Jokerit & KHL – millä fiiliksillä?

[Groozie]

Jalkapallossa on ainakin ihan yleistä, että sopimuksiin on kirjattu bonuksia voitoista, tehdyistä maaleista, mestaruuksista jne. Eiköhän tätä tosiaan tapahdu jääkiekossakin, jopa Suomessa. Ihan normaalia touhua, ei mikään SKA:n/Putinin keksintö. En ymmärrä miksi tästäkin pitää taas kiukutella ja alkaa neuvomaan oikeata tapaa olla ammattilaisurheilija tai Jokerien "fani".

 

[Robin Big Snake]

Monia kysymysmerkkejä Jokerien siirtymisessä oli, ainakin täällä päässä. Oikeastaan ainoa mihin pystyi luottamaan että edge muihin seuroihin on täyspäisessä seurajohtamisessa ja Westerlundissa mutta kun venäläiset tosiaan kuittaa vielä messevät tappiot (no oliko tuo sinänsä yllätys niiden pinkalla) niin hyvältähän tämä touhu on näyttänyt. Tilastojen valossa ainakin, peliäkään en ole nähnyt. En vissiin yhtään maalia tai pelin pätkää edes.

 

[Max Power]

Mitäs sä oot mieltä ihan yleisessä käytössä olevasta mallista niin Liigassa kuin NHL:ssäkin, missä pelaajat saavat bonuksia joukkueen menestymisestä ja henkilökohtaisista pisteistä tai mitä onkaan säädetty sopimukseen mittareiksi bonuksille? Eikö se ole loppupeleissä aivan sama asia kuin mitä nyt kritisoit?

No mikä kysymys tää nyt oikein on? Kysehän on nimenomaan samasta asiasta eikä mielipiteeseen vaikuta se, että missä sarjassa näitä bonuksia maksetaan. Nykyään huippu-urheilussa pelaajille maksettavilla palkoilla nyt pitääkin ottaa tulosvastuuta ilman erillisiä kannustimia.

 

[McMulligan]

No mikä kysymys tää nyt oikein on? Kysehän on nimenomaan samasta asiasta eikä mielipiteeseen vaikuta se, että missä sarjassa näitä bonuksia maksetaan. Nykyään huippu-urheilussa pelaajille maksettavilla palkoilla nyt pitääkin ottaa tulosvastuuta ilman erillisiä kannustimia.

Ok, ehkä ymmärsin väärin, että tää oli taas yksi asia lisää sun listalla mitä Venäjällä/KHL:ssä tehdään väärin. En muista nähneeni vastaavasta asiasta valitusta SM-Liigaa pelatessa.

Tää ei nyt pelkästään liity Max Poweriin vaan yleisemminkin. Ennakkoluulot ja vahvat asenteet Venäjää kohtaan tuntuu aika usein täällä sumentavan arvostelukyvyn ja tuo esiin järjetöntä kaksinaismoralismia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tulospalkkaus voitetusta pelistä, mitä käytetään kyllä lähes kaikissa ammattilais sarjoissa ympäri maailman, mutta nyt se on niin väärin, kun KHL:ssä tehdään niin. Tai vääristynyt rahoitusmalli, jossa rikkaat oligarkit tuo rahaa omasta taskustaan tai valtionyhtiöitten yms potista ja sen takia sarja kaatuu ihan nyt ja heti, mutta samalla kannatetaan Chelseaa, Man Citya, Barcaa, Real Madridia, AC Milania ja monia NHL-joukkueita. En ole itsekään mikään Venäjän suurin ystävä, mutta sen verran pitää voida vaatia, että pitäkää nyt edes joku linja asioissa mistä kritisoitte Venäjää ja KHL:ää. Täysin järjenvastaista toimintaa tuomita asia yhdessä yhteydessä ja vastaavasti sulkea silmät samalta asialta, kun sitä tehdään siinä omassa suosikkimaassa tai -joukkueessa.

