Jokelan yläasteella Tuusulassa ammuttu

[Hejony]

Auvinen ei minkään tulkinnan mukaan ollut syyntakeeton, ts. hän tiesi mitä teki, tiesi päättävänsä koulutovereidensa elämän. Tiesi pilaavansa välillisesti kymmenien läheisensä menettäneiden elämän. Ja aivan satavarmasti tiesi tasan tarkkaan langettavansa raskaimman syyllisyyden varjon omien vanhempiensa niskaan. Ja siitä huolimatta Pekka päätti toimia niin kuin toimi.

Syitä siihen miksi kävi niin kuin kävi voi ja ehdottomasti täytyy hakea. Suomessa on aivan liikaa liian suuria epäkohtia nuorten terveydenhuollossa ja koulujärjestelmässä. Mutta maailmalla ja Suomessa on läpi historian ollut (henkisesti) pahoinvoivia ihmisiä. Läpi historian on joku jossain päätynyt omassa elämässään umpikujaan, josta ei pitkällisenkään pohdinnan jälkeenkään yksinkertaisesti keksi muuta ulospääsyä kuin itsemurha. Se on suunnattoman surullista ja yhteiskunnan pitää tehdä kaikkensa noiden tapausten minimoimiseksi, mutta niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Silti, edelleen läpi sen saman Suomen historian, hyvin helvetin harva on kokenut tarpeelliseksi ottaa mukaansa täysin viattomia, ulkopuolisia ihmisiä. Tässä tapauksessa vieläpä aivan elontiensä alkupuolella olevia. Se on aivan käsittämätöntä selkärangattomuutta ja itsekkyyttä.

Tässä keskustelussa on moni nostanut esiin sen että on tärkeää ymmärtää Auvisen tekoa. Mielestäni on hyvin oleellista määrittää mitä ymmärtäminen tässä tapauksessa tarkoittaa. Mikäli se tarkoittaa tätä hyvinkin itsestäänselvää syiden hakemista teon taustalta, olen ehdottomasti samaa mieltä. Mutta jos jonkun mielestä koulukiusaaminen antaa oikeutuksen teolle, tai aiheen sääliä Auvista, en voi muuta kuin olla ymmärtämättä. Voisin sääliä Auvista, jos olisin kuullut että tuon niminen nuori poika Jokelasta on ampunut itsensä. Mutta se ratkaisu minkä Auvinen tietoisesti teki, päätös tuhota kymmenien ihmisten elämä peruuttamattomasti, ei anna yhtään vitun syytä säälimiseen.

Tuollaiset viestit minkä esim. nimimerkki MacLean10 kirjoitti edelliselle sivulle, aiheuttavat täällä päässä aivan suunnatonta kuvotusta. Jos se oli jotain tässä tapauksessa surkeaa sarkasmia niin ohi meni.

PS: Itseasiassa en ole ihan varma mikä on sanakirjaselitys lainopilliselle termille "syyntakeeton", mutta lähinnä sitä hain että ei PEA missään psykoosissa ollut tai harhanäkyjä nähnyt. Tiesi tarkalleen mitä teki.

 

[mjr]

Joo, enpä vaan vieläkään tajua miksi ymmärtämään pyrkiminen on sama asia kuin anteeksi antaminen tai peräti hyväksyntä. Taivahan jumala. Jos ajatellaan, ettei ole mitään ymmärrettävää, että kysymyksessä oli yksinkertaisesti vastenmielinen "persreikä" niin silloin kai ajatellaan, että hän oli jo synnytyslaitoksella sitä. Eli ajatellaanko, sampio? Nyt on niin että tutkimuksen mukaan hyvin valtaisan pieni prosentti ihmisiä on syntyessään tällä tavoin kieroutuneita. On äärimmäisen todennäköistä, että Auvisenkin kohdalla lähes mikä tahansa muu reitti, esimerkiksi normaalin ystäväpiirin luominen ala-asteelta eteenpäin, olisi johtanut välttämään tämän kohtalon, ja tämän vastenmielisen ja julman rikoksen tekemisen. Jopa terapia yhdistyneenä asiantuntevasti annettuun lääkehoitoon olisi tässä myöhäisessä vaiheessa voinut suistaa pois tuolta tuhon ja tappamisen polulta - mutta kun ne jonot ovat niin pitkiä ja tarkoitettu vain vakaville tapauksille. Näiden asioiden pohtiminenhan tarkoittaa suoraan sen miettimistä, miten voisimme pelastaa viattomia uhreja tälläisiltä tappajilta. Mutta jos vain ajattelemme ettei ole mitään ymmärrettävää niin emme todella pysty tai edes halua auttaa näitä viattomia.

 

[-OO-]

...Eipä vaan silti käynyt mielessäni murhat tai muut sellaiset. Eli kyllä syyn pitää olla muuallakin kuin koulukiusaamisessa.

Ihan totta. Mutta asiat eivät myöskään ole niin yksiselitteisiä, vaan tuollaiseen tekoon päätyminen johtuu monista pienistä ja suuremmista asioista. Kun ihmisen mielenterveys ei ole kunnossa niin silloin tuo koulukiusaus saattaa olla se viimeinen tekijä joka suistaa elämän raiteiltaan ja saa tekemään jotain tuollaista. Että ei tuosta Auvisen tapauksesta tosiaan pelkästään voi syyttää noita kiusaajia tai vanhempia.

