Nyt täällä rupeaa näkymään hyviä pointteja joukkueen rakentamisesta. Siis perusteltuja näkemyksiä.
Brennan ei varmastikaan tule tekemään edes 1/25 osaa joukkueen maaleista tai pisteistä. Mutta kiekkojoukkue ei yksinkertaisesti voi koostua pelkästään taitavista pelaajista. Eli neljästä kentällisestä 1-kentällisen tasoista tavaraa. Käytännön este tälle on tietenkin raha, mutta rahakkaissakaan ympäristöissä (NHL, Venäjä) joukkueita ei koota niin, että kaikki kentät rohmutaan täyteen pistenikkareita. Jos näin tehtäisiin NHL:ssä, siellä ei paljon suomalaisia sitten pelaisikaan.
Meillä on 90-luvun SM-liigasta esimerkkinä pari Hjalliksen yritystä kerätä kaikki marjat samaan koriin. Joukkue ei yksinkertaisesti ole osiensa summa helpolla yhteenlaskukaavalla, jonka mukaan kaikkien 25 pelaajan edellisen kauden pinnamäärät (oletetaan että kaikki pelaajat on kerätty vain edellisen kauden menestyneiden joukkueiden 1-2 kentällisistä) toistuvat about sellaisenaan uudessa joukkueessa, joka tekee järjettömästi pisteitä. Kaikki menestysjoukkueet on koottu kovien 1-2 -kentällisten ja maalivahdin varaan, sillä joidenkin täytyy pelata myös 3. ja 4. kentällisissä ja joidenkin joukkueesta täytyy keskittyä vastustajan maalinteon estämiseenkin. Jääkiekkohan on itse asiassa nykyään melkeinpä enemmän vastustajan maalinestämiskilpailu kuin maalintekokilpailu. Tähtipelaajille ei kelpaa 3-4 -kentällisen status, sillä kenttiä ei kannata peluuttaa sosialidemokraattiseen tapaan niin, että kaikille tulee yhtä paljon peliaikaa. Jopa viime kauden HIFK:ssa näkyi se, että hyökkäyspäässä oli vähän liikaakin marjoja ja liian vähän duunareita. Meillä pelasi Laakkosen ja I.Pikkaraisen, Luttisen & Petrellin tasoisia kavereita 3-4 kentällisissä.
Kärpissäkin on aina ollut oma duunariosastonsa; Antti Aarnio, Kari Haakana ja kumppanit. Paakkolanvaara on pelannut toistaiseksi 3. sentterinä puolustavassa roolissa ja omana kasvattina hän on kiltisti omaksunut tämän. Missä muussa tahansa jengissä kuin Kärpissä hän olisi potentiaalinen 1-2 sentteri. Eli jengiä ei voi koota vain pelaajien pinnapotentiaalia katsoen. Riittää kun joukkueella on riittävän kovat 1. ja 2. nyrkit. Loppuosa joukkueesta täytyy pyhittää sille jengille, joka pyrkii ensisijaisesti estämään vastustajan maalintekoa. Tällöin tulevat kehiin Brennanin tyyppiset kaverit. SM-liigassa on helvetin vähän esimerkiksi Tomek Valtosen ja Arttu Luttisen työmoraalin omaavia hyökkääjiä, jotka painavat aina vastustajan maalille, vaikka siellä sattuukin. Kun joukkue sisältää riittävästi lihaa ja ilkeyttä, sitä vastaan ei ole kiva pelata kovin kimmorintas -tyyppisellä materiaalilla.
Brennanin kaltainen sälli voi myös hyvinkin vaikuttaa siihen, että joukkueen maalintekovastuulliset kaverit saavat lisää työrauhaa ja sitä kautta tulosta. Otetaanpa tämä ongelmalapsi Kuhta. Mitä jos Brennanin, Miliisin ja kumppanien härskiys tuo Kibelle työrauhaa lisää sen verran, että hän tekee 10 maalia enemmän kuin viime kaudella? Tällöinhän pinnoja ei välttämättä kerry gooniosastolle, mutta gooniosasto vaikuttaa silti joukkueen maalintekopotentiaaliin olennaisesti.
Brennanin kuviolla haetaan täsmälleen tuota. "Fyysisyydellä teemme tilaa taidolle" ei ole ollenkaan huonosti sanottu. Ja taitoa meillä on: Hirso, Loppi, Kuhta - nämä sällit ovat malliesimerkkejä pelaajista, joita vastustaja pyrkii häiritsemään kaikin keinoin. Väitän, että keinovalikoima rajaantuu olennaisesti, kun heidän joukkueessaan on myös poliisiosasto. Nyt on aivan eri meininki kuin Penan aikana, joukkueeseen yritetään oikeasti hakea syvyyttä ja kun valmentajana on menestynyt KJ, on tavoitteena tietenkin menestys. Mitä tapahtuu KJ:n uralle, jos hän tulee kultaisten Kärppä-vuosien jälkeen tekemään mikatoivolat HIFKiin? Haluaako uransa alkuvaiheessa ja nosteessa oleva fiksuna pidetty valmentaja oikeasti riskeerata tiensä esimerkiksi maajoukkuerinkiin tai ulkomaille? Ei missään tapauksessa. Totesin jo aiemmin, että se valmentaja, joka saa HIFK:n menestymään, menee Suomen kiekkomaailmassa helvetin pitkälle. SW:n jälkeen Shedden paineli lopulta maajoukkueeseen.
