Palstalla on ollut monessa ketjussa hyvää keskustelua kauden päätyttyä. KalPa kiinnostaa seuraajiaan ja moni on aiheesta huolissaan seuran tulevaisuudesta. Mielestäni Virta on saanut turhankin kovaa puukkoa kauden päätyttyä pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Kokonaisuudessaan oltiin melkoisen lähellä tuon joukkueen maksimia. Pelicans oli vain lopulta parempi, eikä joukkue ollut vastustajana sama huumoriporukka, kuin runkosarjassa. Tämän huomasi myöhemmin myös IFK. Aina voi kritisoida esimerkiksi ylivoimaa ja maalieduspelaamisen puutteita, mutta miten paljon nuokin asiat ovat lopulta valmennuksen ja miten paljon pelaajista kiinni? Mielestäni kovin usein esimerkiksi kulmapeli kuivui kokoon koska KalPan pelaajilla ei riittänyt kulmassa koko/voima/nopeus/taito, tai mikä pahinta: tahto. Olen varsin vakuuttunut, ettei Pekka Virran pelikirjassa ole kiellytty esim. kiekottoman tukitoimia vastustajan maalin läheisyydessä.
Siitä Virtaa ja ennen kaikkea arvoisaa urheilutoimenjohtajaa voi syyttää, että he ovat olleet kokoamassa tuota joukkuetta. Kaikista käsittämättömin hankinta oli Patrick Davis. Mies hankittiin Kuopioon, vaikka mies todettiin Oulussa täysin sopimattomaksi Marjamäen kiekkokontrolliin perustavaan pelitapaan.Mikä mahtoi olla pohjana siinä hahmotelmassa, että miehestä saadaan Oulua enemmän irti Virran Marjamäkeäkin kiekollisemmassa pelityylissä. Tämä palstakin pursuili lukuisia viestejä, joissa todettiin miehen ongelmat. Davisin pelaaminen näytti juuri siltä, kuin ennakkoon osattiin odottaakkin. Yhtä peliälytöntä kaveria KalPassa ei ole ehkä nähty sitten Timo Kuuluvaisen. Davisin säntäilyä katsoessa tuli väistämättä mieleen, että onkohan kyseessä jopa jääkiekkoilijaksi turhan yksinkertainen tapaus. Davis yhdistettynä Lauritzeniin tarkoittaa kahta hutia kahteen ensimmäiseen kenttään. KalPalla ei vain yksinkertaisesti ole varaa vetää kärkihankintoja noin pahasti vihkoon. Väitän, että KalPa olisi yltänyt runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon, jos em. kaksikon sijaan olisi hankittu oletusarvoisesti about saman hintaiset Haataja ja Rau (tai vastaavat). Miltä olisi maistunut (terve) hyökkäyskokoonpano muodossa:
Keränen-Rissanen-"Rau"
Tammela-Ruohomaa-"Haataja"
Mutanen-Sebok-Mankinen
Nikko-Harjama-Nuutinen
Tiedän, ettei tuota kokoonpanoa olisi koskaan nähty mm. loukkaantumisten vuoksi, vaikka jostain kumman syystä nämä "Rau" ja "Haataja" olisivatkin KalPaan saapuneet, mutta pointti tulee varmaan selväksi.
Normaalisti nyt pitäisi olla KalPaa seuraavan parasta aikaa. Päättyneen kauden epäonnistumiset on onnistuttu unohtamaan ja käynnistymässä pitäisi olla kauden alkua kohti kiihtyvä odotus ja spekulointi tulevan kauden joukkueesta. Mutta ei nyt, KalPaa seuraavat tuntuvat olevan syystäkin alamaissa. Tähän mennessä tiedetään peruskatsojan mielestä tylsää kiekkoa peluuttavan Virran jatkavan valmentajana myös ensi kaudella. Niin ikään tiedetään pelaajabudjetin pienentyvän entisestään hieman yli 100ke. Ainoa varma tulija on tähän mennessä Savossa Juha-Matti Aaltostakin tunnetumpi maalin kiertäjä Tommi Jokinen. Viimeisimpänä mieltä painaa toimitusjohtaja Saksmanin kommentit, ettei tulevalla kaudella mikään muutu.Joukkueeseen haetaan peli-identiteettiin sopivia, hyvin luistelevia pelaajia. Paskanjauhanta-Suomi-Paskanjauhanta - sanakirjan omistajat tietävät tuon tarkoittavan pientä, nopeaa, mutta tehotonta pörrääjää. Mahtaa kausikorttien myyntiennätykset paukkua...
