Jukka Jalosen Suomi

[Tadu]

Kuten tässäkin ketjussa on tuotu esiin, itseni mielestä on käsittämätöntä ettei Pulkkista ja Granlundia ole vielä ajettu sisään maajoukkuekuvioihin. Ihan turha tähän on laittaa mitään perusteluja, koska 90 % suomalaisista jääkiekkoa seuraavista ihmisistä on samaa mieltä. Nostetaan tämä asia nyt jälleen tähän pinnalle ettei vaan pääse unohtumaan.

 

[Keltainen Jaffa]

SIFFA LUE KOKO VIESTI TARKASTI. Minä kiinnostuin mediamylläkän seassa koko tilanteesta ja olen lukenut Veikkaajan Jalosen haastattelun, olen lukenut Apun syytökset, olen lukenut IS:n ja IL:n juorut, olen lukenut Urheilulehden spekulaatiot, olen katsonut viime EHT:n erätauolla kun Jalonen myöntää Vancouverissa olleen riitoja.

Veikkaajan haastatteluhan oli Jaloselta ikään kuin spin controllia, lisävahinkojen syntymisen estoa. Poliitikon vastauksia siis. Vielä tänäkään päivänä kukaan ei tiedä oikeasti, pelattiinko leijonissa mies- vai aluevartiointia, vai jotain surkeaa kompromissia. Jalonen sanoo Veikkaajassa kompromissi, mm. Selänne ja median asiantuntijat eri lehdissä, että miestä. Joko huomaat, että siellä oli ongelmia?

Minä olen varma kaiken tämän materiaalin luettuani, että muutamat NHL-pelaajat eivät täysin sisäistäneet pelitapaa, riitoja oli, Pitkäsestä ja Lydmanista ei saatu kaikkea irti, Kukkonen oli ihan liian suuressa roolissa, J.Jokinen olisi pitänyt olla mukana, yhdistetty alue- ja miesvartiointi puolustusalueella oli aivan kaikilla hukassa, valmennuksen reagointi Ruotsi- ja USA-pelissä ei ollut riittänyt.

Onko tässä tarpeeksi syitä sen myöntämiseen, että valmennusryhmä ei ylittänyt itseään. Eivät he pettäneetkään, mokasivat vain pienesti. Minä olen Jalosen ja hänen pelitapansa puolella, mutta pystyn kyllä myöntämään että hän ei ole täydellinen.

Ja jos ei vieläkään riitä, niin tästä saat luettaviksi Leijonien alkutaipaleen ongelmat, jotka realisoituivat Ruotsia ja USA:ta vastaan ja saatiin kuntoon VASTA pronssipelissä. Pointtini puolustajien ongelmista todistetaan tässä.

http://yle.fi/urheilu/suurtapahtumat/vancouver_2010/lajit/jaakiekko/2010/02/voittoisilla_leijonilla_iso_murheenkryyni_1466642.html


Joko nyt pystyt myöntämään, että valmennusryhmä ei onnistunut täydellisesti?

Sillä minulle riitti. Olen todistanut kantani ja se saa riittää.

 

[siffa]

En tiedä mihin juoruiluihin viittaat, mutta kaksi NHL-pelaajaa tuli esille omalla nimellään ja arvosteli Jalosta. Selänne arvosteli jossain tv-haastatelussa puolustuspelitapaa miesvartioinnin osalta ja Jokinen arvosteli myös tv:ssä peluutusta todeten että siksi hänen osaltaan maajoukkuepelit on nyt tässä. Kumpikin on varmasti puhunut asiasta suoraan myös Jalosen kanssa ilman että kommunikointi olisi tapahtunut ensimmäisen kerran median kautta.

Hyvä, kun Teemu on tv:ssä omilla kasvoillaan arvostellut miesvartiointia, josta IS teki ison numeron Vancouverin kisojen aikana saatuaan joukkueen sisältä tietoja tästä. Jukka Jalonen vastaa tähän miesvartiointi-kysymykseen laajasti (Veikkaaja 11/2011) IS:n toimittajien kysymyssarjassa. Nämä olisi varmaankin hyvä tuoda täällä esille, koska monille on ilmeisesti uutta asiaa. Jalonen vastaa IS-toimittajien kysymyksiin kohutusta puolustuspelin miesvartioinnista seuraavasti:
"Eräs toimittaja oli kirjoittanut, että muutimme kesken turnauksen pelaajien toiveesta oman alueen puolustuspelimme miesvartioinnista aluepuolustukseen. Väite on viheellinen, sillä emme missään vaiheessa turnausta pelanneet puhdasta miesvartiointia tai aluepuolustamista. Mielestäni ei ylipäätään ole reilua, että valmennusjohdon tekemisiä arvioidaan kesken turnauksen. Olen itse pyrkinyt olemaan reilu median kanssa, ja siksi olisin toivonut enemmän malttia ja asiallisuutta arviointeihin. Korostan, että turnaus oli kesken ja sehän sitten lopulta päättyi komeasti pronssijuhliin".
"Kunnioitan pelaajia niin paljon, että olen aina valmis keskustelemaan heidän kanssaan. Kukaan ei ääneen kritisoinut systeemiämme. Vain kerran yksi pelaaja puuttui siihen. Koivun Saku, joka tuli juttelemaan yhdestä ohjauspeliin liittyvästä jutusta. Huomasimme, että joukkueella oli epäselvyyttä painottoman hyökkääjän roolista, jonka jälkeen sitten kerroin koko joukkueelle, mitä hain".

Siis yhden kerran koko olympialaisten aikana pelaajilla oli kapteeninsa kautta kritisoitavaa Jalosen pelitapa-asioista. Kun lukee noita IS:n ja IL:n juttuja Vacouverin kisojen ajalta, niin niiden toimittajien mukaan jotkut NHL-pelaajat kritisoivat kovin sanoin kisojen aikana Jalosen pelisysteemiä.

IS:n toimittajat jatkavat Veikkaajassa Jalosen hiillostamista kysymällä uudelleen Jaloselta:"Millä perusteella pelasitte oman päädyn puolustuspelissä miesvartiointia?" Jalonen vastaa uudelleen:"Siis hei, me ei todellakaan pelattu mitään miesvartiointipeliä. Tämä kertoo siitä ammattitaidosta, jolla peliämme arvioidaan". IS:n toimittaja jatkaa kysymistään kertoen epämääräisesti tietolähteestä:"Mutta juuri näin pelaajat ovat kertoneet systeemistänne". Jalonen vastaa tähän:"Niin just, miksi he ovat sellaista puhuneet? Todella erikoista. Pelasimme omalla alueellamme miesvartioinnin ja aluepelin yhdistelmää". Jalonen kertoo sitten tarkasti Vancouverin oman alueen pelaamisen ja toteaa, että homma toimi hiton hyvin.