 

[ss74]

Nyt, kun KHL-liigaa on pelattu jonkin aikaa on taas aika koota ajatuksia. Vielä kesällä KHL:stä oli vaikea löytää mitään hyvää. Dissauksesta huolimatta tiesin koko ajan, että kauden alkaessa olen joka tapauksessa taas katsomossa. En sieltä poiskaan osaa jäädä ja kyllä seura on minulle tärkein vaikka se ei enään samalta seuralta tunnu, kuin aikaisemmin. Muukalaislegioona ei toisaalta ole mikään uusi juttu vaan vastaavaa on nähty 2000-luvulla Jokereissa ennenkin.

Kauden alkaessa kiekon taso kuitenkin yllätti ja jossakin määrin hommasta jopa innostui. Pelin taso oli hyvää ja pääsääntöisesti dumarien toiminta oli niin paljon parempaa kuin liigassa.

Kierroksia on mennyt ja olen kuitenkin huomannut, että yksikään vastustaja ei sytytä millään tavalla. Matsien lopputulos tuntuu aika yhdentekevältä, Yksikään vastustajan tekemä byyri ei juurikaan harmita ja vaikka omien byyrejä tuuletan ei siinä ole enään sitä samaa euforiaa kuin liigassa. Tappiotkin tulee otettua olankohautuksilla ja ne eivät todellakaan harmita.

Tällä hetkellä on todella hankala uskoa, että yksikään KHL-seura tulee ikinä tuntumaan miltään. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, kun kohdattiin jullit tai näädät.

Typerät säännöt (esim. megiskielto), omistajien hämärät Putin kytkökset ja KHL-liigan talousongelmat eivät ainakaan auta postiivisen fiiliksen löytämisessä. Toisaalta ei toi liigan touhukaan kovin vahvalta näytä, mutta pakko se on todeta, että julleja kaipaa jo nyt niin perkeleesti. Mikään teennäinen derby-asetelman luominen SKA-otteluun ei vaan toimi. Se on vain yksi tuntematon vastustaja, mihin ei ole minäänlaista tunnesidettä.

 

[attendo]

Joo sama täällä että tappiot ei harmita. Mulla taas toi että tappiot ei harmita, ni johtuu siitä, että on kuitenkin nähnyt hyvää lätkää. Liigassa pelit oli kuitenkin viime kausina pääsääntöisesti aika kuraa (poislukien änärin työsulkuaika) ja kun paskan pelin jälkeen vielä tuli tappio, ni harmittihan se. Nyt vaikka tulee takkiin, ni on kuitenkin nähnyt kentällä ihan eri tasoista lätkää kuin ennen ja siksi on koko ajan hyvä fiilis vaikka pisteet rajan yli lähteekin.

 

[Jack Daniel's]

...

Siinäpä se. En olisi pystynyt paremmin omia fiiliksiä kuvaamaan.

On ollut mukava katsoa hyvää lätkää koko syksyn, mutta kyllä ikävä kyllä tunne on kuollut. Tappiot ei tunnu enää miltään, vastustajan tekemät maalit eivät tunnu enää miltään. Muutaman voiton jälkeen sentään on hetken oltu muumihymy kasvoilla loppuillan. Kaiholla muistelen menneitä, etenkin playoff-sarjoja julleja ja Bluesia vastaan, joissa sai kokea tunteiden koko kirjon kaikessa karmeudessaan ja hienoudessaan. Varmaa on, että mikään KHL-pudotuspelisarja ei tule samanlaisia tunteita herättämään.

Jos multa kysyttäisiin, niin katsellaan tätä laatukiekkoa nyt kausi-pari ja sen jälkeen takaisin sinne, jonne Jokerit kuuluukin. SUOMEN sarjoihin.

 

[V-G-]

Kyllähän näihin on pakko allekirjoitus raapustaa

V-G-

Ainoa, mikä enää herättää voimakasta vitutusta, on, jos kentällä tapahtuu ilmiselvä oikeusmurha, eli jos tuomarit vetävät aivan vihkoon ja vastustaja hyötyy siitä. Samanlaisia positiivisten tunteiden ryöppyjä ei enää tule, kuin ennen tuli vaikkapa maalin kohdalla. Nyt tuuletetaan vähän voimakkaammin, jos maali on ollut tosi hieno. Mutta totta tosiaan, lätkä on niin laadukasta, ettei tappiotkaan oikeasti vituta. Sotsi-matsinkin kohdalla laitoin telkkarin kiinni, olin sekunnin hiljaa ja siirryin muiden asioiden pariin. Pistemenetys JYPille otti aikanaan enemmän päähän. Pari vuotta tätä, sillä aikaa Liiga saa hoitaa asiansa ammattimaiseksi, sitten KHL kumoon, Jokerit Mestikseen ja karsintojen kautta takaisin pääsarjatasolle. Se olisi elämää! Tämäkin sukupolvi kaipaa nousukokemuksen.

