"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä."
Itseni on valitettavasti pakko yhtyä niihin jatkoaikalaisiin, jotka ovat tässäkin ketjussa kirjoitelleet, ettei nyt meinaa tuntua yhtään joululta. Uskon kuitenkin, että huomenna se jokin pieni erilainen tunne tulee, ja löydän tuon laulussakin mainitun joulumaan sydämestäni. Toivoisinpa sitä myös kaikille muillekin, koska joulu on kuitenkin aina erilaista aikaa. Nyt saa oikein luvan kanssa muistaa lähimmäisiä, lepäillä ja nauttia yhdessäolosta.
"Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa,
sopu on paljon mukavampaa.
Joulupukki matkaan jo käy."
Lahjat ovat iso osa joulua, ja itsekin kulutin jälleen tuntitolkulla aikaa kaupoissa kiertelyyn ja lahjojen etsimiseen. Välillä meinasi hermot mennä, ja jatkuvasti soivat joululaulut rupesivat nostamaan verenpainetta, mutta hengissä ollaan yhä. Koitin lisäksi kovasti muistella viime jouluna mieleeni juolahtanutta ajatusta, joka menee näin: Ihmiset ovat tuskissaan joululahjojen kanssa ja kiukuttelevat tyyliin: "Aina pitää näitäkin olla ostamassa, rahaa menee ja väsyttää, ei jaksaisi". Olisipa kuitenkin ehkä hyvä kääntää asia toisinpäin. Itse ainakin koitan nykyään olla iloinen siitä, että minulla on lähelläni ihmisiä, joita saan muistaa jouluna. Saattaisi sekin nimittäin olla surkeaa ja masentavaa, jos jouluna huomaisi, ettei ole ketään, jota muistaa/kenelle lähetellä korttia.
Joulurauha ja sopu ovat asioita, joita toivon vilpittömästi jokaisen ihmisen kotiin. Joulunvietto riitelevässä kodissa ei ole kovin hohdokasta. Pienikin joulumieli karisee taatusti, jos riitaa syntyy pienimmästäkin asiasta tai alkoholipitoista nautitaan ne muutamat liikaa. Itse en voi sille mitään, että mielestäni alkoholi (en tarkoita tällä nyt esim. punaviinipulloa/muuta "sivistynyttä alkoholinkäyttöä") ei yksinkertaisesti kuulu jouluun. Joulun tulisi olla enemmänkin mukavaa ja rentoa yhdessäoloa lämpimässä tunnelmassa rakkaiden kanssa ilman "Hyväässh, hik, jouluaaa shhullekin" -toivotuksia.
"En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta."
Ilon ja hauskojen joululahjojen ohessa jouluun liittyy monella ihmisellä myös haikeutta. Joulu on pysähtymisen ja muistojen aikaa, tuntuu hyvältä käydä hautausmaalla edesmenneiden rakkaiden luona. Muistoihin saattavat yhtyä surun ja ikävän kyyneleet, mutta sekään ei välttämättä tunnu jouluna ihan niin pahalta. Lämpö, rakastaminen ja muistaminen ovat kuitenkin voimaakkasti läsnä vielä muistoissakin. Henkilökohtaisestikin tavallaan jo odotan sitä, kun saan huomenna sytyttää kynttilän kirpeässä pakkasilmassa ja antaa muistoille hetkeksi vallan. Kyyneleet ehkä tulevat, mutta se ei ole paha asia huomenna. Jos se nyt on sitä milloinkaan.
"Lunta tulvillaan on raikas talvisää,
ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää.
Sen kohta valjastan reen pienen etehen,
ja sitten joutuin matkahan,
me käymme riemuiten."
Joulusta kimpoaa aina herkästi ensimmäisenä mieleen vain jouluaatto, mutta onhan sitä joulua vielä aatonkin jälkeen. Joulupäivä menee ehkä vielä rauhallisemmissa merkeissä kotona, mutta tapaninpäivänä on mukavaa olla jo hieman riehaakkaampi. Joskus aikanaan itsellänikin oli aina mahdollisuus käydä perinteisellä tapaninpäivän rekiajelulla, enää tuota mahdollisuutta ei ole, mutta tilalle keksitään jotain muuta. Ulos, ainakin toivottavasti raikkaaseen ilmaan piristymään ja tavallaan jälleen heräämään eloon parin mahdollisesti rauhallisemman päivän jälkeen. Sieltä on sitten jälleen mukava palata takaisin pipareiden- ja kuusentuoksuiseen kotiin.
"Stille Nacht, heilige Nacht
Alles schläft, einsam wacht
nur das traute, hochheilige Paar.
Holder Knabe im lockigen Haar,
schlaf in himmlischer Ruh', schlaf in himmlischer Ruh'."
Ehkä olen maalaillut mielessäni liiankin hempeää, rauhaisaa ja kuvitteellista kuvaa joulunvietosta. Itse asiassa noin onkin, mutta nyt oli mukavaa antaa ajatuksen seilata, ja noita ajatuksia mielestäni nyt vain kimposi. Omasta puolestani toivotan kuitenkin jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle jatkoaikalaiselle oikein hyvää ja lämmintä joulua. Toivottavasti jokaisen teidän jouluistanne löytyy niitä elementtejä, joita itse koette tärkeiksi omissa jouluissanne.