Mainos

Jouluketju

  • 7 050
  • 94

VH87

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti girlzilla15
Riippuu kuule ihan täysin siitä miten sen hoitaa. Toki joillain on pirun helppoa, kun eivät tee mitään. Nytkin ollut joka päivä koulua 8 tuntia, sen jälkeen läksyjä n. 3-4 tuntia. Jos ei tee mitään niin ei se varmaan raskaalta tunnukaan. Mutta jos ei lintsaa ja tekee töitä, niin voin vannoa että kyllä se tuntuu.
Juu, ei se mitään helppoa ole. Edellisessä jaksossa oli kolme neljän, yksi viiden ja yksi kolmen päivä, eikä se mitään lomailua ollut. Hyvällä omalla tunnolla jäin lomalle, vaikka koeviikot menivät aika käteen, eikä fysiikasta tunnu pääsevän läpi.

Hyvää Joulua!
 

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyllähän lukio aina jälkeenpäin tuntuu kevyeltä ajalta elämässä mutta pitää muistaa ajatella sitä siinä elämäntilanteessa. Ja kyllä yliopisto-opiskelu vaikka tietysti vaativampaa onkin niin on myös ainakin allekirjoittaneelle letkeämpää. Lukiossa tuntui aina siltä kuin olisi ollut piippu niskassa ja suorituspaineet tuntuivat kovemmilta. Nimenomaan tuntuivat nuoren ihmisen mielestä.

Ja kun nykyään ajattelee noita idioottimaisia yliopiston pääsykoeuudistuksia tai ainakin ajatuksia niistä, joita jotkut viisaat niin innoissaan ajavat että YO-kirjoitusten arvo on melkein korvaamaton niin on syytäkin hoitaa lukio kunnolla kun vielä voi. Keep up the good work!

Edit: Niin ja jouluja kaikille!


MACK
 
Viimeksi muokattu:

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Valkean joulun saa minun puolestani työntää perseeseen. Koskaan en ole suuremmin pitänyt lumesta, pelkkää tuhoa ja kuolemaa se valkoinen paska kylvää perkele.

Kaikesta lumivitutuksesta huolimatta Hyvää Joulua!
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"Riippuu kuule ihan täysin siitä miten sen hoitaa. Toki joillain on pirun helppoa, kun eivät tee mitään. Nytkin ollut joka päivä koulua 8 tuntia, sen jälkeen läksyjä n. 3-4 tuntia. Jos ei tee mitään niin ei se varmaan raskaalta tunnukaan. Mutta jos ei lintsaa ja tekee töitä, niin voin vannoa että kyllä se tuntuu."

Eikun ihan tosi, On se lukio helppoa ja mukavaa verrattuna tuleviin opintoihin. Tai siis helppoushan on kyllä suhteellista mutta leppoisaa aikaa tuo lukio loppujen lopuksi oli, 6 viikkoa rutiinia ja viikko sykkimistä koeviikolla.
Se että tekee 3-4 tuntia läksyjä päivässä joko kertoo liioittelusta tai sitten siitä että priorisoi asiat väärin.


Tai noh, en enää kykenisi heräämään 5 aamua viikossa ennen 12:ta joten siinä suhteessa lukio on ylitsepääsemättömän vaikeata.

Mutta muuten lukiossa kannattaa mieluummin ottaa asiat oppimisen kannalta, sen sijaan että tähtää pakonomaisesti huippuarvosanoihin.
Kaveri kirjoitti b:n paperit ja pääsi viime keväänä opiskelemaan korkeakouluun alaa johon valitaan vuosittain 15 opiskelijaa Suomessa, tuon jälkeen itse olen alkanut vähättelemään lukion merkitystä henkilökohtaisen tulevaisuuden kannalta...siis toki näen lukion perussivistävän osan tärkeänä mutta muuten lukion yliarvostaminen on kyseenalaista, esim. teknisillä/luonnontieteellisillä aloilla lukioasiat kerrataan kahdessa viikossa ja sen jälkeen voikin unohtaa koko lukion...niin yksinkertaisia lukioasiat ovat verrattuna _todelliseen_ maailmaan.
 

girlzilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyllä mä tiedän että vähemmälläkin rehkimisellä pärjää, mutta tämä on mun tyylini. Mä tykkään saada kymppejä, joten jos niitä voi saada niin miksipä en tee niin.