 

[Seesam]

Kierroksia on mennyt ja olen kuitenkin huomannut, että yksikään vastustaja ei sytytä millään tavalla. Matsien lopputulos tuntuu aika yhdentekevältä, Yksikään vastustajan tekemä byyri ei juurikaan harmita ja vaikka omien byyrejä tuuletan ei siinä ole enään sitä samaa euforiaa kuin liigassa. Tappiotkin tulee otettua olankohautuksilla ja ne eivät todellakaan harmita.

Tällä hetkellä on todella hankala uskoa, että yksikään KHL-seura tulee ikinä tuntumaan miltään. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, kun kohdattiin jullit tai näädät.

Minulla on ollut samat fiilikset Liigan puolella HIFK:n matseja katoessa. Ei ole enää samanlaista fiilistä katsoa pelejä, kun sitä rakasta vihollista ei enää samasta sarjasta löydy, ja vastakkainasettelu viritelmä Bluesin kanssa on, kuin joku tulisi nyt sanomaan minulle, että ''tästä päivästä lähtien alat kilpailemaan naapurisi Blomqvistin kanssa''. No en muuten ala, se on aina ollut yhdentekevä jätkä, joka ei ole tehnyt harmia kenellekään.

Noh, pointti on siis se, että me jotka olemme kasvaneet HIFK-Jokerit suhteeseen, emme varmaan koskaan tule saamaan niitä meiltä riistettyjä tunteita takaisin. Uusi sukupolvi osaa varmaan kehittää niitä toiminnan kehittyessä, mutta me, jotka olemme inhonneet ja... köh... rakastaneet toisiamme... Ei meille ole muuta lääkettä kuin pelaaminen samassa sarjassa. Tältä se tällä hetkellä vaikuttaa.

Jos päätätte tulla takaisin, niin minä otan teidät avosylin vastaan, perinteisen vittuilun saattelemana!

 

[MR8]

Kierroksia on mennyt ja olen kuitenkin huomannut, että yksikään vastustaja ei sytytä millään tavalla. Matsien lopputulos tuntuu aika yhdentekevältä, Yksikään vastustajan tekemä byyri ei juurikaan harmita ja vaikka omien byyrejä tuuletan ei siinä ole enään sitä samaa euforiaa kuin liigassa. Tappiotkin tulee otettua olankohautuksilla ja ne eivät todellakaan harmita.

Tässähän tämä tiivistettynä. Harmi juttu. Lätkä on paikoitellen todella viihdyttävää ja kovatasoista, Jokerit pelaa joukkueena ja menestyy hienosti, mutta ei siitä vaan saa irti oikein mitään. Voittojen euforia ja tappioiden vitutus puuttuu kokonaan. Sitten kun rakennetaan jotain ensimmäisen vuoden derbyvihaa Pietaria vastaan niin hohhoijaa. Mutta joo, en missään nimessä halua puhua mistään oikeinkannattamisesta - jokainen nauttikoon nyky-Jokereista omalla tavallaan.

 

[Cobol]

Noh, pointti on siis se, että me jotka olemme kasvaneet HIFK-Jokerit suhteeseen, emme varmaan koskaan tule saamaan niitä meiltä riistettyjä tunteita takaisin. Uusi sukupolvi osaa varmaan kehittää niitä toiminnan kehittyessä, mutta me, jotka olemme inhonneet ja... köh... rakastaneet toisiamme... Ei meille ole muuta lääkettä kuin pelaaminen samassa sarjassa. Tältä se tällä hetkellä vaikuttaa.

