Tuus Jalonen selvittää.
Matseja jäljellä 9, pleijaripaikka tiukassa ja vastaan tulee samoista sijoista idässä pelaava Barys. Ykköspakki sen sijaan huilaa, syynä tähdistöpelin reissaamisesta toipuminen. Ihan oikeasti, mitä vittua? Jos tuo peli matkustamisineen on niin raskas ettei pelata valmennuksen mielestä pysty, niin joku pieni flunssa voisi estää osallistumisen tähdistöpeliin. Ja jos tähdistöhöntsä mielletään niin tärkeäksi ettei flunssaa voi tuolle hetkelle osua, niin valmennus voisi tehdä toisen ratkaisun. Esimerkiksi laittaa väsyneen höntsääjän nimeltä Salminen filaan, ja vetää seitsemän pakin rotaatiolla. Olihan siinäkin matsissa seitsemän pakkia noin muutenkin, mutta ainakin olisi se väsyneempi kaveri ollut filassa.
Matseja jäljellä 8, pudotuspelipaikka aiempaa tiukemmassa ja vastassa pudotuspeleihin pääsyä hakeva jengi. Pakkovoitto siis haettava, ja maalille komennetaan kakkosveskari. Joka on niin jäätävässä tikissä, että kahteen kuukauteen on päästänyt 14 maalia neljään otteluun, ottaen samalla 106 torjuntaa. Tuolla pelituntumalla ja noilla statseilla varustettu kaveri pistetään byyriin ottelussa, jossa kolme pistettä on otettava väkisin.
Joo, rotaatio on hyvästä, pakkeja oli tarpeeksi lepuuttaa Genowayta ja Zapolski ei loistanut Barysia vastaan. Siltikin, tuo valmennuksen peluutus on nyt sitä tasoa, että pleijaripaikka näyttäisi varmalta ja ihan parhaalla rosterilla ei tarvitsisi pelata joka ilta. Mä en vain ymmärrä. Tässä vaiheessa kautta ja tässä tilanteessa pitäisi parhaiden pelata vaikka pää kainalossa, Hart Sportit suonissa ja puudutuspiikit valmiina.
Jos yksittäisten otteluiden riskipeluutukset unohdetaan, niin siltikin peluutus ihmetyttää. Sakari Salmisella on esimerkiksi joku vapaalippu kokoonpanoon näyttöihin nähden. Yksittäiset huilit ovat osa sitä samaa rotaatiota, jonka takia käytännössä kaikilta muiltakin on jäänyt matseja väliin. Peliajallisesti Salmista on kuitenkin peluutettu käytännössä kuin jotain Huhtalan tai Anttilan tyylistä pelaajaa, ja taitaa ketjuja miettiessä murre olla kemioita määrittelevämpi tekijä. 13 minuutin peliajalle löytyisi sopivampiakin pelaajia, eikä flegusta Salmisesta saada yhtään mitään positiivista irti nykyisellään. Jos sulla on pikkuvioista kärsivä Celica, niin et sä jumalauta lähde sillä kartingia ajelemaan. Joko pistät sen kuntoon ja menet muiden autojen joukkoon, tai sitten vetelet mikroautolla sitä kartingia. Ei tämä ole mitään harrastekiekkoa, jossa jokaiselle täytyy taata tietty peliaika riippumatta tuloksista.
Samoin järkähtämättömyys peluutuksen osalta näkyy muillakin. Hishonin kohdalla todettin käytännössä heti, että hänestä ei sentteriä tule. Hänelle ei annettu aikaa totuttautua ison kaukalon sentteripeliin, vaan käytännössä heti siirrettiin laidalle viipottamaan. 60 matsin runkosarjaan olisi varmasti löytynyt paikkoja yrittää ajaa Hishonia keskustaan, mutta Jalosen taktiikkaan tämä ei istu: kun hän on kokoonpanosta päättänyt, täytyy isoja asioita tapahtua ennen muutosta. Alkukaudesta olisi Hishonia voinut keskustaan ajaa varovaisestikin, ei hänen näyttönsä laidalla ainakaan tätä olisi estänyt.
Erikoistilannepelaaminen on sakannut läpi kauden, yksittäisiä hyviä hetkiä lukuunottamatta. Tälle kaudelle piti hakea voimaa ja kovuutta, mutta varsinkin alkukaudesta maalin edustalta iskettiin kiekkoja sisään jaakoloiden ja kumppanien ihastellessa vierestä. Nyt ollaan kaksi peräkkäistä kotipeliä kaaduttu pitkälti (vaikkakaan ei pelkästään!) ylivoimamaaleihin, ja av-prosentti on ollut järkyttävä. Luonnollisesti jäähyistä valtaosa on tyypilliseen tapaan idioottimaisia. Pitäisköhän tehdä jotain? Joku pelin jälkeisessä haastattelussa heitetty puolihuolimaton kommentti tai naama punaisena kopissa huutaminen ei auta, jos kentällä tapahtuviin seikkoihin ei muutosta saada aikaan.
