No kerro sitten mitä hyvää se kertoo suomalaisesta kannattajakulttuurista, että helsinkiläisen joukkueen kohdatessa Barcan on stadionilla enemmän vierasjoukkueen kannattajia? Kyllä se paikallisten seurojen suosio on aika hyvä mittari kun vertaillaan eri maiden kannattajakulttuuria.
Jos unohdetaan kaikki ifk-antipatiat ja ajatellaan skenaariota, jossa Detroit Red Wings tulisi stadiin ja pelaisi harjoituspelin ifk:ta vastaan, niin kannustaisin ehdottomasti Red Wingssiä.
Ei jonkun seuran fanittaminen perustu mihinkään sellaisiin sivuseikkoihin, kuten asuinpaikka yms., vaan kaikki kumpuaa jostain syvempää, irrationaalisesta "tunteesta". Kuka vaan voi kokea minkä tahansa seuran omakseen ja tätä seuraa kannattaa, perustelematta fanittamistaan juuri esimerkiksi kotiseudulla. Asia oli toisin ennen televisiointia ja urheilukulttuurin leviämistä, jolloin ei ollut juuri tietoakaan kuin paikallisista urheiluseuroista. Ja juuri tuohon samaan irrationaaliseen tunteeseen perustuu esimerkiksi itsesi kokema hylkimisreaktio Jere Karalahden myötä, oletan. Oma tuntemuksesi on, ettei kys henkilö edusta sitä seuraa ja seuraidentiteettiä, sanojensa tai tekojemsa seurauksena, johon sinä olet tottunut tai jonka sinä koet omaksesi.
Stadilainen vs. kokosuomen Jokerit debatista on taas todettava, ettei laajemmalla tasolla seuraidentiteettiä voi muuttaa yhdellä mainoskampanialla tai edes liigan vaihdolla. Koen, että identiteettikin syntyy tunteesta, oli se sitten vastustajien fanien tai omien kokemaa identiteettiä. Jokainen voi kokea seuran eri tavalla, mutta isommassa kuvassa identiteetti on sitä, miksi enemmistö sen ajan myötä kokee. Ja vaikka tiettyä stadilausuutta haluttaisiinkin korostaa, ei sillä täydy sulkea muita ulkopuolelle.
Eräillä khl:n myötä on nähtävästi koettavissa myös identiteettikriisi siitä, ettei Jokerit olekkaan enää vihatuin seura, vaan jopa "pieni ja sympaattinen", ainakin toistaiseksi. Enää ei pääse riehumaan raumalla ja istumaan tuulikaappiin käsiraudoissa, koska vastustaja ei "vihaa" meitä, eikä tätä voi käyttää keppihevosena oman pahan olonsa purkamiseen.
Jokerit on pikkuhiljaa luomassa uutta imagoa KHL:n myötä, mutta itse koen seuran olevan nyt huomattavasti lähempänä 90-luvun statustaan, kuin koskaan aikaisemmin. Nyt on taas mahdollisuus synnyttää Jokeri-buumi. KHL:n sisäistä imagoaanhan Jokerit ei ole vielä päässyt käytännössä luomaan, kuin nimilistojen ja yhden harjoitusottelun muodossa. Kun kausi potkaistaan käyntiin aletaan taas luomaan uutta imagoa oman sarjan suuntaan. Syntyy uusia taistelupareja ala Kärpät ja uusia inhokkiseuroja ja hienoja kamppailuita. Tai syntyy jos noille uusille mahdollisuuksille on avoinna ja hyppää tunteella messiin. Jos omat tunteensa tukahduttaa, eivät tapahtumatkaan vetoa tunteisiin.
Kansainvälinen ja kansallinen politiikka on kiinnostavaa, mutta eivät LÄHESKÄÄN kaikki yhdistä jääkiekkoa ja KHL:ää poliittisiin asioihin. Kun seuraa Jokereita fanaattisesti ja täydellä tunteella, ei siinä politiikkaa ehdi ajattelemaan. Katsojalle jääkiekko on kuitenkin viihdettä, jossa urheilijat, huippu-urheilijat tätänykyä, ottavat toisistaan mittaa kaukalossa. Ja jos vaikka haluaa ajatella Jokereita politiikka edellä, niin aika mitätöntä on se poliittinen vaikutus, jota KHL:n laajentamisella saadaan aikaan. Toisaalta kyllähän Liigassakin ja liigajoukkueiden ympärillä on poliittista, joskin sisäpoliittista, keskustelua ja jos jonkinmoista lobbaamista. Joku edustaa jotain ja jollain on poliittisia kytköksiä sinne, toisella tänne. Politiikalla on kuitenkin tarkoitus vaikuttaa "kansan" tai "massojen" mielipiteisiin ja asenteisiin. Jos tulet Jokerien lätkämatsiin ja "unohdat" nuo poliittiset kytkökset, on tuo politiikka varsin mitätöntä ja epäonnistunutta.
Politiikkaa ja urheilua ei pitäisi mennä sotkemaan keskenään; päättäjät sitä voivat tehdä, mutta on kuluttajan oma asia suhtautuuko urheiluviihteeseen viihteenä, vaiko poliittiselta kannalta.