Jukka Jalosen Suomi

[siffa]

Mikä parkkipaikkalätkä heitettiin roskakoriin? Jos tällä parkkipaikkailulla tarkoitetaan kiekkokontrollia niin en tiedä millä perusteella se roskakoriin heitettiin.

Suomi pelasi täydellistä Jukka Jalosen Meidän Peliä. Edellisestä USA-pelistä oltiin opittu oikeat asiat ja ne näkyivät Suomen pelissä.

Kyllähän Suomi kuitenkin pelasi edelleen viivelähtöjä ja palautteli jne. Ratkaiseva maalikin tuli juurikin tällä parkkipaikkailulla, eli puolustaja palautti kiekon maalin taakse, josta aloitettiin uusi hyökkäys, hyökkääjät hakivat uudestaan vauhdin jonka avulla pääsivät keskialueen yli vauhdilla ja kävivät tekemässä maalin.

Suomi pelasi tähän peliin kaikki järkevät viivelähdöt, jotka onnistuivat suurella prosentilla. Nyt pystyttiin ohittamaan USA:n kärkikarvaus muuttamalla viivelähtöjen syöttölinjat. Suomi palautteli vähintään Meidän Pelin normaalin määrän ja pelasi eniten pakki-pakki-pakki..-hidastuksia tässä turnauksessa.

En tietä miten Joesuun välttämättä sai sen kummemmin luvan pelata vaistoillaan, millaiseen dataan tämä arvio perustuu? Maalin eteen menemistä esimerkiksi tuskin missään pelitavassa on kieletty.

Tänään Joensuu pelasi Meidän Pelin roolinsa mukaan. Tästä Jukka Jalonen mainitsi ottelun jälkeen. Molemmat Joensuun maalit lähtivät palautus-syötöstä liikkeelle. Toisen palautuksen antoi Joensuu itse ja toisen antoi Mäenpää.

 

[H.Incandenza]

Kuka on kehittänyt tämän idioottimaisen termin "meidän peli" ja ennen kaikkea miksi porukka viljelee sitä täälläkin ihan alvariinsa?

Hyvä voitto Suomelta ja Jukka Jalonen oli ehdottomasti yksi illan onnistujista.

Käsittääkseni Jukka Jalonen.

 

[JTX]

Täällä nousee hattu päästä Jaloselle. Itse olin sitä mieltä että Suomi roiski edelleen liikaa, mutta kovaa karvaavaa joukkuetta vastaan täytyy putsata nopeammin, näinhän se on. Jaloselle hattu nousee, että näin lyhyessä ajassa on reagoitu näin hyvin. En olisi uskonut, kuten en viime vuonnakaan.

Esim. Flyers pelasi pudotuspeleissä kovaa karvaavaa joukkuetta vastaan kiekkokontrollipeliä ja oli aivan hukassa, eikä saanut peliään kasaan / pystynyt vastaamaan kovaan karvaukseen kunnolla koko sarjan aikana.

 

[Lättfil]

Käsittääkseni Jukka Jalonen.

En mene nyt vannomaan, mutta eikös Petteri Sihvonen ole aloittanut ainakin "meidän peli"-nimeä viljelemään. Mutta ei siinä, väärin voitettu.

 

[Tarinankertoja]

Tarinankertoja:

Ei pidä kyllä ihan paikkaansa. Kyllä Suomi palautteli tässäkin pelissä ja ihan pelisuunnitelman mukaisesti.

Ei palautellut yhdellä palauttelutavoistaan... maalin taakse odottamaan, tai maalin takaa toista peräkkäistä. Nämä tavat poistuivat ekan erän jälkeen pl. +pakosta tapahtuneet (vaihdot) tai paniikkiratkaisut. Yksi avainasioita sille ettei USA:n jätkät olleet avauskiekkoa vastassa.

Erinomaista pelinlukua Jaloselta

 

[Tarinankertoja]

En mene nyt vannomaan, mutta eikös Petteri Sihvonen ole aloittanut ainakin "meidän peli"-nimeä viljelemään. Mutta ei siinä, väärin voitettu.

Jukka Jalonen. Ei pelitapana, vaan konseptina suomalaiselle peli-identiteetille, jota ovat kiekkoliiton "apostolit" ala Rautakorpi jne. levittäneet kentälle..