Tuohon läksyjen tekoon kuluvaan aikaan ei oltu lisätty liioittelua, mutta mulla on tapana lukea ylimäärästä ym. Oon sen verran stressaava ihminen että jos ekan kerran avais koekirjan edellisenä iltana niin saisin varmaan sydänkohtauksen.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"Kyllä mä tiedän että vähemmälläkin rehkimisellä pärjää, mutta tämä on mun tyylini. Mä tykkään saada kymppejä, joten jos niitä voi saada niin miksipä en tee niin."

Ei sitten valiteta työn määrästä, lukio on helppoa ihan senkin takia että saadakseen hyviä (siis >8) numeroita ei tarvitse tehdä paljoakaan töitä, harva jotka saavat lukiossa tuota huonompia tekevät oikeasti kovinkaan paljoa töitä (pl. joku matematiikka jossa joillain ihmisillä ihan oikeasti on jonkinsortin rajoja abstraktin ymmärryksen kanssa, tai mahdollisesti rajat ovat itseaiheutettuja).
Lukion helppous on kuitenkin varsin paljon itsestä kiinni.

Kannattaa muuten sitten henkisesti valmistautua siihen ettei enää lukion jälkeen kymppejä tulekaan vaikka tekisit kuinka paljon töitä. Toki yliopistoltakin löytyy näitä jotka menevät tenttimään jotain peruskurssia vaikka n+1 kertaa jotta saavat varmasti maksimiarvosanan.

Henkilökohtaisesti olen havainnut että työmyyrät harvemmin saavat kolmosia yliopistossa, joskin eivät he huonoja arvosanojakaan saa.

"Oon sen verran stressaava ihminen että jos ekan kerran avais koekirjan edellisenä iltana niin saisin varmaan sydänkohtauksen"

raah, erääseen tenttiin avasin kirjan ensimmäistä kertaa 9 tuntia ennen tenttiä ja totesin ettei oikein huvita lukea. Selailin sitten kirjaa läpi ja satuin näkemään juuri sen kuvan josta tenttikyssäri tuli ja menin nukkumaan. tentti läpi 2/3 arvosanalla...Eri asia onkin opinko minä mitään :)
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Tuohon lukiokeskusteluun (jouluketjussa..) sen verran, että itse pidin lukion parhaimpana antina taukoja kavereiden kanssa kirjastossa korttia pelaamassa. En tainnut tehdä juurikaan töitä lukiossa, sisäistin asiat kohtuullisesti tunnilla. Ainoat kympit sain englannista, nekin ns. luonnonlahjakkuuden vuoksi. Yleissivistys tuli ikäänkuin sivutuotteena. Tosin minä en ole koskaan ollutkaan mikään suorituspohjainen ihminen, toiset arvot ylempänä.

Nimim. M:n paperit, 8.3:n ka.
 

hörkkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Lukiosta viis. Minulla on ongelma. Huomenna on jouluaatto, mutta joulufiilikseni ei ole armollisesti luokseni laukannut. Olo on kuin lokakuun synkkien ja sateen täyteisten päivien tasolla, siis ei vaan mitenkään tunnu joululta. Lahjoja olen hankkinut muutaman, ja silloinkin kauppiaiden "hyvää-joulua" toivotukset ovat neutraalisti menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ennen nekin laittoivat joulusydämen pomppimaan...Mahtaakohan jollakin muullakin olla samanlainen ongelma?
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Selvisipä ostohelvetistä tänäkin vuonna hengissä, vaikka pahalta se välillä näytti. Sairasta on touhu ja kauppiailla hyvät katteet.
500 € on äkkiä katollaan lasten lahjatoiveiden kanssa ja tuollakaan ei kovin montaa nyssäkkää vielä joulupukin nimiin hankita.

Noh, eipä tää ole kun kerran vuodessa ja onpahan tänä vuonna vielä poikkeuksellisen hyvään ajankohtaan, noin niin kuin siinä mielessä, että maksimaalinen määrä vapaapäiviä tulee pyhien ansiosta.

