulla ja varmasti monelle muullekin vielä epäselvää, että milloin se peli kertoo kaiken ja milloin taas pelaajalistat?

Turhaan vetosit muihin tässä kyseessä olevassa tapauksessa. Ilmeisesti et taaskaan tutustunut riittävästi siihen, mistä keskusteltiin. Kyse oli jääkiekkoturnausten tasosta. Kerroin sen yksinkertaisen totuuden, että kisojen taso on sitä korkeammpi, mitä paremmat pelaajat kisoissa ovat. Esimerkkinä käytin Vancouverin Ruotsin tähtisikermää, johon mm. NHL-tähti Mikael Samuelsson ei mahtunut pelaamaan, verrattuna viime kevään Ruotsin hopeajoukkueen pelaajistoon. Sitten kehoitin tarkastelemaan ja vertaamaan samojen kisojen Kanadan, USA:n, Venäjän, Tshekin, Slovakian, Sveitsin ja Suomen joukkueita ko. kisoissa. Väitteeni oli, että, koska Vancouverissa olivat mukana kaikki maailman parhaat pelaajat, niin sen takia Vancouverin kisat olivat tasoltaan kovemmat kuin viime kevään MM-kisat. Totesin myös sen itsestään selvyyden, että jääkiekko pienenä lajina on kovassa kehitysvaiheessa niin pelaajien kuin valmennuksenkin suhteen, niin ne kisat, missä ovat mukana kulloinkin maailman parhaat pelaajat, ovat tasoltaan aina vaan kovemmat. Vancouverin olympiaturnaus oli näin ollen tähän mennessä korkeatasoisin jääkiekkoturnaus. Sieltä pronssin saavuttaminen oli Suomelta kova joukkuesaavutus, missä ei jää selittelyille ja vähättelyille sijaa.

 

[Keltainen Jaffa]

...Totesin myös sen itsestään selvyyden, että jääkiekko pienenä lajina on kovassa kehitysvaiheessa niin pelaajien kuin valmennuksenkin suhteen, niin ne kisat, missä ovat mukana kulloinkin maailman parhaat pelaajat, ovat tasoltaan aina vaan kovemmat...

Tämähän käytiin läpi jo kuukausia sitten. Ei olympialaisten taso ole äärettömyyksiin nouseva suora viiva ylöspäin - ei edes pelaajien tasoa puhtaasti vertailemalla. Ensi olympialaisissa poistuu kaikkien aikojen parhaimmisto Suomelta (Selänne, Koivu jne...), Slovakialta (Marian Hossa, Satan jne..) ja Tsekiltä (Jagr jne...), eli ylivoimaisesti parhaimmista seitsemästä maasta kolmen taso romahtaa. Totta kai se vaikuttaa koko turnauksen tasoon.

Eli täällä oikeassa maailmassa turnausten taso vaihtelee myös alaspäin.

 

[Fordél]

Turhaan vetosit muihin tässä kyseessä olevassa tapauksessa. Ilmeisesti et taaskaan tutustunut riittävästi siihen, mistä keskusteltiin. Kyse oli jääkiekkoturnausten tasosta. Kerroin sen yksinkertaisen totuuden, että kisojen taso on sitä korkeammpi, mitä paremmat pelaajat kisoissa ovat. Esimerkkinä käytin Vancouverin Ruotsin tähtisikermää, johon mm. NHL-tähti Mikael Samuelsson ei mahtunut pelaamaan, verrattuna viime kevään Ruotsin hopeajoukkueen pelaajistoon. Sitten kehoitin tarkastelemaan ja vertaamaan samojen kisojen Kanadan, USA:n, Venäjän, Tshekin, Slovakian, Sveitsin ja Suomen joukkueita ko. kisoissa. Väitteeni oli, että, koska Vancouverissa olivat mukana kaikki maailman parhaat pelaajat, niin sen takia Vancouverin kisat olivat tasoltaan kovemmat kuin viime kevään MM-kisat. Totesin myös sen itsestään selvyyden, että jääkiekko pienenä lajina on kovassa kehitysvaiheessa niin pelaajien kuin valmennuksenkin suhteen, niin ne kisat, missä ovat mukana kulloinkin maailman parhaat pelaajat, ovat tasoltaan aina vaan kovemmat. Vancouverin olympiaturnaus oli näin ollen tähän mennessä korkeatasoisin jääkiekkoturnaus. Sieltä pronssin saavuttaminen oli Suomelta kova joukkuesaavutus, missä ei jää selittelyille ja vähättelyille sijaa.

