Laitetaan vaikka tähän ketjuun, kun kaikessa pöhinässään ja tunteikkuudessaan tämä ketju on ollut pinnalla viime päivät. Hienoa ja näyttää sen, että porukka aidosti välittää siitä, mitä tälle seuralle kuuluu ja tapahtuu. Itse olen ollut tässä mielessä huono esimerkki aktiivisuudesta, mutta kevätkausi tahtoi vetää sanattomaksi - niin vaisua oli.
Itse näen tämän hetken keskustelun monelta vuodelta kumuloituneena pleijarimenestymättömyytenä ja kun tänä vuonna ei edetty edes sääleistä jatkoon, niin usko alkaa olla koetuksella. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi voittamisesta ja voittava pelitapa ja organisaatio ovat aina kauniita Enzo Ferrarin näkemystä mukaillen. Niinpä täälläkin toivotettiin Junnilalle ikuista jatkoa, kun syksyn voittoputki alkoi samoihin aikoihin, kun Jyri palasi joukkueeseen. Nyt häntä käytetään yhtenä symbolina sille, millaisia sopimuksia täällä on tavattu tehdä ja menestystä ei tämän takia tule.
Tässä pari juttulinkkiä tähän keskusteluun päivän Hesarista:
http://www.hs.fi/urheilu/a1460091080549?ref=hs-nprio-1-1
Tuossa on käyty läpi kanadalaisjoukkueitten katastrofia, kun yksikään ei selvinnyt kevään NHL-pleijareihin. Pari poimintaa tuosta keskustelusta - kuulostaako tutulta - ainakin osittain?
"
Jo pitkään on puhuttu siitä, että Kanadaan on vaikeaa houkutella huippupelaajia. Verrattuna moneen yhdysvaltalaiskaupunkiin Kanadassa talvet ovat pitkiä ja kylmiä." (vrt. täällä käyty keskustelu pitkistä pelimatkoista) "Kiekkohullussa Kanadassa on hirvittävät paineet. Varsinkin perinteikkään Toronto Maple Leafsin kannattajat ovat aina valmiina lynkkaamaan pohjamudissa rämpivän joukkueen pelaajat, vaikka kaupungissa on kasattu menestyskelpoinen joukkue edellisen kerran vuosituhannen vaihteessa. Harva kiekkoilija nauttii tällaisesta ilmapiiristä." (vrt. täällä käyty keskustelu yleensä - hirvittävistä paineista en tiedä) "Pidemmällä aikajänteellä tarkastellessa Kanadan kiekkoseurojen lamaan löytyy yksi yhteinen nimittäjä. Joukkueiden jälleenrakennusprojektit tuntuvat menevän toistuvasti metsään." (vrt. täällä käyty keskustelu organisaation toiminnasta)
Eli osataan sitä epäonnistua muuallakin ja taitaa olla jopa yleistä ajattelua urheilussa, kun lopulta vain yksi voittaa, mistä pääsemmekin toiseen päivän Hesarin linkkiin:
http://www.hs.fi/paivanlehti/09042016/a1460090267647
Tuossa on juttua Raimo Sarajärvestä ja SJK:n menestyksestä. Muutama nosto - kannattaa lukea toki nämä molemmat linkitetyt jutut kokonaan.
”Ei tällaisen organisaation johtaminen oikeasti eroa mistään muusta bisneksestä. Tässä on enemmän tunteita ja urheilun kiimaa, mutta se on ainoa asia, mikä erottaa." ...menestyvän jalkapalloseuran rakentaminen taloudellisesti terveelle pohjalle on vaikea pala... SJK:ssa ei ole tietoisesti haettu nopeita tuloksia ja pikavoittoja vaan on lähdetty ensin rakentamaan tekemistä ja organisaatiota kuntoon. Alkuun rakennettiin strategia ja pilkottiin se osatavoitteisiin.
”Se on sama kuin liike-elämässä. Tulosta ei voi johtaa, mutta tekemistä voi johtaa. Miten ollaan parempia kuukausittain, vuosittain, koko ajan”, seuraa vuodesta 2010 luotsannut Sarajärvi sanoo.
Tuloksia tuli silti jopa yllättävän nopeasti. ”Vähempikin menestys olisi riittänyt. Olisimme silti jatkaneet tekemistä.” - - -
Niinpä 2010 hän ryhtyi Kakkosessa pelanneen SJK:n puheenjohtajaksi. Siitä lähtien seura on ollut huimassa nousukiidossa.
”Meidän juttu ei ollut se, että sanotaan tekevämme parhaamme. Sanoimme joka vuosi, että aiomme voittaa tämän sarjan. Ja joka vuosi meille naurettiin.”
SJK nousi Kakkosesta Ykköseen syksyllä 2011 ja Veikkausliigaan syksyllä 2013.
”Seuraavana vuonna liigassa meille naurettiin vielä voimakkaammin, kun kerroimme, että pelaamme sarjan voitosta. Olimme lopulta toisia. Viime vuonnakin meille naurettiin, mutta voitimme sarjan.”
Yhteenvetona: Menestyksen rakentaminen ei ole urheilussa helppoa, joten se vaatii ilmeisesti tolkuttoman määrän kunnianhimoa ja voittamisen tahtoa. Rahakaan ei ole pahitteeksi, mutta onko se ollut Kuopiossa ihan siitäkään kiinni - nyt jo tosin saattaa olla
. KalPan kohdalla näen samojakin piirteitä pitkäjänteisestä strategiasta ja oman tekemisen tavan löytämisestä, mutta ei ne yksistään ymmärryksen tasolla riitä - kyse taitaa olla itse tekemisestä ja sen johtamisesta. Itsehän en toki myöskään ole näitä asioita päivääkään tehnyt, joten sillä kokemuksella kirjoitettuna kaikki edellinen.