Mä taas katson hyvillä mielin Jokerien pelejä KHL:ssä ja HIFK:n pelejä Liigassa ja CHL:ssä ja olen vain iloinen että seurojen ei tarvitse kohdata toisiaan. Kumpikin voi nyt keskittyä jääkiekkoon eikä - jos tosissaan sanon - viimeiset 5-10 vuotta aika väsyneisiin paikalliskohtaamisiin. Ainoa poikkeus oli tuo HIFK:n mestaruusvuosi ja sen keskinäinen kohtaaminen playoffeissa. Jokerien pelaamisessa on niin hienoja asioita. Vihdoinkin joukkue on sillä tasolla jolla se oli parhaimmillaan 90-luvun alussa. Ja Liigaan ei sellaista jengiä voi rakentaa. Enää. HIFK:ssa valmentaa Jokeri-ikoni Törmänen ja vaikka pelaamisen taso on tyystin toista kun HIFK kohtaa vaikkapa Sportin, kyllä näitäkin otteluita on mukava katsella. Ehkä taustalla on sekin, että HIFK on nyt todellinen pikkuveli omalla hiekkalaatikollaan ja tiedän että jos seurat kohtaisivat tosimielellä, HIFK ei poistuisi kaukalosta kuin murskatappio mukanaan. Tämä tosin saattaa olla vain välivaihe sillä kun HIFK saa uuden hallin toivon mukaan järkevällä aikataululla ja CHL:n merkitys kasvaa, myös naapurissa nähtäneen tasoltaan hyvää jääkiekkoa. Silloin olisi mukava kohdata uudelleen vaikkapa CHL:n puitteissa.

Olen katsonut Liigaa 1970-luvulta alkaen ja voin vilpittömästi vakuuttaa nähtyäni nyt yli 20 Jokerien ottelua KHL:ssä, että takaisin ei ole minkäänlaista halua. Liigan puuhastelukulttuuri sen kun pahenee ja seuraavaksi lienee vuorossa se, että Arto I Järvelä tuomitsee jokaisen ottelun jälkikäteen mieleisekseen ja Sievin Dynamo nostetaan Liigaan 88. seuraksi. Ei kiitos, katson mieluimmin Metallurgia, SKA:ta, Omskia ja kaikkia muitakin Jokereita vastaan.

Muista en tiedä, mutta mulle ihan henkilökohtaisista syistäkin olisi nautinnollisempaa se että Jokerit voittaa Summasen Omskin kuin Törmäsen HIFK:n.

 

[Elazi]

Hieman samaa mieltä olen kuin Cobol, viimeisinä Liigakausina HIFK-otteluita joutui odottaa pelolla, mitäköhän tänään käy fanien tai pelaajien välillä. Tottakai oli paikallismatsit oli tärkeitä voittaa, mutta innolla en niitä odottanut, enemmänkin inholla.

Ei mullekaan KHL:ssä vastustajat oo se juttu, aina on ollut tärkeämpää, että Jokerit voittaa ihan sama kuka on vastassa, HIFKiä ja Kärppiä vastaan voitto on tuntunut erityisen makealta, mutta en tällä hetkellä ikävöi niitä otteluita. Tällä hetkellä Jokerit pelaa päivästä toiseen sellaista lätkää, mistä nähtiin vilaus työsulkukaudella ja SSL-ketjun toimesta. Jos joskus on puhuttu Jokerikiekosta niin nyt on sen aika. Ja uskon, että ne viha-rakkaus-suhteet löytyy, kunhan päästään play-offseihin asti.

 

[Seesam]

Mä taas katson hyvillä mielin Jokerien pelejä KHL:ssä ja HIFK:n pelejä Liigassa ja CHL:ssä ja olen vain iloinen että seurojen ei tarvitse kohdata toisiaan...

Jokerien pelaamisessa on niin hienoja asioita. Vihdoinkin joukkue on sillä tasolla jolla se oli parhaimmillaan 90-luvun alussa. Ja Liigaan ei sellaista jengiä voi rakentaa. Enää. HIFK:ssa valmentaa Jokeri-ikoni Törmänen ja vaikka pelaamisen taso on tyystin toista kun HIFK kohtaa vaikkapa Sportin, kyllä näitäkin otteluita on mukava katsella.