Kyllä mie tutustuin siihen mistä täällä on keskusteltu, älä siitä toistuvasti huoli siffa.

Eli kisojen taso määritellään siis mielestäsi sen mukaan miltä jengit näyttää paperilla eikä sillä ole mitään merkitystä millaista kiekkoa ne kykenevät pelaamaan?

Eli kuvitteellinen tilanne jos vaikka jossain turnauksessa moni tähtisikermäjoukkue pelaa paskaa kiekkoa iänikuisella pelikirjalla niin se on silti parempitasoinen turnaus kuin se, jossa vähemmän nimekkään pelaajat pelaavat korkeatasoista kiekkoa, jopa tätä ns. "meidän peliä"?

 

[Viltsu]

WC 04 pelattiin elokuussa ja pelaajista suuriosa tuli turnaukseen suoraan golfkentältä. Tästä syystä Torino menee selkeästi edelle, siellä oli maailman parhaat huippukuntoiset joukkueet.

Pitää paikkaansa. Esimerkiksi Jaromir Jagr totesi ennen turnauksen avauspeliä Helsingissä, että ei ole tehnyt koko kesänä mitään muuta, kuin lomaillut ja tuli Suomeenkin suoraan lomalta. Suomi oli turnauksen ylivoimaisesti parhaiten valmistautunut joukkue(ilmeisesti myös ainoa, joka valmistautui), mutta tämä sinänsä ei himmennä turnauksen hopeasijan arvoa. Suomi kun tarvitsee aina tuollaisen valmistautumisen. Härmäläiselle luonteelle ei sovi esimerkiksi tsekkityylinen puolihuolimaton peleihin tulo.

Eipä oikeastaan mitään saavutuksia ole syytä vähätellä Suomen oloissa. Siksi nostankin aina esille myös sen ensimmäisen arvokisamitalin, Calgaryn olympiahopean vuodelta 1988 sekä Canada Cupin pronssitilan vuodelta 1991. Kannattaa muistaa esimerkiksi Pentti Matikaisen kuuluisat sanat Canada Cupin 1991 jälkeen: "peli on samaa, pelattiin sitten eurooppalaisessa tai NHL-kaukalossa. Myytti pelin erilaisuudesta on romutettava."

Edellinen ihan vain muistutukseksi pelikirjaan vannoville.

 

[Keltainen Jaffa]

Sekin on Sihvoselta erikoinen väite, että Shedden jotenkin söi Jalosen uskottavuutta tai karismaa.

Jotta tämä väite olisi tosi, pitäisi ensinnäkin pelaajiston olla epäluuloisia ja hämmentyneitä idiootteja ja Jalosen ei pitäisi pystyä aistimaan tilannetta.

Eli aivan kaikki Jalosen ongelmat olisivat johtuneet pelaajista, Sheddenista, Kummolasta, Rantasesta ja Nyholmista ja siitä Avun toimittajasta. Onko tämä edes vahingossa mahdollista? Vai olisiko se kaikkein loogisin syy sittenkin totta: Jalonen on itse vastuussa omista mokistaan?

Edit. Ja sama jankutus jatkuu alapuolella, vaikka eihän se mikään yllätys ole kenellekään. "Mikä agenda? Täh?"

 

[Pekkis]

Olympiapronssin ja maailmanmestaruuden vertailu saavutuksina on melkoisen vaikeaa. Ensinnäkin MM-mestaruudet ovat tulleet yhtenäisellä pelillä, o-pronssit milloin milläkin peli-ilmeellä.

Tämän vuoden MM-kulta ei herättänyt ainakaan minussa juuri minkänlaisia tuntemuksia. En kokenut tarvetta raahautua torille.

