Mahdotonta pistää eri vuosien mestareita mihinkään paremmuusjärjestykseen, siksi paljon liiga on vuosien varrella muuttunut, eikä ainakaan parempaan suuntaan.
Selkeä käännekohta oli vuosi 95, jolloin Suomi voitti maailmanmestaruuden ja samoihin aikoihin alkoivat NHL:n ovet laajennusjoukkueiden ym. vuoksi aueta toden teolla - seurauksella, että sinne karkasi ja karkaa yhä kiihtyvällä tahdilla pelaajia, joilla ei vielä 90-luvun alussa olisi ollut sinne mitään asiaa.
Se MM-joukkue oli itse asiassa hyvä esimerkki, miten maailma on muuttunut. Kukaan ei voi enää kuvitellakaan, että kotimaan sarjoista pystyttäsiiin nykyaikana kasaamaan vastaavan tasoista joukkuetta. Ehei, pelaajat jotka siinä pelasivat oltaisiin viety jo vuotta-paria aikaisemmin vauhdilla lätäkön taakse. Koivu, Lehtinen, Niinimaa, Peltonen, Kapanen.... Kaikki jo läpimurtonsa tehneitä pelaajia ja maajoukkueen kantavia voimia. Enää eivät huippulupaukset tähteyteen asti täällä nouse. NHL-seura ei varauksensa kanssa niin pitkään odottele ja toisaalta, liigassa ei myöskään kv. tähtiä nykypäivänä juuri syty.
Ennen 90-luvun puoliväliä joukkueiden rungot pysyivät kasassa vuodesta toiseen samoina ja ainoastaan absoluuttiset huiput tyyliin Numminen, Lumme, Selänne, Koivu, Lehtinen menetettiin rapakon taakse.
Joukkueista löytyi vuosia yhteen pelanneita tutkapareja - kokonaisia viisikkojakin - jotka tunsivat toisensa kuin omat taskunsa jne. Tuokin vaikuttaa sellaisenaan hirveästi pelaamisen tasoon. Jo syksyllä oltiin valmiita, pari-kolme vahvistusta tuli joukkueeseen, mutta muuten mentiin entisellä konseptilla.
Nykyäänhän tilanne on se, että menestyvän joukkueen nuoremmasta ja vähän kokeneemmastakin aineksesta kupataan NHL:n suuntaan joka vuosi useampi pelaaja ja joukkueen rakentaminen pitkällä tähtäimellä mestaruutta silmällä pitäen on aivan utopiaa. Kaiken pitää tapahtua tässä ja nyt, sillä toista mahdollisuutta ei samalla pelaajistolla enää tule.
Ainoa viime vuosien menestyjistä, joka ei pahasti ole tästä kärsinyt on Tappara, mutta he eivät edelleenkään ole myöskään voittaneet runkosarjan lisäksi mitään - ehkä juuri todellisten kv. huippuyksilöiden puuttumisen vuoksi.
Itse olen katsellut nauhalta tässä lähiaikoina 90-luvun alkupuolen Jokerit-TPS -saagaa ja ero tähän päivään on pelin viihdearvossa ja tasossa valtava, eikä ainakaan tämän päivän eduksi. Huippuyksilöitä vilisee, yritys on kovaa, nykykiekosta tuttua painimista ja kahvaa ei ole murto-osaakaan tähän päivään verrattuna, taklauksiakin on selkeästi enemmän kuin nykyään, olkoonkin että liiga on muuttunut koko ajan fyysisempään suuntaan. Väite fyysistymisestä pitää tietysti kyllä paikkaansakin, mutta se on muuttunut väärällä tavalla ja vääristä kohdista.
Nykykiekon fyysisyys ei ole enää taklaamista. Se on tilan pois ottamista kentän jokaisella osa-alueella, kiekolliselta ja kiekottomalta - yök. Suhosen käyttämä termi (paini) on aika oikeaan osuva. Kun katsoo NHL:n playoff-vääntöjäkin, niin pienessä kaukalossa näyttää olevan enemmän tilaa kun täällä isossa. Jossain mättää?
Tavallinen runkosarjapeli kärkijoukkueiden välillä oli vielä 90-luvun alussa viihdearvoltaan tuhat kertaa parempi, kuin nykyään yksikään peli. Lähempänä NHL:ää ja lähempänä oikeaa jääkiekkoa.
Mielestäni ei ole reilua nykymestareille enää edes verrata heitä kymmenen vuoden takaisin. Silloin liiga kukoisti, nyt se on pääsääntöisesti ihan pelkkää tasapaksua paskaa. Tuote kävi jo lakipisteessään, alamäki on jo alkanut hyvän aikaa sitten ja jyrkkenemään päin näyttää olevan
Jotain suuntauksesta kertoo sekin, että suomessa ei kasva enää Helmisiä, Ojasia, Keskisiä, Koivuja, Kurreja, Selänteitä - pelinsä taitoon perustavia absoluuttisia huippuyksilöitä. Nyt kun katsotaan vaikka sitä maajoukkuetta, niin se on täynnä kovia työmiehiä - kaikki piikit puuttuvat tyystin. Kenen vika? Liigan vika sanon minä.
Taitopelaajilla ei ole enää mitään mahdollisuutta pelata ainoastaan omilla aseillaan tässä liigassa.
Siinä missä Teemu Selänne karkasi pakeilta nopeammin kuin kuppa Töölöstä monta kertaa joka pelissä vuonna 92, tai Saku Koivu piti yksinään lähes puoli minuuttia kiekkoa vastustajan päädyssä vuonna 95, niin nykypelaajat yrittävät tehdä samaa kolme mailaa kainalossa ja kaveri reppuselässä.
Peli on muuttunut nurkissa pyörimiseksi, painimiseksi ja roiskimiseksi joka tappaa kaiken luovuuden. Tehdään vain niska kyyryssä kauheasti töitä laput silmillä. Kaikki ajetaan samaan muottiin ja mistään pelaamisen ilosta ei ole tietoakaan.
Muutamia täkäläisiä jo vähintään kolmenkympin korvilla olevia valopilkkuja ja jokunen tshekki on muistuttamassa vanhoista hyvistä ajoista, mutta kovin kovin harmaata on muuten.
Väitän, että suomessa kytee aikapommi. SM-liigassa tuo alkaa olemaan jo räjähtämispisteessä ja maajoukkueen tuo saavuttaa siinä vaiheessa kun nykyiset NHL:ssä pelaavat tähtemme lopettelevat uransa. Ironista, mutta suomen kiekkoilulle ja ennenkaikkea sen tulevaisuudelle on ehkä tällä hetkellä parasta, että jokainen vähänkin lupaavampi pelaaja lähtee heti draftin saatuaan rapakon taakse kehittymään, eikä jää tänne painimaan. Meillä on nyt liigassa jo 13-joukkueellista 3-4-ketjujen pelaajia, enempää ei tarvitse kehittää..
Jaa, vastaan vielä. Mikä on kaikkien aikojen paras joukkue? Vastaan TPS 91, 94 ja 95, sekä Jokerit 94 ja 95. Lähimmäksi näitä pääsee HIFK 98 loistavien ja täysin massasta poikkeavien Rafalskin ja Calounin ansiosta.