 

[siffa]

Jukka Jalosen ja Per Mårtsin kisa päättyi jälleen Jalosen voittoon. Jalonen valitsi tarkoin Suomen joukkueeseen ne pelaajat, jotka hän tiesi pelaavan tunnollisesti Meidän Peliä. Mårts valitsi NHL-huippupelaajista koostuneen joukkueen ja joutui muuttamaan Ruotsin pelitavan tai ei sitten pystynyt myymään omaa pelitapaansa suurille NHL-tähdille. Tämä päivä oli suuri voitto jääkiekon pelitavoille vs huippuyksilöt. Kanada, USA ja Ruotsi ovat NHL-pelaajineen laulukuorossa ja pelitavallisesti hyvin sitoutuneet joukkueet Venäjä, Slovakia, Tshekki ja Suomi jatkavat mitalitaistoihin. Kyllä nyt jälleen kerran on todettava, että jääkiekko on pelikirjapeli ja Meidän Peli on erittäin hyvä ja tuloksekas pelikirja.

 

[Major Julli]

Jalonen teki hienon teon, sai pelitavan korjattua ja pystyi myöntämään itselleen että omasta päästä pitää saada kiekko nopeammin pois vastustajan karvausalueelta. Nyt Suomi pelasi nopeasti kiekon eteenpäin eikä jäänyt enää hautomaan sitä tarjottimella jenkkien karvaajille.

Minun mielestäni ei pelattu meidän peliä, tosin ilmeisesti meidän peli-termi tarkoittaa nykypäivänä voitettua ottelua. Ja tappion syynä on aina meidän pelin hylkääminen. Eteenpäin puhemies Kim-Il Kummolan ja toveri Jalosen viitoittamalla juche-aatteen tiellä!

 

[Vaughan]

Minun mielestäni ei pelattu meidän peliä, tosin ilmeisesti meidän peli-termi tarkoittaa nykypäivänä voitettua ottelua. !

Meidän peli tarkoittaa sitä, että aina ensisijaisesti pyritään etenemään kohti vastustajan maalia (=tilan voittaminen). Jos se ei ole mahdollista, ei lyödä päätä seinään, vaan haetaan uusi hyökkäyslinja (=tilan tekeminen). Meidän peli ei siis tarkoita automaattisesti oman pään kiekottelua - jota tosin Suomi teki tänäänkin, mutta nyt jenkit eivät päässeet riistoihin. Meidän pelin toteutusta oli varmasti hiottu äitienpäivään verrattuna, mikä lienee sallittua pelitaktiikoiden keskinäisessä kilvoittelussa...

Ihan Meidän pelin mukainen voitto tänään.

 

[lindros]

Oli kyllä mahtava ylösnousemus Jaloselta. Meidän Peliä toteutettiin ja nyt pelaajat valitsivat oikein peliä rytmittäessään. Kontrollilähtöjä tuli juuri niillä hetkillä kuin pitikin ja nyt aseet USA:n korkeaan karvaukseen olivat olemassa. Varsinkin keskustan kautta pelatut hitaat lähdöt olivat upeaa katseltavaa. Pari kertaa ruvettiin kuitenkin kiekkoa roiskimaan turhaan omissa ja tästä syntyikin USA:n toinen maali. Ensimmäisestä maalista antaisin miinusta Jaloselle. Mies miestä vastaan vartiointi tuotti taas karvaan takaiskun, kun Koivun mies oli yhtäkkiä täysin vapaana maalin edessä.

 

[siffa]

Oikeita huomioita Vaughanilta ja lindrosilta tämän päivän täydellisestä Meidän Pelistä. Juuri noin pelattiin, vaikka täällä jotkut nimimerkit yrittävät väittää muuta. Hiljaiseksi veti Jukka Jalonen keskustelut täällä Jatkoajassa. Kävin lukemassa schollin kolme vuotta sitten aloittamaa viestiketjua, jossa schollin lisäksi monet muut JA:n tunnetut nimimerkit vaativat matkan varrella eroa Jukka Jaloselle maajoukkueen päävalmentajan tehtävistä. Vesiperä on tullut niille vaatimuksille ja me muutamat nimimerkit, jotka uskoimme Jukka Jalosen kykenevän valmentamaan Suomi kansainväliseen menestykseen, voimme luonnollisesti olla tyytyväisiä siitä, että olemme antaneet luottamuksen Jukka Jaloselle myös silloin, kun menestys on ollut heikompaa. Vielä kerran on todettava, että tämä päivä oli niitti sille, että Suomen suosituin urheilulaji on jo ollut ja on hyvissä käsissä sen ajan, kun Jukka Jalonen toimii sen päävalmentajana.

 

[Major Julli]

Meidän peli tarkoittaa sitä, että aina ensisijaisesti pyritään etenemään kohti vastustajan maalia (=tilan voittaminen). Jos se ei ole mahdollista, ei lyödä päätä seinään, vaan haetaan uusi hyökkäyslinja (=tilan tekeminen). Meidän peli ei siis tarkoita automaattisesti oman pään kiekottelua - jota tosin Suomi teki tänäänkin, mutta nyt jenkit eivät päässeet riistoihin. Meidän pelin toteutusta oli varmasti hiottu äitienpäivään verrattuna, mikä lienee sallittua pelitaktiikoiden keskinäisessä kilvoittelussa...