Onko sinusta cobol outoa, että pelaajat arvostelivat suomalaisille jääkiekkotoimittajille Jalosen pelisysteemiä mm. oman alueen puolustuspelaamisen osalta ja Selänne todistuksesi mukaan arvosteli sitä tv:ssä, mutta eivät ottaneet ongelmaa esille valmennusjohdon kanssa?

Olli Jokinen esiintyi suoraselkäisesti omilla kasvoillaan Vancouverin aikana. Jalonen siirsi Olli Jokisen huonosti menneiden alkupelien jälkeen 4. kenttään. Olli lausui tuosta siirrosta, että se opetti häntä ymmärtämään nyt paremmin 4. kentän pelaajia. Siirto oli Jokiselle ilmeisen kova paikka. Jokinen näytti sitten tasonsa, kun sai taas luottamusta valmennusjohdolta pronssipelin 3. erässä. Olli tasoitti Jarkko Ruudun syötöstä pelin tasoihin 3-3. Saamansa yv-vastuun Päällikkö palkitsi tehden ottelun voittomaalin Kiprusoffin ja Pitkäsen syötöistä. Olin iloinen Olli Jokinen fanina vuoden 1998 keväästä asti olleena/olevana, että juuri hän ratkaisi maaleillaan Suomelle pronssimitalit.

 

[siffa]

Ja jos ei vieläkään riitä, niin tästä saat luettaviksi Leijonien alkutaipaleen ongelmat, jotka realisoituivat Ruotsia ja USA:ta vastaan ja saatiin kuntoon VASTA pronssipelissä. Pointtini puolustajien ongelmista todistetaan tässä.

http://yle.fi/urheilu/suurtapahtumat/vancouver_2010/lajit/jaakiekko/2010/02/voittoisilla_leijonilla_iso_murheenkryyni_1466642.html

Nämä ongelmat, joita esim. Joni Pitkäsellä oli turnauksen alkupeleissä, tulivat silloin hyvin esille. Jalosen pelitapa ei ollut ongelma, vaan se, että Joni Pitkänen ei ollut vielä, kuten lähes kaikki muut pelaajat Jalosen ja Westerlundin alaisina pelanneina, ehtinyt sisäistämään Jalosen pelisysteemiä. Nuo ongelmat koskivat kaikkia joukkueita Vancouverissa.

Ruotsi-peli oli alkulohkon peli, jonka tulos antoi Ruotsille puolivälierävastustajaksi helpomman Slovakian, kun Suomi joutui kovempaa Tshekkiä vastaan. Ruotsi-pelin tappio opetti joukkuetta ja Suomi eteni Tshekki-voiton jälkeen aina pronssimitaleille saakka. Erittäin kovatasoisen pelaajaryhmän omanneen Ruotsin tie jäi puolivälieriin, koska sen valmennus ei kyennyt joukkueen valmistamisessa samaan kuin mihin Suomen koko valmennusjohto pystyi.

En ole missään kirjoittanut, että Suomen valmennusjohto onnistui täydellisesti Vancouverissa. Minusta sen suoritus oli kuitenkin kiitettävä, koska Jukka Jalosen sanoin:"Olympialaiset päättyivät lopulta komeasti pronssijuhliin".

 

[Cobol]

Onko sinusta cobol outoa, että pelaajat arvostelivat suomalaisille jääkiekkotoimittajille Jalosen pelisysteemiä mm. oman alueen puolustuspelaamisen osalta ja Selänne todistuksesi mukaan arvosteli sitä tv:ssä, mutta eivät ottaneet ongelmaa esille valmennusjohdon kanssa?.

Uskon NHL-pelaajien antaneen palautetta heille oudosta miesvartioinnista ihan suoraan Jaloselle. Se että Jalonen toteaa ettei pelaajat ole sitä hänelle kritisoineet, voi hyvinkin pitää paikkansa. Nämähän ovat kaksi eri asiaa.

 

[Johannes]

Olli Jokinen esiintyi suoraselkäisesti omilla kasvoillaan Vancouverin aikana. Jalonen siirsi Olli Jokisen huonosti menneiden alkupelien jälkeen 4. kenttään. Olli lausui tuosta siirrosta, että se opetti häntä ymmärtämään nyt paremmin 4. kentän pelaajia. Siirto oli Jokiselle ilmeisen kova paikka. Jokinen näytti sitten tasonsa, kun sai taas luottamusta valmennusjohdolta pronssipelin 3. erässä. Olli tasoitti Jarkko Ruudun syötöstä pelin tasoihin 3-3. Saamansa yv-vastuun Päällikkö palkitsi tehden ottelun voittomaalin Kiprusoffin ja Pitkäsen syötöistä. Olin iloinen Olli Jokinen fanina vuoden 1998 keväästä asti olleena/olevana, että juuri hän ratkaisi maaleillaan Suomelle pronssimitalit.

Tuo on savolaisen miehen tapa kertoa, että "nyt ketuttaa", kun hän kehuu mukamas siirtoaan neloskenttään. Olen ei-iloinen, että Olli Jokinen päätti lopettaa maajoukkue-pelit Vancouverin kisojen jälkeen 31-vuotiaana. Arvaile siffa syitä tähän Olli Jokisen päätökseen lopettaa ura Suomen maajoukkueessa, kiitos.

 

[siffa]

Tuo on savolaisen miehen tapa kertoa, että "nyt ketuttaa", kun hän kehuu mukamas siirtoaan neloskenttään. Olen ei-iloinen, että Olli Jokinen päätti lopettaa maajoukkue-pelit Vancouverin kisojen jälkeen 31-vuotiaana. Arvaile siffa syitä tähän Olli Jokisen päätökseen lopettaa ura Suomen maajoukkueessa, kiitos.

Sinä taidat olla savolaisempi kuin Olli konsanaan:). Nimenomaan Ollia ketutti ja raskaasti, kun siirto 4. kenttään tuli. Olli Jokista olisi tarvittu maajoukkueessa vielä pitkän ajan, kun Saku Koivun aika alkaa olla ohi. Niinkuin kirjoitin, Olli on ollut yksi NHL-suosikkipelaajistani ja nyt näyttää NHL:ssä menevän Ollilla hyvin.