Ehkä taustalla on sekin, että HIFK on nyt todellinen pikkuveli omalla hiekkalaatikollaan ja tiedän että jos seurat kohtaisivat tosimielellä, HIFK ei poistuisi kaukalosta kuin murskatappio mukanaan. Tämä tosin saattaa olla vain välivaihe sillä kun HIFK saa uuden hallin toivon mukaan järkevällä aikataululla ja CHL:n merkitys kasvaa, myös naapurissa nähtäneen tasoltaan hyvää jääkiekkoa. Silloin olisi mukava kohdata uudelleen vaikkapa CHL:n puitteissa.

Meitä on moneen junaan, ja sinä taidat olla selvä poikkeus katsoessasi, sekä Jokereiden, että HIFK:n matseja. Se jäi tosin viestistäsi epäselväksi, että onko sinulla säilynyt se sama ''tunne'', mikä meidän molempien leirien kannattajilta on löytynyt molempien joukkueiden pelatessa SM-liigassa? Muistelisin kylläkin, että sinulla ei ole ollut sitä samaa ''nuorukaisten kiihkoa'' jääkiekkoon enää hetkeen?

Minäkin olen aina silloin tällöin katsellut Jokereiden pelejä, ja tämä viimeisin matsi Magnitokorskia vastaan oli erittäin viihdyttävää jääkiekkoa molemmilta joukkueilta, mutta etenkin Magnitokorskilta. KHL-matsit ovat selvästi tasokkaampia kuin Liiga-matsit, sitä ei sovi kiistäminen, ja ei Liigaan tosiaan saisi rakennettua Jokereiden tämän kauden vertaista nippua mitenkään.

Tuohon CHL-viritelmään minä en usko lainkaan. Nyt nähdyillä ja kuulluilla tiedoilla CHL tulee kaatumaan parin vuoden sisään. Eli eiköhän me olla vielä tulevaisuudessakin se sama vanha, väsynyt ja alkoholisoitunut isoveli siellä katkaisuhoidossa, kuin tänäkin päivänä.

 

[Cobol]

Meitä on moneen junaan, ja sinä taidat olla selvä poikkeus katsoessasi, sekä Jokereiden, että HIFK:n matseja. Se jäi tosin viestistäsi epäselväksi, että onko sinulla säilynyt se sama ''tunne'', mikä meidän molempien leirien kannattajilta on löytynyt molempien joukkueiden pelatessa SM-liigassa? Muistelisin kylläkin, että sinulla ei ole ollut sitä samaa ''nuorukaisten kiihkoa'' jääkiekkoon enää hetkeen?

Ehkä mä katson jääkiekkoa sitten eri tavalla. En ole koskaan nauttinut enempää jääkiekosta kuin nyt. Sellaiset 1-2, joskus 2-3 ottelua menee vuorokaudessa livenä. Pääosin NHL:ää, mutta myös KHL:ää. Liigaa ja CHL:ää. Tänään avasin pelit livenä klo 05:35 alkaneella Anaheim vs NYI. Oma kiihkoni ei suuntaudu jonkun seuran vastustajan aiheuttamiin tunteisiin, vaan Jokereihin, hieman HIFK:hon sekä itse peliin ja urheiluun nimeltä jääkiekko.

 

[MustatKortit]

Minulla on kaksi tärkeää ja läheistä ihmistä, jotka ovat Jokeri-faneja, mutta ovat ihan tämän alkuhuuman jälkeen vähän kyllästyneet KHL-kiekkoon.

Yksi näistä hessuista on veljeni, jolla on myös Jokerien kausikortti, mutta ei hirveän aktiivisesti ole kuitenkaan peleissä käynyt. Ja sitten toinen on paras kaverini, hän sanoi suoraan, että tunnetta puuttuu. Toki lätkä oli hänen mielestään hyvää, kun kävi yhden matsin katsomassa.

Vähän henkilökohtaisesti harmittaa (surettaa?) se, että Jokerien pelatessa eri sarjaa, niin ei tule sitten keskusteltua kiekosta niin paljoa heidän kanssaan.