Jokunen vuosikymmen on näitä pelejä tullut katseltua, ja kyllä yksi turnaus nousee selkeästi ylitse muiden. Vuoden 1994 Lillehammerin olympiapronssi tuli sellaisella pelillä ja joukkueella, etten vastaavaa ole vielä nähnyt. Suomi hävisi koko turnauksen aikana vain yhden erän, ja se koettiin välierissä Kanadalle(kolmas erä 1-3). Saku pelasi tähänastisen uransa parhaat pelit, parhaiden ketjukavereiden kanssa ja Veikko heitteli jalkakikkaa melko suvereeniin tyyliin.
Finaalista tippuminen otti tuolloin todella lujille!

 

[Gags]

Onko tähän tulossa vastausta?

Ei näköjään, kun vastaus ei istuisi Sihvosten agendaan.

 

[P.Sihvonen]

Mikä agenda

Ei näköjään, kun vastaus ei istuisi Sihvosten agendaan.

Siis miten niin ei sovi agendaani? Ja mitä agendaa tarkoitat? - Sano suoraan, mitä agendaa tarkoitat.

Jääkiekosta kirjoittaminen on minulle ammatti. En voi millään vastata kaikkiin kysymyksiin - ainakin on priorisoitava kysymysten tolkullisuus.

Lyhyt vastaus: Kummola on syypää. Hän palkkasi Sheddenin. Ja siinä meni sitten puurot ja vellit sekaisin hetkeksi aikaa.

Mutta siis, Gags, mikä agenda?

Johtava

 

[Gags]

Lyhyt vastaus: Kummola on syypää. Hän palkkasi Sheddenin.

Ennenkuin jatkan, varmistan kohteliaasti että olet siis sitä mieltä että Sheddenin palkkaus vaikutti Jalosen ja NHL-pelaajien väliseen luottamukseen?

Lainaamani vastauksesi on jo sinällään vastaus minulle esittämääni kysymykseen.

 

[P.Sihvonen]

Turhaa vertailua

Terävä huomio:

On lopunperin turhaa vääntää täällä siitä, mikä Leijonien mitaleista on arvokkain saavutus ja mikä turnaus on kaikkien aikojen kovin. Ei siinä keskustelussa päästä puusta pitkälle. Tietyllä tapaa jokainen on siinä väännössä oikeassa. En osaltani osallistu siihen keskusteluun.

Se tiedetään, että tämän ketjun päähenkilön vyöllä on mestaruus SM-liigassa ja tukku pronsseja. Niin ikään hän on voittanut valmentajana maailmanmestaruuden ja johtanut Leijonat olympiapronssille. Saavutukset ovat kovia.

Oma kiinnostukseni Jukka Jalosta kohtaa alkoi siitä, kun hänen HPK:nsa löylytti minun Pelicansiani aikoinaan. Tulokset eivät minua hämmentäneet, vaan se pelitapa, jolla HPK pelasi. Aivan eri lätkää kuin mikään muun joukkue 2000-luvun alussa. Jonkun matsin sain vietyä jatkoajalle ja ehkä kerran voitin Jalosen, mutta tuosta voitosta en ole varma. Ehkä muistan väärin.

Minun joukkueeni puolusti ja vastahyökkäsi. Jalosen joukkue hyökkäsi monipuolisilla rytmeillä ja puolusti tiiviisti. Erään pelin jälkeen jouduin käsirysyyn HPK:n apuvalmentaja Timo Lehkosen kanssa. Siinä taidettiin mittauttaa Jan Latvalan lavan käyryyttä.

Kärjistys: Seuraus tuosta kaikesta on ollut se, että osaan Jukka Jalosen pelikirjan paremmin kuin Jukka Jalonen itse. Siis teoriassa ja sen teorian käytännön toteuksesta tai toteutumattomuudesta jäällä. Kyse on tietyllä tapaa ainutlaatuisesta huippuvalmentajan ja analyytikon pelikirjasuhteesta.

Käsillä olevalla uudella kaudella aion seurata Jalosen Leijonien pelitapaa entistä tarkemmin.

