Meillä alkaa olla molempien sukujen osalta nuorimmat jo teini-ikäisiä tai lähellä, joten sitä mekkalaa, mitä kymmenen vuotta sitten sai kestää, ei onneksi enää ole. Tosin aika aikaansa kutakin, ja tuolloin se kuului asiaan, siihen oli tottunut ja sen kesti. Tai oikeastaan se oli se juttu jossain määrin.
Mutta kyllä mulle joulu maistuu monella tapaa ihan itselleni. Lopetin duunit Tuomaan päivänä vanhan kansan tapaan ja join jouluoluen. Ruokiin tulee käytettyä aikaa sekä rahaa, samoin ulkotuliin ja kynttilöihin.
Yhdessäoloa ja hyvää ruokaa sekä juomaa, sitähän se on. Yksinäinen jouluaatto olisi itselleni ehkä se kiduttavin ikinä, vaikka muutoin tykkään kyllä yksin olla ja reissata. Tai mistäpä minä sen tiedän, mutta en erityisemmin halua testata.
Hienoa kuitenkin, että itselleen sopivimmat tavat joulunviettoon löytyy varmaan kaikille. Yksi sometuttava lähti päiväntasaajalle hakemaan aurinkoa, muutama on Lapissa viettämässä hiihtojoulua, suurin osa vaikuttaisi olevan kotona erilaisin kokoonpanoin. Etelään en ehkä itse halua jouluksi, mutta keskieurooppalainen joulu on jonkin verran kiinnostustani kutitellut. Saa nähdä, tuleeko koskaan toteutettua.
Nyt vähän suklaata mukaan ja Netflixiä kynttilöiden sekä kuusen loisteessa. Aamulla nukun liian pitkään ja aamupalaksi savulohen jämiä saaristolaisleivällä sekä savupeuraa ja -kinkkua.