 

[Stadin kundi]

Olen huomannut sen että muakaan ei ehkä harmita häviöt niin paljon nykyisin kun teki liiga-aikana. Tosin luulen että syy on lähinnä siinnä että nyt kun tulee häviö niin se on tullut hyvällä pelillä ja kovaa joukkuetta vastaan kun aikasemmin Jokereiden liigassa ollessaan oli ennakkosuosikki lähes joka matsiin ja häviöiden tullessa se on tullut lähes aina huonolla pelillä huonompaa joukkuetta vastaan. Sekös on silloin ketuttanut kuin talvella viimeisen tammenterhon hukannutta orava-vauvaa.

Lähtökohta otteluihin on nyt niin totaalisen erinlainen että pakko sen on myös vaikuttaa myös omaan käyttäytymiseen ja fanittamiseen. Ehdottomasti tilanne on nyt paljon parempi enkä vaihtaisi takas liigaan. Vaikka vastustajat on aika "nimettömiä" vielä tässäkin vaiheessa kautta mulle niin aina se sen "nimekkään" Saipan tai minkä muunkin liigajoukkueen voittaa mielenkiinnossa (pois lukien ifk jota tietysti kaipaan). Kiva taas pitkästä aikaan nauttia oman joukkueen tekemisestä täysin rinnoin tuli voitto tai tappio.

 

[Seesam]

Ehkä mä katson jääkiekkoa sitten eri tavalla. En ole koskaan nauttinut enempää jääkiekosta kuin nyt. Sellaiset 1-2, joskus 2-3 ottelua menee vuorokaudessa livenä. Pääosin NHL:ää, mutta myös KHL:ää. Liigaa ja CHL:ää. Oma kiihkoni ei siten suuntaudu jonkun seuran vastustajan aiheuttamiin tunteisiin, vaan Jokereihin sekä itse peliin ja urheiluun nimeltä jääkiekko.

Joo kuten sanoin, niin meitä on moneen junaan. Minä olen kasvanut HIFK:n ja Jokereiden väliseen vastakkainasetteluun, ja siten koen molempien joukkueiden olevan sidotut toisiinsa. Täten oma kannatukseni on ollut vahvasti symbioosissa myös Jokereiden tekemiseen, ja sitä kautta en koe kannatustani enää yhtä voimakkaana, kuin mitä se oli Jokereiden pelatessa SM-liigaa.

Takaraivossani kolkuttaa ne helvetilliset (-90-luvun lopun ja 2000-luvun alun) kouluaamut, jolloin luvassa oli armoton koko päivän vittuilu edellisillan tappiosta Jokereille. Minä kasvoin siitä ja siihen, ja nyt on vain HIFK jäljellä. Yksinäinen olo.

 

[Cobol]

Takaraivossani kolkuttaa ne helvetilliset (-90-luvun lopun ja 2000-luvun alun) kouluaamut, jolloin luvassa oli armoton koko päivän vittuilu edellisillan tappiosta Jokereille. Minä kasvoin siitä ja siihen, ja nyt on vain HIFK jäljellä. Yksinäinen olo.

Ymmärrän tämän hyvin. Onhan sen mun perheen sisälläkin vaikuttanut paljon kun vaimo on HIFK:n kannattaja ja yksi pojista pelasi HIFK:n junnuissa. Nyt puuttuu paljon kun ei ole keskinäisiä kohtaamisia ja niiden tuomia iloja, suruja ja kuittaamisia.

Itse en silti kaipaa Liigaan, mutta olen jotenkin aistinut että ainakin meidän perheessä tilanetta pidetään vittumaisena kun Jokerit tavallaan otti ja lähti ja jätti HIFK:n keskelle heikkenevää Liigaa. Jos se nyt heikkenee.

 

[mutina]

Minä olen huomannut olevani ennen kaikkea Jokerien seuraaja - vastustaja on siihen verrattuna toisarvoinen.

Toisin kuin etukäteen kuvittelin, en seuraa Liigan touhua juuri lainkaan. Sukulais-Saipa-fanilta kuulen Saipan kuulumiset, mutta en osaisi tällä hetkellä kertoa kuka Liigaa johtaa, niin totaalisesti on seuraaminen jäänyt. Pari ekaa kierrosta yrityn pysyä mukana, mutta kun ei, niin ei.