Aatto mennee perinteisissä merkeissä. Ensin vähän lapsien kanssa mummolaan saunomaan, syöpöttelemään ja paketteja availemaan, sitten lapset äitinsä luokse suorittamaan noita samoja toimenpiteitä toiseen kertaan ja isukki takaisin mummolaan. Tämän jälkeen perinteinen aattoilta, joka alkaa kaljalla äitylin olohuoneessa ja päätyy lopulta nuoruusvuosien lähiöbaariin niiden nuoruusvuosien frendien kanssa, joiden kanssa juodaan nykyään se yksi kerta vuodessa kun hekin ovat vanhemmillaan joulua viettämässä. Vanhat tutut naamat, sama nuoruusvuosien kantabaari ja aina sama päivä. Jonkinlaiseksi rutiiniaatoksi tätä voisi ehkä n. 10-vuoden toiston jälkeen alkaa kutsumaan. Oikeastaan aika nostalgista tämä meikäläisen joulunvietto siis.
 
Viestin lähetti hörkkö
Mahtaakohan jollakin muullakin olla samanlainen ongelma?

On juu, ennenhän sitä ei osannut nukkua viikkoon ennen jouluaattoa, mutta nykyään tuo uni maittaa vuosi vuodelta paremmin, kai sitä on sitten tulossa vaan vanhaksi.
No, jospa se joulufiilis sieltä yön aikana pomppaa esiin, ainakin huomenaamuna sen luultavasti huomaa kylli-tätejä ja joulurauhoja katsoessa...
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä."


Itseni on valitettavasti pakko yhtyä niihin jatkoaikalaisiin, jotka ovat tässäkin ketjussa kirjoitelleet, ettei nyt meinaa tuntua yhtään joululta. Uskon kuitenkin, että huomenna se jokin pieni erilainen tunne tulee, ja löydän tuon laulussakin mainitun joulumaan sydämestäni. Toivoisinpa sitä myös kaikille muillekin, koska joulu on kuitenkin aina erilaista aikaa. Nyt saa oikein luvan kanssa muistaa lähimmäisiä, lepäillä ja nauttia yhdessäolosta.

"Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa,
sopu on paljon mukavampaa.
Joulupukki matkaan jo käy."


Lahjat ovat iso osa joulua, ja itsekin kulutin jälleen tuntitolkulla aikaa kaupoissa kiertelyyn ja lahjojen etsimiseen. Välillä meinasi hermot mennä, ja jatkuvasti soivat joululaulut rupesivat nostamaan verenpainetta, mutta hengissä ollaan yhä. Koitin lisäksi kovasti muistella viime jouluna mieleeni juolahtanutta ajatusta, joka menee näin: Ihmiset ovat tuskissaan joululahjojen kanssa ja kiukuttelevat tyyliin: "Aina pitää näitäkin olla ostamassa, rahaa menee ja väsyttää, ei jaksaisi". Olisipa kuitenkin ehkä hyvä kääntää asia toisinpäin. Itse ainakin koitan nykyään olla iloinen siitä, että minulla on lähelläni ihmisiä, joita saan muistaa jouluna. Saattaisi sekin nimittäin olla surkeaa ja masentavaa, jos jouluna huomaisi, ettei ole ketään, jota muistaa/kenelle lähetellä korttia.

Joulurauha ja sopu ovat asioita, joita toivon vilpittömästi jokaisen ihmisen kotiin. Joulunvietto riitelevässä kodissa ei ole kovin hohdokasta. Pienikin joulumieli karisee taatusti, jos riitaa syntyy pienimmästäkin asiasta tai alkoholipitoista nautitaan ne muutamat liikaa. Itse en voi sille mitään, että mielestäni alkoholi (en tarkoita tällä nyt esim. punaviinipulloa/muuta "sivistynyttä alkoholinkäyttöä") ei yksinkertaisesti kuulu jouluun. Joulun tulisi olla enemmänkin mukavaa ja rentoa yhdessäoloa lämpimässä tunnelmassa rakkaiden kanssa ilman "Hyväässh, hik, jouluaaa shhullekin" -toivotuksia.

"En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta."


Ilon ja hauskojen joululahjojen ohessa jouluun liittyy monella ihmisellä myös haikeutta. Joulu on pysähtymisen ja muistojen aikaa, tuntuu hyvältä käydä hautausmaalla edesmenneiden rakkaiden luona. Muistoihin saattavat yhtyä surun ja ikävän kyyneleet, mutta sekään ei välttämättä tunnu jouluna ihan niin pahalta. Lämpö, rakastaminen ja muistaminen ovat kuitenkin voimaakkasti läsnä vielä muistoissakin. Henkilökohtaisestikin tavallaan jo odotan sitä, kun saan huomenna sytyttää kynttilän kirpeässä pakkasilmassa ja antaa muistoille hetkeksi vallan. Kyyneleet ehkä tulevat, mutta se ei ole paha asia huomenna. Jos se nyt on sitä milloinkaan.