Ihan Meidän pelin mukainen voitto tänään.

Ei millään pahalla, mutta jos meidän pelin määritelmä on se, että pelataan ylöspäin paitsi silloin kun se onnistuu vain rännikiekolla, niin aika laaja on määritelmä. Ja Suomihan laittoi eilen huomattavan paljon verrattuna edellisiin otteluihin rännipurkuja, kiekkoja keskialueelle roikkuina ja puhtaita ristikulma/rännikiekkoja.

 

[peruspata]

Ei millään pahalla, mutta jos meidän pelin määritelmä on se, että pelataan ylöspäin paitsi silloin kun se onnistuu vain rännikiekolla, niin aika laaja on määritelmä. Ja Suomihan laittoi eilen huomattavan paljon verrattuna edellisiin otteluihin rännipurkuja, kiekkoja keskialueelle roikkuina ja puhtaita ristikulma/rännikiekkoja.

Meidän peli on muotoutunut niin, että voitto on Meidän pelin ansiota ja tappion syynä on luisuminen ja lipsuminen Meidän pelistä. Jalonen tuskin ajattelee näin, mutta tietyissä medioissa mennään tähän suuntaan.

U-studion kunniaksi on sanottava, että avasivat kansalle tätä totuutta, ettei todellakaan hidas lähtö ole prioriteetti nro 1.

 

[Jabbbe]

Ei millään pahalla, mutta jos meidän pelin määritelmä on se, että pelataan ylöspäin paitsi silloin kun se onnistuu vain rännikiekolla, niin aika laaja on määritelmä. Ja Suomihan laittoi eilen huomattavan paljon verrattuna edellisiin otteluihin rännipurkuja, kiekkoja keskialueelle roikkuina ja puhtaita ristikulma/rännikiekkoja.

Tästä olisi mukava löytää hieman faktatietoa! Nimittäin ollaankohan nyt katseltu samaa peliä, koska minun nähdäkseni Suomi pelasi todella vähän rännipuruilla/roikuilla ainakin verrattuna edelliseen USA-peliin. Tilastot tukevat vuorenvarmasti tätä, koska nyt Suomi pääsi paljon paremmin pois paineen alta muutamilla yksinkertaisilla taktiikkamuutoksilla. Tietysti verrattuna johonkin alkusarjan peleihin Slovakiaa tai Valko-Venäjää vastaan purkukiekkoja tuli eilen enemmän, mutta mielestäni tuo oli pelitavallisesti loistava suoritus leijonilta. USA ei päässyt pelaamaan omilla vahvuuksillaan (agressiivinen karvaus/kulmapeli) kuten olisi halunnut ja loppua kohden momentum kääntyi vahvemmin ja vahvemmin Suomelle, mikä mahdollisti voiton.

Ja "meidän pelin" pointti on juurikin siinä, että pyritään koko ajan pelaamaan kontrolloidusti kohti vastustajan maalia. Ei tuo nyt ainakaan mun mielestä mitenkään laaja käsite ole ymmärtää. Jos taktiikka olisi puolustusvoittoisempi niin näitä rännikiekkoja ja purkuja tulisi takuuvarmasti paljon enemmän, ja siinä on se homman ydin mitä tulee hyökkäyksiin lähtöihin.

Perskele tässä alkaa kuulostaa ihan joltain Sihvoselta! Itse henkilökohtaisesti vihaan tuota termiä "meidän peli" sen saaman ylihypetyksen takia, mutta onhan se kiistämättä osoittautunut loistavaksi pelitavaksi, nyt kun Jalosella on viime kevään tavoin joukkueessaan käytännössä vain ja ainoastaan sellaisia pelaajia, jotka sitoutuvat tuohon pelitapaan.

 

[tuuski]

Ja Suomihan laittoi eilen huomattavan paljon verrattuna edellisiin otteluihin rännipurkuja, kiekkoja keskialueelle roikkuina ja puhtaita ristikulma/rännikiekkoja.

Ei millään pahalla, mutta tämä ei pidä paikkaansa (kuten toki todennäköisesti tiesitkin).

Edelliseen USA-matsiin verrattuna kiekonhallinta% nousi 43 -> 54, eli huimasti ja oli suurin yksittäinen avain voittoon. USA:n maalit tulivat (harvojen) roiskintojen seurauksena, Suomen omat taas, kuten mainittu, kontrollin. Suoria hyökkäyksiä oli enemmän, mutta ne olivat organisoituja eikä niin paljon alivoimaisia, eli ei niin paljon tarvetta roiskia valmiiksi hävittyjä rännejä. Nopeallakin tultiin syöttelemällä alueelle.

