Jatketaan tätä Lyytiseen liittyvää keskustelua hänen omassa ketjussaan. En ole varma, onko Lyytinen ns. minunkaan kuppini kahvia, mutta löydän asioita, joita hänessä on pakko arvostaa. Ja kun hän nyt kuitenkin meillä pelaa, toivon hänelle vain ja ainoastaan onnistumisia. Tässä muutamia asioita, joiden vuoksi Lyytinen on arvostukseni meillä pelatessaan ansainnut:
- Hän uskaltaa tehdä kiekolla ratkaisuja, joita vastustajan on vaikea ennakoida ja tuo näin ollen juonikkuutta hyökkäyksiin ja tekee sitä kautta joukkueesta vaikeamman vastustajan. Tässä riskinä on se, että jos ratkaisut eivät onnistu, tulee erittäin näyttäviä kiekonmenetyksiä ja muita hasardiksi luokiteltavia juttuja.
- Lyytinen on tunnollinen myös puolustussuuntaan ja osaa oikeasti puolustaa. Ja myös haluaa puolustaa. Aika usein hän paikkaa omat mokansa. Aina se ei tietenkään onnistu, mutta sama se on kaikilla pelaajilla.
- Lyytinen uskaltaa tuoda itse jalalla kiekkoa ylös ja hän pyrkii kiekollisiin ratkaisuihin. Tämä on ollut meillä viime vuosina ongelmana, kun pakisto on ollut joko mielikuvituksettomia puukäsiä täynnä tai nuoret kiekolliset pelaajat ovat olleet vähän liian arkoja.
- Osa Lyytisen vedoista kohti maalia on selkeitä päädyn kautta syötöiksi tai ohjureiksi tarkoitettuja vetoja, jotka hyökkääjien pitäisi vain ymmärtää haistella. Suurin osa katsojista repii näistä pelihousunsa, ”koska vittu se veti taas ohi!”. Mutta, jos katsoo Lyytisen pelaamista tarkemmin, voi kiekon "kulkusuunnasta" havaita, että veto oli oikeasti tarkoitettu ihan muuhun kuin suoraksi maaliyritykseksi. Haastankin kaikki katsomaan näillä silmillä Lyytisen ratkaisuja hyökkäyspäässä.
- Epäonnistumisista huolimatta Lyytinen on uskaltanut pelata omalla tyylillään, joskin kaudella 19-20 hän tuunasi pelityyliään enemmän puolustusvoittoisemmaksi, kun kiekko ei vain mennyt maaliin asti. Hän muokkasi pelityyliään hyökkäyspäässä vähemmän riskialttiiksi ja haki itseluottamusta muuten kuin maaleista. Se näkyi mm. tehotilastossa ja Lyytisen tehotilasto oli kauden jälkeen +10. Sillä kaudella hänen edellään tehotilastoissa olivat vain Motin, Turunen ja Lundell. Esim. Mikko Kousa oli samalla kaudella - 11.
Itseäni on helpottanut katsoa Lyytistä kentällä, kun olen ymmärtänyt edellä mainitut asiat. Tällöin hänen pelaamisensa ei enää näyttäydy minulle pelkkänä "heiluu kuin heinäseiväs"-tyyppisenä koohottamisena, vaan pelissä on paljon sellaisia tekijöitä, jotka auttavat joukkuetta, kunhan ne vain onnistuvat. Ja tässä kohtaa aiemmat onnistumiset ja sitä kautta kasvanut itseluottamus ovat ihan korostetun tärkeitä. Silloin, kun Lyytinen on saanut onnistumisia, hän ei ole näyttänyt enää lainkaan niin hasardilta, vaan oikeinkin hyvältä kiekolliselta pakilta.
Lyytisen pelityyli on näyttävä ja se tarkoittaa sitä, että myös epäonnistumiset ovat näyttäviä. Lisäksi hän on fyysiseltä olemukseltaan kevytrakenteinen kukkakeppi, mikä korostaa entisestään tietynlaista mielikuvaa hasardiudesta ja hän on myös helppo kohde arvostelulle. Mutta sille hän ei itse voi mitään. Itse olen ajatellut niin, että Lyytisen kaltaiselle pelaajalle itseluottamus on ihan korostetun tärkeää, koska hänen roolinsa nyt on kuitenkin tehdä pisteitä ja hän tietää sen itsekin. Ja ne pisteet tulevat luonnollisesti onnistumisista, joko omista maaleista tai alustuksista joukkuekavereiden maaleihin.
Lyytinen on omalla tavallaan high risk- high reward-pelaaja, mutta hänellä on arvoa kuitenkin myös silloin, kun kiekot eivät tietään maalin löydäkään. Uskon, että valmennuskin haluaa Lyytisen pelaavan omilla vahvuuksillaan ja niillä koetaan olevan lisäarvoa joukkueelle. Se on sitten monesta asiasta kiinni, tuleeko niitä onnistumisia vai ei, mutta kaikkien etu on se, että Lyytinen saa jatkossakin yrittää (tiettyyn pisteeseen asti toki) niitä onnistumisia, kunhan ei fuskaa puolustussuuntaan. Enkä usko, että näin käy. On kohtuullisen helppoa pelata yksinkertaisesti, riskejä kaihtamatta, mutta on paljon vaikeampaa yrittää onnistumisia luovalla tavalla. Joskus toki pitää pelata 100% safetya, mutta kyllä pelaajan pitää uskaltaa pelata omilla vahvuuksillaan, vaikka joskus tulisikin virheitä, jos palkinto on paljon suurempi kuin pelata perusvarmaa peliä. Pahinta on kuitenkin se, jos ei uskalla virheiden pelossa yrittää luovia ratkaisuja, joihin olisi oikeasti kykenevä. Silloin esitetään jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Ja yleisesti ottaen kuvittelisin, että sitä ei HIFK:kaan halua, koska meille on palkattu pelaaja jostain tietystä syystä.
Palkasta lienee kaikki sanottu jo, mutta onhan se selvää, että jos ja kun sopimus on tehty aikaisessa vaiheessa, eikä silloin vielä ollut tietoa KHL:n hajoamisesta, juuri nyt siihen aikaan kaikki tehdyt sopimukset voivat tuntua "kalliilta", kun markkinoille on tullut paljon pelaajia, jotka olivat aiemmin ihan mahdollisuuksien ulottumattomissa. Mutta se on asia, jolle ei enää voi mitään. Jos seura on tehnyt pelaajavalintansa oikeista syistä, ei ole mitään syytä harmitella tai jossitella. Salmelainen on tehnyt duuninsa silloisessa olosuhteissa kunnolla ja that´s it. Ihan turha meidän on käyttää energiaa siihen, kuka maksaa mitäkin. Tärkeintä on se, että Salmelainen tietää ja kykenee rakentamaan kilpailukykyisen joukkueen niillä nappuloilla, mitä hänelle on annettu. Ja kuten hyvin tiedämme, pelkillä nimillä ja isolla palkkakuitilla ei HIFK:ssa saa vielä yhtään mitään.