9 kuukautta on nyt sulateltu KHL-juttua ja tässä minun ajatukseni. Ei ole ollut ollenkaan yksinkertaista ja alla perusteluita siihen miksi.
1. Pelin ulkopuoliset asiat. Lähes kaikki pelin ulkopuoliset asiat ovat Jokereiden kannalta olleet viimeiset 9 kuukautta pelkkää paskaa. KHL, Liiga, muut Liiga-joukkueet, fanit, Hjallis, venäläiset omistajat, Sanoma jne. Mitään positiivista ei ole ollut ja ihan käsittämättömän vaikea nähdä mitään positiivista tapahtuvaksikaan. Vaikka joku voisi kuvitella, että ei näillä mitään merkitystä ole, niin kylläpä vaan itselleni on ollut. Ihan helvetin ahdistavaa, itse asiassa. Kun on ollut tunneside joukkueeseen ja sitten tapahtuu näin paljon negatiivisia asioita, joihin ei kannattaja (tietenkään) pysty vaikuttamaan. Olo on kuin katsoisi sivullisena autokolaria, jossa on tuttu osallisena.
2. Peliin kuuluvat asiat kaudella. Taas jälleen oli kausi melkoista vuoristorataa, sisältäen kuitenkin paljon enemmän alamäkeä kuin ylämäkeä. Aivan alussa mielestäni Jokerit pelasi rohkeaa, luovaa ja viihdyttävää kiekkoa, jossa vastustajaan iskettiin tiukasti kiinni jo ennen vastustajan omaa sinistä ja maalipaikkoja tuli paljon. Tykkäsin. Sitten kuitenkin tuntui, että taktiikoita muutettiin, pyrittiin puolustusvalmiimpaan peliin ja pelistä tuli erittäin tylsää dump and chase –peliä, jossa itse asiassa chasekin jäi puolitiehen ja maalipaikat vähenivät katastrofaalisesti.
Valmentajanvaihdos oli tapahtuessaan asiallinen, valitettavasti uusi valmennusjohto ei saanut peliä käännettyä loppujen lopuksi yhtään parempaan suuntaan enää. Peliotteet ja ennen kaikkea tulokset olivat häpeällisiä, puhumattakaan kurittomuudesta ja sikailuista, joita ilmeni loppukaudesta. Positiivisiin asioihin kuuluivat Teuvo Teräväisen otteet nuorten MM:n jälkeen ja Teemu Erosen otteet alkukaudesta. Tällaisten esitysten ja pelaajien vuoksi seuraisin pelejä ja yleensäkin jääkiekkoa. Runkosarjan lopussa positiivisia asioita oli enää mahdoton löytää. Ja HIFK:llekin häviäminen viimeisessä kohtaamisessa söi miestä.
3. KHL. En ole kyllä osannut tälläkään kaudella ottaa tavakseni KHL:n seuraamista. Edes pistepörssien tai suomalaisten menestymisen vuoksi. Tätä tietty vaikeuttaa, että matseja en ole nähnyt mistään (liekö Viasatilta matseja tullut, en ole Viasatin tilaaja). Medianäkyvyys muuten on ollut erittäin vähäistä Suomessa ja kun ei edes highlightseja näe, niin kiinnostuskaan ei nouse, joukkueet ja pelaajat eivät tule tutummiksi jne. Joo, tiedän, että youtubesta näkee pätkiä, mutta jos kiinnostus ei ole vielä sillä tasolla, että näkisi vaivaa erikseen niiden etsimiseen, niin tämä on ongelma (ja selostus venäjäksi). Peliin kuulumattomana asiana, KHL:n (todelliset tai vaan mediassa esillä olleet vihjaukset) kytkökset Venäjän nykyeliittiin sekä oma erittäin negatiivinen tulkintani Venäjän viimeaikaisista poliittisista linjauksista eivät TODELLAKAAN nosta mielihalujani tähän. Naivia – ehkä. Vaikuttaako silti – yllättävää kyllä, ehdottomasti.