Kuten mainittu, tämä oli USA:n kaikkien aikojen parhaiten valmennettu MM-joukkue, mutta ero maailman parhaisiin on silti onneksi olemassa.

 

[Johannes]

Muistutan, että vielä ei voitettu mitään, vaan päästiin välieriin kaatamalla USA. Ei se ole vielä menestystä MM-kultamitalia puolustavalle joukkueelle, että pelataan semifinaalissa. Voitetaan nyt ensin edes mitali myös keväällä 2012 ja sitten voi kirjoittaa menestystarinan jatkumisesta, ei ennen mitalin voittamista. Itse uskon mitaliin keväällä 2012 ja Venäjän kaatumiseen huomisessa pelissä, mutta juhlitaan sitten, kun on juhlan aika ja välieräpaikan voittaminen on vasta osaonnistumista, ei sen enempää.

 

[Fordél]

Jukka Jalonen. Ei pelitapana, vaan konseptina suomalaiselle peli-identiteetille, jota ovat kiekkoliiton "apostolit" ala Rautakorpi jne. levittäneet kentälle..

Jukka Jalosen kehitti oman pelitapansa yhdessä Timo Lehkosen kanssa.

Mitä tulee eiliseen peliin niin kuten täällä on jo todettu niin hienoa, että Jalonen ymmärsi nopeuttaa Suomen hyökkäyksiinlähtöjä. Olihan siellä viivelähtöjä edelleen, mutta nyt niissä oli toinen pakki pestattu estämään USA:n tolpalle asettuneen kärkikarvaajan työskentely. Näin pakki pääsi lähtemään/avaamaan huonommalta puolelta, mutta sai tehdä sen rauhassa.

Kuitenkin kun noita viivelähtöjä ei tullut kuin muutamia per erä niin niiden merkitystä ei kannata ylikorostaa. Kaikista tärkeintä oli se, että omista päästiin lähtemään nopeammin, jolloin hyökkäyspelaaminen toimi paremmin eikä vastustaja saanut samalla tavalla riistoja ja mylläköitä omassa päässämme.

Lisäksi täytyy nostaa esiin yksi aivan keskeinen osa Meidän peliä, joka toimi eilen: maalilleajo. Nyt hyökkäykset suuntautuivat hienosti kohti maalia eikä kulmauksiin kuin aikaisemmin. Tämä sama meininki täytyy jatkua myös lauantaina, jos aiotaan onnistua maalinteossa Venäjää vastaan.

 

[Major Julli]

Ei millään pahalla, mutta tämä ei pidä paikkaansa (kuten toki todennäköisesti tiesitkin).

Edelliseen USA-matsiin verrattuna kiekonhallinta% nousi 43 -> 54, eli huimasti ja oli suurin yksittäinen avain voittoon. USA:n maalit tulivat (harvojen) roiskintojen seurauksena, Suomen omat taas, kuten mainittu, kontrollin. Suoria hyökkäyksiä oli enemmän, mutta ne olivat organisoituja eikä niin paljon alivoimaisia, eli ei niin paljon tarvetta roiskia valmiiksi hävittyjä rännejä. Nopeallakin tultiin syöttelemällä alueelle.

Kuten mainittu, tämä oli USA:n kaikkien aikojen parhaiten valmennettu MM-joukkue, mutta ero maailman parhaisiin on silti onneksi olemassa.

Itse näen kyllä asian niin että kiekonhallinta nousi ihan puhtaasti sen takia että USA ei päässyt nyt vetämään pitkiä myllyjä Suomen päässä hakemalla karvauksella kiekkoa, ja iso syy tähän oli se että Suomen pyrkimys nyt pelata kiekko nopeasti paineen alta pois tasapainoitti pelin tapahtumaan muuallakin kuin Suomen päädyssä. Kovaa karvaavan joukkueen karvausmotivaatio kärsii kummasti kun karvausta ei saada käytiin ja pelin edetessä USA passivoitui, mikä helpotti Suomen kiekonhallintaa.

