...
Laadukasta kiekkoa on kuitenkin kaikesta huolimatta kiva katsoa? Joillekin matka saattaa olla tärkeämpi kuin päämäärä.
Vastaan vaikka tänne, koska sopii paremmin ketjun aiheeseen.
Itselläni oli henk. koht. kovin paini tämän kysymyksen kanssa koskaan tällä viikolla ja mietin vakavissani, että oliko tämä liki neljännesvuosisadan reissu tässä. Viime kädessä se on niin helvetin vaikea, liki mahdoton luopua siitä rakkaimmasta harrastuksestaan ja kun yrittää käsitellä sitä tyhjiötä, jonka se osalle meistä jättäisi on sietämätöntä. Pitkälti kuitenkin syyt löytyvät seurasta, organisaatiosta, kaikesta paskasta tässä ympärillä ja viimeisinpänä tämä tila, johon ei koskaan pitäisi ajautua, että me fanit ollaan keskenään napit vastakkain. Olisi niin paljon helpompaa ja helpottavampaa palata asetelmaan "me vastaan muut" tämän raskaaksi käyvän "me vastaan me"-asetelman sijaan. Käy se meille negatiivisemmillekin ja välimallinkulkijoillekin raskaaksi, en usko, että kukaan haluaisi tässä tilanteessa olla, mutta kun on oman heikkoutensa orja ja tunteet vie, niin vaikea on löytää tietä ulos.
Mä uskon (haluan uskoa), että paremmat ajat on tämän suhteen edessä, koska pitkälti tämä kiteytyy siihen, että Jokereissa tehdään jotain nykypäivän Suomikiekossa poikkeuksellista. Samalla rungolla, samalla päävalmentajalla hakataan nyt jo neljättä vuotta putkeen samalla taktiikalla. Se on verrattain lyhyt aika, jääkiekossa taas aivan helvetin pitkä. Mä en usko, että yksi Marjamäen poistaminen muuttaisi tätä, vaan tämä pakka pitäisi räjäyttää kertaheitolla kunnolla ja siinä katseet kääntyvät joukkueen johtoon. Monen pelaajan kohdalla on käynyt siten, että se absoluuttinen huippu tämän seuran osalta on nähty ja taannuttu sitten sille oman perustekemisen tasolle. Näitä nyt esimerkiksi vaikka John Norman ja Jesse Joensuu. Pidän molemmista pelaajista, mutta kumpikaan ei enää Jokereissa tule ottamaan kehitystä otteisiinsa ja tämä on se ydin, kun ollaan menty liian pitkään samassa tilassa niin joukkueena, kuin seurana. Arvostan toki kokeilua, että ollaan menty maltilla ja annettu aikaa, mutta mun mielestä näin pitkässä juoksussa ollaan se tie katsottu loppuun ja todettu toimimattomaksi.
Tätä eletään vahvasti tunteella ja negaatiot kertyy yleensä samasta toistosta, tunteesta ettei mikään muutu ja ettei mitään tapahdu. Sama tämän ulkopuolella, katselit sä kavereita, joissain tapauksissa työpaikkaa tai perhettä (ihme sakkia saatana, varmaan Vuorisen hakuja) tarpeeksi pitkään jämähtäneessä tilassa, niin alkaa se aika ajoin risomaan. Nyt eletään tässä jämähtäneessä tilassa Jokereiden suhteen ja vaihtoehdot on aika pitkälti joko sinnitellä mukana ja yrittää erimielisyyksistä huolimatta sietää toisia näkökulmia ja tuntemuksia tai hypätä kelkasta ulos. Itse, vaikka all time low'n viikolla koin, yritän ainakin hiljalleen löytää katsetta tulevaan ja vähentää riitasointujani, vaikka sarkasmi on luonnevikani enkä paikkoja vitsailla/sivaltaa malta jättää käyttämättä. Eli summasummarum, eletään kaiken kaikkiaan vaikeita aikoja ja varmasti yhtä käännekohtaa monen osalta tämän kelkan etenemisessä. Aika näyttää mitä tästä tulee, mutta usko parempaan on.