KHL-joukkueet kiinnostavat nyt enemmän, ja mielikuvien tasolla on alkanut tulla uusia inhokkeja. Pietarin SKAta on vähän jopa ikävä ja omistamani kaulaliina löytyy vielä hyllyn perältä. Pitänee laittaa johonkin hyväntekeväisyysmyyntiin, kun ei sitä käyttääkään enää voi.

Muutos on aina tuskallista ja ennen kaikkea vie aikaa, joten ymmärrän kyllä innostuksensa menettäneitä. Ei kai edes kukaan markkinointiheppu voinut sokeasti uskoa, että yht'äkkiä koko kannattajakunta siirtyy seuraamaan itäliigaa. Ja ehkä tässä palataan Liigaankin, kun vähän vartotaan. Minä seuraan tietysti mukana.

 

[C.Orr]

KHL:n myötä itselleni pelin sisältö on kasvanut ja pelin ulkopuolinen sisältö pienentynyt. Monen muun tavoin tunneskaalan ääripäät ovat kaventuneet omalta osaltani liikaakin. Ei suunnatonta vitutusta mutta ei myöskään voiton tuomaa euforiaa. Sinänsä harmi, sillä tunnetason merkitys itselleni on osa toimivaa kokonaisuutta ja on ihan keskeinen tekijä viihdearvolle. KHL kiekon taso ilman muuta kompensoi, mutta mulle mm. paikalliskamppailut edustivat pitkän historiansa kautta sellaista vastakkainasettelun henkeä, jotka synnyttivät jännitteitä, tunnetta ja intohimoa. Ja siinä kategoriassa KHL saa hopeamitalin.

Tullessani hallilta himaan tappiollisen Magnitogorsk matsin jälkeen vaimo sanoi että Jokerit taisi voittaa. Kysyin että mistä niin päättelet, niin sanoi naamastani näkyvän aina, jos Jokerit on hävinnyt. En ollut itse edes asiaa tiedostanut ja pisti miettimään mistä urheilussa ja ennen kaikkea kannattajuudessa on lopulta kysymys. Iso osa siitä on tunnetta, joka syntyy jokaisen voitetun tai hävityn matsin jälkeen. Voiton riemua ja tappion tuskaa. Kun ne puuttuvat, puuttuu myös intohimo ja intohimo määrittelee merkityksen, ainakin henkilökohtaisesti. KHL on rakenteeltaan pyramidi, jonka huippu on kapea mutta terävä ja jossa mestaruudesta todellisesti taistelevat joukkueet mahtuvat sirkkelimiehen yhden käden sormiin on ennalta-arvattavuus sarjan yksi keskeisimmistä ongelmista. Niin kauan kun kyseistä ongelmaa ei edes pyritä ratkaisemaan pysyy KHL urheilullisesta näkökulmasta sarjana, jossa raha määrittelee menestystä liian yksioikoisesti.

Loppujen lopuksi Jokerit pelaa hienoa lätkää huippuluokan vastustajia vastaan. Kun peliä vertaa Liigakiekkoon on konkretisoitunut se perimmäinen syy kaikelle sille Liigan taholta tulleelle parkumiselle ja vastakkainasettelun rakenteiden pystyttämiselle. Pelin taso kokonaisuutena KHL:ssä luo konkreettisen vertailukohdan omalle tuotteelle ja siinä kategoriassa puolestaan Liiga saa kaulaansa hopeamitalin vielä selvemmällä marginaalilla kuin minkä tunnekategoriassa voittaa. Ehkä KHL sittenkin oli hyvä ratkaisu. Vaikka siihen liittymistä sanelikin vaihtoehtojen puute.

 

[Keltainen Jaffa]

Aikoinaan en jaksanut innostua SM-liigan runkosarjapeleistä paljoakaan. Talviklassikot ja runkosarjan loppumatsit kiinnostivat, siinäpä se. Nyt kyllä maistuu, kun kaikki on uutta ja vastustajat ihan Euroopan kärkipäätä. Tykkään.

Mitä tunteen puuttumiseen tulee, niin liian helppo alkukausi. Vain yksi iso loukkaantuminen, vain muutamia häviöitä, pelitapa hanskassa ja Karlssonkin heräilemään päin. Kyllä ne tunteet sieltä tulee, kun ekaa isoa draamaa saadaan ja joku joukkue nousee teioillaan ykkösinhokiksi. Viimeistään playoffeissa. Ja onhan sitä nykyään kiva lällätellä niille, jotka ei uskonut Jokereitten mahdollisuuksiin pärjätä KHL:ssä.