Johtava

 

[Viltsu]

Pelikirjakeskusteluun sen verran, että jos on mielenkiintoa seurata, millaisilla pelikirjoilla 80-ja 90-luvun maajoukkueet pelasivat, youtube tarjoaa siihen vastauksia. Sieltä löytyy paljon jopa kokonaisia matseja Canada Cupista, MM-kisoista ja olympiaturnauksista.

 

[Silitysrauta-Mike]

Oma kiinnostukseni Jukka Jalosta kohtaa alkoi siitä, kun hänen HPK:nsa löylytti minun Pelicansiani aikoinaan. Tulokset eivät minua hämmentäneet, vaan se pelitapa, jolla HPK pelasi. Aivan eri lätkää kuin mikään muun joukkue 2000-luvun alussa. Jonkun matsin sain vietyä jatkoajalle ja ehkä kerran voitin Jalosen, mutta tuosta voitosta en ole varma. Ehkä muistan väärin.
Johtava

Komea voittohan se oli, tuona tapaninpäivän jälkeisenä lauantaina 2003. Ja vielä kotona Lahdessa. Kahden erän jälkeen ei näyttänyt hyvältä, kun HPK johti 2-1, mutta niin vain piiskasit pussinokat 3-2 -voittoon!

Muuten Jalonen tosiaan kyllä oli niskan päällä. Jalonen 4 - Sihvonen 1, yksi tasan.

 

[JJLehto]

Pitää paikkaansa. Esimerkiksi Jaromir Jagr totesi ennen turnauksen avauspeliä Helsingissä, että ei ole tehnyt koko kesänä mitään muuta, kuin lomaillut ja tuli Suomeenkin suoraan lomalta. Suomi oli turnauksen ylivoimaisesti parhaiten valmistautunut joukkue.

Samoilla linjoilla ollaan valmistautumisen suhteen. Kaikilla parhailla oli mahdollisuus tulla, ja pelien ajankohdat oli tiedossa. Tämän jälkeen on oma moka, jos kesä meni golffatessa ja bisseä juodessa, eikä kunnon valmistautuminen vaan napannut.

Eli en ota mitääm pois Suomen WC04 saavutuksesta, jos jotain joku syyttää, niin peilistä vika löytyy. Hieno turnaus Suomelle.

 

[Viltsu]

Samoilla linjoilla ollaan valmistautumisen suhteen. Kaikilla parhailla oli mahdollisuus tulla, ja pelien ajankohdat oli tiedossa. Tämän jälkeen on oma moka, jos kesä meni golffatessa ja bisseä juodessa, eikä kunnon valmistautuminen vaan napannut.

Eli en ota mitääm pois Suomen WC04 saavutuksesta, jos jotain joku syyttää, niin peilistä vika löytyy. Hieno turnaus Suomelle.

Ja tähän vielä lisäyksenä sen verran, että kyllähän Tsekki sitten tyylilleen uskollisena ryhdistäytyi ja taisi tiputtaa Ruotsin ulos neljän joukosta Globenissa pelatussa ottelussa. Mutta Tsekit ovat aiemminkin osoittaneet, että MM-kisoissa voidaan eka viikko vietellä baareja kierrellen, mutta sitten lopuksi voittaa vaikka MM-kultaa(esim 2001). Suomelle tällainen kisaohjelma ei sovi alkuunkaan.

Suomi on varmasti maailman paras kiekkomaajoukkue valmistautumaan turnauksiin. Mitään ei jää sattuman varaan. Se, että tämäkään ei aina kanna mestaruuteen, on toinen asia. Suomi on hallinnut kisoihin valmistautumisen jo 60-70-luvulta alkaen. Silloinhan jopa puhuttiin, että leiritys meni monasti jo "yli" ja pelaajat olivat itse kisoissa väsyksissä rankasta leirityksestä.

Jukka Jaloseen vielä palatakseni. Kaikki varmaan muistaa kevään 2010 MM-kisojen jälkipyykin, kuinka Jalonen sanoi suomalaispelaajien olleen kisoissa huonompi kuntoisia, kuin kärkimaiden pelaajat. Se tuntui silloin yllättävältä kommentilta päävalmentajan suusta, mutta aika monet suomalaisvalmentajat, mm. Ismo Lehkonen etunenässä, pitivät Jalosen arvioita oikeana. Jännä, että tänä keväänä, kun tuli MM-kultaa, tätä asiaa ei enää pohdiskeltu sen enempää. Ehkäpä asia on sisäisesti käyty läpi.