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää,
ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää.
Sen kohta valjastan reen pienen etehen,
ja sitten joutuin matkahan,
me käymme riemuiten."


Joulusta kimpoaa aina herkästi ensimmäisenä mieleen vain jouluaatto, mutta onhan sitä joulua vielä aatonkin jälkeen. Joulupäivä menee ehkä vielä rauhallisemmissa merkeissä kotona, mutta tapaninpäivänä on mukavaa olla jo hieman riehaakkaampi. Joskus aikanaan itsellänikin oli aina mahdollisuus käydä perinteisellä tapaninpäivän rekiajelulla, enää tuota mahdollisuutta ei ole, mutta tilalle keksitään jotain muuta. Ulos, ainakin toivottavasti raikkaaseen ilmaan piristymään ja tavallaan jälleen heräämään eloon parin mahdollisesti rauhallisemman päivän jälkeen. Sieltä on sitten jälleen mukava palata takaisin pipareiden- ja kuusentuoksuiseen kotiin.

"Stille Nacht, heilige Nacht
Alles schläft, einsam wacht
nur das traute, hochheilige Paar.
Holder Knabe im lockigen Haar,
schlaf in himmlischer Ruh', schlaf in himmlischer Ruh'."


Ehkä olen maalaillut mielessäni liiankin hempeää, rauhaisaa ja kuvitteellista kuvaa joulunvietosta. Itse asiassa noin onkin, mutta nyt oli mukavaa antaa ajatuksen seilata, ja noita ajatuksia mielestäni nyt vain kimposi. Omasta puolestani toivotan kuitenkin jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle jatkoaikalaiselle oikein hyvää ja lämmintä joulua. Toivottavasti jokaisen teidän jouluistanne löytyy niitä elementtejä, joita itse koette tärkeiksi omissa jouluissanne.
 
Viimeksi muokattu:

Senior

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Poison
Toivottavasti jokaisen teidän jouluista löytyy niitä elementtejä, joita itse koette tärkeiksi omissa jouluissanne.

Upea kirjoitus. Erikseen: Hyvää Joulua Sinulle, Poison!
 

Ruutuässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nyt se on taas alkanut, nimittäin jouluhypetys. Liikkeet täyttyvät joulujutuista, näyteikkunoissa on jouluvaloja ja joululaulut soivat. Useissa paikoissa pystytellään jo joulukuusia ja kaikennäköisiä koristeita. Jouluun on aikaa enää reilu kuukausi. Niin, todellakin vielä kuukausi. Eihän juhannuskoivujakaan pystytetä vielä toukokuussa.

Itse pidän erittäin paljon joulusta. On kivaa nähdä sukulaisia, joita ei hirveästi ole nähnyt viimeisen vuoden aikana. Saa syödä hyvää ruokaa, jopa yöllä. Ei tarvitse stressata koulujutuista, ja saa muutenkin rauhoittua. Nautin joulusta omalla tavallani, vaikken juhlikaan sitä kenenkään syntymäpäivänä. En tosin ihmeemmin jaksa sitä äidin stressiä. Joulu muuttuu vuosi vuodelta enemmän suoritusjouluksi.

Eniten ärsyttää kuitenkin joulun kaupallistuminen. Välillä tekisi mieli mennä sanomaan liikkeisiin, että joulu on vasta ENSI kuun 24. päivä. Ärsyttävintä on lukea lehdistä hyvää joulua- toivotuksia. Jotain rajaa tähänkin hypetykseen.
 

Tuen Vety

Jäsen
Suosikkijoukkue
RaiPen reippaat pojat
Nyt on meneillään se aika vuodesta, jolloin lopetetaan se makkaran grillaus ja aloitetaan kinkkuharjoittelu. Reilussa kuukaudessa ehtii tempasemaan muutaman ns. harjoituskinkun. Muuten monelle voi käydä niin ikävästi, ettei maha ole tottunut tuohon joulupöydän kruunuun.

Itse olen henkilökohtaisesti huomannut, että pari n. 5kg kinkkua marraskuun loppupuolella ja joulukuun alussa tekevät oikein hyvää vatsalle. Eikä joulu mene vituraks kun sitten jouluaattoa varten on tullut treenattua keskivartalo kuntoon.