Selvennän nyt sen verran että tässä pelissä Suomi oli valmis tarvittaessa heittämään rännin kautta omassa päässä ja pelaamaan sen nopeasti seuraavalla kosketuksella pois omalta alueelta, kun taas edellisessä USA pelissä Suomi jäi kiekottelemaan kovan karvauksen alla omassa päässä. Kiekkokontrolli on laskennallisesti molemmissa sama, mutta nyt otettiin askel kohti normaalia jääkiekkoa ylikiekollisesta tavasta. Ylipäätänsä nyt homma oli minun makuuni enemmän balanssissa, välistä pelattiin painopiste jenkkien alueelle ihan vanhalla Westerlundin "anna kiekko pois keskialueella - ota se takaisin hyökkäysalueella" metodilla ja välistä tultiin hyvin rakennuilla rintamahyökkäyksillä. Sekä valmennuksen että pelaajien reagointi pelin sisällä toimi tänään. Ja se on mielestäni mahtava muutos parissa päivässä jos vertaa alkusarjan peleihin. Pisteet Jaloselle, ja isosti.

 

[Swearengen]

Minusta tämä kuppikuntaisuus mikä on puhdasta Meidän Peliä, kiekkokontollia tai whatever on mennyt aivan suhteettomaksi, kuten tietysti Sihvonen opetuslapsiltaan toivookin.

Jukka Jalonen itse sanoi eilen (ja myös edellisen USA-katastrofimatsin jälkeen), että kaikki lähtee tunteesta ja taisteluhalukkuudesta - pelitapa (oli se mikä hyvänsä) tulee prioriteetissa tämän jälkeen.

Lisäksi Jalonen vähensi eilen sosiaalikiekkoa ja rupesi peluuttamaan. Hän ymmärsi, että hyvinkin taistelleena Suomi oli itse asiassa sillassa kolmannessa erässä ja hyllytti koko kansan suosikkiketjun. Ei ilkeyttään, vaan siksi, että tiukassa tilanteessa pitää kuormittaa kuumia pelaajia oli nimi selässä mikä vaan. Nyt suoraviivaista havumetsälätkää pelaava Joensuu sai enemmän peliaikaa, ehkä tuo johtui myös sallivasta tuomarilinjasta.

Samoin viime sekunnneilla oli epäjalosmaisesti nähdäkseni jäällä sekakenttä varmistamassa ettei jenkit vahingossakaan tasoita matsia.

Olihan Suomi nytkin helisemässä puolustusalueella, mutta tällä kertaa pelattiin joukkueena jo enemmän materiaalin edellyttämällä tavalla, eikä alistuttu ihmettelemään kun viivelähdöt eivät onnistu prässin alla. Yksinkertaistettiin ja nopeutettiin peliä.

Intensiivinen matsi ja minusta Jukka Jalosen toistaiseksi hienoin voitto maajoukkueessa viimekeväisen Venäjä-voiton ohella.

Peliä viileästi ilman katsomorettelöintiä seuraavilta pitää kuitenkin kysyä, miten näkivät puolustuspelin taktisesta näkökulmasta? Lisättiinkö aluepuolustusta miesvartioinnin kustannuksella vai pysyikö suhde samana jälkimmäisen eduksi?

 

[Vaughan]

Ei millään pahalla, mutta jos meidän pelin määritelmä on se, että pelataan ylöspäin paitsi silloin kun se onnistuu vain rännikiekolla, niin aika laaja on määritelmä.

Tämä on aivan oikea havainto! Määritelmä on tietenkin hirveän laaja, koska kyse ei ole yhdestä pelitavasta, vaan yläkäsitteestä, jota voi toteuttaa monellakin pelitavallisella valinnalla.

Kaikki eivät ole varmastikaan seuranneet Tapparaa koskevaa kirjoittelua, joten kerrotaan esimerkkinä Meidän pelin tärkeimmän kouluttajan, Jukka Rautakorven, kommentti Tapparan ensi kautta koskien. Hän sanoi, että joukkueelta tullaan kauden aikana näkemään hyvin erilaisia otteluita, joista toisissa pyritään tiukkaan kiekkokontrolliin ja toisissa suoraviivaisempaan etenemiseen. Kyse ei ole siitä, että välillä pelattaisiin Meidän peliä ja välillä ei, vaan pikemminkin haetaan rajoja, toimivia vaihtoehtoja ja yritetään löytää optimaalinen toteutustapa juuri sille joukkueelle.

Rautakorvella on ensi kaudella aikaa 60 runkosarjaottelua löytää juuri Tapparalle sopivin pelitapa toteuttaa Meidän peliä. Jalosella on näissä kisoissa ja tällä joukkueella huomattavasti rajoitetummat mahdollisuudet. Kovin radikaaleja muutoksia ei missään tapauksessa kannata tehdä kesken turnauksen, vaan nämä kisat mennää tehtyjen valintojen kautta - päättyi se sitten hyvin tai huonosti.

