Mietitään lähtökohtia turnaukselle -poisjäännit, nuorten sisäänajo- niin ei tappio puolivälierissä katastrofi ollut. Tasanen peli joka menee pilkuille on sitten jo vähän arpapeliä.
Mutta pelillinen ilme jätti toivomisen varaa, jälleen kerran. Vancouverin kisat, jonka pronssimitalilla Jalonen sai sopivan turvaverkon, olivat tuloksellisesti hyvät, mutta pelillisesti yhtä vuoristorataa. Sama pätee näihin kaksiin mm-kisoihin. Ekat kisat voi ehkä laittaa kasvukipujen piikkiin, mutta missä vika että kisoista toiseen on jos jonkinlaista säätöä.
Yhteistyön jääkiekko, pelirohkeus, tiivis paketti, ehyt 60 min - miksi meillä on niin suunnattomasti vaikeuksia toteuttaa näitä asioita? Onko vikaa pelisysteemin laatimisessa materiaaliin verrattuna, vai sen toteuttajissa? Valmentajien tehtävä on kuitenkin saada materiaalista paras irti ja luoda oikeanlainen ilmapiiri rennolle suorittamiselle. Nythän pikkasen luovutettiin johtoasemassa hallinta Tshekeille, oma kiekollinen peli jäi puolitiehen, jatkoajan ylivoimalla tutistiin niin perkeleesti.
Mun puolesta valmentaja saa esiintyä mediassa niin kuin haluaa, mutta kuitenkin joukkueen edun nimissä. Ääneen ajattelemiset, NHL ja EHT-pelaajien vertailut, heidän kykynsä omaksua pelitavalliset asiat, on vähän siinä hilkulla. Toisaalta, Jalonen on tullut tutuksi suorapuheisena ja jämäkkänä esiintyjänä. Olkoonkin, että viime aikoina on muuttunut pikkasen jäykemmäksi ja varovaisemmaksi haastatteluissa: ennen puhu kansankielellä asioista niiden oikeilla nimillä, nyt tulee vähän karvat pystyssä haastatteluun, vetää perus-jargonia ja pitää vastauksen mahdollisimman lyhyinä.
Ei sillain että näitä asioita välttämättä tarttis kelata 7 Päivää lehden tapaan, mutta antaahan ulkonen olemus pikkasen kuvaa siitä kuinka tilanne on hallinnassa. Jalosesta huomaa että päävalmentajan pesti on osoittautunut raskaammaksi kokemukseksi mitä osasi odottaa. Ohan pitkäjänteisessä, nuoria kehittävässä seuratyössä ja kokeneita NHL-veteraaneja vilisevän arvoturnausjoukkueen johtamisessa aika lailla eroja. Niin ihmisjohtamisen kuin paineiden kannalta. Sitä ihmisjohtamista on sekin että saa ansaittua joukkueen kunnioituksen ja omaa riittävästi auktoriteettia pelillisten asioiden sisäänajamiseen.
Meikäläinen ihmetteli aikanaan Sheddenin valintaa Jalosen ohi. Nyt ihmettelen kuinka paljon turbulenssia Jalosen lyhyen kauden aikana on jo kerennyt olemaan, niin joukkueen sisällä kuin ympärilläkin. Sheddenin tuoman lisäarvon perään huudeltiin muutama vuosi sitten, nyt voisi kysellä että minkälaisen perinnön se Jalonen jättää. Jotenkin pikkasen paremmin odotin Jalosen ottavan kentän haltuunsa päävalmentajana, nyt ennen niin vittumaisen kylmähermoinen valkku tuntuu menettävän parasta teräänsä paineiden alla. Mutta tässä on ainakin parit mm-kisat, yhdet kotikisatkin, joissa Jalosella on mahdollisuus räjäyttää potti ja valmentaa itsensä maajoukkuehistoriaan.