Harjoituskinkuissa on myös se hyvä puoli, että niillä voidaan testata paistomittarin toimivuus sekä oikeankaltainen kinkkukourrutus.
 

trumppa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mikä jouluhössötys ?

Hohhoijjaa. Kyllä täällä landella on sitten helppoa. Kirkonkylän S-marketissa ei hirveästi jouluna hosuta. Olivat ne kuitenkin tyhjentäneet pakastealtaan toisen pään jäätelöistä ja laittaneet muutaman kinkun tilalle. Niin ja sitten oli ilmestynyt pahvinen teline, jossa on sulkaakohvehteja. Siinä sitä on joulutunnelmaa kerrakseen. Viimeksi soittivat jotain Anna Eriksonin tuoreinta levyä.
Muuten joulu on mukavaa aikaa. Lähisuku kokoontuu yhteen ja syödään ja juodaan hyvin. Välillä pitää ottaa päiväunet, että jaksaa taas syödä. Aattona murkinoidaan hyvien naapureiden luona. Ei tartte itte edes kattaa ruokapöytää.
Kuusi haetaan appiukon metsästä. Tänä vuonna otetaan poika (ei jääkiekkopysti, vaan inhimillinen olento) mukaan eka kertaa. Hauska reissu tiedossa.
Lethermanit on jo teroitettu, että voi lisätä reikiä vyöhön vai pitäisikö teetättää nekin paikaillisella suutarilla...

Nyt kun on omaa perhettä, niin kyllä joulu on saanut aivan eri merkityksen. Ennen se oli sellainen ostoskilpailu, mutta nyt ennen kaikkea lasten juhla. Hyvä niin ja siinä sivussa viihdymme me aikuisetkin. Minulla ja 2,5 vuotiaalla pojallamme on yhteinen joululahjatoivekin: 12 m:n sähköautorata. Parin kolmen vuoden päästä se lienee Stiga-lätkäpeli. Näin se joulu yhdistää isät ja pojat !

Rauhallista joulunalusaikaa kaikille JA:laisille. Älkää stressatko vaan nauttikaa.
 

girlzilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ensimmäinen joulu ns. hajonneessa perheessä edessä.
Miten teillä muilla, olette itse hankkineet avioeron, olette olleet avioeroperheessä...?
Meillä on suunnitelmat vielä aika lailla auki.
Isäni muutti pois tammikuun paikkeilla, emmekä nyt tiedä millä kokoonpanolla sitä joulua viettäisi. Alunperin suunnittelimme, että äidin lisäksi me neljä lasta. Kuitenkin nyt on tullut mietittyä, kuinka pahalta tuntuu ajatella omaa isäänsä jouluaattona yksiössään. Etenkin se hetki kun tämä tuo joululahjoja tänne vanhaan kotiinsa ja sitten pitäis vaan sanoa "hyvää joulua ja kiitos". Toisaalta hänen mukanaolonsa meillä kotona kuulostaa mahdottomalta, kukaan ei kaipaa kolmatta maailmansotaa...
(vanhempien keskinäiset välit eivät siis ole kunnossa, eivätkä myöskään isän ja joidenkin lapsien)

Tuskin tähän mitään ratkaisua on, mutta jos keksitte niin valaiskaa minua.
 

Pikku Myy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti girlzilla
Ensimmäinen joulu ns. hajonneessa perheessä edessä.
Miten teillä muilla, olette itse hankkineet avioeron, olette olleet avioeroperheessä...?
Omat vanhemmat erosivat kun olin 14- tai 15-vuotias. Parit seuraavat vuodet olin vuorojouluin heidän luonaan, tyyliin joulun äidin luona ja välipäivät isällä. Asuin tuollain varsinaisesti isän luona, vaikka yhteishuoltajuus olikin. Omaan kämppään muuton jälkeen olen vain käynyt päivällä isän perheen luona syömässä ja tullut illaksi kotio ja äidin luona olen käynyt ennen ja jälkeen joulun. Tänä jouluna ilmeisesti menen poikaystävän luo tonttuilemaan. Ihan muista syistä kun joulu kummankaan luona ei houkuta, en jaksa leikkiä kivakivaa perhejuhlaa, kun tietää ettei kenelläkään ole siihen fiilistä.

