Oikeastaan aika outo olo. Viimeisen viikon ajan joulu on tuntunut tulevan aivan liian äkkiä, miljoona asiaa pitäisi ehtiä tehdä, kuten se jokavuotinen kämpän siivouskin. Ennen suurin osa lahjoistakin hankittiin vasta muutamia päiviä ennen aattoa, tänä vuonna ehdin haalia ensimmäiset lahjat jemmaan jo lokakuun lopussa. Nyt en oikein tiedä, miten tämän loppuajan viettäisi. Ehkä vain suunnistan keskustan ihmisvilinään ja Kävelykadulle haistelemaan tunnelmaa ja siinä sivussa kuuntelemaan ostoskeskuksissa soivia joululauluja.
Tänään taas.. tuntui, kuin jouluun olisi monta viikkoa vielä aikaa. Ehkä sitä vasta nyt tajusi joulun todellakin olevan tulossa, mikäs sen hienompaa ennen joulua kuin istua muutaman kaverin kanssa osana isompaa porukkaa, litkiä glögiä ja mättää napaan kinkkua ja muita joulupöydän antimia.
Tuskin enää maltan odottaakaan aattoa. Rakas siskoni tulee aattoaamuna "kotiin" syömään puuroa kuten viimeiset reilut 10 joulua aiemminkin. Toinen aattoaamun kohokohtahan on toki (perinne sekin) Lumiukko.
Koulun joulujuhlan skippasin laiskuuttani, vaikka nyt lukioaikana nekin ovat olleet ehkä parhaimpia sitten ala-asteen. Joulu on kyllä ihmeellistä aikaa, suupielet ovat jatkuvasti ylöspäin, saa levätä paljon paremmin kuin muilla lomilla ja vain olla perheen ja ystävien/kavereiden kanssa. Vielä kun saisi vähän enemmän lunta...
Lieneeköhän sekin joulun vika, että etenkin tähän ketjuun kirjoittaessa tuli yhtäkkiä hieno ja lämmin olo. Tekisi mieli halata kaikkia läheisiä ja sanoa, kuinka tärkeitä he ovat, sekin tulee nimittäin hieman liian usein unohdettua.