Minä en lähde arvailemaan sitä, miksi Olli ilmoitti jättävänsä Suomen maajoukkueen ja keskittyvänsä jatkossa NHL-uraansa. Tätä samaa kysyttiin Jukka Jaloselta tuossa Veikkaajan 11/2010 artikkelissa. Jukka Jalonen vastaa Veikkaajan kysymykseen siitä, miksi mm. Olli Jokisen rooli jäi pieneksi olympialaisissa. Jalonen: "Pelaajista osan rooli kasvoi turnauksen edetessä, osan pieneni. On inhimillistä, jos joku pelaaja on kokenut luottamuspulaa roolin muututtua. Viime elokuussa teimme maajoukkue-ehdokkaille ryhmätyön, jonka jälkeen pelaajien yksi keskeisimmistä yhteisistä viesteistä oli, että hyväksy roolisi ja roolimuutokset. Nyt voidaan kysyä, että hyväksyivätkö he". "Ollin kohdalla olen iloinen, että hän tuli pronssipelissä, iski pari maalia ja näytti kaiken osaamisensa. Hän oli pelin ytimessä".

 

[Jyrla]

Katselin äsken Vancouverin alkusarjan ottelun Ruotsi- Suomi, koska se näyttäisi olevan yksi keskustelun kiistakappaleista. Seuraavassa muutamia huomioita pelistä.

Omassa päässä Ruotsi pelasi melko puhdasta paikkapuolustusta, joka toimi pääasiallisesti hyvin. Tässä suurena apuna oli suomalaishyökkääjien ajautuminen jatkuvasti liian lähelle maalia. Jos kulmapeli voitettiinkin, oli kolmas hyökkääjä odottanut maalin edessä jo hetken, saaden kimppuunsa ruotsalaispelaajan. Näitä tilanteita oli ottelussa enemmän kuin kymmenen. Hyökkäyspäässä Suomi ei näyttänyt lainkaan hakevan laukaisupaikkaa parhaaseen sektoriin, b-pisteiden väliselle alueelle, vaan alle kahden metrin päähän maalista. Ensimmäinen tilanne, jossa Suomen hyökkääjä loi uhkaa hieman kauemmas maalista, oli Peltosen ohjaus kolmannessa erässä.

Suomen puolustustapa omassa päässä jäi minulle epäselväksi. Ei paikkapuolustus, mutta ei mielestäni puhdas mies-miestä-vastaa puolustuskaan. Ehkä se Jalosen mainitsema kompromissi. Omassa päässä Suomi juoksi laitojen lähellä jatkuvasti, ja kiekko vei koko kentällistä. Tavattoman usein oman puolustusalueen keskusta oli täysin miehittämättä silloin, kun Ruotsilla oli kiekko, ja painostus päällä. Erityisesti tämä ongelma näytti esiintyvän silloin, kun Mikko tai Saku Koivun kenttä oli jäällä.
Jonkun paikkahan tuossa pitäisi lähtökohtaisesti olla, Ruotsi-ottelun perusteella en kykene sanomaan kenen. Liian usein tuohon tilaan tuli hieman myöhässä painottoman puolen laituri, mutta eihän se voi olla tavoite, eihän?
Loogisia vaihtoehtoja keskustan peittämiseen ovat painottoman puolen pakki tai sentteri, mutta he näyttivät usein seuraavan omaa miestään kulmaan, mikä puhuisi miesvartioinnin (tai epävarmuuden) puolesta.
Täytyy varmaan katsella se puolivälierä Tsekkiä vastaan seuraavaksi ja katsoa löytyykö eroja, ja jos löytyy, niin millaisia. Yhtäkään maalia tuo avoin keskusta ei Ruotsille tuottanut, ihme kyllä.

Ylivoimalla Ruotsi pelasi tehokkaasti, mutta yksinkertaisesti. Takakolmio, ja kaksi miestä selvästi lähempänä maalia. Ensimmäisessä 5-3 ylivoimassa kentällä olivat Suomelta Kapanen, Peltonen ja Kukkonen. Usein kentälle laitetaan kaksi pakkia ja yksi hyökkääjä, mutta en tiedä olisiko se muuttanut jotain. Maalihan tuli reboundista, johon Kapanen ehti vähän myöhässä.
Ruotsin toinen ylivoimamaali syntyi toisen erän loppupuolella. Kiekko on vapaana oman puolustusalueen kulmauksessa ja Lasse Kukkonen yrittää purkaa rystynostolla, joka epäonnistuu. Ruotsi katkaisee, ja laukoo. Suomen puolustus on sekaisin ja painetta menee laidan viereen antamaan kaksi miestä,
kahden muun jäädessä keskustaan. Laidan vieressä hävitään kaksinkamppailu ja ruotsalaiset pääsevät 2-1 tilanteeseen Lasse Kukkosta vastaan.
(Youtuben nauhalla kuuluu juuri ennen Kukkosen epäonnistunutta pyrkuyritystä huutu: "Pois vaan". Minusta aikaa näytti olevan kääntää kämmenelle ja purkaa varmasti, toki kuva on liian lähelle rajattu, jotta voisi sanoa varmasti )

Suomen ylivoima oli ensimmäistä jäähyä lukuuottamaatta huonoa kaikin puolin. Ensimmäisen jäähyn aikana Olli Jokiselle siunaantui paikka suorasta hyökkäyksestä, mutta hän oli ajautunut niukasti ohi tilanteesta, ja veto jäi puolittaiseksi. Heti seuraavassa vaihdossa Tuomo Ruutu syöttää läpi alivoimaneliön Janne Niskalalle, mutta laukaus epäonnistuu. Jatkotilanteessa maalin eteen syntyy 2-1 ylivoimatilanne, kun siellä ovat suomalaisista sekä Mikko Koivu että Filppula. Mikko Koivu nostaa yli tyhjästä maalista.
Heikointa osaa ylivoimalla edustivat toisen erän loppupuolella 2-0 tilanteessa saadut kaksi 5-3-ylivoimatilannetta. Ensimmäinen kesti 30sekuntia, eikä aikaan saatu yhtäkään laukausta kohti maalia. Kaikki näkivät Afrikkaan asti, että Salo vetää ja hyökkääjät menevät mahdollisille ripareille.
Heti perään oli tarjolla toinen, 1.07 minuutin pätkä 5-3 ylivoimaa, sekin huonoa. Aikaan saatiin yksi laukaus, sekin lähes nollakulmasta tolpassa pitkään kiinni nojannutta ruotsalaismaalivahtia päin.
Tuollaisella ylivoimatehokkuudella Suomi ei ole koskaan voittanut Ruotsia, eikä voita.

