sporttipappa
Jäsen
Ansiokasta keskustelua viime päivinä Jokereiden ensimmäisen KHL-kauden joukkueen menestyksestä ja tämän kauden heikoista otteista. Samaa mieltä.
Tuon tähän vielä sen näkökulman, että kyllä KHL:ssä linja jäähyjen suhteen on löystynyt paljon ensimmäisen khl-kauden pelistä tähän nykypäivän peliin. Tuolloin Jokerit pääsi erityisesti hyödyntämään vahvuuksiaan, kun taitavat ratkaisukykyiset pienet pelaajat ratkoivat pelejä ylivoimalla, joita siis Jokereille tuli peliä kohden useammin kuin tällä tai viime kaudella.
Toki on Jokereiden pelikin muuttunut niin, että pienet taitavat pelaajamme eivät osaa tai uskalla haastaa puolustajia kiekon kanssa niin, että nämä joutuisivat rikkomaan jäähyjen arvoisesti. Pahimpana esimerkkinä Salminen joka ei uskalla mennä tilanteisiin, ja samoin Hishon joka ilmeisesti pelkää sitä viimeistä päätälliä.
Valmennus on nähty. Surkuhupaisaa miten Jalonen on kahden surkean kotipelin jälkeen todennut vain että "Pistää miettimään", ja että "oli paljon hyvää". Valmennus sysää haastatteluissa peliin valmistautumisen vastuuta ammattipelaajan työmoraalin varaan. Tavallaan pitää paikkansa mutta jokainen joka on tavoitteen omaavassa yhteisössä joskus ollut osallisena mukana tietää, että jos ryhmä alkaa löysäilemään eikä siihen osata oikeanlaisella uskottavalla johtajuudella puuttua, perseily jatkuu ja pahenee. Tässä on kaikki olennainen jo sanottu esimerkein poimittuna, ettei joukkue pelaa valmentajilleen, vaan käy joka toisen pelin suorittamassa, tulee työpaikalle mutta ei tee töitä.
On vahvuuksiltaan pääosin kahdenlaisia valmentajia: prosessi- ja tunnevalmentajia. Prosessivalmentaja luo kestävän oman pelitavan jolla voitetaan pelejä, tunnevalmentaja puristaa pelaajista kaiken mahdollisen suorituskyvyn irti lyhyellä aikavälillä. Jokereilla voi olla Jalosessa hyvä prosessivalmentaja (HPK menestys), ja tämän luultiin olevan myös tunnevalmentaja (menestys maajoukkueissa). Mutta kaikki, aivan kaikki viestii Jokereiden suunnasta sitä viestiä, että nimenomaan tunteen hallinnassa on ongelmat. Jokereille parasta mahdollista tähän kauteen olisi saada valmennusryhmään karismaattinen tunnevalmentaja joka joko hyvällä (voittaa pelaajat puolelleen) tai pahalla (kuri, keppi, porkkana) saa pelaajista kaiken mahdollisen irti. Jalonen, Helminen eikä Virta vaikuta tälläiseltä valmentajalta.
Se on tietenkin eri asia, että kannattaako tähän kauteen muutoksia enää tehdä. Peli on jo hävitty ja toimistokin luovutti nostamalla kädet pystyyn siirtorajalla. Paskaa aikaa näin lätkäfanina, oma jengi joku virkamiesporukka ilman kunnon johtajaa.
Tuon tähän vielä sen näkökulman, että kyllä KHL:ssä linja jäähyjen suhteen on löystynyt paljon ensimmäisen khl-kauden pelistä tähän nykypäivän peliin. Tuolloin Jokerit pääsi erityisesti hyödyntämään vahvuuksiaan, kun taitavat ratkaisukykyiset pienet pelaajat ratkoivat pelejä ylivoimalla, joita siis Jokereille tuli peliä kohden useammin kuin tällä tai viime kaudella.
Toki on Jokereiden pelikin muuttunut niin, että pienet taitavat pelaajamme eivät osaa tai uskalla haastaa puolustajia kiekon kanssa niin, että nämä joutuisivat rikkomaan jäähyjen arvoisesti. Pahimpana esimerkkinä Salminen joka ei uskalla mennä tilanteisiin, ja samoin Hishon joka ilmeisesti pelkää sitä viimeistä päätälliä.
Valmennus on nähty. Surkuhupaisaa miten Jalonen on kahden surkean kotipelin jälkeen todennut vain että "Pistää miettimään", ja että "oli paljon hyvää". Valmennus sysää haastatteluissa peliin valmistautumisen vastuuta ammattipelaajan työmoraalin varaan. Tavallaan pitää paikkansa mutta jokainen joka on tavoitteen omaavassa yhteisössä joskus ollut osallisena mukana tietää, että jos ryhmä alkaa löysäilemään eikä siihen osata oikeanlaisella uskottavalla johtajuudella puuttua, perseily jatkuu ja pahenee. Tässä on kaikki olennainen jo sanottu esimerkein poimittuna, ettei joukkue pelaa valmentajilleen, vaan käy joka toisen pelin suorittamassa, tulee työpaikalle mutta ei tee töitä.
On vahvuuksiltaan pääosin kahdenlaisia valmentajia: prosessi- ja tunnevalmentajia. Prosessivalmentaja luo kestävän oman pelitavan jolla voitetaan pelejä, tunnevalmentaja puristaa pelaajista kaiken mahdollisen suorituskyvyn irti lyhyellä aikavälillä. Jokereilla voi olla Jalosessa hyvä prosessivalmentaja (HPK menestys), ja tämän luultiin olevan myös tunnevalmentaja (menestys maajoukkueissa). Mutta kaikki, aivan kaikki viestii Jokereiden suunnasta sitä viestiä, että nimenomaan tunteen hallinnassa on ongelmat. Jokereille parasta mahdollista tähän kauteen olisi saada valmennusryhmään karismaattinen tunnevalmentaja joka joko hyvällä (voittaa pelaajat puolelleen) tai pahalla (kuri, keppi, porkkana) saa pelaajista kaiken mahdollisen irti. Jalonen, Helminen eikä Virta vaikuta tälläiseltä valmentajalta.
Se on tietenkin eri asia, että kannattaako tähän kauteen muutoksia enää tehdä. Peli on jo hävitty ja toimistokin luovutti nostamalla kädet pystyyn siirtorajalla. Paskaa aikaa näin lätkäfanina, oma jengi joku virkamiesporukka ilman kunnon johtajaa.