Kuten on mainittu - Jessestä odotettiin todella suurta pelaajaa Ilveksessä ja mahdollisuuksia annettiin mielestäni enemmän kuin tarpeeksi juuri huiman taitopotentiaalin vuoksi. Rajamäki - Niinimäki - Snellman -kolmikko olikin toimiva kokonaisuus kaudella 2003-2004 ja mies alkoi hiljalleen lunastamaan lupauksiaan. Olkapäävamma valitettavasti katkaisi suotuisan kehityksen ja sen jälkeen homma olikin yhtä alamäkeä. Asenteesta on puhuttu paljon ja ilman henkilösuhde- yms. spekulointia voi ainakin todeta, että ainakin katsomosta katsottuna Jessen olemus huokui pikkupojan kiukuttelua "huonoina päivinä" - jopa Kariyan ja Stefanin kanssa jäällä ollessaan. Ehkäpä vertailu näihin kahteen ammattimieheen vielä korosti tätä mielikuvaa.
Toivottavasti kaveri on ymmärtänyt olevansa uransa vedenjakajalla ja onnistuu uudessa ympäristössä löytämään kadonneen punaisen langan. Jokerit saattaa olla hyvä ympäristö aloittaa puhtaalta pöydältä, jossa voi ansaita paikkansa ilman vanhoja rasitteita. Ilveksessä uran jatko olisi ollut erittäin vaikeaa, kun usko mieheen on jo valtaosalla hiipunut.
Jesse elää taitonsa varassa, koska yläkroppa on kuin tuulen raiskaama rantaheinä (kannattaa lukea Edmontonin voimavalmentajan kommentit viime kaudelta), eli pelityylin ja ketjukavereiden on oltava hänen tyylilleen sopivia. Kovat ovat kuitenkin näemmä odotukset, jos kaverille kaavaillaan ykkössentterin roolia. Tosin kolmos- ja nelosketjun sentteriksi ei tämän pelityylin kaveria kannata ottaakaan. Omasta puolestani toivon, että Jesse nousee taitokiekon soihdunkantajaksi ja jatkaa tamperelaissentterien hienoa perinnettä, vaikka se sitten tapahtuisikin toisen joukkueen paidassa.
Kikkoja ja kärkikyniä luvassa...