Ottelun ainoa tasakentällisin tehty maali syntyi toisen erän alkupuolella, kun Ruotsi luopui kiekosta. Kiekko ajautui Lasse Kuukkosen jalkoihin, joka menetti tasapainonsa ja potki kiekon takaisin ruotsalaisille. Aluillaan ollut hyökkäykseenlähtö muuttui alimman miehen kiekonmenetykseksi omalla puolustusalueella. Pakka oli hetken sekaisin, ja kaikki ylikompensoivat omiin päin. Kiekko vei hetken koko kentällistä (Saku Koivu ja Jere Lehtinen katselevat kumpikin kiekkoa, eivät miestä takanaan), ja yhdellä syötöllä Ruotsi sai kiekon parhaaseen maalitekosektoriin. Hieno laukaus ylänurkkaan.

Avauspelistä muutamia humioita vielä.

Ruotsi avasi paljon nopeilla, usein jalalla, Suomen menetettyä kiekon syvällä. Vastaavasti epäselvissä tilanteissa se valitsi viivelähdön selvästi puolinopeaa useammin. Ruotsalaiseen perinteeseen miellettyjä kiekotteluja ei nähty varsinaisissa avaustilanteissa lainkaan.

Suomi avasi paljon viiveellä, mutta käytti myös kiekottelua, mikäli tie näytti olevan tukossa. Nopeita ja puolinopeitakin avauksia tuli, kun kiekko saatiin keskialueella tai oman siniviivan tuntumassa.

Muita ottelun sisällä tapahtuneita asioita.

Ensimmäisessä erässä Kronwall ajoi Hagmania kyynärpäällä naamaan, eikä tilanteesta puhallettu jäähyä. Selvä 5min jäähyn paikka. Tilanteessa Hagmanilta tuli suusta verta.

Toisen erän lopussa Suomen painostuksen aikana vedetään hyökkääjä poikittaisella kumoon Ruotsin maalin edessä. Päivänselvä jäähyn paikka. Jatko tilanteessa Ruotsi hyökkää ja Pitkänen tulee omassa päässä maalin kulmalle vastapalloon hypäten ja kyynärpäät edellä. Mahtoiko Pitkäseltä palaa pinna tuohon puhaltamattomaan? Erittäin tyhmä jäähy jokatapauksessa.

Summa summarum: Ruotsi pelasi paremmin ja selkeämmin omassa puolustuspäässä, Suomi avusti ajamalla liian lähelle. Suomi puolusti sekavasti omassa päässä, paras maalitekosektori oli usein miehittämättä.
Ruotsin ylivoima oli hyvää, Suomen huonoa. Erityisen paskaa ja ennalta-arvattavaa oli 5-3yv. Suomen kolmas hyökkääjä oli jatkuvasti liian lähellä maalia, saadakseen aikaan kunnon laukausta. Ratkaisevin tekijä olivat Lasse Kukkosen karkeat henkilökohtaiset virheet, jotka johtivat kahteen maaliin. Hän oli kentällä, koska sinne oli käsketty. Taidot ja pää eivät riittäneet siihen vastuuseen, mitä oli tarjolla.

Pelin katseltuani olen sitä mieltä, että valmennusjohto ei onnistunut ottelussa erityisen hyvin. Niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin oma pelikirja oli heikompi kuin vastustajan. Silti ottelu olisi ollut voitettavissa terävällä ylivoimapelillä ja Lasse Kukkosen jättämisellä kokoonpanon ulkopuolella.

Seuraavaksi siirryn Tsekki-Suomi-ottelun kimpuun. En kuitenkaan vielä tänään.

 

[IceWalker]

Otetaan esimerkiksi vaikka Pihlström. Pohjois-Amerikassa suht ok fyysistä ja energistä menoa -> maajoukkueen kolmos-nelosketjussa toimi pommikoneena ja yllätysmaalien tekijänä. Ruotsalainen pelityyli taas ei sopinut hänenlaiselleen kaverille ollenkaan. Nyt SM-liigassa erinomainen, koska yhteistyö Perrinin kanssa 'klikkasi' -> maajoukkueessa ykkösessä maalipyssynä vaatii saumattoman yhteistyön tutun sentterin kanssa ja kiekon täyteen vauhtiin.

Tottakai on myös 'allround'-pelaajia, jotka kykenevät pelaamaan kenen ketjukaverin kanssa tahansa. Homman 'clou' on juurikin tunnistaa pelaajan yhteensopivuusominaisuudet ketjukavereiden kanssa :)

Pihlström on yksi niitä todella harvoja hyökkääjiä, joiden näytöt riittävät MM-kisoihin. Muita lienevät Kontiola, Immonen ja Peltonen. Loput sitten valitaankin tuttuuden perusteella, ellei NHL-pelaajia saavu vahvistuksiksi. Silti olemme hukassa, jos Pihlström on meidän ykkösketjun laiturimme. Sitä vastoin, jos hän pelaa kolmosessa, silloin meillä on mahdollisuuksia. Jalosen sijassa itse etsisin todella tiheällä kammalla hyökkääjiä A-maajoukkueeseen ja kokeilisin jokaista mahdollista pelaajaa ennen MM-kisoja. Mutta kun SM-liigan pleijarit painavat päälle, jälleen joku kokeilu jää tekemättä. Mitä tulee tuohon yhteensopivuuteen, Lehtonen taitaa olla todella nirso sentterin suhteen.

 

[Pascal Lemoix]

Mielestäni Jukka Jalosen onnistumista analysoitaessa ratkaisevin lähde ei voi olla pelkästään Jukka Jalonen. Vaikka hän olisi täysin rehellinen, niin miten omaa onnistumista voi loppujen lopuksi kommentoida objektiivisesti. Harva varmaan omasta työstäänkään ajattelee, että teinpä aika huonoa työtä koko viime kuun, en vain osannut.

Toki Jaloselta voidaan mielipide kysyä asiaan, joka koskee häntä itseään, mutta hän on joka tapauksessa osapuoli ja vain yksi osapuoli. Hänen kokemuksensa joukkuehengestä voi olla erilainen kuin pelaajaosapuolen.

