Sanon Granlundista ihan tosissani, että jos hän pystyy pelaamaan ilman isoja loukkaantumisia yhden kokonaisen kauden liigaa ja tekee 15 pistettä, niin hyvä suoritus märkäkorvalta. Kaikki pinnat +15:n ovat extraplussaa. Ja näin tätä kaveria pitääkin mielestäni käsitellä. Ei vaahtosammuttimen kokoinen 18-vuotias voi nousta kenenkään kuvitelmissa suoraan HIFK:n tai minkään muunkaan liigajengin 1-2 -ketjuun dominoimaan pistepörssiä. Ainoastaan yksi tekijä voisi nostaa tällaista lupausta: ketjukaverina ainakin yksi ylivoimaisen kova ja rutinoitunut joukkueen isähahmo. Ja HIFK:ssahan näitä on....nolla kappaletta!
Se, että puhun timanteista ja ylivertaisista kavereista ei tarkoita välttämättä sitä, että nämä myös dominoisivat runkosarjaa. Calouneita ja Hyvösiä ei kovin usein nähdä. Meillä oli jo runkosarjatähtiä, kuten Hirso, Piku, Arttu, Bono ja Söde senkin lyhyen aikaa, jonka pelasi. Ei tämä siitä ole kiinni. Pistepörssitkin kertovat tämän. Mutta meiltä puuttuvat ne ylivertaiset timantit, jotka pistävät tiukassa paikassa lisää hönkää kehiin eivätkä himmaile. Katsokaa Jokisen Ollia ja tapaa, jolla hän täyttää Mike Keenanin kovat odotukset. Siellä olisi amerikan kibe tai piku kakat housussa aneemisena surffailijana samassa mestassa. Selityksenä "on kyllä vaikeaa sopeutua tähän uuteen tilanteeseen ja sitäpaitsi mulla oli jalka kipeänä joulu-tammikuussa". Menee playoffit TPS:ltä miten menee, niin akituoanoin berg pyyhkii tällä hetkellä jäätä koko meidän tähtipakistollamme näyttämällä mitä kokemus kuitenkin merkitsee. Samaa esittää Mikko "hasbeen" Eloranta, joka naputteli HIFK:n rysään pari häkkiä, kun tarvittiin. No, ja onhan siellä koutsinakin epämuodikas Härkä-Suikkanen, jota ehdotin HIFK-organisaatioon ja pari-kolme vuotta sitten. Ihan habituksenkin perusteella - kumpi näistä on tiukan paikan HIFK-koutsin näköinen: KJ vai Suikkanen? Jos Suikkanen saa jostain Erkinjuntista loihdittua maalejatekevän playofftaistelijan, niin kuvitelkaa mitä hän saisi irti oikeasti pelatakin osaavista Petrellistä, Pesosesta, Luttisesta ja Pikkaraisesta.
Niin, tässä haen niitä henkilöitä, jotka nousevat tiukoissa paikoissa ja otin mukaan myös koutsin roolin. Lisäksi nostan jälleen esiin erään timantin, jonka annoimme mennä: Raymond Murray! Kun HPK pisti meidät kesälomalle Isä Paulin ekalla kaudella, Murray teki pleijareissa 4+0. Koska on pelannut muutamat tiukat paikat ennenkin. KJ:n kaltainen ilmiselvä teoreetikko on selvästikin jättänyt huomioimatta pelaajien henkiset ominaisuudet. Siksi juuri HIFK on vain paperilla hyvä, itse asiassa melko aito stigaukkojengi, johon menee paljon rahaakin, sillä liki jokainen pelaaja on mukana suunnilleen oikealla markkina-arvollaan. Mutta se ei riitä, Hjallis maksimoi tämän systeemin 90-luvulla myöskin huonolla tuloksella. Meidän pitää kaivaa sekä omaa menneisyyttämme (omat timantit) että ottaa mallia muista jengeistä (Sami Kapanen, Tuanoin Berg, Eaves, Andersson...) ja oppia näistä asioista jotain. Edellä luettelin muissa jengeissä juuri nyt pelaavia kokeneita kavereita, jotka eivät kavahda vastuuta. Ylivertainen taito ei riitä mihinkään, jos se rajoittuu vain paineettomaan runkosarjaan. Juuri siksi en kaipaa meille laakkosia, kuhtia, pesosia, turojärvisiä enää ollenkaan. Nybarina katsoisin melkeinpä pelkästään playofftaustan jokaiselta uudelta tulijalta ja siksikään en ole niin innoissani Haatajasta kuin olisin vaikkapa Eavesista! Riittää, että hyviä runkosarjapelaajia on riittävästi ja seassa ylivertaisia johtajatyyppejä. Kaikki kunnia Kibelle, mutta hänellä on ollut lukemattomia keväitä näyttää miten pelaa ja taistelee oikea ikoni ja pelaaja, jolla on se mystinen murraymainen ylimääräinen vaihde. Tällaista ei ole ja ei tätä voi kaudesta toiseen selitellä loukkaantumisilla. Kibe Kuhta on HIFK:n versio Ari-Pekka Nikkolasta: aina lähellä huippua vakaalla suorituksella, mutta ei koskaan paikalla, kun jaetaan lopullista kultaa ja kunniaa. Silloin koheltavat paikalle Nykäset, Ollit ja Goldbergerit sekä timantinkovat Ahoset.
