On muuten suht mielenkiintoista, jos ja kun valmennuspestiin, jonka pitäisi olla maan halutuin, joudutaan suunnilleen kinuamaan jo valmennusuransa päättänyttä ihmistä ja etsimään sopivaa + vapaana olevaa tyyppiä puolipaniikissa. Miksihän?? Jotain vikaa tiedonkulussa, toimintakulttuurissa, mediaympäristössä, marssijärjestyksessä jne.? Eihän nyt tokikaan:).
Jukka Jalosella on vyöllään maailmanmestaruus, joten onhan siinä seuraajalla aikamoinen haaste, että pääsee samaan. Tämä voi olla yksi syy, että halukkaita ei pilvin pimein ole. Jos nyt asia oikeasti on edes näin, että päävalmentajuus ei kiinnostakaan enää niin laajalti.
Meidän peli ei ole Kalen lanseeraama, vaan kyllä se on tullut lähinnä Jukka Jaloselta. Ja tiedä sitten, pitäisikö tähän pelitapaan sitoutua niin voimallisesti jatkossa? Osaavatko kaikki valmentajat edes valmentaa tätä Meidän peliä? Epäilen, että se ei ole kaikille ominta aluetta. Ja tätä taustaa vasten olisi riski, jos joku vamentaja lähtisi harjoittelemaan Meidän pelin valmennusta maajoukkueeseen.
Kummolalla tulisi olla yksi asia selvä: jos Meidän peliä halutaan, ehdokkaita ei silloin voi olla kovin monta. Aravirta ja Marjamäki olisivat kärkinimet Meidän pelin sapluunaan. Muita nimiä ei tule edes mieleen. Westerlundkin on rajatapaus, vaikka hän osaava valmentaja onkin.
Kari Jalonen, Kai Suikkanen, Jukka Rautakorpi ja muutama muu edustavat toisenlaista pelitapaa. Vaikka Rautakorpi oli hetken liiton leivissä levittämässä Meidän pelin "ilosanomaa", pieni epäilys sille, että hän osaisi Meidän peliä valmentaa. Kari Jalonen ja Suikkanen pysyisivät varmaan uskollisena omille pelitavoilleen maajoukkueessakin.