 

[Wäinö#16]

Hyvä, kun Teemu on tv:ssä omilla kasvoillaan arvostellut miesvartiointia, josta IS teki ison numeron Vancouverin kisojen aikana saatuaan joukkueen sisältä tietoja tästä. Jukka Jalonen vastaa tähän miesvartiointi-kysymykseen laajasti (Veikkaaja 11/2011) IS:n toimittajien kysymyssarjassa. Nämä olisi varmaankin hyvä tuoda täällä esille, koska monille on ilmeisesti uutta asiaa. Jalonen vastaa IS-toimittajien kysymyksiin kohutusta puolustuspelin miesvartioinnista seuraavasti:
"Eräs toimittaja oli kirjoittanut, että muutimme kesken turnauksen pelaajien toiveesta oman alueen puolustuspelimme miesvartioinnista aluepuolustukseen. Väite on viheellinen, sillä emme missään vaiheessa turnausta pelanneet puhdasta miesvartiointia tai aluepuolustamista. Mielestäni ei ylipäätään ole reilua, että valmennusjohdon tekemisiä arvioidaan kesken turnauksen. Olen itse pyrkinyt olemaan reilu median kanssa, ja siksi olisin toivonut enemmän malttia ja asiallisuutta arviointeihin. Korostan, että turnaus oli kesken ja sehän sitten lopulta päättyi komeasti pronssijuhliin".
"Kunnioitan pelaajia niin paljon, että olen aina valmis keskustelemaan heidän kanssaan. Kukaan ei ääneen kritisoinut systeemiämme. Vain kerran yksi pelaaja puuttui siihen. Koivun Saku, joka tuli juttelemaan yhdestä ohjauspeliin liittyvästä jutusta. Huomasimme, että joukkueella oli epäselvyyttä painottoman hyökkääjän roolista, jonka jälkeen sitten kerroin koko joukkueelle, mitä hain".

Mm. Petteri Sihvonen avasi tuon puolustuspelikysymyksen ja kyse oli siitä, että laitahyökkääjät oli ohjeistettu pelaamaan omaa miestään loppuun asti eli laskemaan vaikka kulmaan mikäli hyökkäävä pakki näin teki. Sinänsä erikoinen puolustustapa, kun alakolmio puolestaan puolusti osittain aluetta. Jotenkin näin Sihvonen sitä avasi. Jotain muutosta tässä sitten kävikin turnauksen edetessä. Varmastikaan kyse ei ollut siitä, että koko viisikko olisi pelannut koko kentän miesvartiointia.

Kun täällä penäsit lähteitä, niin omat lähteeni on ihan siinä mitä näin ja kuulin seuratessani kisoja. Suomi ei yksinkertaisesti ollut pelillisesti sillä tasolla, että se realistisesti olisi voinut taistella finaalipaikasta tai jopa olympiavoitosta, kuten vaikkapa Torinossa. Suomi oli monta askelta takana siitä tasosta. Tämän lisäksi joukkue ei selvästikään ollut Jalosen näpeissä kunnolla ja tämä menee jonkilaisen johtajuus ja auktoriteettivajeen piikkiin. Jo ennen kisoja ihmettelin, kun Saku Koivu kertoi UL:ssä varsin valjuin sanakääntein Jalosen pelitavasta. Jotenkin tuli sellainen olo, että ihan samalla sivulla joukkueessa ei olla. Jalonen ei yksinkertaisesti saanut myytyä pelitapaansa sataprosenttisesti pelaajille. Tähänkään ei tarvitse edes lukea Veikkaajaa tai Apua, riittää kun katsoi sitä peliä siellä kentällä.

Jalosella meni Vancouverissa paljon energiaa uuden oppimiseen ja oman valmentajuuden kehittämiseen, apuvalmentajista puhumattakaan ja tämä oli yksi syy miksi Suomi antoi tasoitusta. Päävastuu toki on jääkiekkoliitossa, joka ei onnistunut saamaan Suomelle parasta mahdollista valmennusta. Mutta toisaalta olisiko Jaloselle ollut realistisia vaihtoehtoja. Vähissä toki nekin. Lisää tasoitusta tuli sitten monen avainpelaajan keskenkuntoisuudesta.

Yhteenvetona Vancouverista pitäisi vetää se, että lähellekään maksimisuoritusta ei päästy ja paljon on kehittämistä asioissa. Pronssi toki sinänsä hieno tulos, mutta sen ei saa antaa hämätä. En ymmärrä mikä sinulla siffa on taustalla, että yrität jotenkin väkisin vääntää Jalosen suoritusta jotenkin täydeksi napakympiksi Vancouverissa.

 

[siffa]

Yhteenvetona Vancouverista pitäisi vetää se, että lähellekään maksimisuoritusta ei päästy ja paljon on kehittämistä asioissa. Pronssi toki sinänsä hieno tulos, mutta sen ei saa antaa hämätä. En ymmärrä mikä sinulla siffa on taustalla, että yrität jotenkin väkisin vääntää Jalosen suoritusta jotenkin täydeksi napakympiksi Vancouverissa.

Minun yhteenvetoni on ollut, että Suomi ylitti selvästi Jukka Jalosen johdolla suomalaisten realistiset odotukset Vancouverissa. Täällä JA:ssa en muista montakaan nimimerkkiä, joka olisi ennustanut Suomelle pronssia olympiakisoista. Kanadan, USA:n, Ruotsin ja Venäjän joukkueet olivat huomattavasti pelaajistoltaan paremmat kuin Suomen, Tshekin ja Slovakian miehistöt. Suomi ja Slovakia olivat Vancouverin pronssiottelussa ja se on tosiasia, mikä ei muutu miksikään. Venäjä ja Ruotsi jäivät matkan varrelle, koska niiden valmentajat eivät kyenneet valmistamaan joukkueitaan vastaaviin suorituksiin kuin Jukka Jalonen, Timo Lehkonen ja Risto Dufva.

Ei siellä paljon Ruotsissa lämmitä alkulohkon voitto Suomesta, kun Slovakia pudotti Ruotsin huippujoukkueen jo puolivälierissä ulos mitalisijoilta. Suomessahan Jalosen arvostelijat nostavat merkityksettömän alkulohkotappion Ruotsille osoittamaan valmennusjohdon kyvyttömyyden. Suomi sai tosin vaikeamman puolivälierävastustajan kuin, minkä Ruotsi tuon alkulohkovoittonsa ansiosta sai, mutta Ruotsin valmennusjohdon kyvykkyys ei riittänyt samaan, mihin Jukka Jalonen, Timo Lehkonen ja Risto Dufva pystyivät heikommalla pelaajamateriaalilla. Mitä miettivätkään Venäjällä, kun alkulohkonsa puhtaasti voittanut Venäjä kompuroi alkulohkonsa kakkosta eli Kanadaa vastaan rumin lukemin 3-7. Saikohan Bykov kisojen aikana tai niiden jälkeen samanlaisen arvosteluvyöryn osakseen, minkä yllättävän suuri osa suomalaisista jäkkiekkoa seuraavista ihmisistä antoivat ja antavat näköjään yhä edelleen Jukka Jaloselle?

Välierissä tuli tappio USA:lle, sekin on tosiasia, minkä vuoksi Suomen kisat eivät menneet täydellisesti. Pronssiottelussa Suomi voitti Ruotsin kaataneen Slovakian, minkä johdosta kisat menivät Suomelta yli odotusten.