Kyllä se jokaisen perheen käytäntö muokkaantuu siitä vuosien myötä, ensimmäinen joulu on kuitenkin vaikein, kun ikävä saattaa olla puolin ja toisin. Toivottavasti saatte jotenkin sovittua aikataulut niin, ettei kelleen jää kurja mieli.
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Vuosi vuodelta tämä "pakollinen" joulun vietto alkaa tuntua yhä vain väkinäisemmältä. Ei siinä mitään pahaa ole, että jouluna ollaan perheen ja sukulaisten parissa jne. Mutta miten sitä osaisi suosiolla vetäytyä tästä kaupallisesta koohotuksesta pois? Mielelläni haluaisin toki lähimmäisiäni muistaa joillakin pienillä lahjoilla tms. Mietin vain että mitä antaisin heille joilla on periaatteessa kaikkea tarpeellista. Ihan tyhjänpäivästä rihkamaa ei viitsi antaa pelkästä antamisen pakosta. Etenkin kun tällä hetkellä on suurinpiirtein matti kukkarossa ja teppo tilinauhassa.

Pitäiskö irtisanoutua koko koohotuksesta ja ojentaa porukalle vaikkapa vain vaatimattomasti joulukortit käteen ja toikaista että joulua kaikille tasapuolisesti! No kait sitä kummipojalle 3 v tulee varmaan jotain pientä ostettua, mutta tuskin muuta ihmeempää.
 
Suosikkijoukkue
Lukko. Mälsä pierumäki kiekko.
Odottelen innolla joulua, enemmän kuin koskaan. Lähes vuoden ikäinen tyttöni pääsee viettämään ensimmäistä jouluaan. Tarkoitus on lähteä appivanhempieni mökille Keski-Suomeen ja olla siellä joulunpyhät.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Viestin lähetti Poison
Ehkä olen maalaillut mielessäni liiankin hempeää, rauhaisaa ja kuvitteellista kuvaa joulunvietosta. Itse asiassa noin onkin, mutta nyt oli mukavaa antaa ajatuksen seilata, ja noita ajatuksia mielestäni nyt vain kimposi. Omasta puolestani toivotan kuitenkin jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle jatkoaikalaiselle oikein hyvää ja lämmintä joulua. Toivottavasti jokaisen teidän jouluistanne löytyy niitä elementtejä, joita itse koette tärkeiksi omissa jouluissanne.

Täytyy sanoa, että johan Myrkyn lykkäsi. Eipä ole pitkään aikaan tullut luettua ylipäätään mistään noin tyylikästä kirjoitusta. Luulee jo nähneensä ja kuulleensa joulusta kaiken, mutta jotenkin tuohon oli tavoitettu kaikki olennainen mahdottoman kauniilla tavalla. Toivottavasti moni lukee viestin ajatuksella, sillä ajatuksella kirjoitettu teksti ansaitsee sen ehdottomasti. Kiitos, minun joulumieleni alkoi tuon tekstin lukemisesta...

Niin. Joitain omia jouluajatuksia. Kun asustelee suurimman osan vuotta muualla, kuin kotipaikkakunnalla, huomaa joulua odottavansa kuin silloin nuorena. Tosin eri syistä. OK, taukoaahan se hektinen akateeminen aherrus muutamaksi viikoksi kuten ennenkin, mutta tärkeämpää on yhdessäolo ja ylipäätään "oleminen". Onneksi oma perhe on koossa ja perinteet samoin, joten jouluna ei tarvitse teeskennellä tai pelätä joulurauhan rikkoontumista ikävillä tapahtumilla. Siinä mielessä olen onnekas.

Materia ei ole joulussa ollut minun juttuni sitten kersavuosien, jolloin pidin luultavasti pitkillä lahjalistoillani pystyssä useampaakin paperitehdasta. Asiaan taitavat toki vaikuttaa myös ns. taloudelliset realiteetit. Lahjojen hankinnassa kultainen keskitie lienee paras: liikaa koohottamalla ja panostamalla räjäyttää paitsi omat hermonsa, lompakkonsa niin myös toisen joulurauhan. Vaikka lahjaan ei pitäisi vastata (samanarvoisella) lahjalla, on käytäntö kuitenkin toinen, mikä saattaa pilata toisen ihmisen joulun. Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, vai kuinka se menikään? Eli muutama parinkympin lahja ja se on siinä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös