Yhteiskunta on raadollistunut. Opetuksessa mennään metsään kun kyläkouluja lopetetaan ja pienet yksiköt sulautetaan isoihin megayksiköihin.
Tämä on erittäin suuri ongelma. Eikä vaan siksi että luokista tai ryhmistä tulee liian isoja, vaan oppilashuolto kärsii tästä. Meidänkään koulussa ei riitä kuraattorilla ja koulupsykiatrilla aikaa kaikille niille, jotka apua tarvitsevat. Monet oppilaista ovat selkeästi masentuneita tai muuten eivät pysty käsittelemään kaikkea sitä, mitä he tällä hetkellä elämässään kohtaavat.
Opettajana koen lisäksi, että vanhemmilta ei hirveästi sitä tukea saa. Monet eivät voi millään uskoa mitään pahaa heidän lapsistaan. Monet lapset ovatkin koulussa ihan eri ihmisiä kuin kotona. On erittäin hankalaa asettaa rajoja ja rankaista oppilaita, jos vanhemmat eivät ota näitä asioita tosissaan tai eivät välitä. Siitä syntyy helposti sellainen kuva lapsille, että heistä ei välitetä - että ihan sama mitä tässä tekee, kun vanhemmat eivät kuitenkaan rankaise kotona tai esim. keskustele asioista. Ja tuo keskustelu taitaa todellakin puuttua, koska monet vanhemmista ovat aivan pihalla siitä, miten heidän lapsensa käyttäytyvät sosiaalisissa tilanteissa - tapahtuivat nämä sitten koulussa tai sen ulkopuolella.
Näistä syistä on erittäin turhauttavaa lukea mediassa ja muualla, kuinka opettajia ollaan syytetty tämän tapahtuman jälkeen.
Se on totta mitä sanoit Tumpe - lapset jätetään liian yksin nykyään. Heitä ei auteta tarpeeksi, heitä ei kuunnella. Kyllä se on hankalaa katsella töissä kuinka jotkut lapset ovat niin selkeästi surullisia, masentuneita ja poissaolevia - ja viettävät välitunnit yksin, jossain nurkassa.
Musiikkia ja pelejä on syytetty myös. Itse sanoisin että esim. tuo musiikki on lähinnä seuraus eikä syy - eli jotkut kuuntelevat tiettyjä bändejä koska ne laulavat masennuksesta ja käsittelevät asioita, jotka ovat nuorten ajatuksissa. Joskus helpottaa kun voi kuvitella, että toinen ihminen ymmärtää, miltä itsestään tuntuu. Olen ollut koulukiusattu ja olen kuunnellut heviä ja musiikki on aina toiminut sellaisena terapiana. Jos on ottanut päähän, niin olen tarttunut kitaraan ja soittanut sitä, kunnes on taas ollut parempi olo. Näin siis nuoruudessa. Musiikki on antanut minulle paljon voimavaroja ja auttanut jaksamaan. Näin onkin aina huvittavaa kuulla kuinka musiikki on se syyllinen - se paha saatana, joka ajaa ihmisiä murhaamaan jne.
Ok, joillakin Black Metal-yhtyeillä on mukana näitä ääriliikkeisiin liitettäviä filosofioita, mutta he toisivat niitä esille muulla tavalla, jos tuota musiikkia tai musiikkityyliä ei olisi olemassa. Onhan kaikenlaista musiikkia käytetty samaan tarkoitukseen aiemminkin.
Mitä peleihin tulee, niin ehkä jotkut aloittavat pelaamaan näitä "räiskyntä" pelejä liian nuorina. Onhan niissäkin ikärajat. Vanhempien tulisi valvoa mitä ne lapset pelaavat ja katsoa niitä ikärajoja JA lisäksi keskustella niistä peleistä. Ja sekin on mielenkiintoista, että näitä pelejä pelataan yöllä ja sitten tullaan väsyneenä kouluun - jos tullaan ollenkaan. Sama pätee Smackdownin kaltaisiin ohjelmiin. Muutamassa tapaamisessa on tullut ilmi juuri tämä "no siellä se valvoo huoneessaan ja on koneella jne". Siinä tulee sellainen olo että "mitä vittua"? Ettekö siis kykene pitämään sitä lasta pois sen koneen ääreltä ja laittamaan hänet nukkumaan ajoissa? Kyllähän ne tietokoneet ovat mukavia vehkeitä, mutta ne voivat pahimmillaan viedä lapset kokonaan mukanaan. Sitten ei pärjätä ilman niitä ja jäädään kotiin pelaamaan. Sosiaaliset taidot eivät kehity kun vietetään jatkuvasti aikaa huoneessa koneen ääressä. Syy tässä ei siis ole varsinaisesti peleissä eikä tietokoneissa vaan vanhemmissa, jotka mahdollistavat tämän.