 

[Palstalegenda]

Kun teolle etsitään perimmäisiä syitä yhtäältä, ja perimmäinen vastuu annetaan kannettavaksi toisaalle, istutaan niin sanotusti kahdella tuolilla. Tai no, toki voit kutsua tekijää vittupääksi sälyttämättä tälle vastuuta, mutta tällöin kyseessä olisi kuitenkin vakavan moraalisen arvostelman sijasta jokin sisällyksetön inhimillinen vihanpurkaus, ja etköhän sinä edellistä kuitenkin hakenut takaa.

Uskonnollisia asioita en kyllä tähän(kään) asiaan mitenkään sotke. Vaikka suosikkiseuranani onkin Oulun Kärpät...

Ei tässä ns. kahdella tuolilla istuta. Kriminologiassa etsitään syitä sille, miksi joku on tehnyt jonkun rikoksen. Voidaan löytää sille, miksi jonkin tietyn ihmisen elämä on muotoutunut tietynlaiseksi. Vaikkapa Aileen Wuornosta jos tarkastelee, niin voidaan huomata, että hänen lapsena ja nuorena kokemansa asiat ovat olleet hyvinkin rankkoja ja siksi hänen myöhempi käytöksensä on jollakin tavalla johdettavissa hänen henkilöhistoriastaan. Kaikkihan eivät onneksi toki sarja- tai massamurhaajiksi päädy, vaikka millainen lapsuus ja nuoruus olisi taustalla mutta silti taustatekijöistä voidaan löytää korreloivia tekijöitä useille rikostyypeille. Mjr tuossa ansiokkaassa kirjoituksessaan totesikin, että luultavasti mikä tahansa muu elämänkaari olisi vaikuttanut siten, että PEA ei olisi tekoaan tehnyt.

Ainahan se rikollinen lopulta päävastuun kantaa, ei sinne vankilaan hänen koulukavereitaan tai vanhempia laiteta mutta taustalla voi olla syitä, joita tässäkin ketjussa on pohdiskeltu. En minä eikä moni muu tässä PEA:n päätä silittele, vaikka edes jonkin verran taustasyitä vastaisuuden varalle yrittääkin löytää.

Vittupäähän se PEA oli kun tuollaista meni tekemään, en nyt tuota silti vihaisena sano, se vain tuo sana kuvaa hyvin tuota asiaa.

Ja siihen, että PEA olisi silti vain täysin yksinäinen syyllinen, siteerattakoon kommenttina John Dunnen (ja Hemingwayn kuuluisaksi tekemää) tekstiä:

"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsessään;
jokainen on palanen mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtaisee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään kenelle kellot soivat;
NE SOIVAT SINULLE"

 

[cottonmouth]

Suomessa on aivan liikaa liian suuria epäkohtia nuorten terveydenhuollossa ja koulujärjestelmässä.

Aivan mielenkiinnosta, ei v*ttuiluna: kertoisitko mitkä mielestäsi ovat nämä suuret epäkohdat suomalaisessa koulujärjestelmässä? PEA:n kohdalla tämän hieman tiukemman yhdistämisen koulumaailmaan vielä tavallaan ymmärtää, koska oli itsekin vielä lukiolainen, mutta esimerkiksi Kauhajoen ja 22-vuotiaan Saaren kohdalla suora yhdysviivojenveto koulumaailmaan ei ole täysin auennut.

 

[sampio]

Jos ajatellaan, ettei ole mitään ymmärrettävää, että kysymyksessä oli yksinkertaisesti vastenmielinen "persreikä" niin silloin kai ajatellaan, että hän oli jo synnytyslaitoksella sitä. Eli ajatellaanko, sampio?

Tietenkin tapauksen taustoja on ymmärrettävä, on päästävä persläpien pään sisään jne. Ja kuten kirjoitin, minä annan täyden tukeni ennaltaehkäisevään toimintaan, olipa se sitten mitä tahansa ammattilaisten suunnittelemaa tai inhimillisesti sisäsyntyistä toimintaa. Toki lain ja hyvien tapojen puitteissa, tämä vain tarkennuksena vitsikkäiden varalta. Mikään ei silti puolusta Auvisen tekoa, ei yhteiskunnan, perheen tai koulun syyttäminen, ja kaikkein vähiten "meidän" syyttäminen. Sitä ei pidä ymmärtää siinä määrin kuin se tarkoittaisi Auvisen säälimistä ja teon selittelyä. En tarkoita, että juuri sinä näin olisit itseäsi ilmaissut, mutta edellä niin annettiin ymmärtää. "Me" emme silti tappaneet viattomia, vaan Auvinen, jota pidän kovan luokan perseensutina tekonsa vuoksi. Hän on ollut pieni ja viaton lapsi, hämmentynyt, normaali kotifilosofiteini, mutta hänestä tuli kusipäinen tappaja erotuksena muista maailmantuskaa poteneista.

Tässä kollektiivien syyttelyssä on hiukan samaa kuin Kauhajoen synnyttämässä yhteisöllisyyden perään huutelussa. Kovin abstrakteja asioita, vaikka mielelläni näkisin näiden toimivan ennaltaehkäisevinä seikkoina syrjäytymiselle yms. Itsekin kovasti Kauhajoen jälkeen mietin näitä, mutta mistä sen raapaiset liikkeelle?

 

[ilman sukkia]

Itse ihmettelin myös eilisessä ohjelmassa äidin kommenttia jossa arvosteli "koulumaailman liiallisia menestyspaineita tms, pitäisikö höllätä hieman".
Suuret luokkakoot ym allekirjoitan, mutta ko. tapauksesta ei opinnoissa pärjäämättömyyttä ollut taustalla.