Kanada, USA, Venäjä ja Ruotsi ovat olleet pelaajistoiltaan edellä Suomea jo pitkään. Suomen mahdollisuus pärjätä parhaiden pelaajien kisoissa on valmennusjohdon parempi kyky johtaa joukkue ohi noiden huippumaiden. Suomelta se on onnistunut nyt WC2004:ssä Summasen, Torinossa Westerlundin ja Vancouverissa Jukka Jalosen johdoilla. On helppo ennustaa, että tämä oli nyt sitten tässä. Seuraavaan WC- tai olympiamitaliin Suomen osalta tulee menemään pitkä aika. Tämä johtuu ihan kotitekoisesta ja tietoisesta 15 vuoden ajan jo kestäneestä Jääkiekkoliiton tekemästä ratkaisusta heikentää jääkiekon huippujuniorituotantoa Suomessa.

Kerro nyt minulle, mikä tässä on väkisin vääntämistä? Tämähän on yksinkertaista toteamista siitä, miten kisat Suomen osalta ja muiden maiden osalta menivät.

 

[Keltainen Jaffa]

Minun yhteenvetoni on ollut, että Suomi ylitti selvästi Jukka Jalosen johdolla suomalaisten realistiset odotukset Vancouverissa.

Mitä sinä oikein sitten odotit? Max. 6. sija? Pakisto vielä enemmän solmussa? Riidat vielä pahempia joukkueen sisällä? Pelitapa vielä enemmän hukassa?

En käsitä, miksi meidän pitäisi ottaa mukaan Ruotsin ja Venäjän romahtaminen, kun arvioidaan meidän valmennusryhmää? Jalonen epäonnistui vähiten heistä = kiitettävä?

Minä olen miettinyt valmennusryhmän absoluuttista onnistumista. En peilaa sitä subjektiivisiin odotusarvoihin (Jalonen odotti kultaa, sinä jotain ihan muuta), sillä silloin tämä menee puhtaasti makuasioiksi. Tuijotan kenttäpeliin ja mahdollisuuksien mukaan pukukoppiin.

Hyi hitto, tajusin juuri: "Peli kertoo minulle kaiken"! Ei stana minusta on tulossa Sihvonen! Aaargh!

Ja minä odotin Vancouverista pronssia, tarkemmin sijoja 3-4. Odotusarvoni täyttyi, mutta en silti sanoisi, että valmennusryhmä ylitti itsensä tai edes suoriutui kympin arvoisesti.

Pelaajisto 10+

Jalonen ja Dufva 8,5 (lasken heidät yhdeksi objektiksi; hyökkääjät, pelitapa, maalivahti)

Lehkonen 7 (pakisto)

Eli koko valmennusryhmä keskiarvolla 8-
Koko porukka noin 9 (en painota Lehkosta tässä niin paljoa)

Itse laskisin pienen epäonnistumisen Sheddenin Jaloseen jättämän surkeuden piikkiin. Lisäksi haluaisin mainita, että Kummola on ihan per**. EI! En muutu Sihvoseksi! Pakko... vastustaa... iloisia ajatuksia... iloisia ajatuksia... lapanen... EIIIiiiii..ii..i

 

[Jyrla]

Ja minä odotin Vancouverista pronssia, tarkemmin sijoja 3-4. Odotusarvoni täyttyi, mutta en silti sanoisi, että valmennusryhmä ylitti itsensä tai edes suoriutui kympin arvoisesti.

Pelaajisto 10+

Jalonen ja Dufva 8,5 (lasken heidät yhdeksi objektiksi; hyökkääjät, pelitapa, maalivahti)

Lehkonen 7 (pakisto)

Eli koko valmennusryhmä keskiarvolla 8-
Koko porukka noin 9 (en painota Lehkosta tässä niin paljoa)

Pelaajisto 10+, huhuu? Missä pelaa?

Täällä on huudeltu mm. Ruotsi-ottelun osalta, että valmennusjohto petti. Minusta petti Lasse Kukkonen henkilökohtaisilla virheillään ja ylivoimapelaajat, kun eivät saaneet yhtään tehyksi. Kukkosen olisi toki voinut jättää valitsematta, tai ainakin peluuttaa vähemmän, mutta että 10+ ? Ei mene oikein, eikä ainakaa objektiivisesti.

 

[Keltainen Jaffa]

Pelaajisto 10+, huhuu? Missä pelaa?

Täällä on huudeltu mm. Ruotsi-ottelun osalta, että valmennusjohto petti. Minusta petti Lasse Kukkonen henkilökohtaisilla virheillään ja ylivoimapelaajat, kun eivät saaneet yhtään tehyksi. Kukkosen olisi toki voinut jättää valitsematta, tai ainakin peluuttaa vähemmän, mutta että 10+ ? Ei mene oikein, eikä ainakaa objektiivisesti.

No johonkin piti se kymppi laittaa, ei me muuten oltaisi pronssia saatu :D

Juu, ehkä voin alentaa sen 10 miinukseksi. Ei yksi Kukkonen enempää haittaa, varsinkaan, kun nyt ei ollut tarjolla parempaakaan pakkia. Jotakin sille jätkälle tapahtui, mutta näytöt olivat Kukkosella kunnossa ennen olympialaisia. Siitä se alamäki sitten lähti ja jatkuu tänä päivänäkin.

Lisäksi Kiprusoff petti USA:a vastaan. Pitkänen olisi myös saanut sisäistää pelisysteemin vähän paremmin. Ylivoima ei toiminut ajoittain, mutta se on aivan normaalia - Suomelle. Niin ja NHL-pelaajat kitisivät. On siellä varmasti jotain muutakin negatiivista.

Korkea 10- sen takia, että olihan suurin osa avainpelaajista klesana tai toipumassa. O. Jokinen oli menettänyt tehonsa, Selänne aristeli leukaansa, T. Ruudulla rustoittunut olkapää yms. ja silti voitettiin pronssi. Yhtenä esimerkkinä Niskala pelasi PALJON paremmin kuin mitä hän on pelannut viime MM-kisoissa ja EHT:llä. Uskomatonta mutta totta, jopa Pappa-Peltonen pysyi mukana pelissä. Pelaajisto ylisuoritti suurimmalta osin, jos otetaan kaikki huomioon. Eikä meidän nippu nyt missään mielessä ollut nimivahva.

Varsinkin Immonen oli hyvä vaihtopenkillä, suorastaan erinomainen.

Edit. Ja myönnän, olen yltiöpositiivinen pelaajiston suhteen, mutta kuten sanottu, jonnekin se kymppi pitää laittaa.

