Muutama viikko sitten mainostin olevani positiivisin Raumalainen kun halusin Vuoren jatkavan. Taas kävi toteen väittämä, että "positiivisuus on perseestä!"
Vaikka Vahan kommentit haastattelussa oli kokeneen liigasoturin jargoniaa, niin nostaisin esiin silti pari kohtaa, jotka pätevät jokaiseen joukkueurheiluun;
- Lähdettiin vähän peruuttelemaan ja tuli taas epävarmuuden tunne sieltä esiin. Ehkä mietittiin vähän liikaa, että mitä jos ne tasoittaa. Ne on niitä henkisen puolen asioita, mitkä jokaisen täytyy melkein itse käsitellä miten parhaalla tavalla näkee.
- Kyllähän se tuossa viime pelissä aika karkeasti tuli selville, miksei me voiteta. Ensinnäkin meillä on viiden minuutin jakso joka pelissä, jossa peli voi lähteä ihan käsistä. En tiedä miksi. Vastustaja vaan tulee ja tekee maalit. Siitä joudutaan ehkä takaa-ajoasemaan, mikä on aika tukala paikka varsinkin silloin, kun ei ole hirveästi onnistumisia tullut ja joukkueessa on epävarmuutta.
- Se on aika vaikea oravanpyörä. Se on sellainen negatiivisuuden kierre, joka on vaikea katkaista ja isoin juttu on tuolla henkisellä puolella
Nämä on niin jumalattoman isoja asioita...eritoten kun mietitään millä marginaaleilla nykyliigassa operoidaan. Ehkä tässä tilaanteessa kokenut valmentaja pystyisi tekemään muutaman mentaalikikan jolla se takalukko aukeaisi. En tiedä, mutta helvetin synkkä on nyt Vuoren, pelaajien ja eritoten fanien sielunmaisema.
Seuraavaan peliin iso mylly ekaan erään, sitä kautta tunnetaso tappiin ja voitto. Se on silloin ihan sama kuka penkin takana seisoo!