 

[mjr]

Tässä kollektiivien syyttelyssä on hiukan samaa kuin Kauhajoen synnyttämässä yhteisöllisyyden perään huutelussa. Kovin abstrakteja asioita, vaikka mielelläni näkisin näiden toimivan ennaltaehkäisevinä seikkoina syrjäytymiselle yms. Itsekin kovasti Kauhajoen jälkeen mietin näitä, mutta mistä sen raapaiset liikkeelle?

No, monesti tuntuu olevan kova pala meille ihmisille myöntää, että myös meistä riippumattomat olosuhteet muokkaavat elämäämme, milloin kovalla, milloin pehmeällä kädellä. Eli että jopa sellaisilla asioilla kuin sattumalla ja onnella on huomattava vaikutus polkuumme täällä usein karussa maailmassa. Mutta niin vain on. Tämä on empiirinen tosiseikka. Nämä nuoret ovat muuttuneet armottomiksi, julmiksi, jääkylmiksi murhaajiksi, mutta he eivät alkujaan olleet sellaisia. Jotain sattui matkalla. Toki useimmat ihmiset selviävät, ainakin jotenkin, esimerkiksi vuosikausia jatkuneesta kiusaamisesta ja sosiaalisesta eristämisestä - mutta joillekin voi käydä, kuten Auviselle kävi. Hänen demonisointinsa ja nimittelynsä on oikeastaan juuri sitä, mitä hän epäilemättä odottikin ja tuossa viime vaiheessaan halusikin. Hänen näkemisensä onnettomana ja heikkona häviäjä-ressukkana, mitä hän siis oli kaikista lapsellisista "manifesteistaan" huolimatta taas olisi se mitä hän epäilemättä olisi eniten vihannut.

Minusta on täysin järkevää analysoida kiihkottomasti hänen elämänsä prosessia, jopa välillä, etenkin varhaisissa vaihessa tiettyä myötätuntoakin tuntien. Mutta tietysti sen myötätunnon tulee hävitä sillä hetkellä kun hän aseistautuneena julmana tappajana käveli koulun ovesta sisälle. Vaikka koettelumukset olivat kovia, ne eivät hävittäneet hänen kykyään valita toisin. Eteen tuli koe, varmasti vaikeampi kuin useimmille tässä maailmassa, mutta hän epäonnistui siinä täydellisesti, hävisi elämänsä. Mutta aivan kuten hänellä on vastuunsa, on vastuunsa myös kiusaajilla, myös vanhemmilla, myös koululaitoksella, myös hallituksella, joka priorisoi veronalennukset nuorten mielenterveyshoiden edelle, myös meillä sivustaseuraajilla. Vastuu ei tietenkään ole identtinen: kiusaajat eivät tappaneet ketään, hallituksen täytyy ajatella myös talouden kokonaisuutta, meillä sivustakatsojilla ei juuri ole käytännön mahdollisuuksia vaikuttaa. Mutta jos Auvinen on moraalinen toimija niin myös kaikki me olemme. Eli jos voimme tuomita hänet, ja meidän tulee hänet tuomita, niin meidän on myös tuomittava muut tilanteeseen vaikuttaneet tahot - vaikka toki lievemmin. Se kylmäverinen tappaja joka kuolemaa kylväen asteli koulun käytävillä ei ollut sellaiseksi syntynyt.

 

[Raatelurakki]

Itse ihmettelin myös eilisessä ohjelmassa äidin kommenttia jossa arvosteli "koulumaailman liiallisia menestyspaineita tms, pitäisikö höllätä hieman".
Suuret luokkakoot ym allekirjoitan, mutta ko. tapauksesta ei opinnoissa pärjäämättömyyttä ollut taustalla.

Suomessahan on ajettu 90luvulta lähtien kouluihin helvetin kovalla kädellä menestyspakkoa kaikille, tyyliin olet luuseri jos et ole "paras,Kaikista,Ikinä" ja samalla yritetty pakottaa kaikki samaan harmaaseen muottiin ja yritetty tukahduttaa kaikki individualismi pikkunaskeista pois. Kolumaailman tuntien voin kuvitella että kaikki vähänkin eriävä saa ne luokan kusipäisimmät kakarat kiusaamaan ns.poikkeavia vähän vitun julmasti. Kiusaaminen ja mielettömät menestymispaineet ja mediassa myllytettävä menestymismantra ja epävakaat olot maailmassa+epävarmuus omasta tulevaisuudesta sekä epäilys siitä että miten sopii ja menestyy tässä tylyssä maailmassa, voisi olla osasyynä tähän nuorten kasvaviin mielenterveysongelmiin.

Meinaan lähinnä sitä että kun 7-20v välillä muodostetaan kuvaa maailmasta ja itsestään, niin tuokin on jo melko kova savotta ja kaikilla ei tätäkään pää kestä, niin mitenkäs sitten kun ladataan kaikki nuo yllämainitut asiat tähän päälle? Siinä kyllä varmasti herkimmät ja valmiiksi jo epävakaalla pohjalla olevat sortuvat aivan varmasti.

 

[c'elysee]

En jaksanut lukea kuin muutaman viimeisimmän viestin tästä ketjusta, mutta tuonpa nyt oman käsitykseni julki.