Jalosen urakehitys on ollut mielenkiintoinen. Maajoukkueen päävalmentajaksi voi kuitenkin nousta, vaikka ei ole käynnyt pyörähtämässä Jokereissa tai IFK:ssa. Hieman reilut kymmenen vuotta sitten Jalonen taisi koutsata Englannissa!

 

[Boldin]

Olet kyllä uskomaton epeli. Ammattilaisen velvollisuus on - varsinkin jos on itse itsensä Johtavaksi nimennyt - esittää keskustelua edistäviä faktoja. Et tätä jälleenkään tehnyt. Toivoisinkin nyt, että herra Johtava tukkii suuren suuni kerrankin faktoin, ei asemaan tai lapselliseen kitinään vedoten.

Pitää muistaa, että mitä korkeammalle itsensä nostaa, sitä painokkaammin on arvonsa päivä päivän jälkeen todistettava. Tähän mennessä, et ole yhtään keskustelua edistävää faktaa esittänyt.

Se nyt lienee yksi ja sama jos asiajournalismia on painetussa lehdessä haukkua kiekkovalmentajan silmiä tai vaimoa.

Johtava ottaa hieman ehka liikaa kiinni naihin, ''tavallisen fanin'' nakemyksiin. Lopputulos sitten usein tuntuu olevan se etta, ''johtava'' painaa fanin tiukoille analyyttisesti ja ''fani'' yrittaa painaa johtavan asemaa jollain hienolla havainnonnila joka usein liittyy kaikkeen muuhun kuin aiheeseen.
Asiaan edes vahan liittyen: Tassa maassa on muutama valmentaja keta todella kunnioitan ja uskon heidan olevan todella lahjakkaita valmentajia, aivan kuten M.G on pelaajana. Mika estaa valmentajaa olevasta lahjakas ja hyva kuin huippupelaaja ja tekemaan paatoksia, joko pelikirjamaisesti tai hetkellisesti tilanteen mukaan?Sama draivi saa valmentajan katsomaan videoita, analysoimaan omaa ja joukkueensa toimintaa seka oppimaan myos muilta sen extra 2tuntia paivassa, kuin minka lahjakas ja lopulta huipulle paaseva pelaaja tekee extraa pelaajana. Miksi ''joku toinen valmentaja'' pitaisi koskaan pystya samaan kuin Jukka Jalonen, jos ''joku toinen valmentaja'' on Micke Granlund ja ''joku toinen valmentaja'' oliskin Marko Anttila?Molemmilla toki hyvat omat puolensa, mutta lopulta pitkassa juoksussa Micke voittaa 9/10 Markoa vastaan, eiko niin?

Edit. Enka siis joukse rantalenkkeja Sihvosen kanssa, vaan uskon vahvasti valmennuksen merkitykseen yhtaan tuumaa pelaajien arvokkuudesta ja merkityksesta tinkimatta. Valmentajalla on muutama palikka valmennuksessa kaytettavissa ja henkilokohtaisesti uskon, etta heti kakkosena tarkeysjarjestyksessa tulee pelikirja / pelitapa / pelaaminen, tai miksi sita kukakin haluaa kutsua.

 

[Keltainen Jaffa]

Jukka Jaloseen vielä palatakseni. Kaikki varmaan muistaa kevään 2010 MM-kisojen jälkipyykin, kuinka Jalonen sanoi suomalaispelaajien olleen kisoissa huonompi kuntoisia, kuin kärkimaiden pelaajat. Se tuntui silloin yllättävältä kommentilta päävalmentajan suusta, mutta aika monet suomalaisvalmentajat, mm. Ismo Lehkonen etunenässä, pitivät Jalosen arvioita oikeana.

Eikös se ollut Alpo Suhonen, joka näin sanoi? Ja jälkeenpäin Tamminen lyttäsi Suhosta kyseisestä kommentista. En sitten tiedä, sanoiko Jalonenkin noin, mutta ihmettelen suuresti, jos sanoi sen (ääneen).

