Ei olekaan kärkijätkien osalta. Kun ykköskorin pelaaja (majut) tai kakkoskorin pelaaja lähtee Liigaorganisaatioon, niin lähtökohdat ovat jo ihan erilaiset kuin kolmos- tai nykyisin jopa neloskorin pelaajalla vastaavassa tilanteessa. Kärkipelaajat halutaan ja pyydetään Liigaseuraan, mutta nykyään ajanhenki tuntuu olevan, että näiden kärkipelaajien takana olevienkin pelaajien (muutamien) pitää pyrkiä vaikkapa sitten väkisin samaan, vaikka ei olisi samoja edellytyksiä. Silläkin hinnalla, että jäät pieneen rooliin ja pääset pelaamaan silloin tällöin.
Liigaorganisaatioiden status on tällä hetkellä todella iso juttu, jopa liiankin iso monien kolmos- tai neloskorin pelaajien vanhemmille ja osalle pelaajistakin. Nykyään yhä useammille pelaajille hommataan agentit jo varhaisessa vaiheessa, eikä tämä ole ollut selvästikään aina hyvä asia. Näyttää siltä, että pelaajia "runnotaan" jo osin väkisin Liigaseuroihin, jotka eivät välttämättä sinne kuulu ja siellä on moni pelaaja joutunut ihmettelemään, kun on joutunut syömään tuppea tai olemaan poppariosastolla ja kuukausimaksut juoksee. No mutta, sitähän se kilpaurheilu on.
Pelaajien, jotka eivät ole majupelaajia tai muita kärkipelaajia ja heidän vanhempiensa tulisi ymmärtää, että kiireisillä ja hätäisillä päätöksillä voidaan tehdä paljon hallaa nuoren pelaajan kehityksen kannalta. Maltti on valttia näissä jutuissa ja kannattaa harkita tarkoin, mitä tekee. Kumpi kehittää enemmän kolmos- tai neloskorin pelaajaa: pelaat Liigaseurassa omassa ikäluokassa SM-sarjaa pienehkössä roolissa tai vanhemmassa ikäluokassa aina silloin tällöin, jos koskaan? Mestis-organisaatiossa pelaat isossa roolissa Mestistä yhtä tai kahta vuotta vanhemmissa tai seurasta riippuen myös SM-sarjoissa tai alemmissa SM-sarjoissa. Iästä ja otteista riippuen hyvällä tuurilla pääset vetämään pelejä jopa ihan varsinaisessa Mestiksessäkin?
Täysin samaa mieltä "Väärävaihdon" kanssa itsekin jonkun verran ko. asiaa nähneenä sekä läheltä kokeneena.
Ei se Liigajoukkueen junnuissa pelaaminen ole autuaaksi tekevä asia kun pelaaja tulee ulkoa päin vieraaseen pelikulttuuriin ja -ympäristöön. Nuorella murrosiässä olevalla pelaajalla pitää olla vahva itsetunto ja identiteetti sekä tietysti erittäin hyvät lajitaidot, että solahtaa luontevasti jo aiemmin pitkäänkin yhdessä olleeseen peliporukkaan mukaan.
Jokainen joukkue on kuin oma sisäpiirinsä/maailmansa ja siellä kaverisuhteet usein jo pitkältä ajalta vakiintuneita, joten on iso askel vieraalta paikkakunnalta tulleella päästä sisään kovempiin pelillisiin hasteisiin sekä kasvaa luotetuksi pelikaveriksi muiden pelaajien kanssa. Ja pitäähän se uuden valmentajankin luottamus ensin ansaita.
Usein käy juuri niin, että ei absoluuttisen huippulahjakas pelaaja jää Liigajoukkueissa äkkiä sinne 3-4 kenttien puurtajaksi vähemmällä peliajalla, jolloin onkin oltava kova sisäinen vimma ja hyvät peruslahjat, että sieltä lopulta punnertaa kahteen kärkikenttään isolla peliajalla. Ja ilman runsasta peliaikaa kehitys vääjäämättä alkaa jossain määrin jumittaa etenkin jos pelaajan oma motivaatio ei ole aivan tapissa, esim. tehdä eri tavoilla itsenäisesti extratreeniä selkeä tulevaisuuden tähtäin mielessä.
Jokipojat on siitä hyvä joukkue junnuille, että on varmasti riittävästi sisä- ja ulkojäätä, kelpo valmennusta ja eri sarjoissa hyvää haastetta. Oma motivaatio, kehitys ja näytöt ratkaisevat sen mihin sarjaan lopulta päätyy vai lopettaako kokonaan.
Minusta nuori pelaaja voi nousta huippupelaajaksi myös eri reittiä kuin Liigajoukkueen junnupelien kautta. Itse olen esim. mietiskellyt, että sellaiset junnut, jotka ovat lahjakkaita ja eivät vaihda liigajoukkueeseen, mutta kaipaavat kovempia pelejä, niin esim. III- divisioonan matsit voisivat olla kehittäviä. Aina se suorin polku ei ole paras polku ja tähän ei tarvita etenkään sellaisten vanhempien pelillistä kunnianhimoa, joka on suurempi kuin oman pojan pelillinen kunnianhimo.