Ei kukaan mieleltään terve tee tuollaisia tekoja. Ihmisen aivot ovat niin monimutkainen järjestelmä, että kun se menee sekaisin, ihminen muuttuu. Hän ei ole enää välttämättä itsensä hallittavissa. Esim. Auvisen tapauksessa minulle kertoo paljon nuo paniikkihäiriöt. Jos niihin ei saa apua, niin pää sekoaa tasan varmasti ennen pitkää. Paniikkihäiriöinen uskoo pystyvänsä juoksemaan vaikka puolen metrin kiviseinästä läpi kun kohtaus iskee. Kun se ahdistusten kierre jatkuu vuosikausia saamatta apua siihen, niin koko ajan vajotaan syvempään kuiluun. Lopulta se on naks! Sen jälkeen olet vaaraksi yhteiskunnalle voimatta sille itse mitään.

Ei noita tapauksia tarvitse ymmärtää. Hulluja mitä hulluja. Näitä tapauksia vaan tulee lisää, jos ei mielenterveyspalveluihin panosteta enemmän. Joka kunnasta pitäisi löytyä lääkärin vastaanotto tällaisille tapauksille siten, että sinne pääsee heti vaikka keskellä yötä juttelemaan jos on tarvis. Parannuskeinoja lääketieteestä näille tapauksille löytyy kyllä. Monikaan ei vaan tiedä sitä.

Summa summarum. Kaksinaismoralismi ja jeesustelu huitsin vitelikkoon. Ei tämä mikään nykypäivän uusi ilmiö ole. Ennen niistä ei vaan tiedetty ja hullut pistettiin telkien taakse tai ammuttiin, jos alkoi riehumaan.

Se, että näitä nyt Suomessa tapahtuu, johtuu meidän aselaista, jota pitäisi ruuvata oikein paljon tiukemmaksi vieläkin. Auttaahan sekin jos viedään välineet tehdä näitä hirmutekoja. Heti sen jälkeen pitää panostaa mielenterveyshuoltoon. Jos mitään ei tehdä, niin täytyy vaan koittaa väistellä luoteja.

Ai niin. Onhan tässä koko sopassa vikaa myös tässä internetissä. Kaikki on nykyisin niin paljon helpompaa netin välityksellä. Julkisuus ja kaikki. Ei näitä Auvisen manttelinperijöitä tulisi ilman nettiä. Eikä välttämättä Auvinenkaan sitä olisi tehnyt. Hän ihaili amerikkalaisia uskonveljiään. Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin.

 

[sampio]

...

Kun kirjoitit asian auki näin, voin allekirjoittaa viestisi liki täysin. Omat empatiani suuntaavat kuitenkin niin voimakkaasti edelleen ammuskelujen uhrien perheisiin, että en kykene sulattamaan täysin sitä, että Auvista aletaan ymmärtää yhden dokkarin perusteella ja täysin viattomat nuoret uhrit jäävät ikäänkuin sivuun. En tarkoita sitä, että kaipaisin heidän kuviaan lööppeihin tai vastaavaa, vaan visvottaa vain se, että tappaja rinnastetaan uhrina tapettuihin ja syy onkin jonkin abstraktin käsitekimpun. Näiden tekojen taustoihin on syytä pureutua ilman tappajien vanhempien esiintuloakin, kuten on tehtykin. Monille se pointti näyttää avautuneen vain vasta nyt, ja Auvinen on samantien uhrimpi kuin uhrit itse. Näin hienoon ilmaisuun on syytä lopettaa aamupäivän osalta.

 

[AnFa]

en kykene sulattamaan täysin sitä, että Auvista aletaan ymmärtää yhden dokkarin perusteella

Toivottavasti ei irronnut lainaus asiayhteydestä. Onko kukaan muu puolustellut nyt Auvista, kuin nimimerkki MacLean10? Mitä pahaa siinä on, jos "alkaa ymmärtää"? Ei se tarkoita samaa, että hyväksyisi teon missään määrin.

 

[kakkonen]

Itse ihmettelin myös eilisessä ohjelmassa äidin kommenttia jossa arvosteli "koulumaailman liiallisia menestyspaineita tms, pitäisikö höllätä hieman".
Suuret luokkakoot ym allekirjoitan, mutta ko. tapauksesta ei opinnoissa pärjäämättömyyttä ollut taustalla.

Suomessahan on ajettu 90luvulta lähtien kouluihin helvetin kovalla kädellä menestyspakkoa kaikille, tyyliin olet luuseri jos et ole "paras,Kaikista,Ikinä" ja samalla yritetty pakottaa kaikki samaan harmaaseen muottiin ja yritetty tukahduttaa kaikki individualismi pikkunaskeista pois. Kolumaailman tuntien voin kuvitella että kaikki vähänkin eriävä saa ne luokan kusipäisimmät kakarat kiusaamaan ns.poikkeavia vähän vitun julmasti. Kiusaaminen ja mielettömät menestymispaineet ja mediassa myllytettävä menestymismantra ja epävakaat olot maailmassa+epävarmuus omasta tulevaisuudesta sekä epäilys siitä että miten sopii ja menestyy tässä tylyssä maailmassa, voisi olla osasyynä tähän nuorten kasvaviin mielenterveysongelmiin.

Jaaa-a, olen kyllä enemmänkin 'ilman sukkia' kannalla tässä asiassa (tosin puhuiko Auvisen äiti myös hieman laajemmin yhteiskunnan asenteesta että joka asiassa puristetaan kaikki ihmisistä irti?).