 

[Urheilija]

Samoja fiiliksiä yllä kirjoittavien kanssa. Tunneskaala on kaventunut, ainakin toistaiseksi. Liigan tappiollisissa matseissa vitutti eniten se, että yleensä oltiin hävitty jollekin landeamatööriporukalle. Ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta tuo oli aika usein fiilis. Nyt tappiot ovat tulleet koville jengeille ja se osittain lievittää harmitusta yhdessä vastustajien tuntemattomuuden kanssa. Voitot eivät vielä lämmitä myöskään liigavoittojen kanssa yhtä paljoa, vaikka voittoja on tullut maanosan parhaimmista joukkueista kuten Dynamo Moskovasta vieraskentällä. Luulen, että asetelma tulee muuttumaan, kunhan olemme olleet sarjassa vähän pidemmän aikaa. Itse matsien taso on ollut yllättävän kova. En ollut aiemmin mieltänyt KHL:ää näin kovatasoiseksi sarjaksi, ero Liigaan on todella suuri. Venäjä on arvaamaton maa, joten täytyy nauttia tästä nyt kun herkkua on tarjolla. Vuosikausia sarjaa seurattuani ajattelin jatkavani myös Liigan seuraamista, mutta se on kyllä suurimmaksi osaksi jäänyt ja esim. sarjataulukon tilanne ei ole tällä hetkellä tiedossani.

Eniten mietityttää miltä tuntuu mestaruuden voittaminen KHL:ssä, ajatus voitosta ei tunnu vielä lähellekään Suomen mestaruuden veroiselta.

 

[iibor]

Omalta kohdalta on sanottava, että mulla se tunne ei ole kadonnut mihinkään. Häviöt vituttavat edelleen ja voitot aiheuttavat euforiaa. Sen sijaan viime kaudella jopa voitot vituttivat, sillä peli oli niin täyttä kuraa, ettei hallille tehnyt edes mieli mennä.

Tämä kausi on ollut yhtä juhlaa kun pelin taso on illasta toiseen niin häikäisevä ja senpä takia myös voitot tuntuvat erityisen hyvältä, kun tietää miten vahvaa ja onnistunutta peliä siihen vaaditaan. Liigaa ei ole ikävä, ei sitten tippaakaan.

 

[Kynäilijä]

Viime kausi oli niin paskaa, että ei ole tippaakaan ikävä sitä. Kevätkaudella taidettiin lähteä kaverin kanssa hallista pois 3-4 kertaa ennen 3.erän puoliväliä kun Ilvekset ja HPK:t perseraiskasivat ilman pelisysteemiä pelannutta jokerilaumaa. Lähes joka matsissa oli mielessä, että miten joku Kousa voi saada 15000 €/kk vaikka selkä oli suorana suurimman osan ajan pelistä. Sitten oli näitä Waltereita ja Littleja, joidenka nimet piti nytkin googlata koska niin näkymättömiä he olivat. Nyt pelissä on järkeä ja pelaajat osaavat muutakin kuin heittää kiekkoa ränniin. Jokerit on minulle kuitenkin se tärkein juttu, eikä Jokereiden vastustajat.

 

[Jack Daniel's]

Viime kausi

Viime kausi oli tuhoontuomittu 28.6.2013 lähtien. Kauteen lähdettiin kokemattomalla valmennuskaksikolla, jotka eivät osanneet käsitellä kahtia jakautunutta miehistöä. Tulokset nähtiin kentällä. Enempää ei jaksa eikä halua sitä muistella.

Jos viime kausi unohdetaan laskuista, niin Jokerien liigataival on pitänyt sisällään niin paljon hienoja ja huonoja hetkiä sekä suuria tunteita, että niiden menettäminen tuntuu erittäin pahalta. Liekö sitten vikaa omassa asenteessa, mutta en vain yksinkertaisesti saa revittyä KHL:n seuraamisesta samaa fiilistä vaikka itse peli onkin laadukasta.