Tullessaan Jokereihin Kekäläisen yhtenä keskeisenä päämääränä oli rationalisoida junioritoiminta ja vielä siten, että sen toimintatavat ja tavoitteet olivat varsin moderneja.
Tuskin kukaan (edes Wildcard) väittää Kekäläisen epäonnistuneen junioripuolella, mutta tavoitteena oli myös edustusjoukkueen palauttaminen SM-liigan huipulle. Tässä Kekäläinen epäonnistui lopulta surkeasti, minkä vuoksi miehen flopiksi leimaaminen ei ole aivan perusteetonta.
Kuten totesitkin ja josta olen aivan samaa mieltä kanssasi kilpaurheilussa onnistumista mittaa vain menestys. Kurrin ja Vuorisen saldo kolmessa pudotuspelisarjassa on yksi voitto ja kaksi tappiota. En mä ainakaan monenkirjavia vappuhuiskia jaksaisi tuolla saldolla kovin näyttävästi heilutella.
Menestystä arvioitaessa pitäisi aina myös ottaa huomioon käytössä olevat resurssit, joihin suhteutettuna yksi voitettu playoff-sarja on ihan kelvollinen suoritus.
Kekäläisen saldo neljässä pudotuspelisarjassa oli muuten yksi voitto ja kolme tappiota.
Mun ajatus tuossa on se, että liigassa Jokerit joutui kuitenkin kynsin hampain kilpailemaan muiden liigajengienkin kanssa niistä harvoista liigaan eksyvistä huipuista, mutta nyt KHL:ssa on juuri tämä semihyvä ryhmä pelaajia(Kapanen, Jaakola, Aaltonen ja vastaavat), joihin Jokereilla siis lähes yksinoikeus.
Ja toisaalta Kurri ei ole voinut edes kilpailla näistä huipuista. Jokainen voi itse miettiä kummasta on enemmän hyötyä kasattaessa menestyvää joukkuetta; sarjan kärkipään budjetista ja sen tuomasta mahdollisuudesta hankkia valmiita huippupelaajia vai sarjan ylemmän keskikastin budjetista ja etulyöntiasemasta tiettyjä kakkos-kolmoskorin pelaajia hankittaessa.
Vielä ulkomaalaishankinnoista, Kekäläisellähän piti olla kontaktit kunnossa etenkin P-Amerikan suuntaan, mutta silti Jokerit joutui tyytymään (kaikella kunnioituksella kyseisiä pelaajia kohtaan) Hardtiin, Mosesiin ja Dehneriin, kun kilpailijat hankkivat samaan aikaan Azevedon, Laschin ja Heshkan tasoisia tekijöitä.