Ainakin omien kokemusten mukaan ylä-asteella (tai perskoulussa) ei varmasti hirveitä menestyspaineita oppilaille kasata. Suomessahan on esimerkiksi poistettu tasoluokat ja muutenkin ylä-aste on suhteellisen helppo ja häiriköiden/heikompien ehdoilla mennään. Jos sinussa olisi potentiaalia enempään niin sitä ei todellakaan vaadita (ja ei, minä en ollut koulussa super-fiksu todellakaan mutta ylä-aste meni täysin puolivaloilla vaikka haluja ja rahkeita olisi ollut enempään, mikä tuntuu typerältä esim siihen nähden että lukio oli taas huomattavasti vaikeampaa).

Kiusaaminen ja luokkakoot yms. on tietenkin huonoja asioita...siitä lienee kaikki - paitsi ehkä opiskelusta kiinnostumattomat häiriköt- samaa mieltä.

 

[-OO-]

Toivottavasti ei irronnut lainaus asiayhteydestä. Onko kukaan muu puolustellut nyt Auvista, kuin nimimerkki MacLean10? Mitä pahaa siinä on, jos "alkaa ymmärtää"? Ei se tarkoita samaa, että hyväksyisi teon missään määrin.

Jostain syystä vaan ihmiset tuppaavat ajattelemaan niin mustavalkoisesti että ymmärtäminen = hyväksyminen. Kyllä esim. tuo eilinen haastattelu auttoi ihan hitusen ymmärtämään miksi Auvinen teki mitä teki, mutta ei se tarkoita sitä että millään tavalla hyväksyisin teon.

 

[Solomon]

Ei tässä ns. kahdella tuolilla istuta. Kriminologiassa etsitään syitä sille, miksi joku on tehnyt jonkun rikoksen. Voidaan löytää sille, miksi jonkin tietyn ihmisen elämä on muotoutunut tietynlaiseksi. Vaikkapa Aileen Wuornosta jos tarkastelee, niin voidaan huomata, että hänen lapsena ja nuorena kokemansa asiat ovat olleet hyvinkin rankkoja ja siksi hänen myöhempi käytöksensä on jollakin tavalla johdettavissa hänen henkilöhistoriastaan. Kaikkihan eivät onneksi toki sarja- tai massamurhaajiksi päädy, vaikka millainen lapsuus ja nuoruus olisi taustalla mutta silti taustatekijöistä voidaan löytää korreloivia tekijöitä useille rikostyypeille. Mjr tuossa ansiokkaassa kirjoituksessaan totesikin, että luultavasti mikä tahansa muu elämänkaari olisi vaikuttanut siten, että PEA ei olisi tekoaan tehnyt.

Ainahan se rikollinen lopulta päävastuun kantaa, ei sinne vankilaan hänen koulukavereitaan tai vanhempia laiteta mutta taustalla voi olla syitä, joita tässäkin ketjussa on pohdiskeltu. En minä eikä moni muu tässä PEA:n päätä silittele, vaikka edes jonkin verran taustasyitä vastaisuuden varalle yrittääkin löytää.

Edelleenkin tästä kirjoituksestasi, joskaan ei ehkä niin vahvasti kuin edellisistä, jotenkin paistaa läpi lähtökohta, että vastuu ja syyt olisivat täysin erillisiä ja toisistaan riippumattomia asioita, ja sitä minun on vaikea hyväksyä. Rikosoikeudella on asiasta tietenkin tietty näkemys, mutta eihän se kuulu moraalifilosofiseen keskusteluun.

Itse ajattelen vastuun tässäkin asiassa jakautuvan, ja olen ehkä taipuvainen vähentävän hivenen mjr:ääkin enemmän vastuuta vittupäiden harteilta - osin omien kouluaikaisten kokemuksieni perusteella, osin epäilemättä siitä syystä, että tällaisille kannanotoille tuntuu yleensä olevan moraali(poliittisissa)keskusteluissa enemmän tilausta kuin päinvastaisille näkemykselle.

 

[Turder]

Vanhempien haastattelu netti-tv:ssä.

 

[LaTe_Show]

Kyllä esim. tuo eilinen haastattelu auttoi ihan hitusen ymmärtämään miksi Auvinen teki mitä teki, mutta ei se tarkoita sitä että millään tavalla hyväksyisin teon.

Minun mielestäni tämän isän - joka on se paras asiantuntija valoittamaan PEAn ajatuksia ja taustoja - olisi pitänyt auttaa ensin viranomaisia ymmärtämään (ILn mukaan "isä kieltäytyi puhumasta poliisille ammuskelusta tehdyssä esitutkinnassa"), koska heillä on valtuudet ja resurssit tutkimaaan ja ennenkaikkea vaikuttamaan näihin tässäkin ketjussa mainittuja epäkohtiin kuten nuorten terveydenhuolto ja koulujärjestelmä jne.

 

[Raatelurakki]

Minun mielestäni tämän isän - joka on se paras asiantuntija valoittamaan PEAn ajatuksia ja taustoja - olisi pitänyt auttaa ensin viranomaisia ymmärtämään (ILn mukaan "isä kieltäytyi puhumasta poliisille ammuskelusta tehdyssä esitutkinnassa"), koska heillä on valtuudet ja resurssit tutkimaaan ja ennenkaikkea vaikuttamaan näihin tässäkin ketjussa mainittuja epäkohtiin kuten nuorten terveydenhuolto ja koulujärjestelmä jne.

