Katsokaa ajatuksella kausien 97-99 HIFK:ta ja suhteuttakaa nykyaikaan (Venäjä, Sveitsi, Ruotsi...), niin huomaatte, että niissäkin oli muutama ylivertainen stara ja näiden tukimiehet. Ei yritetty koota kolmea melkein tasavahvaa kenttää, jotka kipuilevat siitä, että mikä saa olla ykkönen.
Nyt päästiin asiaan. Mestaruusnippu oli nimittäin yksi parhaiten kootuista kokonaisuuksista mitä SM-liigassa on nähty ja mun mielestä HIFK:n pitäisi aina pyrkiä samaan. Ja sekin on totta että siinä jengissä oli muutama ylivertainen stara ja niiden tukimiehet, mutta jos väittää että siitä nipusta kasattiin yksi "the ketju" niin eipä pidä paikkaansa. Ajatellaan nyt pelkästään hyökkäysosastoa. Runkosarjassa HIFK:n "ykkönen" eli Davidssonin kolmikko laidoillaan Ruutu ja Caloun teki yhteensä 42 maalia, syöttöjä 66 ja pisteitä yhteensä 108. Eroteltuna pelaajittain oli ketjun saldot seuraavat:
Jan Caloun, 41 ottelua, 22 + 26 = 48
Johan Davidsson, 43 ottelua, 10 + 30 = 40
Jarkko Ruutu, 37 ottelua, 10 + 10 = 20
HIFK:n "kakkonen" eli Jokisen kolmikko laidoillaan Kortelainen ja Hurme teki muuten 37 maalia, syöttöjä 67 ja pisteitä yhteensä 104. Eroteltuna pelaajittain oli ketjun saldot seuraavat:
Markku Hurme, 47 ottelua, 13 + 20 = 33
Olli Jokinen, 30 ottelua, 11 + 28 = 39
Mika kortelainen, 40 ottelua, 13 + 19 = 32
Mun on vaikea hahmottaa tuosta yhtä "the nippua" jota muut peesaavat. Jos multa kysytään niin tuossa on kaksi tasavahvaa kolmikkoa. Lisäksi huomatkaa nyt kaikki seuraavakin, kahdessa ensimmäisessä ketjussa oli myös taitoa selkeästi enemmän kuin fysiikkaa. Oikeastaan, selkeitä fyysisiä jyriä oli ainoastaan 1 pelaaja, muut olivat enemmänkin osastoa taito. Kovan statuksen hyökkääjiä eli "ylivertaisia" oli oikeastaan kaksi, Caloun ja Jokinen, ja nekin jaettiin eri ketjuihin. Mutta jos nyt joku laskee Davidssonin rivisentteriksi on hän melko kujalla, kyllä Davidssonkin melko kova nimi oli. Laskisin samaan tasoon kuin nyky-Hirson.
Kolmosessa pelasi tuolloin Laaksonen, Sihvonen ja Ruuttu. Ja kyllä mä sain Chrisu Ruutustakin vielä tuolloin melkolailla ylivertaisen staran, ei missään nimessä mikään rivimies. Nelosessa taas oli MEelomo ja Tuomainen joiden kanssa väänsi nuoret Kalto ja Ahonen.
Jos kelailee ihan syvällisemmin niin HIFK:n pro-ryminäosaston kannattaa huomata ettei joukkueessa todellakaan ollut fyysisiä jyriä kovinkaan montaa, mä saan kasaan ainoastaan kolme (Ruutu, Tuomainen ja Laaksonen). No, kelataas miten saadaan ensi kauden HIFK:sta edes roolituksiltaan mestaruusnippua vastaava ryhmittymä:
Ykkönen ja Kakkonen:
Selkeästi Lopin ja Hirson ympärille. Näiden kavereiksi pitää löytää "maagiset kädet", "sikapelaaja", "metrin päässä maalista suomen paras" ja "diesel". Ja huomatkaa, Hirson ja Loppin lisäksi tarvitaan todellakin yksi "maagiset kädet". Eli kolmikot olisi:
"maagiset kädet" - Hirso - Petrell
"metrin päässä maalista suomen paras" - Loppi - Pikkarainen
Kolmonen:
Puolustavan sentterin Porthenin ympärille, toiseen laitaan "Brennan" ja toiseen laitaan sentteri joka kykenee korvaamaan tarvittaessa myös Loppia ja Hirsoa mutta osaa myös puolustuspelaamisen. Ei todellakaan mikään helppo rasti löytää, mutta esim Kärpissä kolmosessa pelannut Sahlstedt juuri olisi sellainen. Tähän kävisi nyt muuten myös "markkuhurme", koska ylemmissä ketjuissa olisi taitoa niin rutkasti. Eli saataisiin:
Honkanen - Porthen - "markkuhurme"
Nelonen:
Pari nuorta nostettu joille kavereiksi AHL:stä palannut puolistara (MElomo) sekä maajoukkuetason laituri (Tuomainen). Tässä porukassa se olisi lähinnä muotoa:
Luttinen - Ramstedt/Ahtola - Pesonen
Ja aletaanpas kelailemaan olisiko tuo mahdollista? No ei missään nimessä, rahat ei riitä. Mutta roolituksiltaan tuo on mun mielestä lähellä ideaalia, ja siihen pitäisi pyrkiä. Roolituksiltaan kannattaa tosiaankin huomata että fyysisten ukkojen osuus on loppujen lopuksi melko vähäinen ja W&S todellakin kasasivat kaksi tasavahvaa ketjua, ei siis suinkaan kaikkia munia yhteen koriin. Muuten ykkösketjussa olisi ollut sekä Caloun että Jokinen.
Eli kyllä mä vieläkin olen sen kannalla että hankitaan ne kolme kiekollisesti taitavaa jannua ja niille kavereiksi kaksi maalinhtekoon kykenevää pelaajaa sekä yksi jyrä. Ja kasataan niistä sitten kaksi tasavahvaa kolmikkoa. Kahdesta alemmasta ketjusta löytyi sitten korvaajia, mutta lähtökohta oli ettei kiekollinen taito hyytynyt yhden/kahden loukkaantumisen takia.