Toki valitun linjan sisällä voidaan tehdä hienosäätöä. Siihen kategoriaan menee eilisen pelin lievät taktiset muutokset tai täsmennykset, eli mm:

- Jenkkien kärkikarvaajaa pyrittiin enemmän blokkaamaan, mikä toisaalta vähensi toisen puolustajan mahdollisuuksia osallistua kiekolliseen peliin.
- Maalin takaa avattiin usein leveästi laitaan tai jopa kulmaan. Kärkikarvaajalla oli siten pitempi matka, eikä pelin puolen laituri uskaltanut (tai ehtinyt) aina paineistaa niin syvälle. Toisaalta tämä ajoi hyökkäyksiä laitaan, ja siksi huonosti kontrolloituja rännikiekkoja nähtiin aavistuksen aiempaa enemmän.

Minun mielestäni tuossa ei ole kyse pelitavallisesta revoluutiosta vaan evoluutiosta. Ei siis voida sanoa, että Suomi olisi mitenkään hylännyt Meidän peliä. Tietenkin sunnuntain tappio tuli Meidän pelillä ja eilinen voitto tuli myös Meidän pelillä. Yksityiskohtia oli hiottu, ja kuten Jalonen itsekin sanoi: tunne, asenne ja valmistautuminen oli luokkaa parempaa.

 

[Kulmapeli]

Ylipäätänsä nyt homma oli minun makuuni enemmän balanssissa, välistä pelattiin painopiste jenkkien alueelle ihan vanhalla Westerlundin "anna kiekko pois keskialueella - ota se takaisin hyökkäysalueella" metodilla ja välistä tultiin hyvin rakennuilla rintamahyökkäyksillä. Sekä valmennuksen että pelaajien reagointi pelin sisällä toimi tänään. Ja se on mielestäni mahtava muutos parissa päivässä jos vertaa alkusarjan peleihin. Pisteet Jaloselle, ja isosti.

Tosiaan, kuten palstalla sanottu, käsitit asian ehkä hieman liian suppeasti aluksi. Jos et ole vielä perehtynyt Jalosen näkemyksiin aiheesta, suosittelen perehtymään esimerkiksi Sihvosen Jaloshaastatteluihin. Minusta tuntuu, että tässä "Meidän Pelissä" näkökulma jääkiekkoon on erilainen, kuin miten olet tottunut pelin näkemään ja ajattelemaan. Kyse ei ole vastakkainasettelusta. Tämän varmaan näistä viesteistä käsititkin, missä tuota käsitettä on avattu.

Tämä yllä lainaamani osa viestistäsi oli hyvä pointti. Eilen pelissä korostui osa-alueet, millä Erkka aikanaan sai pohjois-amerikkalaisia horjutettua. Nuo päätykiekot ristikulmaan, mitä Suomi eilen käytti tavanomaista enemmän eivät olleet mitään roiskaisuja, vaan ne olivat tasavoimaisia hyökkäyksiä, jotka pelattiin päädyn kautta. Suomi purki sillä USA:n korkealla olevaa puolustusta. Eivät Jalosen kiekkoa puhtaimmillaan, mutta tasavoimaisia hyökkäyksiä joka tapauksessa, millä vastustajan pakkeja saatiin väsytettyä. Näistä seurasi monesti jatkotilanteita Suomen pakkien järkevän pelin ansiosta (joko viivalla tai keskialueella). En lähde toistamaan minua asiaa paremmin tuntevien näkemyksiä aiheesta.

Pisteet myös täältä Jaloselle upeasta reagoinnista.

 

[tallaaja]

Toki valitun linjan sisällä voidaan tehdä hienosäätöä. Siihen kategoriaan menee eilisen pelin lievät taktiset muutokset tai täsmennykset, eli mm:

- Jenkkien kärkikarvaajaa pyrittiin enemmän blokkaamaan, mikä toisaalta vähensi toisen puolustajan mahdollisuuksia osallistua kiekolliseen peliin.

Tämä oli mielestäni kaikkein silmiinpistävin yksittäinen muutos verrattuna aiempaan USA- peliin. Ja se toimi mahtavasti. Jenkithän pelasivat tätä ns. meidän peliä vastaan juuri oikeanlaisella "passiivisella" karvauksella silloin, kun kiekko oli maalin takana Suomen hallussa. En itse ole mikään pelitapa- ekspertti, mutta oli mielestäni upeaa nähdä tämä Jalosen reagointi siihen. Tietyllä tavalla se jopa sotii tervettä järkeä vastaan: minkä helkkarin takia laitetaan paikallaan seisovan kärkikarvaajan viereen oma jamppa, joka ei ole silloin käytettävissä syöttöä haettaessa?

