Jalonen, Kapanen ja Eloranta
Kaikesta päätellen HPK:n Jalonen taitaa kuulua samaan kategoriaan valmentajana kuin Hannu Kapanen. Runkosarjassa peli luistaa mallikkaasti, mutta kovan paikan tullen eväät loppuvat täysin. Kapasen lailla Jalonen antoi eilisen pelin vain valua pois: kun HPK ei saanut edes kunnon painostusta aikaiseksi Brooksin viisiminuuttisen aikana, kolmannesta erästä tuli juuri sellaista seinäänpuskemista kuin pelkäsinkin. Itse olin ottelusarjassa henkeen ja vereen HPK:n puolella, joten oli erityisen turhauttavaa katsoa viimeistä erää jonka Jokerit onnistui jäädyttämään täysin. Jokerien suunnitelmien mukaan kello kiiti hirveätä vauhtia, pelikatkoja ei ollut juuri lainkaan. Mielestäni Blues teki ison virheen antaessaan Kapasen jatkaa ensi kaudellakin, eikä tähänastisen todistusaineiston perusteella Jalosen jatkaminen muuta käsitystäni HPK:sta ikuisena pronssijoukkueena.
Toisaalta myös monet hämeenlinnalaiset fanit tuntuvat tyytyvän pronssiin. Aidon harmin sijasta tässä ketjussa kiitetään joukkuetta taistelusta ja valmistaudutaan pronssiotteluun. Siihen heillä on tietenkin täysi oikeus, kiva että kelpaa, mutta ei minua ainakaan tyydyttäisi, jos oma mestaruuskelpoinen ja runkosarjassa eniten maaleja tehnyt joukkue häviäisi ratkaisevan playoff-pelin tekemättä maaliakaan. Tämän ymmärtäisi, jos välieriin pääseminen olisi HPK:lle uutta, mutta sinnehän joukkue pääsee noin kahtena vuotena kolmesta – finaaliin taas ei näytä koskaan olevan asiaa.
Itse kuulun siihen koulukuntaan, että vain playoffit merkitsevät. Jos puolivälierissä pudotaan kolmessa ottelussa, edellisellä 56 ottelulla, vaikka ne olisi voitettu kaikki, ei ole enää mitään merkitystä kaudelle kokonaisuutena. Samalla tavalla ihmettelin Kari Elorannan kommentteja Pelicansien pudottua puolivälierissä. Elorannan mielestähän kausi oli lahtelaiselle jääkiekolle hieno, ja sitähän se oli jos tilannetta tarkastelee parin vuoden perspektiivillä, mutta toisaalta: Pelicans johti sarjaa pitkään, taisteli kotiedusta viimeiseen saakka ja osoitti pystyvänsä voittamaan minkä joukkueen hyvänsä. Tästä näkökulmasta Pelicansille tämä kausi oli tilaisuus mennä vaikka kuinka pitkälle – tilaisuus, jollaista ei toista taida ihan heti tulla. Mielestäni tällöin putoaminen – sinänsä kunniakkaan taistelun jälkeen – puolivälierässä pitäisi olla valmentajalle kova pettymys, ainakin hetkellisesti. Jos paistatellaan tyytyväisyyttä viidennestä sijasta, tulee sellainen vaikutelma, ettei valmentaja itsekään uskonut välieräpaikkaan.