Hyviä perusteltuja kirjoituksia vastaa ja puolesta. Yksi mistä olemme kaikki samaa mieltä, että jokainen liigaseura tarvitsisi suuremman budjetin, pelkään pahoin, että ensi kaudella pelaamme taas huomattavasti vähemmillä tähtipelaajilla kuin tänä vuonna. Emme ole yksinkertaisesti kilpailukykyisiä maksamaan riittävästi voidaksemme pitää heitä ja juniorityö ei tuota riittävän nopeasti uusia huippupelaajia liigaan. Mistä rahaa sitten lisää?
Tärkeintä olisi tietysti löytää lisää yhteistyökumppaneita ja siihen pitäisikin jokaisen seuran panostaa tuntuvasti. Ei riitä, että vastikkeeksi tarjotaan firman nimeä johonkin katon rajaan ja paria kausikorttia piippuhyllyltä (tämän esimerkin kertoi suuren yrityksen edustaja toissa vuonna). Herää kysymys, onko seuroissa ammattilaisia luomaan näitä yhteistyömalleja? Lisäksi monen yrityksen edustaja on todennut, että on vaikea lähteä tukemaan esimerkiksi HIFK:ta, kun samalla pyllistät Jokereille ja Bluesille pääkaupunkiseudulla, ymmärrän tämän erittäin hyvin. Oma ehdotukseni onkin ollut pitkään, miksi pääkaupunkiseudun joukkueet eivät voisi tehdä myös yhteistyössä tarjouksia sponsoroinnista yrityksille, näin voisi olla huomattavasti helpompaa saada yritys mukaan.
Toinen merkittävä seikka mielestäni on, kuinka pelaajille maksetaan? Urheilussa etenkin on tilanne, että huiput tienaavat todella paljon, mutta entä ne rivimiehet? Vaikkapa tenniksessä, golfissa, mäkihypyssä jne? Itse en ymmärrä sitä, miksi juniorille, joka nousee edustusjoukkueeseen, maksetaan heti kättelyssä suuriakin palkkoja (ainakin pääkaupunkiseudulla). Omasta mielestäni, kun seura antaa mahdollisuuden, niin ilman meriittejä ei ole kellekään varaa maksaa pienen yritysjohtajan palkkaa. Nyt tämä on sosialisointia ainakin jossain muotoa. Tämä on vaikea kysymys tietysti, mutta itse puuttuisin siihen omassa seurassani, toisaalta näille nuorille pelaajille pitäisi luoda esim. hyvän valmennuksen kautta mahdollisuudet kehittyä paremmiksi pelaajiksi ja näin ansaita enemmän (ehkä koulutus myös pelaamisen ohella).
Pleijareiden tuloista olen sitä mieltä, että tulontasaus on mennyt liian pitkälle, osa tuloista pitäisi ehdottomasti tulouttaa suoraan kotijoukkueelle. Ymmärrän toisaalta myös pienten seurojen taloushuolet (on niitä kaikilla), mutta olen tämän sosiaalipolitiikan vastustaja. Siihen on kieltämättä vaikea kenenkään löytää vastausta, kuinka pienimmät seurat pystyvät jatkossa uskottavasti ilman Salonojia pelaamaan mestaruuksista. Ehkä siihen ei vastauksia löydykään, hyvä juniorityö on varmaan yksi lääke ja siihen vielä nykyistä voimakkaampi panostaminen. Palkkakatto ei mielestäni sovellu Suomeen, niin pitkään, kun olemme muista jo näinkin paljon jälkijunassa.
Siis rahaa pitää löytä lisää ja toisaalta huipuille pitäisi olla varaa maksaa nykyistä enemmän, muuten heitä ei meillä jatkossa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pelaa. Kuitenkin SM-liiga tarvitsee ns. tähtipelaajia.