Joka tapauksessa 2011 peluuttaminen oli (perstuntuma-arvioltani) tasaisempaa ja energiaa säästävämpää kuin 2010, muutenkin kuin neljän pakkiparin rotaation osalta. Ja niin vain jaksettiin painaa finaalissakin ja väsytettiin Ruotsin pakit.

 

[Viltsu]

Eikös se ollut Alpo Suhonen, joka näin sanoi? Ja jälkeenpäin Tamminen lyttäsi Suhosta kyseisestä kommentista. En sitten tiedä, sanoiko Jalonenkin noin, mutta ihmettelen suuresti, jos sanoi sen (ääneen).

Ei. Suhonen vaan osoitti Jaloselle kiitosta, kun tämä uskalsi ottaa asian esille. Lehkonen puolestaan totesi, että jos Jalonen noin sanoo, asiassa on varmasti perää. Tami ei tainnut tuohon keskusteluun, ihme kyllä, osallistua.

 

[jannet85]

Perusteluja lisää, kiitos!

Turnaus, jossa on joka maalta parhaat pelaajat ja huippukoutsit, on ehdolla kaikkien aikojen turnaukseksi. Tämä sulkee heti pois MM-kisat, eikö niin.

Maailmancup 2004 vai Torino 2006 vai Vancouver 2010, mikä on paras Leijona-saavutus?

Kaksi ensin mainittua on minun papereissani suht tasan. 2004 pelattiin viimeiset kahvakiekkosääntökisat ja 2006 Leijonien pelikirja suli pahasti kisojen loppua kohti. Noista miinukseni noille Leijona-suorituksille. 2004 suoritus oli Saksa-peliä lukuunottamatta tasaisen vahva.
Minun silmin: maailmancup > Torino Leijonilta.
Maailmancupissa pelattiin eri jääkiekkoa kuin Vancouverissa. 2010 kaikkien hyökkäyspelisuunnitelmat olivat eri tolalla kuin 2004. Peli oli modernisoitunut 2010 paljon ja pitkälti nollatoleranssi pakotti tähän nykyaikaistumiseen.
On hieman makuasia, että maailmancup vai Vancouver?
Liputan niukasti Vancouverin puolesta, koska siellä - tietyistä pelillisistä ongelmista huolimatta - pronssi perustui monipuolisempaan hyökkäyspelisuunnitelmaan verrattuna maailmancupin kakkossijaan.

Tällä palstalla yritetään nyt toden teolla laittaa Sihvosta tiukoille, mutta Petteri ei tästä suuremmin provosoidu. Ja minun mielestäni Petteri voi ihan hyvin tituleerata itseään "Johtavaksi Analyytikoksi", nimenomaan kun puhutaan pelitapaan liittyvästä analysoinnista. On nimittäin pitkälti "Johtavan" ansiota, että pelitapa-asioista puhutaan nykyään ihan tämmöisten tavallisten MattiMeikäläistenkin kotisohvalla. Esimerkiksi vuonna 1995 puhuttiin mediassa paljon pelaajista ja psyykkauksesta, ei juurikaan pelitavasta.

Mutta yksi asia minua on mielipiteissäsi kummastuttanut, varsinkin kun perustelet asian hatarasti ja tavalla, joka ei ole tyylillesi ominaista: Miten millään mittarilla Vancouverin olympialaisten pronssimitali voidaan nostaa ohi Torinon olympiahopean? Eikö pelin tulisi kertoa kaikki, ei tilastojen tai valmentajan nimen?

