Samainen juttu sai taas kerran miettimään, että miksiköhän IFK ei (ymmärtääkseni) vieläkään tarjoa hyödynnä mentaalivalmennusta systemaattisesti. Mielestäni tuo on se viimeinen helposti korjattava asia, jolla saisimme kilpailuetua kestomenestyjiin kavennettua.
Tämä on hyvä kysymys. Samalla voisi kuitenkin myös kysyä, että miksi pelaajat itse eivät vieläkään systemaattisesti hyödynnä psyykkistä valmennusta riittävästi? Itse lähestyn asiaa pelaajan näkökulmasta niin, että pelaaja on ikään kuin "Oy Pelaaja Ab", joka tarjoaa palvelujaan seuralle. Mitä paremman kokonaispaketin pelaaja pystyy seuralle tarjoamaan, sitä todennäköisemmin hän saa sopimuksen ja sopimuksestaan myös paremman korvauksen. Toki ymmärrän, että se on pelaajille myös kustannuskysymys, eivätkä kaikki pelaajat todellakaan tienaa satojatuhansia, mutta silti. Väitän, että mentaalipuolen valmennus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Kaikkea toimintaa ei kuitenkaan voi ulkoistaa seuralle, vaan pelaajien pitää itsekin olla hereillä ja kehittää omaa ammattitaitoaan, mihin kuuluu myös psykologiset asiat. Välttämättä mitään todellisia uraa haittaavia lukkoja ei pääse edes syntymään, kun asioita käsitellään säännöllisesti ja ihminen oppii itsestään jatkuvasti.
Toisaalta on turha ihmetellä, miksei pelaajat tähän mahdollisuuteen hanakammin tartu, sillä moni pelaaja kokee edelleenkin hyvin vahvasti sen, että kun olet ammattilaisjääkiekkoilija, aikaa ei jää millekään muulle, kuten esim. uran aikaiseen opiskeluun. Itse olen tästäkin eri mieltä, vaikka ymmärrän toki hyvin ammatin vaatimukset. Se on ihan selvä, ettei päätoimiseksi opiskelijaksi monella juurikaan ole mahdollisuuksia, mutta 100%:n ja 0%:n välille jää aika paljon vaihtoehtoja. Opiskelu on hyvää vastapainoa fyysiselle rasitukselle ja antaa loppupeleissä varmasti enemmän kuin ottaa. Se myös jeesaa henkisesti siinä, että kun ura joskus loppuu, ei pudota ihan täysin tyhjän päälle, vaan on edes jonkinlaiset askelmerkit olemassa. Jo se, että on hajua, mikä itseä kiinnostaa on jo melkein puoli voittoa. Pleikkaa tuntuu kuitenkin monella olevan aikaa pelailla, joten tuntuu erikoiselta, ettei siitä kiintiöstä riittäisi aikaa minkäänlaiselle opiskelulle. HIFK:stahan Aleksi Laakso on opiskellut psykologiaa ja urheilupsykolgiaa myös uransa aikana, joten todistettavasti opiskelun ja lätkän yhdistäminen on ihan mahdollista. Ja vaikka Laakso ei ole parin viime kauden aikana paljonkaan pelannut, käsittääkseni hän kuitenkin harjoittelee joukkueen mukana ihan normaalisti. Ja tuskin mikään seura siihen kaatuisi, jos kävisi niin, että joskus jää joku aamutreeni väliin jonkun tentin takia. Pleijarit tietysti erikseen, mutta eiköhän pelaajat itsekin osaisi aikatauluttaa opintojen ja otteluiden aikataulut niin, että lätkä ei siitä kärsi,
Nämä ovat osin myös kulttuurisia muutoksia lajin sisällä. Toisen onnistunut esimerkki on yleensä mitä mainioin "myyjä". Että ehkäpä näissäkin muutoksen tuulet puhaltavat ja jatkossa yhä useampi käyttää henkistä valmentajaa tai opiskelee jotain uransa aikana. Monissa seuroissa on onneksi herätty nuorten kohdalla opiskelujen tärkeyteen ja merkitykseen. Aiemmin näin ei todellakaan välttämättä ollut.