Useiden nimimerkkien esittämän toivomuksen mukaisesti katsoin ensin mihin päästään ja sitten vasta avaan pelini tässä suomalaisen kiekon pelastamiseen tähtäävässä ketjussa. Ajatukseni ovat kyteneet kisojen ensimmäisestä ottelusta alkaen ja ikäväkseni joudun toteamaan olleeni oikeassa alusta alkaen.
Suomalaisen kiekon syömähampaat ovat olleet loistava karvaus- ja ohjauspeli, loistava viisikkopuolustaminen, pelin nopea kääntäminen sekä hyökkäykseen että puolustukseen, oman maalinedustan suojeleminen, tehokkaat yli- ja alivoimat ja todella fyysinen pelaaminen (tarkoittaen itsensä ahtaisiin väleihin pistämistä, taklaamista ja kisojen kovinta kuntopohjaa). Nämä ominaisuudet ovat näkyneet ennen kaikkea puolivälierissä, välierissä ja finaalien osalta noin 40 minuuttia.
Jukka Jalosen Suomen vahvuus oli kiekon pallottelu puolustuksessa, kun vastustaja ei ole iholla. Olemme siis siirtyneet erinomaisesta jääkiekosta, Ruotsalais-KalPalais-jalkapalloliseen pelleilyyn ja samalla romuttaneet suomalaisen kiekon voittavan tradition! Tämä uusi Ruotsalais-KalPalainen kiekko toimi vahvuutena vain 30 minuuttia, kunnes levisi käsiin kuin Jokisen eväät.
Ehdottomasti kenkää Jaloselle!
P.S. Jalosen toteamus ennen kisoja oli hieno asia, kultaa tässä kaivataan ei mitään muuta.