Tähän asti olet perustellut Olympiapronssia todella hatarin perusteluin. Juu, on mahdollista, että pelaajarosteri oli noissa kisoissa kaikkien aikojen kovin ja jos emme olisi nähneet otteluita, voisimme pitää saavutusta kovana: Ollaan heti Pohjoisamerikkalaisten joukkueiden jälkeen kolmanneksi kovin jääkiekkomaa ja tulosluettelossa päihitettiin Venäjä,Ruotsi ja Tsekki. Mutta mehän tiedetään, miten todellisuudessa kävi: Suomi voitti kisojen alussa kaksi helppoa maata odotetusti, jonka jälkeen tuli umpisurkea Ruotsi-peli, jossa paistoi läpi varsinkin konkareiden otteissa se, ettei pelissä ollut panosta ja että ylimääräinen extraottelu vältettäisiin tappiollakin, kunhan maaliero ei ole liian suuri. Tässä mielessä Suomella oli tuuria lohkojaossa. Leijonat pääsivät sitten levänneenä Tsekkiä vastaan, jolla oli extrapeli takana ja tärkein lenkki eli Jagr oli saanut kovan kolauksen päähänsä Venäjä-pelissä. Itse pelissä Suomi ei ollut äärimmäisen dominoiva, ja itse asiassa Kipper piti joukkuetta hetkittäin yksin pelissä mukana. Yksi yv-tilanne sitten ratkaisi ottelun ja siinäkin tsekkipelaajalla oli epäonnea. Välieräottelu oli sitten kaikin puolin surkea ja pronssipelissä hienot yksilösuoritukset (Jokinen, Pitkänen, Kipper) ja huikea taisteluilme ratkaisivat. Pelillisesti sekään peli ei ollut mielestäni mitenkään erinomainen. Siinäkin ottelussa lopussa Kipper joutui seisomaan käytännössä päällään ja konkarit osoittivat hienoa taisteluilmettä. Eli summa summarum, vaikka turnaus oli pelaajalistoiltaan kaikkien aikojen kovin, niin todellisuudessa Suomen ei tarvinnut voittaa yhtään huippuvireessä ollutta joukkuetta matkalla olympiapronssiin ja Suomella oli mukana myös paljon onnea. Tiedetään sekin, että pelkällä onnella ei voiteta olympiamitalia, mutta kyllä se voi tuoda sen tarvittavan marginaalin lisää suoritukseen.

Torinon olympialaisissa Suomi kohtasi käytännössä kaikki huippumaat ja pelasi olympiafinaaliin asti kiistatta turnauksen parasta jääkiekkoa. Matkalla finaaliin kaatui kaikki kovimmat maat, joiden joukossa Kanada,USA ja Venäjä. Tämä turnaus on minun näkemykseni mukaan ainoa, jossa Suomi pelasi koko turnauksen parasta jääkiekkoa ja oli kiistatta turnauksen paras joukkue finaalitappiosta huolimatta, jos lasketaan mukaan ainoastaan turnaukset, joissa on ollut mukana maailman kaikki parhaat pelaajat. En voi millään mittarilla pitää Ruotsia turnauksen parhaana joukkueena: Hannu hanhethan kompuroivat alkupeleissä ihan urakalla ja yhden Slovakia-pelin Ruotsi hävisi todennäköisesti taktisesti. Tappiollahan Ruotsi hankki vastaansa Sveitsin, joka oli väsyttänyt itsensä jo alkupeleissä, joissa voitti sensaatiomaisesti muun muassa Kanadan. Ruotsihan voittikin helposti puolivälierissä Sveitsin ja lähes yhtä helposti Tsekin, jonka peli oli välierässä täysin sekaisin. Näin ollen Ruotsin pelaajat pääsivät finaalin selkeästi helpompaa reittiä kuin suomalaiset, jotka kaatoivat kovien pelien jälkeen sekä jenkit että Venäjän. Energiataso oli korkeampi Ruotsilla finaalissa ja se oli nähdäkseni se ratkaiseva marginaali Ruotsin hyväksi. Sinun mukaasi pelikirja suli loppua kohden, minun mukaani pelaajat "sulivat" loppua kohden.

Et tunnu koskaan edes pitävän sitä mahdollisena, että pelaajien energiatasot voisivat millään muotoa ratkaista otteluita. Pelaajat ovat huippukuntoisia, mutta eivät mitään robotteja, jotka liikkuvat aina samaan tyyliin ja samalla temmolla eivätkä rasitu koskaan. Jossakin mielessä ajattelusi pelistä tuntuu olevan aika yksitoikkoista: pidät jääkiekkoa pelikirjojen taisteluna, jonka toki ratkaisevat pelaajat, mutta esim. joukkueen vireystilalla ja tahtotilalla ei ole kirjoitustesi mukaan juuri minkäänlaista merkitystä itse suoritukseen.