Mitäköhän viranomaisia tässä nyt tarkoitetaan? Niitäkin kun on aika paljolti tuon virkamies nimikkeen alla. Tosin tuollaisen keissin jälkeen ei välttämättä ole ihan hirveä hinku jutustella minkään luiskaotsa kytän/harmaan pukupellen kanssa.

 

[olkikuukkeli]

Sitten on nämä Pekka-Ericin tapaiset kaverit, jotka muuttavat ikävät kokemuksensa täydelliseksi halveksunnaksi ympäröivää maailmaa kohtaan. Mikä moisen synnyttää, sitä ei varmaan tiedä täysin kukaan? Epäilen itse, että osa ei pysty käsittelemään alkuunkaan kokemuksiaan ja heillä ehkä on alttius luonnostaan sille, että puhkeaa jonkinlainen mielenterveydellinen sairaus, joka voi laukaista persoonallisuushäiriön johon liittyy sitten tiiviisti viha kaikkea kohtaan ja tietynlaista tunnekylmyyttä, jolloin elämän arvo vähenee silmissä.

Nimenomaan näin. Alttius tietyntyyppiselle häiriökäyttäytymiselle on ollut joko synnynnäinen tai sitten minäkuvan rakenteen puutteellisen kehityksen tulosta. Tämä yhdistettynä vuosia jatkuneeseen syrjintään ja fyysiseenkin kiusaamiseen, hoitoon ei pääse... Jotain kamalaa tapahtuu.

Mieleltään epäterveitä yksilöitä on yhteiskunnassa aina. Sitä ei voida täysin ehkäistä. Se, minkä takia nämä mielenterveyden ongelmat kanavoituvat väkivaltaisesti, on se juttu mitä pitäisi tutkia. Varsinkin nämä massamurhat (2 alle vuoden sisään) ovat selkeä erityispiirre, joka on nyt havaittavissa. Molemmat tekijät olivat samankaltaisia nuoria miehiä ihmisvihoineen päivineen. Yksi selkeä ja näkyvä syy on mielenterveyspalvelujen alimitoitus, mutta ei tietenkään ainoa.

 

[Squit]

Kyllä tuli hirveä olo, kun katselin eilistä lähetystä. Pekan äiti oli haartiat lytyssä ja hyvin väsyneen näköinen. Kyllä he ovat saaneet turhankin paljon lyttäystä, sillä tiedän, että he kantavat poikansa tekojen taakkaa loppuelämänsä ilman, että sitä muut sinne sovittaisivat.

 

[vilperi]

Kyllä tuli hirveä olo, kun katselin eilistä lähetystä. Pekan äiti oli haartiat lytyssä ja hyvin väsyneen näköinen. Kyllä he ovat saaneet turhankin paljon lyttäystä, sillä tiedän, että he kantavat poikansa tekojen taakkaa loppuelämänsä ilman, että sitä muut sinne sovittaisivat.

Kyllä. Niin kuin jo totesin niin en pysty edes kuvittelemaan kunka isoa taakkaa he joutuvat kantamaan. Sen lisäksi että surevat poikansa kohtaloa, niin suurin osa syistä ja ihmisten vihoista suuntautuvat heidän niskoilleen ja ovat itsekin ottaneet suuren vastuun kannettavakseen poikansa teoista. Sama kohtalo on tietenkin myös tämän Matin vanhemmilla.

Kun katseli tuon pätkän, niin kyllä saa melkein unohtaa puheet siitä, että huono kasvatus tai se, ettei vanhemmilla olisi ollut aikaa lapsilleen olisi tässäkin tapauksessa ollut syynä, sillä tuon videopätkän perusteella tuli kyllä sellainen kuva, että Pekankin vanhemmat ovat lastaan rakastaneet ja tälle aikaa antanut ja kasvatus on todennäköisesti ollut hyvää. Tämä on sitten taas ristiriidassa niiden puheiden kanssa, jotka syyttävät huonoa kasvatusta tästä kaikesta.

Kyllä mielummin ne vihat kannattaa suunnata vanhempien sijaan niiden kiusaajien suuntaan. Niiden suuntaan, jotka ajoivat Pekan tähän tilanteeseen. Olisikin mielenkiintoista mikäli nämä kiusaajat nyt astuisivat esille kertomaan omista tuntemuksistaan. Kannattiko se kiusaaminen?

 

[Edit]

Omat ajatukseni eilisestä haastattelusta onkin täällä jo moneen kertaan mainittu. Koskettava haastattelu oli, mutta se ei puhdista PEA:ta teostaan. Teko kaikinpuolin tuomittava, on syyt sitten mitä tahansa. Vainoa vanhempia kohtaan taas en ymmärrä. Onhan se helppoa sitten purkaa kiukkua juuri tekijän lähiomaisiin, mutta syyttömiä he tapahtuneeseen ovat. Oma lukunsa on sitten juurikin tuo koulukiusaamisen osavaikutus tapahtuneeseen. Rohkenen siis väittää, että mikäli PEA:n lapsuus/nuoruus olisi sujunut samaa rataa, kuin monilla muilla; ei kiusaamista, kavereita olisi riittänyt jne. niin vastaavaa tuskin olisi tapahtunut.

