Rakennuskokonaisuus koostuu kolmesta asiasta: 1. pelaajien halusta pelata IFK:ssa, 2. seuran halusta palkata heidät ja 3. viestinnästä.
1. Nykyisten pelaajien ja muiden pelaajien kiinnostus pelata IFK:ssa
Case Häppölä esimerkki on hyvä siinä mielessä, että nykyisten pelaajien ura voi myöskin luiskahtaa väärille raiteille, jos lähtee hakemaan isompaa roolia muualta. Pelaajan pitää miettiä haluaako tehdä pitkän uran IFK:ssa ja antaa kaikkensa sen eteen se, että onnistuisi vai riittääkö pitkä liigaura ihan missä seurassa vaan ja onko valmis joka kerta hyppäämään uuteen junaan, jos saa vähän enemmän liksaa. Toki joillain pelaajilla voi olla sellainen tilanne, että tie on yksinkertaisesti tukossa. Puskee nuorempia pelaajia vasemmalta ja oikealta ohi, eikä roolia kerta kaikkiaan ole tulossa, joten silloin kannattaa lähteä. Sen sijaan esim. nykyisen nelosketjun ei kannattaisi mihinkään lähteä.
Muiden pelaajien halu tulla IFK:hon puolestaan riippuu mm. valmennuksesta, organisaatiosta, palkasta sekä menestyksestä. Näissä asioissa on viime vuosina menty eteenpäin, joten voisi kuvitella, ettei joukkueen kokoaminen ainakaan siitä jää kiinni, etteikö löytyisi pelaajia, jotka IFK:n paidassa haluaisivat esiintyä.
2. Chicago-syndrooma
Kun on paljon nuoria pelaajia niin heidän kehittyessään heidän markkina-arvonsa myöskin kasvaa. Se aiheuttaa ongelmia pelaajabudjetille. Silloin jokaisen pitää miettiä, mikä on järkevintä uransa kannalta. Rahastaa tuossa iässä kaikki mahdolliset rovot jostakin vai olla osa jotain projektia, jossa menestytään oikeasti muutama vuosi todella hyvin, jonka jälkeen voi lähteä muualle rahastamaan. Voidaan verrata Chicago Bullseja ja Blackhawksia. Bulls menestyi uskomattoman hyvin, kun pelaajat olivat valmiita tinkimään palkoistaan, jotta saatiin pidettyä tähtisikermä kasassa ja mestaruuksia. Hawkseissa puolestaan useiden pelaajien piti lähteä, kun muutamat tekivät ihan mielettömän isoja sopimuksia. Baseballissa on mielestäni hyvä systeemi, jossa pelataan ensin pitkät, halvat sopimukset pois ja sitten lähdetään vasta rahastamaan. Meilläkin olisi hyvä saada tehtyä nuorille kundeille vähän pidempiä sopimuksia. Pelaajabudjetti on nimittäin rajallinen ja penamaisesti ei voi maksaa keskivertopelaajillekin maltaita. Suurin riski tässä vaiheessakin on se, että aletaan maksamaan liian korkeita palkkoja. Maltti on nyt valttia.
3. Pohjois-Koreasta päivää
Valitettavasti IFK:n tiedotuspolitiikasta tulee mieleen Pohjois-Korea, Libya tai Kiina. Suoranaisesti valehdellaan esim. loukkaantumisista ja muuten ei kerrota mitään. Se on johtanut siihen, että Veikkaaja, Ilta-Sanomat, Urheilulehti ja muut ovat päässeet asemaan, jossa voivat riepotella IFK:ta. Melkein kaikki, mitä kirjoitetaan on negatiivista ja usein tuulesta temmattua. Jos seura olisi aktiivisempi ja eläisi 2000-lukua niin mediapelillä pystyisi nostattamaan positiivista hypeä. Esim. nyt maaliskuussa, kun pleijarit alkavat, on turha julkaista mitään jatkosopimuksia, mutta aiemmin kaudella olisi voitu tehdä niin. Silloin kun huomattiin, että neloskenttä pelaa energisesti illasta toiseen niin seurajohdon olisi pitänyt kutsua jätkät toimistoon ja sorvata jatkodiilit ja tiedottaa, että nämä nuoret jätkät ovat tehneet jatkon esim. 2014 asti. Siinä olisi annettu selkeä signaali ulos, että kun pelaa hyvin niin saa luottamusta. Jos jatko on silloin tehty niin on aivan turha pantata sitä tietoa kauden loppuun, vaan pitää osata pelata mediassa.
Perinne, jossa sopimuksia julkaistaan kauden päätteeksi risteilyllä tai nykyisellään muutama tunti ennen, on hemmetin moinen rasite. Jatkosopimuksia ei haluta kertoa ennen, koska pitää säästellä jotain sisältöä siihen päivään ja se aiheuttaa sitten hirveän negatiivisen huhumyllyn lehdistössä. Toisaalta faneille tulee myös ylisuuret odotukset tuolle päivälle ja jos riittävän kovia sopimuksia ei julkaista riittävän montaa niin jokainen pettyy. Se olisi ihan eri, jos sopimuksia julkaistaisiin vähän eri aikaan niin ei tulisi pettymyksiä, vaan lieviä positiivisia yllätyksiä. Ei sellaisia sopimuksia tarvitse laittaa minnekään masamaiseen "massiiviseen" tai risteilylle, vaan yhdenkin nimimiehen julkaisu on faneille jo iloinen asia. Jo joku Kankaanperän siirto aikanaan oli jo riittävän kova juttu. Toki nyt kauden aikana tehdyt sopparit ovat sellaisia, mitä ei voi julkaista kauden aikana, joten on melkein pakko sitten räväyttää kerralla, mutta ongelmallista se on.
Rosteria enemmän mua hirvittää kyllä shitmäänin tulo. Mitä se auttaa, jos on 25 kappaletta hyviä pelaajia, Mercedes-Benz, Hugo Boss ja Canada Goose sponsoreina, jos on shitmään valmentamassa. Katsokaa sitä Erkki Nysténin näköistä jätkää Pelicans aitiossa. Se ei toimi edes karvapersejoukkuessa, miten se sitten toimisi suomenruotsalaisessa ns. ylemmän keskiluokan seurassa, että sinne tulee valmentamaan tyyppi, jota ei voida yhdistää hyviin pelaajiin tai laatutuotteisiin. Se on sama homma kuin jos Kataisen ja Stubbin sijaan Suomea edustaisivat Arhinmäki ja Soini. Se ei toimi niin. Siitä kehkeytyy käsittämätön katastrofi. Pelaajat eivät tykkää siitä, kun rotaatio poistuu ja nelosketju ei saa jatkossa juuri ollenkaan peliaikaa. Motivaatio on kateissa ja tulokset sukeltavat. Toimitusjohtaja ja utj. eivät tykkää siitä, että menestys on huonoa, pelaajat napisevat ja yhteistyökumppanit ihmettelevät, mikä metsien mies liigajoukkueen keulakuva on. Siitä tulee hirveät ristiriidat ja valmentajalle monoa persuksiin viimeistään tammikuussa.