Joululaulut on ihan fine, tykkään niitä lauleskella samalla kun säestän itseäni pianolla tai kitaralla. Muuten joulu on nykyään aika ”meh”. Joulukoristeita en ole moneen vuoteen omistanut, tosin eilen kävin ostamassa yhdet valot pihaan. Viime joulu vietettiin läheisen ystävän kanssa Andorrassa ja se onkin paras joulu pitkiin aikoihin. Toki sukulaisilta tuli silmien pyörittelyä ja tuomitsevia kommentteja, kun kerroin, että joulu on mulle henkisesti helvetin raskas juhla. Normaalisti olisivat tuskin edes huomanneet, olenko paikalla vai en, mutta nyt kun faijakin sai sopivasti joulun alla sydänkohtauksen (lievän ja elää vielä), niin olihan siellä pienen suvun juhla hieman eri näköinen. Tänä vuonna ei oikein pääse mihinkään evakkoon, joten pakkopullaa on taas tiedossa.
Junnuna tilanne oli täysin toinen ja näitäkin bileitä jaksoi odottaa kuin kuuta nousevaa. Koristeet kaivettiin viimeistään marraskuun alussa esille ja koko koti oli joulutunnelmissa pitkälle yli loppiaisen. Sittemmin sitä on vain kyynistynyt eikä oikein jaksa välittää. Toki ne tuhat muuttoa kaiken aikaa paikasta toiseen ovat myös saaneet aikaan fiiliksen, että ei tämäkään oikein edes tunnu kodilta. Nykyinen kämppä sen sijaan tuntuu, joten eihän sitä tiedä, josko sitä jonkun pallon johonkin ripustaisi. Tai kävisi kaatamassa tuosta pihasta jonkun saatanan kokoisen kuusen ja siitä nappaisi latvan joulukuuseksi. Todennäköisemmin kuitenkaan ei.