En tiedä mitä outoja sieniä olin nauttinut, kun näin hiljattain oudon unen. Unessa KalPaa johtivat henkilöt, jotka aidosti tavoittelivat parasta mahdollista urheilullista ja taloudellista menestystä. Kauden päätyttyä seurajohto analysoi joukkueen ja organisaation tilan ja päätti puuttua havaittuihin puutteisiin. Hiljattain järjestetyssä katsojakyselyssä moni kaipasi tapahtumarikkaampia kotiotteluita, joukkuetta syytettiin tasapaksuksi ja tylsäksi. Ennen tulevan kauden ensimmäisiä pelaajajulkaisuja toimitusjohtaja kiitti menneestä kaudesta ja lupasi organisaation vastaavan parhaan kykynsä mukaan yleisön toiveisiin, sillä seurassa ymmärretään, että toimintaa ei pyöritetä itseä varten, vaan uutta nousua ei saavuteta ilman yleisön luottamusta. Pienentyneestä pelaajabudjetista huolimatta yleisölle pyritään tarjoamaan mielenkiintoinen joukkue.
Toukokuun ensimmäiselle viikolla KalPa järjesti kaikille avoimen joukkueen esittelytilaisuuden. Jo entuudestaan tiedetyn Tommi Jokisen ohella julkaistiin kaksi pohjois-amerikkalaista pelaajaa. Uusina pelaajina julkistettiin lähtökohtaisesti 3. sentteriksi suunniteltu, vasen käsi alhaalla pelaava Kyle Meathead (25v, 186cm/93kg), sekä Jokelan korvaajaksi hankittu rightin pakki Toby Redneck (28v, 193cm/95). Kumpikaan herroista ei ollut lähtökohtaisesti mikään nimimies, vaan perusteellisen scouttauksen perusteella heidän potentiaalinsa ja luonteensa tiedettiin jo etukäteen. Samassa tilaisuudessa kerrottiin kotikaukalon pienentyvän seuraavaksi kaudeksi 60m*28m kokoon. Muutoksella pyrittiin kasvattamaan kotiotteluiden intensiteettiä paremman ottelutapahtuman takaamiseksi, sillä KalPa ei pelillisesti hyötynyt aiemmasta isommasta kaukalosta mitenkään. Uusiutumisen kunniaksi julkistettiin myös uusi pelipaita. Uuden paidan merkittävin muutos oli fanien toiveesta mukaan otettu seuran 3. väri, punainen. Toinen syy punaisen lisämiseen oli punaisen merkitys väripsykologiassa. Punainen väri yhdistetään ihmisten mielissä usein mm. maskuliinisuuteen ja tunteeseen. Uuden kauden kunniaksi vanhat sloganit koko savon kalpasta ja suomen viihdyttävimmästä pelityylistä haudattiin 6 jalan syvyyteen ja seuraa markkinoitiin kuopiolaisuudella, vauhdilla, sekä taistelulla.
Uuden kauden ensidepyyttinsä joukkue teki elokuisessa SS-turnauksessa Hesan IFK:ta vastaan. Pelin kolmannessa erässä sattui ottelun puhuttavin tilanne, kun IFK:n Kuiva-Timo kolasi Kilpeläisen yli. KalPa reagoi tilanteeseen heti. Kummankin joukkueen vaihtopenkit tyhjenivät jäälle. Tuli isot myllyt. Lauantain Savon Sanomien etusivun ottelukuva oli otsikoitu "VERTA KENTÄLLÄ!" Seuraavan viikon SS:n yleisönosastoa puhuttivat IFK-ottelun tapahtumat. Keskustelua oli puolesta ja vastaan. Muun muassa Palonurmen Marttojen puheenjohtaja ilmoitti topakasti ettei heidän yhdistyksensä tue KalPaa jatkossakaan. KalPan seurajohto kommentoi kohua, että KalPa seurana on tappeluita vastaan, mutta seuran identiteettiin kuuluu omiensa puolustaminen. Tästä kului viikko ja seura ilmoitti myyntipiikistä kausikortti- ja yritysmyynnissä. Kurikassa ihmeteltiin syitä.
Kausi lähti liikkeelle aivan kohtalaisesti. Mikään ei ollut isossa kuvassa muuttunut. KalPa pelasi edelleen kiekkokontrolliinsa luottaen, mutta yleisöä yleisö viihtyi, kiitos monipuolistuneen joukkueen ja kaventuneen kotikaukalon. Ensimmäiselle maajoukkuetauolle lähdettiin 7. sijalta, mutta syksyn positiivisin uutinen oli kuitenkin yleisökeskiarvon kohoaminen 3700 katsojaan. Muina positiivisina asioina esille nousi Huttusen aiempaa neutraalimpi ja ammattitaitoisempi tiedotus, sekä Tapani Miettisen sujuva vierasperäisten nimien laus....Hitto, siihen mä heräsin.