Vastaus on tavallaan yksinkertainen, helpotetaan hitaassa lähdössä kiekollisen pakin ensimmäistä lyhytsyöttöä. Eli sen sijaan, että keskialue ylitettäisiin lyhyillä terävillä syötöillä, aloitetaankin sama jo syvällä omalla alueella. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ensimmäisen syötön vastaanottaneella pelaajalla on mahdollisuus 1) hakea pitkällä laituria (pakottaa vastustajan pakit alemmaksi), 2) syöttää lyhyt syöttö kärkikarvaajasta irrottautuneelle "blokkaajalle" 3) palauttaa pakille, jonka jälkeen molemmat pakit ovat pelissä mukana ja voivat tarvittaessa sahata keskenään, jonka jälkeen ensimmäisen syötön vastaanottanut pelaaja sekä kärkikarvaaja blokkaava pelaaja ovat ylittämässä keskialuetta rintamassa. Tässä variaatiossa alussa ylimpänä oleva laituri hakee kiekkoa keskempää jakaakseen sitä laitoihin, tai tuusaa siniviivan tuntumassa odotellen siniviivan ylittämistä.

Tämä tapa toimii lähinnä usealla pelaajalla toteutettavaa karvausta vastaan. Tosin, passiivista puolustamista vastaan näin ei ole edes tarvetta pelata.

Oliko missään sanomassani mitään järkeä? Tämä kysymys siis teille, jotka olette avauspeliin enemmän perehtyneet.

 

[Wäinö#16]

Jukka Jalosen ja Per Mårtsin kisa päättyi jälleen Jalosen voittoon. Jalonen valitsi tarkoin Suomen joukkueeseen ne pelaajat, jotka hän tiesi pelaavan tunnollisesti Meidän Peliä. Mårts valitsi NHL-huippupelaajista koostuneen joukkueen ja joutui muuttamaan Ruotsin pelitavan tai ei sitten pystynyt myymään omaa pelitapaansa suurille NHL-tähdille. Tämä päivä oli suuri voitto jääkiekon pelitavoille vs huippuyksilöt. Kanada, USA ja Ruotsi ovat NHL-pelaajineen laulukuorossa ja pelitavallisesti hyvin sitoutuneet joukkueet Venäjä, Slovakia, Tshekki ja Suomi jatkavat mitalitaistoihin. Kyllä nyt jälleen kerran on todettava, että jääkiekko on pelikirjapeli ja Meidän Peli on erittäin hyvä ja tuloksekas pelikirja.

Marginaalit oli sen verran pienet kaikissa otteluissa Venäjää-Norjaa lukuunottamatta, ettei mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata vetää. Näkemistäni peleistä USA ja Ruotsi esittivät parhaimmillaan näiden kisojen parasta peliä ja on suoranainen ihme, että molemmat putosivat semeistä. Mutta näin voi käydä kerrastapoikkisysteemillä, joilloin marginaalit ovat väistämättä aina pienet ja aikaa vastustajan peliin reagoimiseen on hyvin vähän. Mutta näinhän se on aina kansainvälisissä turnauksissa. Ja toisaalta voidaan sanoa, että NHL-pelaajiensa ansioista Suomi on jatkossa, sillä Suomen ykkösketju on ollut näissä kisoissa loistava ja ehkäpä koko kisojen paras ketju. Ilman Koivua ja Filppulaa Suomella olisi tehnyt tiukkaa päästä edes alkulohkosta jatkoon.

 

[tallaaja]

Marginaalit oli sen verran pienet kaikissa otteluissa Venäjää-Norjaa lukuunottamatta, ettei mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata vetää.
...
Ja toisaalta voidaan sanoa, että NHL-pelaajiensa ansioista Suomi on jatkossa, sillä Suomen ykkösketju on ollut näissä kisoissa loistava ja ehkäpä koko kisojen paras ketju. Ilman Koivua ja Filppulaa Suomella olisi tehnyt tiukkaa päästä edes alkulohkosta jatkoon.

Kyllä, marginaalit ovat äärimmäisen pienet eikä yksittäisistä peleistä voida mitään erityisempitä johtopäätöksiä vetää. On myös päivänselvä asia, että juurikin ykkösketju on paria ensimmäistä peliä lukuunottamatta ollut erinomainen. Yleisesti ottaen on varmasti myös selvää, että NHL- pelaajien taitotaso+fysiikka on korkeammalla tasolla kuin Eurooppalaisilla pelaajilla. Sen takia NHL on maailman kovin kiekkoliiga.