Eli kun esität noin kovan väittämän, niin voisitko antaa myös hyvät perustelut sille etkä jauhaa pelkästään pelaajalistoista ja Jalosen huippuhyvästä pelikirjasta, jonka toteutus taisi itse kisoissa jäädä etenkin konkareiden toimesta teoriatasolle?

 

[Keltainen Jaffa]

JJ + UL - "Voiko asiallisen ja asiattoman liitto onnistua?"

Nostetaanpas ketju ylös, sillä kerrankin olemme saaneet jotain konkreettista tietoa Jukka Jalosen pään sisäisistä asioista, liittyen Leijoniin. Urheilulehti on kerrankin tehnyt jotain oikein!

Tässä oleellisin Leijona-kysymys juuri nyt - "Pakko toimia heti"

Linkin takana Jalonen avaa oman hyökkäyspelitapansa. Mukana mm. aina yhtä ihanat viivelähdöt ja harvoin puhutut keskialueen ylittämiset.

Onko Jukka Jalosen jääkiekko pelkkää hyökkäämistä - "Harhaluulot pois"

Yllä Jukka Jalonen puhuu pelitavasta puolustamisen osalta ja jopa avaa hieman tätä kuuluisaa mies- ja aluevartioinnin sekamuotoa.

Jukka Jalonen ei selittele Granlund-asiaa - "Täysin selvää"

Jalonen avaa pelaajavalintojaan, oikeastaan ensimmäistä kertaa koskaan näin avoimesti, vaikka pohjimmiltaan "tulevan poliitikon" vastauksia nuo ovatkin.

Neljännessä videossa Jalonen puhuu Karjalan merkityksestä ja pelaajien mukavoitumisesta kullan takia.

*****

Tällaiset avautumiset ovat todella harvinaisia. Ilman kultaa Jalonen olisi tuskin koskaan lähtenyt avaamaan periaatteitaan näin laajasti. Nyt hän voi hyvillä mielin sen tehdä, sillä pelitapa on todistettu toimivaksi ja ns. valmis. Suurta kunnioitusta niin Jaloselle kuin kerrankin asialinjan (poislukien otsikot) valinneelle Urheilulehdelle.

 

[Jabbbe]

Tässä oleellisin Leijona-kysymys juuri nyt - "Pakko toimia heti"

Erittäin mielenkiintoista settiä! Harvemmin tulee pelitapa-asioita syvällisesti ajateltua, mutta tässä Jalonen kyllä avaa todella hyvin Leijonien hyökkäyksiin lähtöjä ja keskialueen pelaamista. Luotto kyseiseen valmentajaan vain kasvaa entisestään kun tuota videota katselee. Sellainen tunne alkaa olla, että "hei, tää jätkä oikeesti tietää mitä se tekee". Ja en väitä etteikö näin olisi jo aiemminkin ollut. Viimeistään Bratislavassa hän tottakai todisti olevansa oikea mies maajoukkueen peräsimessä.

Ja kerrankin on itse Johtava päässyt asian ytimeen. Lisää tällaisia pätkiä jatkossa!

 

[Sambody]

Suurta kunnioitusta niin Jaloselle kuin kerrankin asialinjan (poislukien otsikot) valinneelle Urheilulehdelle.

Nyt pitäisi mode setien ja tätien ottaa vinkistä vaari ja antaa P.Sihvoselle useamminkin banaania jatkoaikaan, kun alkoi tapahtumaan heti ihmeitä duunin puolella.

No joo paskanjauhanta sikseen sillä kunnia niille joille se kuuluu ja kerrankin voi sanoa UL:n tehneen miehen työn saadessaan Jalosen avaamaan noin kattavasti omaa pelitapaansa. Loistava haastattelu kokonaisuudessaan.

 

[expertti]

Yhden pelin se näköjään otti, että kemiat alkoi löytyä. Erittäin hyvä peliä suomelta. Vaikka tuskin tämä Jalosen ansiota on tämäkään.

Pesosesta on tulossa uusi tomikallio.