4. Jokerien pelaajapolitiikka KHL:ään. Nyt, kun virallisesti ei ole vielä tiedotettu Jokerien pelaajasopimuksista ensi kaudeksi ja nyky-Jokereista lähtevätkin ovat vielä huhuja, saattaa olla liian aikaista kommentoida juttuja. Mutta teen sen kuitenkin. Minua nimittäin vituttaa ihan suunnattomasti se, että jokeritaustaiset nuoret lupaavat pelaajat lähtevät Jokereista muihin kotimaisiin jengeihin. Hännikäinen, Koivisto, Lindell, Lindbohm jne. Ymmärrän kyllä argumentin, että eivät pärjäisi KHL:ssä ja voi olla, että näin on. Fakta on kuitenkin se, että kannattajana tunnesiteeni on näihin pelaajiin. Ei muihin. Osa kannattajuutta, vuotuisen tuloksentavoittelun lisäksi, on seurata vuodesta toiseen kiinnostavien nuorten pelaajien kehitystä. Tämä ikään kuin tekee laajemman kaaren seuraamiseen kuin vain yksi kausi. Osa mielenkiintoa on siis seurata joidenkin pelaajien kehitystä 18- vuotiaasta parhaassa tapauksessa kansainväliseen menestykseen. Jos nämä kaikki tutut, lupaavat JOKERITAUSTAISET pelaajat korvataan joillain muilla, ei olemassa olevaa tunnesidettäkään ole. Näin kiinnostus laskee huomattavasti. Tämä viimeinen oli vaikea pistää sanoiksi, toivottavasti joku edes ymmärtää. Tähän liittyen, jos junioritasolta ei ole tarjota tietä aikuisten tasolle, niin junioritoiminta voidaan lopettaa saman tien. Miksi valtakunnan lupaavimmat juniorit tulisivat Jokereiden junioreihin pelaamaan?
5. Kurri & Westerlund ym. Jari Kurri ei (oikein tai ei) ole tähän mennessä vakuuttanut osaamisellaan Jokereissa tai maajoukkueessa. Harkimo taas on tehnyt toimillaan Jokerien kannattamisesta todella vaikeaa. Poikkean varmaan fanaattisimmista faneista, jotka huutavat meidän olevan Jokereita ja meitä vihaa kaikki siinä, että en minä halua, että minua vihataan tai minulle vittuillaan siitä, että kannatan Jokereita. Arvostan peliä ja kunnioitan muita joukkueita ja faneja ja toivon, että (johonkin rajaan asti) tämä olisi vastavuoroista. Joku varmaan kommentoi, että paskakannattamista ja epä-faniutta, niin kai sitten. Epäilen kuitenkin edustavani aika lailla normikannattajakuntaa: haluan olla ylpeä seurastani ja tänä vuonna se vaan on ollut lähes mahdotonta. Westerlund on loistava projekti- ja turnausvalmentaja. En välttämättä kuitenkaan usko, että hänen johdollaan Jokerit, tai mikään muukaan joukkue, pärjää pitkän kauden ja pudotuspelien alla. Epäilen myös hänen sitoutumistaan sarjajoukkuevalmentamiseen. Toki kaikista organisaation julkisuudessa esiintyvistä naamoista, Westerlund on ehkä parhaiten sulatettavissa jatkossa.
Loppupäätelmä: Jokerit organisaationa on tahallaan tai tiedostamattaan tehnyt minun osaltani sellaisia päätöksiä, että tunnesiteet ensi kaudella KHL:ään siirtyvään seuraan katkeavat nyt. Historia säilyy alla ja muistot Jokereista, mutta jatkuvuus siis häviää. Parhaimmillaan lähdetään puhtaalta pöydältä. Tältä se nyt tuntuu ainakin. Eikä ole ollut helppoa käsitellä tätä asiaa. Voihan se olla, että takki kääntyy ja jokin ”aineeton asia taustalla” osoittautuu vahvemmaksi kuin tämä logiikka, jota olen esittänyt. Tai olen glory-hunter ja voittoisien esitysten jälkeen sulan vanhalle rakkaudelleni…
No mitä sitten tilalle? Muiden kuin Jokerien Liigapelejä olen seurannut tähänkin asti, mutta huomattavasti kliinisemmin ja keskittyen peliin, kaikkien tunteiden jäädessä taka-alalle. Toisen Liigajengin ottaminen tilalle ja samalle tunnetasolle tuntuu lähes mahdottomalta. Ehkä näinkin voi käydä, mutta todennäköisempänä pidän sitä, että NHL:n seuraamiseni lisääntyy ja mielenkiinto sitä kohtaan kasvaa. Junioripeleissä (Jokereiden) olen kyllä joskus käynyt. Ne ovat myös mielenkiintoisia, niitä täytyy harkita.
Mitä mieltä muut ovat? Samaa mieltä? Full of shit? Jos ette usko seuraavanne KHL-jokereita, niin mikä on teidän ratkaisunne? Toinen Liigajengi? Mestis? Junioripelit? NHL?
Edit: en tiedä miten voin unohtaa, mutta erääksi lempipelaajistani tuli Matti Lamberg ja hänet ehdottomasti olisin lisännyt listaani nuorista, lupaavista pelaajista.