Itse pystyn käsittelemään tilannetta omakohtaisen kokemuksen pohjalta. Itse olin koulukiusattu käytännössä koko ala-asteen ja melko suuren osan yläasteesta. Kiusaaminen oli niin fyysistä, kuin myös psyykkistä. Milloin lyötiin päätä betoniseinään, potkittiin, lyötiin, uhattiin jengeillä jne. Kiusaaminen oli ala-asteella opettajien ja rehtorin tiedossa, palavereja minun vanhempien kanssa käytiin. Miten sitten toimittiin asian parantamiseksi? -Ei mitenkään, todellakaan yhtään mitään ei tehty ja kiusaaminen vain jatkui jatkumistaan. Joskus opettaja jopa ehdotti, että vaihtaisin koulua! Kertoo ehkä jotain kykenemättömyydestä puuttua kiusaamiseen, kun kiusattua ollaan kuskaamassa pois kiusaajien keskuudesta. Ala-asteella oli yksi pääkiusaaja, mikä sijoittamalla muualle, olisi kaikki muutkin lopettaneet. Päivät, jolloin pääkiusaaja ei ollut koulussa, muut olivat taas NIIN kaveria. Tästä informoitiin rehtoria, mutta kiusaajan sijoittaminen toiseen kouluun ei rehtorin mielestä ollut oikea ratkaisu. Koulu olisi kiusaajalle ollut vielä lähempänä kuin nykyinen koulu.

Yläasteelle siirryttäessä jo toivoin homman loppuvan, mutta totuus oli muuta. Pääkiusaaja oli poissa, mutta uudet kiusaajat astui kuvioihin. Jatkuvaa väkivallalla uhkailua ja tuli sitten joskus turpaankin otettua. Olin täysin hajalla, oli vaikea hakea kontakteja ihmisiin, edes vanhoihin kavereihin, luottamus samanikäsiin ihmisiin oli mennyt. Jossain vaiheessa päätin sitten lopulta, että hommasta tehdään loppu, jotta uskallan kulkea edes koulumatkat vähän helpommin. Mikä oli ratkaisu? -teräase taskuun ja kouluun. Kyllä, kuulostaa aivan järkyttävältä. Kuin ihmeen kaupalla, kiusaaminen loppui ennen kuin mitään pahempaa ehti sattua. Olin tuolloin niin hajalla, etten olisi kahta kertaa miettinyt teräaseen käyttöä kiusaajiin. Sittemmin on itsesuojeluvaisto herännyt, ilman kättä pidempää, välillä ehkä jopa liiankin hanakasti on tullut itseäni puolustettua.

Tästä voidaan taas päätellä, kuinka isoja vaurioita kiusaaminen saattaa aiheuttaa, varsinkin jos sitä kestää vuosikausia. Kiusaaminen heijastaa vielä tänä päivänäkin elämääni jollain tasolla. Ehkä se eniten ilmenee juuri sosiaalisen kanssakäymisen vaikeutena (uusien ihmissuhteiden solmiminen) ja koitan siitäkin päästä eroon melkein väkisin.

Vilperin kiusaamis-jutusta olisi mielenkiintoista kuulla lisää, eikä vähiten sen takia, että ollaan samaa ikäluokkaa, kenties jopa samasta koulusta. Paa yv:tä, jos kiinnostaa.

 

[vilperi]

Vilperin kiusaamis-jutusta olisi mielenkiintoista kuulla lisää, eikä vähiten sen takia, että ollaan samaa ikäluokkaa, kenties jopa samasta koulusta. Paa yv:tä, jos kiinnostaa.

Eipä tässä yv:tä tarvitse laittaa, voin kertoa sen saman ihan tässä ketjussakin.

Tunnistin kyllä kirjoituksestasi huomattavan paljon yhtäläisyyksiä omiin kokemuksiini, vähennyksenä kenties vain se, että itse en joutunut kokemaan juurikaan fyysistä kiusaamista, vaan kaikki oli pikemminnkin sitä henkistä kiusaamista. Taitaa vaan se henkinen kiusaaminen olla pahempaa vielä kuin tuo fyysinen on.

Itse en myöskään sortunut mihinkään väkivallalla pelotteluun, kaiketi luonteeni vuoksi. Olen liian kiltti edes lyömään ketään naamatauluun ja en halua kenellekään kuitenkaan itse pahaa vaan päinvastoin. Mutta ei se minullakaan kaukana ollut, kerran tuli miettineeksi että mitä jos hankkisi aseen ja ampuisi suolet pihalle siltä pääkiusaajalta, mutta onneksi se jäi vain mietinnän asteelle.

Olin liian kiltti myös kertomaan asioista eteenpäin kenellekään, syyllistin toisaalta itseänikin kiusaamisesta ja en puhunut siitä kenellekään. Aina kun porukkanikin kysyivät minulta että ei kai sinua kiusata, niin vastasin negatiivisesti. Tiedostin myös sen, että jos olisin kertonut, niin minua olisi kiusattu kahta pahemmin, kun olisinhan ollut lavertelija, lätkätermeillä ns. ämmä.

Kiusaamista olen saanut kokea ala-asteella kolmella viimeisellä luokkakurssilla, ylä-asteen ajan ja armeijassakin. Jopa siis armeijassa, missä ei kenenkään kaiketi pitäisi joidenkin mielestä joutua kärsimään kiusauksesta. Mutta armeijassakin tätä kiusaamista tuli melkein jopa ylemmältä taholta saakka eli kapiaisilta. Ei suoranaista kiusaamista heiltä, mutta sellaista tiettyyn nälvimistyyliin puhumista sain kyllä kokea heidänkin suunnaltaan.

