Katselin äsken Vancouverin alkusarjan ottelun Ruotsi- Suomi, koska se näyttäisi olevan yksi keskustelun kiistakappaleista. Seuraavassa muutamia huomioita pelistä.
Omassa päässä Ruotsi pelasi melko puhdasta paikkapuolustusta, joka toimi pääasiallisesti hyvin. Tässä suurena apuna oli suomalaishyökkääjien ajautuminen jatkuvasti liian lähelle maalia. Jos kulmapeli voitettiinkin, oli kolmas hyökkääjä odottanut maalin edessä jo hetken, saaden kimppuunsa ruotsalaispelaajan. Näitä tilanteita oli ottelussa enemmän kuin kymmenen. Hyökkäyspäässä Suomi ei näyttänyt lainkaan hakevan laukaisupaikkaa parhaaseen sektoriin, b-pisteiden väliselle alueelle, vaan alle kahden metrin päähän maalista. Ensimmäinen tilanne, jossa Suomen hyökkääjä loi uhkaa hieman kauemmas maalista, oli Peltosen ohjaus kolmannessa erässä.
Suomen puolustustapa omassa päässä jäi minulle epäselväksi. Ei paikkapuolustus, mutta ei mielestäni puhdas mies-miestä-vastaa puolustuskaan. Ehkä se Jalosen mainitsema kompromissi. Omassa päässä Suomi juoksi laitojen lähellä jatkuvasti, ja kiekko vei koko kentällistä. Tavattoman usein oman puolustusalueen keskusta oli täysin miehittämättä silloin, kun Ruotsilla oli kiekko, ja painostus päällä. Erityisesti tämä ongelma näytti esiintyvän silloin, kun Mikko tai Saku Koivun kenttä oli jäällä.
Jonkun paikkahan tuossa pitäisi lähtökohtaisesti olla, Ruotsi-ottelun perusteella en kykene sanomaan kenen. Liian usein tuohon tilaan tuli hieman myöhässä painottoman puolen laituri, mutta eihän se voi olla tavoite, eihän?
Loogisia vaihtoehtoja keskustan peittämiseen ovat painottoman puolen pakki tai sentteri, mutta he näyttivät usein seuraavan omaa miestään kulmaan, mikä puhuisi miesvartioinnin (tai epävarmuuden) puolesta.
Täytyy varmaan katsella se puolivälierä Tsekkiä vastaan seuraavaksi ja katsoa löytyykö eroja, ja jos löytyy, niin millaisia. Yhtäkään maalia tuo avoin keskusta ei Ruotsille tuottanut, ihme kyllä.
Ylivoimalla Ruotsi pelasi tehokkaasti, mutta yksinkertaisesti. Takakolmio, ja kaksi miestä selvästi lähempänä maalia. Ensimmäisessä 5-3 ylivoimassa kentällä olivat Suomelta Kapanen, Peltonen ja Kukkonen. Usein kentälle laitetaan kaksi pakkia ja yksi hyökkääjä, mutta en tiedä olisiko se muuttanut jotain. Maalihan tuli reboundista, johon Kapanen ehti vähän myöhässä.
Ruotsin toinen ylivoimamaali syntyi toisen erän loppupuolella. Kiekko on vapaana oman puolustusalueen kulmauksessa ja Lasse Kukkonen yrittää purkaa rystynostolla, joka epäonnistuu. Ruotsi katkaisee, ja laukoo. Suomen puolustus on sekaisin ja painetta menee laidan viereen antamaan kaksi miestä,
kahden muun jäädessä keskustaan. Laidan vieressä hävitään kaksinkamppailu ja ruotsalaiset pääsevät 2-1 tilanteeseen Lasse Kukkosta vastaan.
(Youtuben nauhalla kuuluu juuri ennen Kukkosen epäonnistunutta pyrkuyritystä huutu: "Pois vaan". Minusta aikaa näytti olevan kääntää kämmenelle ja purkaa varmasti, toki kuva on liian lähelle rajattu, jotta voisi sanoa varmasti )
Suomen ylivoima oli ensimmäistä jäähyä lukuuottamaatta huonoa kaikin puolin. Ensimmäisen jäähyn aikana Olli Jokiselle siunaantui paikka suorasta hyökkäyksestä, mutta hän oli ajautunut niukasti ohi tilanteesta, ja veto jäi puolittaiseksi. Heti seuraavassa vaihdossa Tuomo Ruutu syöttää läpi alivoimaneliön Janne Niskalalle, mutta laukaus epäonnistuu. Jatkotilanteessa maalin eteen syntyy 2-1 ylivoimatilanne, kun siellä ovat suomalaisista sekä Mikko Koivu että Filppula. Mikko Koivu nostaa yli tyhjästä maalista.