Brennan ei varmastikaan tule tekemään edes 1/25 osaa joukkueen maaleista tai pisteistä. Mutta kiekkojoukkue ei yksinkertaisesti voi koostua pelkästään taitavista pelaajista. Eli neljästä kentällisestä 1-kentällisen tasoista tavaraa. Käytännön este tälle on tietenkin raha, mutta rahakkaissakaan ympäristöissä (NHL, Venäjä) joukkueita ei koota niin, että kaikki kentät rohmutaan täyteen pistenikkareita. Jos näin tehtäisiin NHL:ssä, siellä ei paljon suomalaisia sitten pelaisikaan.
Meillä on 90-luvun SM-liigasta esimerkkinä pari Hjalliksen yritystä kerätä kaikki marjat samaan koriin. Joukkue ei yksinkertaisesti ole osiensa summa helpolla yhteenlaskukaavalla, jonka mukaan kaikkien 25 pelaajan edellisen kauden pinnamäärät (oletetaan että kaikki pelaajat on kerätty vain edellisen kauden menestyneiden joukkueiden 1-2 kentällisistä) toistuvat about sellaisenaan uudessa joukkueessa, joka tekee järjettömästi pisteitä. Kaikki menestysjoukkueet on koottu kovien 1-2 -kentällisten ja maalivahdin varaan, sillä joidenkin täytyy pelata myös 3. ja 4. kentällisissä ja joidenkin joukkueesta täytyy keskittyä vastustajan maalinteon estämiseenkin. Jääkiekkohan on itse asiassa nykyään melkeinpä enemmän vastustajan maalinestämiskilpailu kuin maalintekokilpailu. Tähtipelaajille ei kelpaa 3-4 -kentällisen status, sillä kenttiä ei kannata peluuttaa sosialidemokraattiseen tapaan niin, että kaikille tulee yhtä paljon peliaikaa. Jopa viime kauden HIFK:ssa näkyi se, että hyökkäyspäässä oli vähän liikaakin marjoja ja liian vähän duunareita. Meillä pelasi Laakkosen ja I.Pikkaraisen, Luttisen & Petrellin tasoisia kavereita 3-4 kentällisissä.
Kärpissäkin on aina ollut oma duunariosastonsa; Antti Aarnio, Kari Haakana ja kumppanit. Paakkolanvaara on pelannut toistaiseksi 3. sentterinä puolustavassa roolissa ja omana kasvattina hän on kiltisti omaksunut tämän. Missä muussa tahansa jengissä kuin Kärpissä hän olisi potentiaalinen 1-2 sentteri. Eli jengiä ei voi koota vain pelaajien pinnapotentiaalia katsoen. Riittää kun joukkueella on riittävän kovat 1. ja 2. nyrkit. Loppuosa joukkueesta täytyy pyhittää sille jengille, joka pyrkii ensisijaisesti estämään vastustajan maalintekoa. Tällöin tulevat kehiin Brennanin tyyppiset kaverit. SM-liigassa on helvetin vähän esimerkiksi Tomek Valtosen ja Arttu Luttisen työmoraalin omaavia hyökkääjiä, jotka painavat aina vastustajan maalille, vaikka siellä sattuukin. Kun joukkue sisältää riittävästi lihaa ja ilkeyttä, sitä vastaan ei ole kiva pelata kovin kimmorintas -tyyppisellä materiaalilla.
Brennanin kaltainen sälli voi myös hyvinkin vaikuttaa siihen, että joukkueen maalintekovastuulliset kaverit saavat lisää työrauhaa ja sitä kautta tulosta. Otetaanpa tämä ongelmalapsi Kuhta. Mitä jos Brennanin, Miliisin ja kumppanien härskiys tuo Kibelle työrauhaa lisää sen verran, että hän tekee 10 maalia enemmän kuin viime kaudella? Tällöinhän pinnoja ei välttämättä kerry gooniosastolle, mutta gooniosasto vaikuttaa silti joukkueen maalintekopotentiaaliin olennaisesti.
Brennanin kuviolla haetaan täsmälleen tuota. "Fyysisyydellä teemme tilaa taidolle" ei ole ollenkaan huonosti sanottu. Ja taitoa meillä on: Hirso, Loppi, Kuhta - nämä sällit ovat malliesimerkkejä pelaajista, joita vastustaja pyrkii häiritsemään kaikin keinoin. Väitän, että keinovalikoima rajaantuu olennaisesti, kun heidän joukkueessaan on myös poliisiosasto. Nyt on aivan eri meininki kuin Penan aikana, joukkueeseen yritetään oikeasti hakea syvyyttä ja kun valmentajana on menestynyt KJ, on tavoitteena tietenkin menestys. Mitä tapahtuu KJ:n uralle, jos hän tulee kultaisten Kärppä-vuosien jälkeen tekemään mikatoivolat HIFKiin? Haluaako uransa alkuvaiheessa ja nosteessa oleva fiksuna pidetty valmentaja oikeasti riskeerata tiensä esimerkiksi maajoukkuerinkiin tai ulkomaille? Ei missään tapauksessa. Totesin jo aiemmin, että se valmentaja, joka saa HIFK:n menestymään, menee Suomen kiekkomaailmassa helvetin pitkälle. SW:n jälkeen Shedden paineli lopulta maajoukkueeseen.