Aina oli joka vaiheessa jokin pääkiusaaja. Ja niin kuin Editinkin tapauksessa niin myös minullakin oli niin, että mikäli tämä pääkiusaaja ei ollut koulussa niin sain olla koulussa suht normaalisti, harvoin silti mulla mitään kavereita oli, mutta sainpahan olla edes rauhassa kiusaamiselta. Lukiossa kiusaamista ei sitten ollut, kun kiusaajat siirtyivät joko toiselle luokalle tai eivät jatkaneet lukioon asti tai sitten olivat jo sen verran fiksumpia etteivät enää kiusanneet. Tästä huolimatta minua ei koskaan hyväksytty lukiossakaan enää mihinkään porukkaan vaan sain olla yksin. Ei tämä yksin olokaan ja ulkopuoliseksi muusta luokasta tunteminen herkkua ollut, mutta eipähän tarvinnut kärsiä kiusausta enää.

Minullekin on myös jäänyt traumoja tuosta kiusaamisesta. En luota ihmisiin, en luota itseeni, en ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa ja jos joku nobody jossain junassakin vaikka naureskelee kaverilleen, niin ensimmäisessä yhä mieleeni tulee ajatus, mitä jos tuo nauraakin minulle. Toisaalta olen myös vahvistunut henkisesti kiusaamisten seurauksena. Pyrin aina tekemään parhaani. Pyrin siihen, että minua arvostetaan vielä jonain päivänä. En anna periksi, olen mielestäni henkisesti vahvempi kuin mitä olisin ollut ilman kiusaamista.

Mutta voin omakohtaisten kokemuksieni perusteella sanoa sen, että kiusaamiseen on äärimmäisen vaikeaa puuttua niin että sen saisi lakkaamaan. Kiusaamisessa on erittäin paha noidankehä. Kiusaaja ei uskalla kertoa kiusaamisesta kenellekään kun kiusaus on sen jälkeen kahta pahempaa. Mitä siis tehdä?

Aivan turha syyttää Auvisia huonosta kotikasvatuksesta. Yleensä kiusatut ovat niitä hyvinkasvatettuja niin kuin oli varmasti myös Pekkakin. Ne kiusaajat niitä huonostikasvatettuja on yleensä aina. Jos tässä joitakin vanhempia pitää syyttää huonosta kotikasvatuksesta niin ne on nuo kiusaajien vanhemmat. Auvisetkin näytti hyvin sellaisilta ihmisiltä jotka antavat kaiken rakkauden lapsilleen, äitikin oli todella herttaisen näköinen. Sääli, että he ovat joutuneet kokemaan tämän kaiken. En silti sääli itse Pekkaa mistään, eikä hänen tekonsa ole millään tavalla oikeutettuja.

Vituttaa toisaalta omien kokemuksienikin kautta että joku tekee niiden takia tällaista. Itsekin oli pahasti kiusattu, mutta eipä tullut edes mieleeni tehdä mitään tällaista.

En vaan tiedä onko kiusaamiseen lopetettavaksi tehtävissä yhtään mitään enää kouluissa juuri tuon mainitsemani noidankehän vuoksi. Kaiken A ja O on siinä kotikasvatuksessa. Lapset pitää opettaa hyville tavoille, pitää opettaa mikä on oikein ja mikä väärin ja toisten kiusaaminen on väärin. Mikäli kiusaaminen on kuitenkin jo alkanut, niin en osaa sanoa muuta keinoksi siihen kuin että täytyy olla henkisesti vahva, täytyy kestää.

 

[Ted Raikas]

Molemmat tekijät olivat samankaltaisia nuoria miehiä ihmisvihoineen päivineen. Yksi selkeä ja näkyvä syy on mielenterveyspalvelujen alimitoitus, mutta ei tietenkään ainoa.

Niinpä. Kyllä nuo kaksi surullista esimerkkiä riittävät jo mielestäni täysin siihen, että tuontyyppiseen oireiluun ja reagointiin tulee jatkossa ihan eritavalla kiinnittää huomiota. Sitä en tiedä saako tuosta nyt aikaan mitään omaa taudinkuvaa, mutta on todettava, että tuollainen äärimmäisyyteen meneminen on silkka tosiasia.

 

[Edit]

Itse en myöskään sortunut mihinkään väkivallalla pelotteluun, kaiketi luonteeni vuoksi.

Täytyy omaa tekstiäni sen verran oikaista, että en tarkoittanut itse syyllistyväni väkivallalla uhkailuun, vaan siis yläasteella minua alettiin uhkailemaan kaikenlaisilla jengeillä ja tuli sen vuoksi turpaankin otettua. Samoin nuo julkisella paikalla tapahtuvat naureskelut, niin itse myös niihin reagoin ja kuvittelen niiden monesti kohdistuvan minuun.

Ja tosiaan, lähes poikkeuksetta kiusatut ovat luonnollisesti niitä kilteimpiä ihmisiä, jonka takia se kiusaaminen onkin niin helppoa. Kiusattuja on perkeleesti, mutta harva niitä myöntää ja puhuu ongelmasta perheen sisällä tai edes jollekkin ystävälle. Puhuminenkin auttaa jo paljon. Kiusattuna oleminen on vaan niin suuri häpeä ja asettaa kiusatun jotenkin alempaan asemaan. Mikä itselläni on tilanne tällä hetkellä, niin pelkät kaveritkin on laskettavissa yhden käden sormilla. Todellista ystävää ei ole, paitsi oma emäntä.