Edit 2. Hitto, 9,5, alemmaksi en taivu, vaikka mieli tekisi olla objektiivisempi :D

USA-pelistä on paha oikein mollata ketään, sillä olisihan se USA meidän ylitsemme kävellyt joka tapauksessa, vaikka Kipperi ei olisikaan hölmöillyt.

 

[tant gredulin]

Mikä kaikki toimi Vancouverissa -osioon voitaneen lisätä Kapteeni Koivun pukuhuoneessa pitämä pep-talk :)
Linkki: Vancouver 2010: Saku Koivu hertti puheellaan Leijonat - Ilta-Sanomat

 

[tomageeni]

Pelaajisto 10+

Pelaajistolle 10+ turnauksessa, jossa pelattiin ehkä lähihistorian surkein erä tärkeimmässä pelissä? No joo, täytyy olla aika heikko valmennus siinä tapauksessa.

Joo, pronssi on kova saavutus ja "taakse" jäi mm. Venäjä ja Ruotsi. Tosiasia kuitenkin on se, että Suomi voitti tasan kaksi kovaa maata: hikisesti Tshekin, joka kompuroi jo välisarjassa Latviaa vastaan ja OJ:n parin huippusuorituksen ansiosta Slovakian.

Fakta on että Suomella oli ottelujärjestyksen suhteen onnea turnauksessa. Hyvin menneiden kahden alkusarjan höpöhöpö-matsin ansiosta Suomi sai neljännen suoran jatkopaikan. Tässä avusti mm. Kanadan kompurointi Sveitsiä vastaan alkusarjassa. Jos Kanada olisi vienyt varsinaisella peliajalla Sveitsin, puolivälierä olisi ollut Suomi-Kanada. Jos lisäksi Suomella olisi ollut vähän heikompi maaliero alkulohkossa, puolivälierä olisi ollut Suomi-Venäjä.

Suomelta jäi kohtaamatta turnauksessa Kanada ja Venäjä, Ruotsia vastaan tuli turpiin ja USA:a vastaan tuli oikein kunnolla turpiin. Kyllä Suomella olisi ollut realistiset mahdollisuudet voittaa sekä USA että Ruotsi. Sitten voitaisiin puhua päälle ysin arvosanasta.

 

[peruspata]

Suomelta jäi kohtaamatta turnauksessa Kanada ja Venäjä, Ruotsia vastaan tuli turpiin ja USA:a vastaan tuli oikein kunnolla turpiin. Kyllä Suomella olisi ollut realistiset mahdollisuudet voittaa sekä USA että Ruotsi. Sitten voitaisiin puhua päälle ysin arvosanasta.

Jos nyt siirrytään Vancouverista eteenpäin (kun kerran "vastapuolen" ainoa argumentti on, että voitettiin pronssi -> ongelmia ei ole), niin millään tavalla ei ole luottavainen olo Jalosen valmennukseen. Toisin kuin luulin, Jalonen ei ole Leijonalauman sytyttäjä. Toisin kuin luulin, Jalonen saattaa jähmettyä suolapatsaaksi kesken pelin. Ja toisin kuin luulin, Jalonen on osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi myös mediapelissä.

Ei millään pahalla, mutta tason on noustava, muuten oikeasti takaa tulevat heikommat maat ohitse.

 

[Johannes]

"The johtava" kirjoittaa 17.2.2011 ilmestyneessä painetussa Urheilulehdessä, että "Jalonen johti Leijonat vuosi sitten Vancouverissa pronssille kivikovassa Olympiaturnauksessa. Se oli kova näyttö Jaloselta, mutta muuten on ollut tukkoisempaaa. Jalosen taidot valmentajana eivät ole kadonneet mihinkään, mutta fakta on, ettei hän ole saanut Leijonia pelaamaan vielä kertaakaan oppiensa mukaista jääkiekkoa. Siksi kysymys kuuluukin, onko Jalosen valmennustyyli sellainen, että se sopii paremmin seurajoukkueeseen ja tilanteeseen, jossa päävalmentaja saa tehdä töitä pelaajien kanssa viikosta toiseen? Maajoukkueessa sitä aikaa ei ole. - Petteri Sihvonen -

 

[Paul Kemp]

Jalosen harrastamaa nuorten (tai yleensäkään uusien)pelaajien hylkimistä on kyllä hemmetin hankala ymmärtää, koska Kerhossahan Jalonen luotti hyvin paljon oman organisaation nuoriin (tiukoissakin paikoissa, kuten keväällä 2006). Toki ainahan Suomessa on hoidettu maajoukkueen kasaaminen turhan konservatiivisesti ja uudistuminen ollut sitä kautta hidasta, mutta kyllä Jalonen on mun mielestä vienyt vanhoilla meriiteillä laukkaamisen jo ihan uusiin ulottuvuuksiin. Toisaalta vanhoja sotaratsujakin enemmän maajoukkueessa vituttaa nähdä vuodesta toiseen näitä ei vielä pahasti pettäneitä muttei toisaalta onnistuneitakaan -keskinkertaisuuksia ja liigajyriä.

Miksi ihmeessä siis jotain väsynyttä Tommi Santalaa roikotetaan mukana kausi kauden perään? Vaikka Sveitsissä Tommin tilille onkin kertynyt tilastojen perusteella ihan kiitettävästi pisteitä, niin ainakaan arvokisoissa en muista miehen esittäneen mitään mainittavaa. Iän puolestakin kyseessä alkaa kuitenkin olemaan uransa jo ehtoopuolella oleva pelaaja, joten eikö tulevaisuuden kannalta olisi fiksumpaa peluuttaa marginaalirooleissakin tuoreempaa materiaalia?

Ilmeisesti ei, kun pelottaa hävitä Sveitsille.

 

[choose_life]

Jalosen harrastamaa nuorten (tai yleensäkään uusien) pelaajien hylkimistä on kyllä hemmetin hankala ymmärtää, koska Kerhossahan Jalonen luotti hyvin paljon oman organisaation nuoriin (tiukoissakin paikoissa, kuten keväällä 2006). Toki ainahan Suomessa on hoidettu maajoukkueen kasaaminen turhan konservatiivisesti ja uudistuminen ollut sitä kautta hidasta, mutta kyllä Jalonen on mun mielestä vienyt vanhoilla meriiteillä laukkaamisen jo ihan uusiin ulottuvuuksiin. Toisaalta vanhoja sotaratsujakin enemmän maajoukkueessa vituttaa nähdä vuodesta toiseen näitä ei vielä pahasti pettäneitä muttei toisaalta onnistuneitakaan -keskinkertaisuuksia ja liigajyriä.