Mielestäni ei kuitenkaan kannata nähdä asiaa tylsämielisesti NHL vs. Eurooppa- tavalla; mikä on huomattavan paljon tärkeämpää, on pelaajien sitoutuminen joukkueeseensa. Sekä NHL:stä että Euroopasta molemmista löytyy varmasti pelaajia, jotka pystyvät sitoutumaan joukkueeseen ja sen pelitapaan, mutta toisaalta molemmista löytyy varmasti pelaajia, jotka eivät siihen pysty. Koska Suomella on niin vähän laadukkaita NHL- pelaajia, kärjistyy asia helposti. On valmentajan tehtävä ja hänen ansionsa löytää pelaajia, jotka pystyvät sitoutumaan sarjasta riippumatta. On Suomen maajoukkueen kannalta helkkarin hienoa, että olemme tilanteessa, jossa muutamat ehdottomat huippuyksilömme pystyvät joukkueeseen sitoutumaan kiitettävästi.

Yksi, ei niin yksittäinen esimerkki johtuen otannan laajuudesta (pelien määrä arvokisoissa viimeisen 20 vuoden aikana) on tietenkin Venäjä. Välillä tulosta tulee ja välillä surffaillaan. Sielläkin on varmasti viime aikoina asiaan havahduttu. Jos tuolla materiaalilla kaikki pystyisivät sitoutumaan joukkueeseen ihanteellisella tavalla, ei paljoa palaa esim. Suomelle jäisi. Mutta eivät pysty, joten pienten marginaalien ollessa kyseessä Suomen (ainoa) mahdollisuus on tiiviissä ja sitoutuneessa joukkuepelissä, koska pelkällä absoluuttisella taitotasolla jälkeen jäädään tuntuvasti.

edit: Siffalle sellainen huomio tämän viestini hengessä, että jääkiekko ei ole suinkaan ensisijaisesti pelikirjapeli. Shakki on pelikirjapeli, jääkiekko on joukkuepeli.

 

[siffa]

Marginaalit oli sen verran pienet kaikissa otteluissa Venäjää-Norjaa lukuunottamatta, ettei mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata vetää. Näkemistäni peleistä USA ja Ruotsi esittivät parhaimmillaan näiden kisojen parasta peliä ja on suoranainen ihme, että molemmat putosivat semeistä. Mutta näin voi käydä kerrastapoikkisysteemillä, joilloin marginaalit ovat väistämättä aina pienet ja aikaa vastustajan peliin reagoimiseen on hyvin vähän. Mutta näinhän se on aina kansainvälisissä turnauksissa. Ja toisaalta voidaan sanoa, että NHL-pelaajiensa ansioista Suomi on jatkossa, sillä Suomen ykkösketju on ollut näissä kisoissa loistava ja ehkäpä koko kisojen paras ketju. Ilman Koivua ja Filppulaa Suomella olisi tehnyt tiukkaa päästä edes alkulohkosta jatkoon.

Mitalipeleissä jatkavat huomenna Suomi, Venäjä, Tshekki ja Slovakia. Kanada, USA ja Ruotsi ovat ulkona. Kahdeksan parhaan joukkoon ei yltänyt tällä kertaa paljon mainostettu nopean pystysuunnan Sveitsi, jolta nopean pystysuunnan jääkiekon nimiin vannovat asiantuntijat odottivat paljon näissä kisoissa. Näin kävi tällä kertaa. Itselleni tämä tilanne on varsin odottamaton. Kanada, USA, Ruotsi ja Venäjä ovat hallinneet poikien ja nuorten MM-kisoja jo vuosia ja pelaajamateriaalin tasoero Suomeen nähden tulee kaiken järjen mukaan kasvamaan. Luulin, että jo nyt NHL:ssä kyvykkäästi pelanneet em. maiden pelaajat olisivat dominoineet Suomen kisoja. Toisin kävi ja vielä totaalisesti näin. Suomen ykköskentän taso on tullut selväksi ja Jukka Jalonen on luottanut NHL-pelaajiinsa täysin antamalle heille paljon peliaikaa alusta lähtien. Viime vuoden kisoissa hyvin pelannut PIG-ketju on joutunut tyytymään nyt pienempään vastuuseen, mikä sekin saattaa vaikuttaa PIG-ketjun odotettua heikompaan panokseen toistaiseksi tämän vuoden kisoissa. Suuri materiaaliero on puolustajissa, kun meillä ei ole yhtään NHL-tasoista pakkia joukkueessa.

Ihmeenä pidän sitä, että Suomi tämän yksilötason joukkueella on taistelemassa mitaleista. Jotain maagista tuossa Jukka Jalosessa on, kun uskalsi lähteä luottavaisin mielin tällä joukkueella tavoittelemaan kultaa omissa kisoissa ja pisti vielä Kummolankin suun tukkoon pelaajavalinnoista puhuttaessa. Kun Saku Koivu ja Selänne olivat ilmoittaneet, etteivät tule omiin kotikisoihin pelaamaan, totesi Jukka Jalonen, että ei se maalinteosta jää kiinni, vaikka Saku ja Teemu eivät kisoihin tulekaan.