Heikointa osaa ylivoimalla edustivat toisen erän loppupuolella 2-0 tilanteessa saadut kaksi 5-3-ylivoimatilannetta. Ensimmäinen kesti 30sekuntia, eikä aikaan saatu yhtäkään laukausta kohti maalia. Kaikki näkivät Afrikkaan asti, että Salo vetää ja hyökkääjät menevät mahdollisille ripareille.
Heti perään oli tarjolla toinen, 1.07 minuutin pätkä 5-3 ylivoimaa, sekin huonoa. Aikaan saatiin yksi laukaus, sekin lähes nollakulmasta tolpassa pitkään kiinni nojannutta ruotsalaismaalivahtia päin.
Tuollaisella ylivoimatehokkuudella Suomi ei ole koskaan voittanut Ruotsia, eikä voita.
Ottelun ainoa tasakentällisin tehty maali syntyi toisen erän alkupuolella, kun Ruotsi luopui kiekosta. Kiekko ajautui Lasse Kuukkosen jalkoihin, joka menetti tasapainonsa ja potki kiekon takaisin ruotsalaisille. Aluillaan ollut hyökkäykseenlähtö muuttui alimman miehen kiekonmenetykseksi omalla puolustusalueella. Pakka oli hetken sekaisin, ja kaikki ylikompensoivat omiin päin. Kiekko vei hetken koko kentällistä (Saku Koivu ja Jere Lehtinen katselevat kumpikin kiekkoa, eivät miestä takanaan), ja yhdellä syötöllä Ruotsi sai kiekon parhaaseen maalitekosektoriin. Hieno laukaus ylänurkkaan.
Avauspelistä muutamia humioita vielä.
Ruotsi avasi paljon nopeilla, usein jalalla, Suomen menetettyä kiekon syvällä. Vastaavasti epäselvissä tilanteissa se valitsi viivelähdön selvästi puolinopeaa useammin. Ruotsalaiseen perinteeseen miellettyjä kiekotteluja ei nähty varsinaisissa avaustilanteissa lainkaan.
Suomi avasi paljon viiveellä, mutta käytti myös kiekottelua, mikäli tie näytti olevan tukossa. Nopeita ja puolinopeitakin avauksia tuli, kun kiekko saatiin keskialueella tai oman siniviivan tuntumassa.
Muita ottelun sisällä tapahtuneita asioita.
Ensimmäisessä erässä Kronwall ajoi Hagmania kyynärpäällä naamaan, eikä tilanteesta puhallettu jäähyä. Selvä 5min jäähyn paikka. Tilanteessa Hagmanilta tuli suusta verta.
Toisen erän lopussa Suomen painostuksen aikana vedetään hyökkääjä poikittaisella kumoon Ruotsin maalin edessä. Päivänselvä jäähyn paikka. Jatko tilanteessa Ruotsi hyökkää ja Pitkänen tulee omassa päässä maalin kulmalle vastapalloon hypäten ja kyynärpäät edellä. Mahtoiko Pitkäseltä palaa pinna tuohon puhaltamattomaan? Erittäin tyhmä jäähy jokatapauksessa.
Summa summarum: Ruotsi pelasi paremmin ja selkeämmin omassa puolustuspäässä, Suomi avusti ajamalla liian lähelle. Suomi puolusti sekavasti omassa päässä, paras maalitekosektori oli usein miehittämättä.
Ruotsin ylivoima oli hyvää, Suomen huonoa. Erityisen paskaa ja ennalta-arvattavaa oli 5-3yv. Suomen kolmas hyökkääjä oli jatkuvasti liian lähellä maalia, saadakseen aikaan kunnon laukausta. Ratkaisevin tekijä olivat Lasse Kukkosen karkeat henkilökohtaiset virheet, jotka johtivat kahteen maaliin. Hän oli kentällä, koska sinne oli käsketty. Taidot ja pää eivät riittäneet siihen vastuuseen, mitä oli tarjolla.
Pelin katseltuani olen sitä mieltä, että valmennusjohto ei onnistunut ottelussa erityisen hyvin. Niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin oma pelikirja oli heikompi kuin vastustajan. Silti ottelu olisi ollut voitettavissa terävällä ylivoimapelillä ja Lasse Kukkosen jättämisellä kokoonpanon ulkopuolella.
Seuraavaksi siirryn Tsekki-Suomi-ottelun kimpuun. En kuitenkaan vielä tänään.