Hyvä matsi, kuitenkin
10 084
No niin, eksyin sitten minäkin Hjartwall-areenaan katsomaan kuningas jääkiekkoa. Täytyy kyllä heti alkuun todeta, että olipas kummallinen ottelu. Dekonstruointini, var så goda:
1. erä Oli ottelun tasokkainta antia; ainakin HPK-kannattajan silmiä hiveli vauhdikas luistelu, kova yritys ja yleinen hereilläolo viittä ensimmäistä minuuttia lukuunottamatta. Tämän periodin, jonka aikana narskunaamarit dusasivat ensimmäisen maalinsa, jälkeen HPK otti ohjakset hallintaansa ja näytti apealle kotiyleisölle ettei Hälssinkiin tultu vain lätkimään lättyjä päätyyn.
Alkoi kauhia kohkaaminen ja parinkin sohlailuun hukatun loistopaikan jälkeen Nedved sai kohtalaisen vapaasti säätää limpun ns. yläisoäitiin. Kerho-pakisto pyöritteli kiekkoa kivannäköisesti, ja Sicak varsinkin miellytti Rapsteria hyvällä liikkeellään ja nopeilla ratkaisuillaan. Tästä loistokkaana esimerkkinä mies teki jälleen YV:llä hienon siniviivamaalin, jolla mentiin 1-2 -johtoon. Lisäksi Siksak lämmitteli pariin kertaan lupaavan oloisesti Antti Aaltoa pieneen Valse tristeen ala Kohkamo & Rakko, mutta toisessa erässä kaverusten tunteet toisiaan kohtaan jo viilenivät. Hö.
Jokeripakisto keskittyikin sitten mihin lie pingviinien bongailuun 1. erän; sen verran reikäisenä se allekirjoittaneelle esittäytyi. Kohtuunopeilla pystysyötöillä ja Miettisen terävällä potkulla peli oli 22 sekunnissa edellisestä lukemissa 1-3. Jokeriluolan yleisö, jota mukamas oli paikalla 10 084, mylvi hiljaisuuttaan. Jokerien puoleisessa päätykatsomossa, siinä isossa ylemmässä osassa, ei tosin istunut yhtään ketään, ja muutenkin lehtereillä näkyi aika vähänlaisesti porukkaa. Mistä lie Hjallis loihti taas haamuja peliin. Cowien go-go-go-huuteluja jäällä kuullakseen ei katsojan tarvinnut antennejaan pahemmin viritellä. Ne nimittäin peittosivat helposti alleen vantaalaisten lapsosten yksittäiset jokeritjokerit-huudot.
2. erässä, johon tultaessa jokerimaalin vahti, tänään kuolevaiselta vaikuttanut Lehtonen vaihdettiin Jamie Ramiin, kummankin joukkueen peli oli hyvinkin sekavaa. Jokerit hallitsi hienokseltaan tätä erää, ja koetti selvästi piristyneenä vääntää henkistä yliotetta hämeenlinnalaisyhdistelmästä, siinä onnistumatta. Puuduttavaa vääntöä.
Erän ainoa merkittävämpi tapahtuma oli Olli Korkeamailavaaran ruma taklaus, jolla tämä Hinthaara ilmeisesti onnistui tavoitteessaan, eli Miettisen leuan murrossa. Livenä en tilannetta kummemmin noteerannut, mutta Jumbotronilta nopeasti uusittuna tilanne kirkastui kotiviinin lailla: ulosajon paikka. Julkkiksen broidi taklasi selkeästi nostetuilla käsillään ja korkea maila stydisti edellä, vaikka olkapäälläkin olisi viesti mennyt perille. Miettisen pää jäi näin laidan ja mailan väliin, ja pää antoi tällä kertaa periksi. Siis, jos viime kerran Kanki vs. Bänks -tilanteesta tuli taklaajalle kolme matsia huilia "seurausten takia", olisi Puuttuvalle Linkille paikallaan vähintäänkin yhtäläinen huili. Tana. Vetti.
No, se siitä, ja 3. erään, jonka antavana osapuolena oli ainakin maalien perusteella Joukkerit. Ja näinhän se oli, Kerhon kerrankin leveä materiaali ei sitten kuitenkaan kestänyt kahden eturivin pelurinsa poissaoloa, ja viimein tuntui puhti loppuvan punkkarista. Tai ainakaan hyökkäysintoa ei Kerholta löytynyt entiseen malliin.
4-4 -tasoitus oli kamala lahjamaali jollaisia ei koskaan pitäisi tapahtua; ihan hirvittävä, kauhea, surullinen, totaalinen emämunaus - en nähnyt keneltä, mutta ainakin Rajamäki pelasi loppupelin eli maalinjälkeisen vaihtonsa todella ylivarovaisesti, eli Erkkiä syylliseksi epäilen. Joka tapauksessa kaveri syötti lepsusta vauhdista kiekon puolustussinisen tuntumassa TAAKSEPÄIN, mikä on sinänsä ihan mielenkiintoinen ratkaisu, mutta kun siellä takana ei ollut ketään. Paitsi kaksi jokeripelaajaa avopaikassa.
No jospa tehdään nyt nämä virheet sitten runkosarjassa, niin pleijareihin mentäessä ollaan ehkä opittukin jotain tästä jääkiekkopelistä. Pudotuspeleissä kun ei tuon tasoitusmaalin kaltaisia virheitä tulla suvaitsemaan - ei ensimmäistäkään.
Jatkoaika oli erittäin jännittävää, vapautunutta hyökkäyspeliä kummaltakin, tosin siinä missä Jokerit ei ollut lähelläkään ratkaisua, pommitti HPK melkoisesti Ramia varsinkin jatkoerän aikana saamansa ylivoiman aikana. Jamien 7 jatkoajan torjuntaa kertonevat yrityksestä. Nähtiinpä lopussa mielenkiintoinen anomaliakin, kun ylivoimansa ja ottelun päätteeksi Kerho päätti vetäistä Smidin maalilta ylimääräistä kenttäpelaajaa vastaan, ja näin mentiin 5-3 vastaan loppuun asti. Oivallinen veto Jukka Jaloselta, jonka joukkueella ei ollut enää ainakaan mitään hävittävää.
HPK-pelaajista Vujtek pehmoili kolmannessa erässä parikin kiekkoa kaverille, eivätkä Vladon syötöt muutenkaan löytäneet osoitettaan. Sääli, Vujtekissa saattaisi olla ainesta parempaankin, sano.
Smid puolestaan vakuutti minut epävarmuudestaan kiekon kanssa. Ja siitä, että kaveri tosiaan näyttäisi sylkevän kaiken tahallaan! Sällillä on ilmeisesti traumoja oman pään aloituksista, kun niitä niin hanakasti välttelee. Joku saisi pikkuhiljaa kertoa Zedelle, että sen kiekon saa joskus sulkea alleenkin, eikä tarvitse antaa välttämättä lähimmälle pelaajalle, jolla on vähintään kaksi mailaa kainalossa.
Ja niitä mailojahan riitti. Tuomarit vihelsivät vähän mutta nähdäkseni paria kummallisuutta lukuunottamatta varsin linjakkaasti. Siitä heille kunnia.
Hum. Siinäpä nopsaan kyhättyä tunnelmointia. Jotain varmaan unhoittui...
EDIT: jaaha, herättipäs tämä tunteita. Pitää poistua netistä nyt ja lukea jutut offline... aamulla jatketaan, kullannuput! :)