Ylivoima puolestaan tuottaa ajoittain tulosta. Valitettavasti vain ylivoimapeli on varsin ennalta-arvattavaa ja helposti puolustettavissa jos etukäteen on videoita katseltu. Tuolla ylivoimapelillä tulee vaikeita iltoja pleijareissa, jos sinne nyt edes päästään. Hauska detalji ylivoimasta on vielä se, että valmennusjohdolta kesti iäisyys saada Genoway vakituiseksi mieheksi viivalle Jaakolan ja kumppanien yrittäessä omiaan. Jalosen ylivoimapeli tuntuukin siltä, että homma on lyöty lukkoon hyvissä ajoin, eikä pelaajille ole annettu mahdollisuuksia soveltaa. Varmaan Jaakola olisi vieläkin ykkösylivoiman herra ja hidalgo ellei Genoway olisi antanut niin jäätäviä näyttöjä, että edes Alpo Suhonen ei olisi voinut pitää miestä enää sivussa.
Henkisellä puolella jengi on koko kauden ollut jäässä. Isoja vastaan jengi on pelannut hyvällä motivaatiolla, ja se on näkynyt tuloksessa. SKA, TsSKA ja kumppanit on pistetty tiukille, mutta edes kotijäällä ei homma näytä kiinnostavan jos vastassa on joku keskitason tai häntäpään jengi. Esimerkiksi kolme viimeistä SKA-matsia ovat näyttäneet, että tuo joukkue osaa pelata jos se haluaa. Jalosen valmennusporukka ei kuitenkaan ole onnistunut motivoimaan joukkuetta niissä matseissa, joissa motivaatiota ei välttämättä löydy ihan täyttä akkua itsestään. Sama tilanne on näkynyt johtoasemassa aivan liian usein. Monta kertaa tällä kaudella on menetetty kahden maalin johto? Aivan liian monta. Ei tuo joukkue ole niin hyvä, että parin maalin johtoasemassa jalan voi nostaa kaasulta ja ruveta säästelemään.
Westerlundin aikakaudella suuri ongelma oli reagoimattomuus pelien sisällä. Maalivahtia ei saatu pois, aikalisät olivat ehdoton njet ja ketjumuutoksia tapahtui joko vahingossa tai loukkaantumisten takia. Jalosen aikana tähän on tullut muutos, mutta lopputuloksesta voidaan olla mitä mieltä tahansa. Haastoista moni on mennyt puihin, ja sen seurauksena aikalisiä on menetetty otteluissa, joissa sillä olisi voinut olla käyttöä. Esimerkiksi tiistaina Jalonen otti käytännössä pitkitetyn aikalisän ajassa 15:00, sen verran heppoisin perustein paitsiota lähdettiin huutelemaan. Tänään maalivahti vedettiin ulos kun peliä oli vajaa minuutti jäljellä, kolme maalia kurottavana ja peli-ilme ei puoltanut tasoitusmahdollisuutta. Mitä se oikein haki? Jotain hyvää loppufiilistä matsista, jonka jälkeen yksikään pelaaja ei voi olla tyytyväinen? Maalivahtia ei kuitenkaan ole nopeasti vilkaistuna kertaakaan vaihdettu tällä kaudella, mikä on pelitapahtumat huomioiden varsin erikoista.
Jokerien peli tällä kaudella on kuin Hishon. Periaatteessa ihan hyviä asioita näkyy, mutta isossa kuvassa homma kusee. Tasaisesti tulosta ei pystytä tekemään, ja homma on enemmän sellaista 95% tehoista suorittamista, ei 100% tehoista kiimaa. Jätkät ovat tuolla paria poikkeusta lukuunottamatta kuin duunissa, ja se näkyy. Kun viimeistä puristusta ei tule, yksittäinen potku jää ottamatta ja palavaa halua ei ole, niin tulostakaan ei tule. Urheilu on siitä raakaa, että tuolla ei voi liukuhihnatyyliin vain olla ja suorittaa. Pitää olla tahtoa ja halua tehdä asioita.
Jalosen valmennus on epäonnistunut pahasti. Hänen aikanaan Jokerit ei ole pystynyt pelaamaan tasaisesti, kehittymään kauden aikana tai saamaan viimeistä vaihdetta sisään. Tuolla kokoonpanolla ei mestaruudesta pelata, sen näkee jo keskikaistaa katsoessa ihan viimeistään. Tuolla valmennuksella ei kuitenkaan olisi niin merkitystä, vaikka rosteri vaihdettaisiin päittäin SKAn kanssa. Pisteitä olisi yksilötaidon takia enemmän, mutta noin pahoista motivaatio-ongelmista kärsivä ja tuolla tavalla peluutettu joukkue ei menisi pitkälle edes Kovalchukin mättäessä maaleja Datsjukin ja Vojnovin syötöistä.
Kauden alla tuli mietittyä kausarin uusimista, ja tällä kertaa tuli päädyttyä eri syistä siihen, että valtaosa kotipeleistä tulisi katsottua kotisohvalta. Ensi kaudelle ei vastaavaa debattia tarvitse omien sisäisten pirujen kanssa näillä näkymin käydä, riittää kun omilla rahoilla käy katsomassa sopivat "special caset" ja muutoin on joko ilmaislippujen tai Viaplayn armoilla.