Kannattaisiko Jokereiden hankkia seuraavalla/seuraavilla kausilla joku huippustara ? Siis semmonen kelle joutuu maksamaan 1.5 - 2 milliä bruttopalkkaa vuodessa? Olis yleisömagneetti ja budjettiin jäis vielä ihan kilpailukykyinen summa.
Lyhyt vastaus: ei.
Pitkä vastaus:
Jos liian suuri osa budjetista käytetään 1-2 pelaajaan, karsii se leveyttä auttamattomasti. Jo nyt Jokerit on siinä ja siinä, riittääkö leveys ihan oikeasti. Toki Jokerien rajoitteet leveyden osalta ovat seurausta muustakin kuin budjetista, mutta tässä tilanteessa en kokisi järkeväksi toimintamalliksi entisestään kaventaa KHL-tasoisten pelaajien lukumäärää. Meidän ekalla kaudella mm. Minsk jäi pleijareissa tyystin jalkoihin, kun heillä homma oli riippuvainen yhdestä kentästä, samoin Barys on kärsinyt siitä, että yleensä rautaisen ykkösen takana taso tippuu liikaa.
Olen myös skeptinen sen osalta, miten suuri vaikutus yksittäisillä pelaajilla on yleisömääriin, varsinkin jos pelaajat rajataan realistisesti hankittavissa oleviin. Joku Erik Karlsson viivalle, McDavid hyökkäykseen ja Crosby antamaan taustatukea varmasti vetäisivät yleisöä, mutta realistisesti noista voidaan saada tasan yksi rosteriin. Työsulun aikana, jos tuuri käy. Filppula, Lehterä ja kumppanit voisivat vetää sen pari ensimmäistä matsia jonkin verran yleisöä, mutta koko kautta ajatellen heidän tulonsa tuskin näkyisi kohonneina yleisömäärinä, varsinkin jos joukkue ei menesty. Halvemmaksi tulisi jakaa lippuja alehintaan, kuin pistää vaikka Lehterälle pari milliä lapaan.
Verotus on myös melkoinen tekijä. Joo parin millin liksasta jää paljon käteen, sitä en kiellä. Mutta realistisesti ajatellen jos pelaaja on todellinen huipputekijä ja ns. varma tähtipelaaja, Jokerit ei pelaajaa rahalla saa. Jos pelaaja on Jokerien näkökulmasta 20% budjetin arvoinen, Venäjältä hän löytää huomattavan paljon rahakkaamman pelipaikan. Jos ei löydä, niin hänen tasonsa ei ole niin kova, että sillä täytettäisiin Ilmala ja pelaaja omin avuin kompensoisi rosteriin jääviä aukkoja tai puutteita. Ja kaiken lisäksi aika harvassa ovat ne pelaajat, joilla taso riittää tuohon, eivät silti pelaa NHL:ssä ja jotka eivät ole venäläisiä.
Entä mitäs sitten, jos terveys tai pää pettää? Jos Reginin tilalla olisi kuvitteellinen Wayne Lemieux viemässä 20% budjetista, vetämässä hattutempun joka ilta ja loukkaantuisi sitten Reginin tavoin, niin miten kävisi? Mitä jos Oskari Korpikarin tilalla olisi vedellyt Erik Karlsson ja ura olisikin päättynyt kesken kauden Korpikarin tapaan? Mitä jos pelaaja sopeutuisi kuin Olimb tai Harju konsanaan ja ison tilipussin vastineeksi tulisi kiukuttelua, itkua, kyyneliä ja aaltosmaista pellailua?
NHL:n puolelta löytyy mielestäni myös hyvä peruste sille, miksi 1,5-2 milliä pelaajalle on Jokereissa aivan liikaa. Vuosi takaperin
Oilersnationissa julkaistiin juttu McDavidin caphitistä ja sen vaikutuksesta Oilersiin. Käytännössä viime vuodet korkein cap hit per mestarijoukkue on pyörinyt ~12% luokassa. Ja tuo siis sarjassa, jossa salary cap rajoittaa vastustajien varustautumista melkoisesti ja joukkueita tasapainottavat halvahkot entry level contractit ja siltasopparit. Jos meiltä isketään 1,5-2 milliä 10 millin budjettiin, niin en usko Jokerien ainakaan vahvistuvan: meillä on NHL-joukkueita enemmän rajoitteita ja vielä pienemmät mahdollisuudet hankkia lajin tai edes sarjan kirkkaimpia tähtiä. Toisin sanoen jos Jokerit tarjoaisi budjetistaan esimerkiksi Pittsburgin tyyliin 15,3% budjetista ykköstykille, Jokereille vaikutus olisi vieläkin suurempi (=enemmän rajoitteita, sillä erotusta ei voi vastaavalla tavalla kompensoida mm. entry leveleillä) ja vastine pienempi (=ei tarjolla maailman ykköstykkiä ja tuskin edes sarjan top5 pelaajaa).
Mun näkökulmasta Jokerien palapelin pitäisi muodostua suurin piirtein seuraavien seikkojen kautta:
- Ymmärretään rajoitukset budjetissa. Jokerit ei voi nojata vain yksilöihin, sillä yksilöissä me jäämme jälkeen muille. Jokerien pitää pystyä rakentamaan vahva joukkue, joka tukee yksilöitä. Eli pelitavan pitää olla kunnossa ja joukkue rakennettu siten, että pelitapaa voidaan myös noudattaa. Kaikkien pitää olla valmiita sitoutumaan pelitapaan ja yhteiseen päämäärään ja mentaliteetin pitää olla se, että menestyminen vaatii jokaisen onnistumista.
- Rajallisen budjetin takia vahvuudet pelaajamarkkinoilla ovat muualla kuin rahassa. Yksilöille on tarjottava paras ympäristö asua ja pelata, joukkueelle parhaat olosuhteet harjoittaa ammattia ja pelaajien perheille turvallisin ja kodikkain ympäristö. Aihetta liipaten,
Etelä-Saimaassa julkaistiin juttu SaiPasta, jossa meillekin tutut Nokelainen ja Lehterä kertoilivat ulkkarien sopeutumisesta ja haasteista. Juuri siihen pitäisi meillä pyrkiä, että hankittavien pelaajien sopeutuminen olisi parasta mahdollista A-luokkaa.
- Riskien ja varmojen tekijöiden osalta on vallittava tasapaino. SKA KHL:ssa tai HIFK Liigassa voi vetää siten, että kysymysmerkkejä on rosterissa vähän ja kärki on terävää. Jokerien (tai esimerkiksi Liigassa SaiPan) menestys nojaa siihen, että suuria floppeja ei tule, osa pelaajista ylisuorittaa oletustasoon (ja siten hintaan) nähden ja muut hoitavat tonttinsa. Eli rosterin osalta ei jätetä mitään kriittistä osaa täyttämättä, rosterissa on potentiaalisia tasonnostajia ja runko on sillä tasolla, että kaudesta ei tule pannukakkua, jos yksi hankinta floppaa. Loistava esimerkki on ensimmäisen KHL-kauden Moses: hinta oli varmasti lähempänä rivimiestä kuin ykköstykkiä, silti maaleillaan hän toi joukkueelleen hintaansa paremman vastineen. Noita pelaajia tarvitaan, muttei joukkuetta voi rakentaa pelkästään heidän varaansa.