No niinpä on hankala ymmärtää, ja se on "vain" yksi asia, jonka Jalonen hoitaa maajoukkueessa jos nyt ei päin persettä, niin selvästi huonommin verrattuna HPK-aikoihinsa.
Ne muut asiat on lueteltu sen sata kertaa useamman vuoden aikana, mutta vielä kerran: pikkusieluinen asemaan takertuminen vs. huumorintaju ja kyky tehdä yhteistyötä; munattomuus kestää kritiikkiä sen kummemmin joukkueen sisältä kuin mediasta vs. kuuntelemaan ja vaikutteita ottamaan valmiin koutsin ehjä, kolhujakin kestävä persoona; lillukanvarsiin takertuminen ja pelin kokonaisuuden unohtaminen vs. laaja näkemys & taju siitä, milloin kannattaa myöntää olevansa väärässä, antaa vapauksia ja miksi; edelliseen liittyen jäätyminen ja (toimimattomien) teorioiden ylikorostaminen vs. käytännöllinen kehittyvä jalat maassa -valmentaja. Ja niin edelleen. Ei olisi uskonut.

 

[Taitopelaaja]

Jukka Jalosen pestiä A-maajoukkueen päävalmentajana en pidä erityisen onnistuneena, jos sitä ajatellaan kokonaisuutena. On selvää, ettei olympiapronssia pelkällä tuurilla voiteta, mutta sanoisin kuitenkin että pitkälti saavutus tuli suotuisalla otteluohjelmalla ja muutamien pelaajien superonnistumisella tärkeässä paikassa. Mutta ei tästä sen enempää.

Mutta olen kyllä eri mieltä siitä, että Jalonen olisi jotenkin hylkinyt nuoria pelaajia. Pitkästä aikaa pelaajaringissä ollaan nähty Jalosen aikana hyvää vaihtelua, eikä Timo Pärssiset ja Tomi Kalliot ole kuuluneet enää jokavuotiseen vakiomiehistöön. Viime kaudellakin esimerkiksi Granlund taisteli loppuun saakka MM-paikasta ja Vatanen MM-jäillä nähtiinkin. Kyllä Jalonen mielestäni tässä on onnistunut Westerlundia ja Aravirtaa paremmin.

Ottamatta kantaa siihen, ovatko kaikki valinnat olleet oikeita, niin ainakin Jalonen on uskaltanut rohkeasti jättää myös pelaajia rannalle. Rajuimpana esimerkkinä tietysti Jussi Jokinen olympialaisissa. Tämä on mielestäni ollut kuitenkin hyvä asia, että valmentaja uskaltaa mennä oman näkemyksensä mukaan. Ongelmat sen sijaan ovat olleet joukkueen johtamisessa ja siinä, ettei Jalosen luotsaama pelisysteemi ole toiminut kertaakaan ehjästi useamman ottelun ajan.

 

[Paul Kemp]

..eikä Timo Pärssiset ja Tomi Kalliot ole kuuluneet enää jokavuotiseen vakiomiehistöön. Viime kaudellakin esimerkiksi Granlund taisteli loppuun saakka MM-paikasta ja Vatanen MM-jäillä nähtiinkin. Kyllä Jalonen mielestäni tässä on onnistunut Westerlundia ja Aravirtaa paremmin.

Omasta mielestäni taas Jalonen on lähinnä varsin onnistuneesti korvannut vanhan liiton saunamajurit omilla vihdanheiluttajillaan. Positiivista siis todellakin on, etteivät kalliot, pärät ja hentuset enää pyöri kuvioissa, mutta vastaavasti tilalle on saatu santalat, immoset ja hahlit ym:t.

 

[Keltainen Jaffa]

Jukka Jalosen pestiä A-maajoukkueen päävalmentajana en pidä erityisen onnistuneena, jos sitä ajatellaan kokonaisuutena. On selvää, ettei olympiapronssia pelkällä tuurilla voiteta, mutta sanoisin kuitenkin että pitkälti saavutus tuli suotuisalla otteluohjelmalla ja muutamien pelaajien superonnistumisella tärkeässä paikassa. Mutta ei tästä sen enempää.

Mutta olen kyllä eri mieltä siitä, että Jalonen olisi jotenkin hylkinyt nuoria pelaajia. Pitkästä aikaa pelaajaringissä ollaan nähty Jalosen aikana hyvää vaihtelua, eikä Timo Pärssiset ja Tomi Kalliot ole kuuluneet enää jokavuotiseen vakiomiehistöön. Viime kaudellakin esimerkiksi Granlund taisteli loppuun saakka MM-paikasta ja Vatanen MM-jäillä nähtiinkin. Kyllä Jalonen mielestäni tässä on onnistunut Westerlundia ja Aravirtaa paremmin.

Ottamatta kantaa siihen, ovatko kaikki valinnat olleet oikeita, niin ainakin Jalonen on uskaltanut rohkeasti jättää myös pelaajia rannalle. Rajuimpana esimerkkinä tietysti Jussi Jokinen olympialaisissa. Tämä on mielestäni ollut kuitenkin hyvä asia, että valmentaja uskaltaa mennä oman näkemyksensä mukaan. Ongelmat sen sijaan ovat olleet joukkueen johtamisessa ja siinä, ettei Jalosen luotsaama pelisysteemi ole toiminut kertaakaan ehjästi useamman ottelun ajan.

Asiallista pohdintaa ja oikeassahan sinä olet. Olympialaiset on käsitelty, en puutu siihen enää, mutta nuorien lupauksien ottamisessa ja pelaajiston uudistamisessa Jalonen on ollut ihan ok-rohkea. Varmasti moni on eri mieltä ja haluaa sanoa, että "vedä Santala päähäs" tai jotain muuta, mutta mielestäni Jalosta ei kannata näistä asioista teilata.

Tosin seuraavat MM-kisat kertovat jo todella paljon tästäkin. Tai oikeammin harjoitusleirivalinnat.

 

[Uuhis #97]

Omasta mielestäni taas Jalonen on lähinnä varsin onnistuneesti korvannut vanhan liiton saunamajurit omilla vihdanheiluttajillaan. Positiivista siis todellakin on, etteivät kalliot, pärät ja hentuset enää pyöri kuvioissa, mutta vastaavasti tilalle on saatu santalat, immoset ja hahlit ym:t.

Ainakin Kallion kohdalla täytyy muistuttaa siitä että mielestäni mies itse taisi ilmoittaa että olisi ehkä parempi valita nuorempia maajoukkueeseen, en sitten tiedä ovatko nuo muut nimet olleet oma-aloitteisia tässä.