-Gennadi Timtshenkon kanssa sovin, että luovun omistuksestani sen jälkeen kun Jokerit on täyttänyt 50 vuotta. Mun 51 prosentin omistukselleni löytyy suomalainen ostaja, se on selvä. Nyt etsitään siihen sopivaa tapaa.
Oletetaan Hjalliksen puhuvan tuossa täysin rehellisesti. Tällöin painottaisin, korostaisin ja alleviivaisin sanaa "tapaa". Ei siis sopivaa tahoa, henkillä tai esimerkiksi sijoittajaryhmää, vaan tapaa. Suomeksi siis tuota Hjalliksen osuutta koitetaan puljata seuraavalle:
1) Bulvaanin tai marionetin avulla, esimerkiksi papereihin otetaan joku möttönen tai töppönen ja kyse on lopulta vain nimi paperissa. Eli de jure oltaisiin vieläkin nimellisesti suomalaisen nimissä, de facto venäläiset pyörittäisivät aivan kaikkea.
tai
2) Etsitään venäläisille sopivaa tapaa, jossa he jatkavat tappioiden kuittaamista ja paperille saadaan, että uusi omistaja ei vastaa käytännössä mistään tappioista missään tilanteessa ja omaa sanavaltaa omistusosuuden vuoksi. Tällöin osuus voisi periaatteessa olla kiinnostava, mutta ykkösvaihtoehtoon nähden diili olisi surkea pääomalainojen, rahoituksen ja 49% osuuden omaavien venäläisten näkökulmasta.
tai
3) Puljausta, joka ei kestä päivänvaloa. Tähän voidaan pistää vaikka mitä taikasanoja.
Mun oma veikkaus on, että tuohon ollaan tuomassa jotain Selänteen kaltaista "kaikille tuttua" henkilöä nimelliseksi omistajaksi, jolla kuitenkin on sanottavaa yhtä vähän kuin yhtiökokouksessa kahvit kaatavalla tarjoilijalla. Täysin mahdottomana näen kombon, jossa Jokerit nykytilassa siirtyy tarpeeksi varakkaalle suomalaiselle, joka oman rahoitusosuutensa vuoksi olisi siinä asemassa, että hänellä olisi oikeasti sanavaltaa. Vaikka 51% omaakin enemmistön yrityksessä, en jaksa uskoa 51% omistuksen tuovan mitään oikeaa valtaa ilman omia masseja: se 51% muuttuu hyvinkin nopeasti nollaan, kun venäläiset vetävät tulpan tästä kumiveneestä.